Tapahtumatiedot

Vakuutettu maanrakennusyhtiö oli 20.6.2011 suorittamassa räjäytystöitä rakennustyömaalla. Räjäytyskohta oli peitetty kivituhkakerroksella ja kumimatoilla. Räjäytyksen voimasta kiviä ja suojapeitteinä olleita kumimattoja oli sinkoutunut noin viisi metriä räjäytyskohdan yläpuolella olevaan terässiltaan vaurioittaen sitä.

Korvausta sillalle aiheutuneesta vahingosta on haettu maanrakennusyhtiön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö on 23.6. ja 1.9.2011 sekä 17.1.2012 antamissaan korvauspäätöksissä viitannut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 538/01 ja lausunut, että louhintatyöhön liittyi aina suuri riski siitä, että irtoava kiviaines vahingoittaa ympäristöä. Vahinkojen estämiseksi louhintakohdan päälle asetetaan riittävät täkkäykset ja lähietäisyydellä oleva omaisuus ja henkilöt siirretään suojaan. Tässä tapauksessa vahinkoa oli aiheutunut viisi metriä louhintakohdan yläpuolella olleelle työmaasillalle. Tällainen omaisuus on ollut suuren vahinkoriskin piirissä ja se on siksi ollut vastuuvakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla vakuutetun huolehdittavana sekä suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena. Tämän vuoksi sillalle aiheutuneita vahinkoja ei tullut korvata vastuuvakuutuksesta.

Valitus

Maanrakennusyhtiön valituksessa viitataan tekniikan tohtori Raimo Vuolion asiassa antamaan lausuntoon, jonka mukaan räjäytykset oli tehty huolellisesti ja suunnitelmien mukaan. Suojaus oli tehty neljän aikaisemman räjäytyksen tulosten perusteella. Räjäytystekniikka ja räjäytyspaikan peittäminen oli ollut asianmukaista ja peittäminen oli estänyt kivien lentämisen. Kivet olivat pysyneet mattojen alla ja vahinko oli aiheutunut, kun matot ja irtoava louhe olivat nousseet sillan alapuolisiin rakenteisiin vaurioittaen siltaa.

Syynä vahinkoon oli ollut paikallinen poikkeama kivilajissa tai kallion rakenteessa. Tällaista poikkeamaa ei voitu havaita pintakallion tarkastelulla eikä vaunuporauksella.

Vakuutuslautakunnan ratkaisu VKL 538/01 ei soveltunut tapaukseen, koska nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinko ei aiheutunut kivien sinkoilusta vaan siitä, että räjäytyksessä irronnut kalliomassa oli nostanut kumimattoja, jotka olivat osuneet siltaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan silta oli ollut niin lähellä työn kohdetta, että se on ollut vakuutetun suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen piirissä. Lisäksi omaisuus on ollut vakuutetun huolehdittavana. Räjäytystyössä suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen piiri riippui kentän koosta ja käytetystä räjähdemäärästä, mutta joka tapauksessa oli selvää, että räjäytyskohteen välittömässä läheisyydessä oleva omaisuus on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä pois tai suojattava. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei korvauspäätöstä ole syytä muuttaa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Kohdan 2.1.11 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli

• vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä,
• suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri,
• taikka muulla tavoin huolehdittavana.

Ratkaisu

Tapauksessa on kiista räjäytystyön yhteydessä syntyneen siltavaurion korvattavuudesta.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut esinevahingot, joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutettu on ankarassa eli tuottamuksessa riippumattomassa vastuussa räjäytystyöstä aiheutuneista vahingoista.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoja, jotka ovat tapahtuneet omaisuudelle, joka on ollut vakuutuksenottajan käsiteltävänä, suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena taikka muulla tavoin huolehdittavana.

Vakuutusehtojen mukaan arvioitaessa sitä, onko vahingoittunut omaisuus ollut suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vahingoittunut silta on ollut noin viisi metriä räjäytyspaikan yläpuolella. Räjäytyspaikka on ollut suojattuna kumimatoilla, jotka ovat räjähdyksen voimasta sinkoutuneet ilmaan ja vahingoittaneet siltaa. Silta on siten ollut hyvin lähellä räjäytyspaikkaa, ja se on lisäksi ollut suojattu vahinkojen välttämiseksi.

Vaikka räjäytystyö ja räjäytyspaikan suojaaminen olisikin tehty asianmukaisesti, rajoitusehdon mukaan merkityksellistä on kuitenkin pelkästään se, onko vahingoittunut omaisuus ollut suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vahinkoa aiheuttaneen teon aikaan. Lautakunta katsoo, että silta on ollut vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena räjäytystä tehtäessä. Syntyneitä vahinkoja ei vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan siten korvata vakuutuksesta.

Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvausratkaisu on vakuutusehtojen mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Rantasalo. Sihteerinä toimi Mäenpää.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA