Vahinkoilmoituksen 5.1.2012 mukaan vakuutettu A (syntynyt 1925) oli palannut 4.1.2012 kello 17.15 taksilla puheterapiakuntoutuksesta kotiinsa palvelutaloon. Astuttuaan ulos taksista hän oli kompuroinut porrasaskelmissa ja horjahtanut taaksepäin vasten taksin etuovea. Tällöin A:n kädessä ollut raskas kassi oli heilahtanut taksin etuoveen ja aiheuttanut siihen lommon. Tapahtuman yhteydessä A sai pienen ruhjeen yläselkäänsä mutta ei itse enemmälti vahingoittunut. Piha ei ollut erityisen liukas ja se oli hiekoitettu.

Vahinkoilmoituksen mukaan A on iästään huolimatta varsin hyväkuntoinen ja pystyy kävelemään itsenäisesti, vaikka käyttääkin rollaattoria aika ajoin. Vahinkoilmoituksessa A oli jättänyt vakuutusyhtiön ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko A vastuussa vahingosta.

Korvausta taksille aiheutuneesta vahingosta haettiin A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätökset

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 18.1.2012 ja käsitellyt asiaa uudelleen 24.1., 3.2. ja 7.2.2012. Yhtiö on evännyt korvauksen taksille aiheutuneesta vahingosta katsoen, että kysymyksessä on tapaturmainen vahinko, josta A ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan ollut korvausvastuussa. Lisäksi kysymys on joka tapauksessa vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ollut liikennevakuutuslaissa tarkoitetusta vahingosta, joka tulisi korvata taksin liikennevakuutuksen perusteella, mistä syystä korvausta ei yksityishenkilön vastuuvakuutuksen perusteella tulisi maksettavaksi.

Valitus

A on ilmoittanut tyytymättömyyttään yhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 16.3.2012. Yhtiö toistaa korvauspäätöksissään esittämänsä perustelut. Kysymyksessä on tapaturma, josta A ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. A on taksista ulos astuessaan kompuroinut porrasaskelmien kanssa ja horjahtanut taaksepäin vasten auton etuovea siten, että hänen kädessään ollut raskas kassi on aiheuttanut vahingon. Vakuutusyhtiöön toimitettujen selvitysten mukaan A:n mielestä hänen virheenään oli se, että hän sinnikkäästi yritti toimia itsenäisesti ja nousta autosta pyytämättä apua ja tämän perusteella olisi vahingonkorvausvastuussa taksin ovelle aiheutuneesta lommosta. Yhtiö on eri mieltä katsoen, että kysymys on tapaturmasta. A ei ole aiheuttanut vahinkoa vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin tuottamuksellaan.

Lisäksi yhtiön käsityksen mukaan taksinkuljettajan tulee henkilökuljetusalan ammattilaisena taksiliikennelain nojalla ottaa huomioon asiakkaan erityistarpeet sekä varmistaa asiakkaan turvallinen autoon tulo ja siitä poistuminen sekä tarjota asiakkaalle hänen tarvitsemaansa apua. Nämäkin seikat huomioon ottaen kysymys ei ole A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksen perusteella korvattavasta vahingosta.

Yhtiö on katsonut myös, että kysymys on liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetusta moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneesta esinevahingosta. Ajoneuvon on katsottu olevan liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä silloin, kun sitä käytetään henkilön tai tavaran kuljettamiseen tiellä tai sen ulkopuolella tai kun se on muutoin liikenteessä, esimerkiksi pysäköitynä. Liikenteeseen käyttämiseksi on myös vakiintuneesti katsottu kuljettajan ja matkustajan ajoneuvoon nouseminen tai sieltä poistuminen samoin kuin ajoneuvon lastaaminen tai purkaminen.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vahinkoilmoitus 5.1.2012
• korvauspäätöksiä
• A:n pojan viestit vakuutusyhtiölle 24.1.2012 ja 27.2.2012
• vakuutuskirja 16.4.2011
• vakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuksen voimassaoloaikana todettuun tekoon tai laiminlyöntiin.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A aiheuttanut 4.1.2012 taksille vahingon sellaisella tavalla, että hän olisi siitä voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Jos A on asiasta korvausvastuussa, tulee arvioitavaksi, rajautuuko aiheutunut vahinko hänen yksityishenkilön vastuuvakuutuksensa korvausturvan piirin ulkopuolelle vakuutusyhtiön esittämillä muilla perusteilla, joita ovat olleet se, että vahinko olisi korvattava liikennevakuutuslain perusteella, sekä se, että vahinko olisi kokonaan tai pääosin aiheutunut (myös) taksinkuljettajan laiminlyönnin seurauksena.

Tapauksen arviointi

Käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on taksista poistuttuaan kompuroinut porrasaskelmissa ja horjahtanut painavan kassinsa kanssa taaksepäin vasten taksin etuovea. Asiassa jää epäselväksi, mistä syystä A on horjahtanut päin taksin ovea. A on syntynyt vuonna 1925, mutta vahinko­ilmoituksen mukaan hän on kuitenkin ollut iästään huolimatta varsin hyväkuntoinen ja pystynyt kävelemään itsenäisesti, vaikka käyttääkin rollaattoria aika ajoin. A:lla on ollut kädessään raskas kassi.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei voida todeta, että A olisi menetellyt millään tavalla poikkeuksellisesti tai moitittavasti siten, että hänen voitaisiin todeta aiheuttaneen oman kaatumisensa ja autoon horjahtamisensa huolimattomuudellaan. Pelkästään se, että A on korkeasta iästään huolimatta pyrkinyt liikkumaan ulkopuolisten apuun turvautumatta, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella voitaisiin katsoa hänen menetelleen huolimattomasti. Kysymyksessä on siten tapaturma, josta A ei ole vahingon­korvausvastuussa. Kysymys ei siten myöskään ole A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksen perusteella korvattavasta vahinkotapahtumasta.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA