Yrityksen varallisuusvastuuvakuutuksen mukaan vakuutuksesta korvattiin toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun vakuutuksenottaja oli voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa. Maksettavaksi määrättyjä arvonlisäveroja ei voitu korvata vakuutuksesta, koska tilitoimisto ei ollut niistä korvausvelvollinen toiminimelle. Varsinaiset verot olisivat tulleet maksettavaksi ilman virheellistä arvonlisäverokäsittelyäkin, joten veroja ei voitu katsoa tilitoimiston aiheuttamaksi vahingoksi. Tilitoimiston virheestä seuranneet ylimääräiset kulut eli veronkorotukset ja -lisäykset eli 21 264,15 euroa olivat tilitoimiston aiheuttamaa vahinkoa, joten ne korvattiin vakuutuksesta omavastuuosuudella vähennettynä.

 

Lausuntopyynnössä on todettu, että autojen hinnoittelu ja kaupat olivat perustuneet täysin marginaaliverotuksen käyttöön. Ostajille annettuihin kuitteihin oli tehty merkintä marginaaliverotuksen käytöstä. Kun auto oli ostettu 10 000 eurolla EU:sta ja myyty 11 000 eurolla, arvonlisävero marginaaliverotuksella maksettiin vain 1 000 eurosta ja tällöin veroa olisi 180,32 euroa. Verottaja katsoi, että jos auto oli ostettu 10 000 eurolla EU:sta ja myyty 11 000 eurolla, piti koko myyntihinnasta eli 11 000 eurosta maksaa arvonlisävero eli yhteensä 1 983,60 euroa. Täten nettohinnaksi tuli 11 000 euroa – 1 983,60 euroa eli 9 016,40 euroa. Täten autosta saatiin 983,60 euroa vähemmän kuin mitä siitä oli maksettu. Jotta olisi saatu noin 1 000 euron kate per auto, olisi auto tullut myydä 11 000 euroa lisättynä 22 %:n arvonlisäverolla eli yhteensä 13 420 eurolla. Tästä laskelmasta huomaa, että kyseessä ei ollut kirjausvirhe vaan virheelliseen ohjeeseen perustunut hinnoitteluvirhe. Toiminimi ei saanut asiakkailta arvonlisäveroja, jotka hänelle oli verotarkastuksessa määrätty maksettavaksi. Mikäli toiminimi olisi tiennyt, että marginaaliverotusta ei voida soveltaa, olisi toimi­nimi hinnoitellut autonsa lisäämällä myyntihintaan arvonlisäveron. Tilitoimisto vaatii, että vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan kyseessä olevien vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi kuuluva vahinko kokonaisuudessaan toimi­nimelle.

 

Yrityksen varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu vahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Toiminimi oli vaatinut tilitoimistoa maksamaan sille määrättyjä arvonlisä­veroja. Arvonlisäverot olisivat kuitenkin tulleet maksettavaksi ilman virheellistä arvonlisäverokäsittelyäkin. Tilipalvelu ei ole aiheuttanut vahinkoa tältä osin eikä näin ollen ole korvausvelvollinen toiminimelle maksettavaksi määrätyistä arvonlisäveroista. Tämän vuoksi ne eivät ole varallisuusvakuutuksesta korvattavia eikä vakuutusyhtiö katso aiheelliseksi muuttaa päätöstä. Tältä osin viitataan Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 8/99 perusteluissa lausuttuun.

 

Vakuutuksenottajalta oli saapunut 7.7.2009 vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön ja tällöin oli ilmennyt, että vakuutuksenottajan vakuutukset olivat alkaneet 21.6.2005. Varallisuusvastuuvakuutus oli alkanut 17.4.2008 ja tähän vakuutukseen sisältyi erityisehto 7807. Varallisuusvastuuvakuutuksen puuttuminen johtui vakuutusyhtiössä tapahtuneesta virheestä vakuutuksen myyntitilanteessa ja tämän vuoksi varallisuusvastuuvakuutus saatettiin takautuvasti voimaan 21.6.2005 alkaen samansisältöisenä kuin 17.4.2008 alkanut vakuutus.

 

Varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinkoja, jotka on aiheutettu vakuutuksen voimassaoloaikana. Jos vahinko johtuu saman virheen toistumisesta, katsotaan vahinko aiheutetuksi silloin, kun vahinkoa on ensi kerran aiheutettu. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa oli arvonlisä­veroja käsitelty virheellisesti vuodesta 2006 alkaen. Tällöin voidaan katsoa, että vahinko oli aiheutettu vuoden 2006 alussa.

 

Jos vakuutuksenottajatilitoimiston katsottaisiin vastoin vakuutusyhtiön käsitystä olevan vastuussa vahingosta myös arvonlisäverojen osalta, vakuutusyhtiö toteaa, että tapauksessa ei ole sovellettu ehtokohtaa 7807, jossa tilitoimistolle on määritelty enimmäiskorvausmääräksi 10 000 euroa. Tämä on katsottu kohtuulliseksi, koska vakuutusyhtiö on tehnyt virheen vakuutuksen voimaan saattamisessa. Vakuutuksenottajalle on tämän vuoksi maksettu suurempi korvaus kuin ehtokohdan 7807 mukaan tulisi maksaa. On myös huomioitava, että ilman tämän ehtokohdan soveltamista varallisuusvastuuvakuutuksesta korvattava enimmäismäärä on 42 047 euroa. Tämä perustuu vahinkotapahtumahetkellä voimassa olleeseen vakuutusmäärään.

 

 

Kun vakuutuksenottajalle myytiin aikoinaan varallisuusvastuuvakuutus, vakuutusyhtiön edustaja kertoi, että vakuutus korvaisi kaikki varallisuusvahingot joka vuosi vakuutuskirjassa olevalla määrällä. Vakuutuksen kerrottiin olevan tarkoitettu juuri tilitoimistojen varallisuusvastuuvahinkoja vastaan. Vakuutuksenottajalle ei kerrottu, että vakuutuksessa olisi rajoittavia KL-ehtoja, joka rajaisi vakuutuksen korvauksen 10 000 euroon. Vakuutuksenottaja ei myöskään näistä rajoitusehdoista tiennyt.

 

Yleisten vakuutusehtojen mukaan vakuutus tulee voimaan sellaisena kuin se asiakkaalle myydään eli tässä tapauksessa vakuutus on myyty ilman KL-ehtoa ja näin sen on yleisten vakuutusehtojen mukaisesti oltava voimassakin ilman KL-ehtoa. Myöskään missään vakuutusesitteissä tai vakuutusehdoissa ei ole mainintaa KL-rajoitusehdosta.

 

Vuosien aikana vakuutusasioita päivitettäessä vakuutusyhtiön toimesta kerrottiin kaikkien vakuutusten olevan kunnossa eikä myöskään silloin missään vaiheessa kerrottu KL-rajoitusehdosta.

 

Toiminimelle aiheutuneet arvonlisäverot ovat johtuneet tilitoimiston kirjanpitäjältä saadusta väärästä ohjeesta. Mikäli ohje olisi ollut oikeanlainen, olisi autojen myyntihintaan lisätty arvonlisäveron osuus. Kyseessä ei siis ole normaali kirjausvirhe.

 

Tilitoimisto vaatii, että vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan kyseessä olevien vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi kuuluva vahinko kokonaisuudessaan.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnalle aiemmin antamaansa vastineeseen ja toteaa, ettei se aio muuttaa aiempaa päätöstään. Vakuutusyhtiö ei ole soveltanut vakuutukseen sisältyvää erityisehtoa 7807 ja vakuutusehtojen mukaan korvattava enimmäismäärä on vakuutusmäärä 42 047 euroa. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei lausunnonpyytäjä ole korvausvastuussa maksettavaksi määrätyistä arvonlisäveroista eivätkä he tämän vuoksi maksa lisäkorvausta.

 

 

 

Yrityksen varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun

-          vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä

-          vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta kor­vausvastuussa

-          vahinko ilmenee vakuutuksen voimassaoloalueella.

 

Vakuutuksenottajan korvausvastuu perustuu aina voimassa olevaan oikeuteen, lakeihin ja oikeuskäytäntöön. Useimmiten vastuun syntyminen edellyttää vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

 

Vakuutusehtojen kohdan 7807 mukaan vakuutuksesta korvataan varallisuusvastuuvahingot ainoastaan siinä laajuudessa ja määrin kuin vakuutuksenottaja olisi niistä korvausvastuussa kulloinkin voimassa olevien tilitoimistopalveluiden yleisten sopimusehtojen (KL) mukaisesti, vaikka näitä sopimusehtoja ei olisi käytettykään.

 

 

Toiminimi on tuonut EU:sta Suomeen autoja. Osa autoista on ostettu arvonlisäverollisilta yrityksiltä, jolloin ne eivät ole olleet ns. arvonlisäveron marginaaliverotuksen piirissä. Arvonlisävero olisi tullut maksaa koko myyntihinnasta, ei vain osto- ja myyntihinnan erotuksesta. Virheellisen tiedon toiminimelle on antanut tilitoimisto. Tämän virheellisen tiedon vuoksi toiminimelle on tullut
veronkorotuksia ja veronlisäyksiä. Lisäksi toiminimen on tullut maksaa oikea arvonlisäveron osuus. Vakuutusyhtiö on korvannut veronkorotuksen ja veron­lisäyksen osuuden.

 

Virheellisen arvonlisäveron marginaaliveron soveltamisen vuoksi toiminimi on hinnoitellut autojen myyntihinnat väärin. Tämän seurauksena se on myynyt autoja alemmalla hinnalla kuin mitä myyntihinta on ollut. Tästä on aiheutunut toimi­nimelle vahinkoa. Vakuutuslautakunta katsoo, että korvattavaa vahinkoa on tällöin aina kunkin auton kohdalta ns. tappio-osa sekä aiheutuneet kulut. Tämä summa vakuutusyhtiön tulee korvata vakuutusmäärän puitteissa.

 

Vakuutuslautakunta ei lausu mitään erityisehtokohdan 7807 soveltamisesta nyt kyseessä olevaan vahinkoon, sillä vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei kyseistä ehtokohtaa nyt kyseessä olevaan vahinkoon sovelleta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Löppönen, Kallioinen, Nyyssölä, Pesonen, Sjögren ja Piipari. Sihteerinä toimi Snellman.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA