Haku

VKL 104/16

Tulosta

Asianumero: VKL 104/16 (2016)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 11.11.2016

Julkisyhteisön vastuuvakuutus. Vesihuoltolaitoksen vastuu viemärin tulvimisen asunto-osakeyhtiön osakkaalle aiheuttamasta vahingosta. Padotuskorkeuden alapuoliset viemäriliitännät. Vakuutuksenantajan korvauspäätöksen sitovuus.

Tapahtumatiedot

Viemärivedet olivat tulvineet asunto-osakeyhtiö S:n kuuteen asuinhuoneistoon rankkasateella 6.12.2015 aiheuttaen huomattavia vesivahinkoja. Kaupungin vesilaitoksen vahinkoilmoituksen mukaan tulvimisen syynä oli ollut rankkasade ja mahdollinen viemäritukos. Asunto-osakeyhtiön viemäröinnin padotuskorkeutta oli mitattaessa 10.12.2015 pidetty asianmukaisena. Vakuutusyhtiö, joka oli ilmoittanut 11.12.2015 kaupungin vesilaitokselle ja 16.12.2015 asunto-osakeyhtiö S:lle korvaavansa vahingot kaupungin julkisyhteisön vastuuvakuutuksesta, oli korvannut 29.1.2016 päivätyllä korvauspäätöksellään myös asunto-osakeyhtiön osakkaana olevalle A:lle tämän huoneiston vuokratulojen menetystä joulukuulta 2015 ja tammikuulta 2016.

Korvauskäsittelyn aikana vakuutusyhtiö oli 15.12.2015 kehottanut vesilaitosta kuvauttamaan runkoviemärin sen tulvimisen syyn selvittämiseksi ja pyytänyt 22.12.2015 ilmoittamaan rakennuksen viemäripisteiden korkeusaseman. Viemärin kuvauksen yhteydessä 23.12.2015 oli ilmennyt, että vahingoittuneiden rakennusten lattiatasot ja lattiakaivot olivatkin viemäriverkoston padotuskorkeuden alapuolella. Virhe tonttiviemärin korkeuden ensimmäisessä mittauksessa oli johtunut siitä, että tonttiviemäri oli liitetty runkoviemäriin eri paikassa kuin se kiinteistön asemapiirustuksen mukaan oli pitänyt tehdä, mitä ei ollut voitu havaita ensimmäisessä mittauksessa.

Uusien tietojen perusteella kaupungin vesilaitos ilmoitti, ettei asunto-osakeyhtiö S:lle aiheutunutta vahinkoa saanut korvata kaupungin vastuuvakuutuksesta. Vesilaitoksen liittymissopimuksen ehtojen ja yleisten toimitusehtojen mukaan vesilaitos ei vastannut padotuskorkeuden alapuolelle rakennettujen viemäripisteiden tulvimisesta aiheutuneista vahingoista.

Tämän johdosta 1.4.2016 antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa, koska sitä ei olisi tapahtunut, jos kiinteistö olisi viemäröity oikein eli padotuskorkeuden yläpuolelle. Viemäriverkoston padotuskorkeus ei ollut 6.12.2015 ylittynyt, joten kyse ei ollut vesihuoltolain 27 §:n 1 momentin mukaisesta virheestä eikä kaupunki vastannut vahingosta myöskään liittymissopimuksen ja vesilaitoksen yleisten toimitusehtojen mukaan. Vakuutusyhtiön mukaan myönteinen korvauspäätös oli perustunut yksinomaan asunto-osakeyhtiön kautta saatuun virheelliseen tietoon viemäripisteiden korkeusasemasta. Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut mitään aihetta epäillä vesilaitoksen ja asunto-osakeyhtiön antamien tietojen paikkansa pitävyyttä. Tämän vuoksi korvausratkaisua oli täytynyt muuttaa.

Asiakkaan valitus

A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta 6.12.2015 viemärivahingon kohteeksi joutuneen hallitsemansa huoneiston vuokratulotappioiden ja pinnoitteille aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella. A katsoo joutuneensa muihin vahinkoa kärsineisiin nähden eriarvoiseen asemaan. Koska hän ei itse asunut vuokraamassaan huoneistossa, hän ei ollut saanut huoneistolle kotivakuutusta. Huoneistoissaan asuneille osakkaille vahinkoja oli kuitenkin korvattu. Taloyhtiö vastasi huoneistojen korjauksista vain yhtiön perustasoon asti, joten tämän ylittävät kustannukset A oli joutunut maksamaan itse. A on vaatinut lisäkorvausta vuokratappioista ja pinnoitteiden korjauskustannuksista yhteensä 9 440 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut 1.4.2016 päivätyssä korvauspäätöksessään esittämänsä seikat ja katsonut, ettei se ollut korvausvelvollinen. 

Ensimmäisen korvauspäätöksen sitovuuden osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että se oli saanut päätöksen tiedot vakuutuksenottajalta, joka oli selvittänyt asiaa riittävällä huolellisuudella ja toimialan normaalin käytännön mukaisesti. Vakuutuksenottaja oli saanut asiaan olennaisesti vaikuttavia tietoja kuten asemapiirustuksen asunto-osakeyhtiöltä. Vakuutusyhtiöllä tai vakuutuksenottajalla ei ollut syytä epäillä annettujen tietojen oikeellisuutta. Vakuutuksenottaja oli julkisyhteisö, jonka toiminnan voitiin katsoa olleen luotettavaa.

Kun asioiden oikea tila oli selvinnyt, vakuutuksenottaja oli antanut asiasta viranhaltijapäätöksen 22.1.2016 sekä oikaisupäätöksen 16.3.2016. Ennen 22.1.2016 annettua viranhaltijapäätöstä vakuutusyhtiölle oli ollut osittain epäselvää, miten virheelliset tiedot oli saatu, joten viranhaltijapäätöksessä oli mainittu, ettei vakuutusyhtiö voisi muuttaa päätöstään.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asia oli sekä vakuutusyhtiön että vakuutuksenottajan toimesta selvitetty vakuutussopimuslain 69 §:n vaatimassa laajuudessa eikä ensimmäinen korvauspäätös ollut perustunut vakuutusyhtiön tai vakuutuksenottajan virheeseen. Vakuutusyhtiöllä ei ollut toimitettujen selvitysten perusteella syytä tutkia asiaa tarkemmin vaan tapaus oli ollut valmis ratkaistavaksi. Vakuutuksenottajaa oli pyydetty kuvauttamaan verkosto mahdollisten vastaisten vahinkojen varalle, jolloin virheellinen rakentaminen oli selvinnyt. Asetelma oli siten erilainen, kuin jos korvaus olisi oltu epäämässä, jolloin vakuutusyhtiön selvittämisvelvollisuus olisi ollut laajempi.

Näissä oloissa virheellinen päätös ei voinut jäädä vakuutusyhtiötä tai vakuutuksenottajaa sitovaksi. Näin oli erityisesti siksi, että virheellinen asemapiirustus oli saatu asunto-osakeyhtiöltä. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin päättänyt kohtuusyistä jättää perimättä virheellisten tietojen perusteella jo maksettuja korvauksia takaisin.

Siltä osin kuin A oli esittänyt joutuneensa eriarvoiseen asemaan muihin osakkaisiin nähden, vakuutusyhtiö on lausunut, ettei väitteellä ollut merkitystä vakuutuksenottajan korvausvastuun tai vakuutusyhtiön korvauspäätöksen sitovuuden kannalta. Vesilaitos ei ollut korvausvastuussa vahingosta eivätkä vahinkoa kärsineiden omat vakuutukset tai niiden sisältö vaikuttaneet päätöksen sitovuuteen.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille mahdollisuuden lausua asiasta. Vakuutuksenottajalla ei ole ollut lisättävää asiaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön maksettava korvausta kaupungin ottamasta julkisyhteisön vastuuvakuutuksesta asunto-osakeyhtiö S:n osakkaana olevalle A:lle sen johdosta, että kaupungin vesilaitoksen ylläpitämä viemäri oli tulvinut 6.12.2015, jolloin vesi oli noussut A:n huoneistoon vahingoittaen sen pinnoitteita ja aiheuttaen A:lle vuokratulon menetystä. Asiassa on myös arvioitava, onko vakuutusyhtiölle syntynyt korvausvelvollisuus sen johdosta, että vakuutusyhtiö oli ensin tehnyt asiassa myönteisen korvauspäätöksen, jonka se on sittemmin peruuttanut.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asiaan sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen sekä Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti

- korvaamaan kohdissa 3, 4 ja 5 mainitut vahingot sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset,

- huolehtimaan vahingonkorvauksen perusteiden ja määrän selvityksestä,

- neuvottelemaan korvauksen vaatijan kanssa ja

- hoitamaan tai korvaamaan oikeudenkäynnin, jos korvauskysymys joutuu oikeuskäsittelyyn.

Vakuutus koskee vakuutuksenottajan harjoittamaa ja vakuutuksesta sovittaessa vakuutusyhtiölle ilmoittamaa, vakuutuskirjaan merkittyä toimintaa (vakuutettu toiminta).

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vesihuoltolain 12 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen tulee määrätä jokaista verkostoonsa liitettävää kiinteistöä varten liittämiskohdat, joiden tulee sijaita kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Liittämiskohtien sijainnin takia kiinteistön liittämisestä laitoksen verkostoon ei saa aiheutua kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomia kustannuksia.

Vesihuoltolain 27 §:n 1 momentin mukaan vesihuollossa tai huleveden viemäröinnissä on virhe, kun veden laatu tai toimitustapa tai vesihuoltolaitoksen palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säädösten perusteella voidaan edellyttää. Vesihuollossa tai huleveden viemäröinnissä on virhe myös silloin, kun se on yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytynyt, jollei keskeytys aiheudu vesihuoltolaitoksen laitteiston tavanomaisesta korjaus- tai huoltotyöstä, joka kestää yhtäjaksoisesti alle 12 tuntia ja josta on ilmoitettu asiakkaalle etukäteen, tai jollei keskeytystä voida muutoin pitää keskeytyksen syy ja olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan virheenä ei pidetä sellaista vesihuoltolaitoksen palvelun häiriötä tai keskeytymistä, joka aiheutuu vesihuoltolaitoksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia se ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa.

Asunto-osakeyhtiö S:n ja kaupungin välillä solmittuun liittymissopimukseen sovellettavien sopimusehtojen kohdan 7 mukaan, mikäli padotuskorkeuden alapuolella olevia tiloja varustetaan viemäripisteillä, laitos ei vastaa näissä tiloissa syntyvistä tulvista aiheutuvista vahingoista.

Kaupungin vesilaitoksen yleisten toimitusehtojen kohdan 3.2 mukaan laitos määrittelee sopimuksessa kiinteistölle padotuskorkeuden eli tason, jolle viemärivesi voi verkostossa nousta. Mikäli laitos ei sopimuksessa ole määritellyt liittyvälle kiinteistölle erikseen padotuskorkeutta, on jätevesiviemärin padotuskorkeus erillisviemäröinnissä viemärin sisäpuolisen laen tasokorkeus tonttiviemärin liittymäkohdassa + 1000 mm ja sekaviemäröinnissä ja hulevesiviemärissä kiinteistöä palvelevan kadun tai maan pinta + 100 mm tonttiviemärin Iiitoskohdassa.

Mikäli liittyjä viemäröi padotuskorkeuden alapuolisia tiloja, laitos ei vastaa padotuksesta (viemäritulvasta) mahdollisesti aiheutuvasta haitasta tai vahingosta.

Asian arviointi

Vastuu A:n huoneistolle aiheutuneista vahingoista

Vahinkojen korvattavuuden kannalta asiassa on ratkaisevaa, onko kaupungin vesilaitos ollut sen ja asunto-osakeyhtiö S:n välisen liittymissopimuksen ehtojen ja vesihuoltolain nojalla vahingonkorvausvastuussa puheena olevan viemärin tulvimisen aiheuttamista vahingoista, ja onko vakuutusyhtiö ollut tämän perusteella velvollinen korvaamaan vahingon kaupungille myöntämästään vastuuvakuutuksesta vai ei. Tämän vuoksi A:n esittämillä seikoilla asunto-osakeyhtiön muiden osakkaiden mahdollisesti omista vakuutuksistaan saamista korvauksista ja siitä, että A:lla itsellään ei kotivakuutusta ollut, ei ole asiassa merkitystä.

Vesilaitoksen ja asunto-osakeyhtiö S:n välisessä liittymissopimuksessa mainittu padotuskorkeus tarkoittaa tasoa, jolle vesi voi viemäriverkostossa nousta verkoston normaaliksi katsottavan toiminnan aikana. Tämän mukaisesti vesilaitos ei liittymissopimuksen ehtojen mukaan vastaa padotuskorkeuden alapuolelle mahdollisesti rakennettavien viemäripisteiden tulvimisen aiheuttamista vahingoista.

Asiassa ei ole kiistetty, että 6.12.2015 sattuneessa tulvimisessa vahingoittuneiden huoneistojen viemäröintipisteet oli rakennettu vesilaitoksen kiinteistölle määrittelemän padotuskorkeuden alapuolelle. Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella padotuskorkeuden alittuminen on johtunut siitä, että asunto-osakeyhtiön tonttiviemäri oli rakentamisvaiheessa liitetty kaupungin viemäriin eri kohdassa kuin liittäminen hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan olisi pitänyt tehdä. Vesilaitoksen, asunto-osakeyhtiö S:n ja vakuutusyhtiön edustajien kesken pidetystä neuvottelusta 28.1.2016 laaditusta muistiosta ilmenee, että myös vahingoittuneiden huoneistojen lattiakorkoja oli muutettu suunniteltua alemmiksi. Asiakirjoista ei ilmene, että mainitut rakentamisaikaiset muutokset olisi tehty vesilaitoksen myötävaikutuksella tai sen tieten.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vesilaitos ole vastuussa hyväksytyistä rakentamissuunnitelmista poikkeamisesta johtuneesta ilmoitetun padotuskorkeuden alittumisesta asunto-osakeyhtiö S:n kiinteistöllä. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että 6.12.2015 sattunut tulviminen olisi missään kohdassa ulottunut asunto-osakeyhtiön padotuskorkeuden yläpuolisiin tiloihin tai että kaupungin viemäriverkoston vedenpinnan taso olisi tuolloin ylittänyt määritetyn padotuskorkeuden. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei kaupunki viemäriverkoston ylläpitäjänä ole vastuussa asunto-osakeyhtiö S:lle tai sen osakas A:lle 6.12.2015 aiheutuneista vahingoista. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole ollut velvollinen korvaamaan vahinkoa kaupungille myöntämänsä julkisyhteisön vastuuvakuutuksen perusteella.

Kysymys vakuutusyhtiön korvauspäätöksen sitovuudesta

Asiassa on vielä arvioitava, onko sillä, että vakuutusyhtiö oli tehnyt myönteisen korvauspäätöksen ja myös jo maksanut 29.1.2016 tekemällään päätöksellä A:lle korvausta huoneiston vuokratulon menetyksestä joulukuulta 2015 ja tammikuulta 2016, merkitystä vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta. Vakuutusyhtiö on antanut asiassa lautakunnalle vastineensa myös tämän kysymyksen osalta.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, milloin ja millä tavalla A:lle oli ensimmäisen kerran ilmoitettu siitä, että vakuutusyhtiö oli hyväksynyt hänen huoneistolleen aiheutuneet vahingot korvattaviksi. Koska 29.1.2016 maksettu korvaus vuokratulon menettämisestä on edellyttänyt A:lta saatuja selvityksiä, on A:n kuitenkin täytynyt saada tieto korvauspäätöksestä tätä aikaisemmin.

Lautakunta toteaa, että vaikka vakuutusyhtiön korvauspäätökset perustuvat voimassa olevan vakuutussopimuksen ehtoihin, korvauspäätöksiin sisältyy usein myös harkinnanvaraisuutta vahinkotilanteiden monimuotoisuuden vuoksi. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutusyhtiön antamaa korvauspäätöstä on yleensä pidettävä vakuutusyhtiötä sitovana. Päätöksen sitovuus voi kuitenkin kumoutua, mikäli päätös on perustunut vakuutusyhtiön saamaan väärään tietoon vahingon korvattavuuden kannalta olennaisesta seikasta eikä vakuutusyhtiö ole ollut eikä sen ole pitänytkään olla selvillä tiedon virheellisyydestä.

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa vakuutusyhtiön tekemä myönteinen korvauspäätös ja sen 29.1.2016 maksama korvaus olivat perustuneet sittemmin virheelliseksi osoittautuneeseen 10.12.2015 tehdystä mittauksesta saatuun tietoon asunto-osakeyhtiön kiinteistön viemäröinnin padotuskorkeudesta. Syynä mittausvirheeseen oli ollut edellä selostettu poikkeaminen kiinteistölle hyväksytyistä alkuperäisistä rakentamissuunnitelmista. Vesilaitoksen mukaan alkuperäisiin rakentamissuunnitelmiin pohjautunut tieto mittauksen lähtökohdaksi oli saatu asunto-osakeyhtiön lämmönjakohuoneessa olleesta asemapiirustuksesta, johon ei ollut korjattu tietoa viemärin todellisesta liittämiskohdasta. Koska pelkässä korkeusmittauksessa ei ollut voitu havaita tonttiviemärin suunnitelmista poikennutta liittämiskohtaa kaupungin runkoviemäriin, lautakunta katsoo, ettei mittausvirhe ollut johtunut vesilaitoksen huolimattomasta menettelystä.

Lautakunta katsoo, että kuvatussa tilanteessa vastuu viemäröinnin korkeusmittauksen lähtökohtana olleiden tietojen paikkansa pitävyydestä on ollut asunto-osakeyhtiö S:lla. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön A:lle antama korvauspäätös ole vakuutusyhtiötä sitova, kun vakuutusyhtiön ei ollut pitänytkään tietää, että sille ilmoitettu tieto viemärin padotuskorkeuden asianmukaisuudesta oli ollut väärä. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan A:n vaatimia korvauksia hänen huoneistolleen 6.12.2015 aiheutuneesta vahingosta tai vuokratulon menetyksestä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

 

Jäsenet:

Akselinmäki

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia