Tapahtumatiedot

A (s. 1993) sairasti vaikeahoitoista epilepsiaa. Kotilääkityksenä hänellä oli natriumvalproaattivalmiste Deprakine 500 mg, levetirasetaamivalmiste Keppra 500 mg ja klonatsepaamivalmiste Rivatril 0,5 mg. 16.11.2012 ruokailun yhteydessä A:lla meni juoma väärään kurkkuun, minkä jälkeen hänelle kehittyi hengenahdistusta ja yskäisyyttä. A:lla todettiin aspiraatiopneumonia ja vaikea-asteinen hapetushäiriö ja hänet otettiin keskussairaalan teho-osastolle respiraattorihoitoon. Hoidon aikana A:lla oli toistuvia epilepsiakohtauksia, minkä vuoksi hoidossa jouduttiin turvautumaan yleisanestesiaan.

Tehohoidosta A siirtyi neurologian valvontaan 29.11.2012. A:lle oli tehohoidon aikana kehittynyt kriittisesti sairaan polyneuropatia. Neurologian vuodeosastohoidon aikana A:lla oli edelleen kouristuskohtauksia, jotka saatiin lääkitystä lisäämällä hallintaan. Tämän jälkeen infektiotilanne paheni ja 11.12.2012 todettiin, että henkitorven imulimanäytteessä kasvaa klebsiella oxytoca -bakteeri. A:lle aloitettiin Meronem-antibioottihoito.

Meronem-antibiootin tiedetään alentavan elimistön valproaattipitoisuutta, mikä tiedostettiin myös A:n hoidossa ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Meronem-antibiootin aloittamisen jälkeen A:n kohtaustilanne paheni ja 15.12.2012 kiinnitettiin huomio elimistön erittäin matalaan/olemattomaan valproaattipitoisuuteen. Meronem-lääkitys lopetettiin ja valproaattipitoisuus lähti nousuun. Kohtaustilanne jatkui kuitenkin edelleen hankalana, A:lla oli kohtauksia noin 5 minuutin välein. A menehtyi 15.12.2012.

A:n omaiset hakivat A:n kuoleman johdosta korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 30.1.2014. Yhtiö viittasi vakuutusehtoihin, joiden mukaan lääkevahinkona pidetään mm. ruumiillista sairautta tai vammaa, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Jos sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman, lääkevahinkoa ei korvata. Yhtiö totesi, että sairaalassa tehohoidon aikana tai heti sen jälkeen syntyvä keuhkokuume on hengenvaarallinen sairaus ja sen hoidon tulee olla tehokasta. Tässä tapauksessa meropeneemi on ollut tehokkain ja lähes ainoa käytettävissä oleva valmiste. A:n tapauksessa meropeneemin käyttö todennäköisesti lisäsi osaltaan kouristuskohtauksia heikentämällä epilepsialääkkeiden tehoa. Yhtiö kuitenkin katsoi, että haittavaikutus oli seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskinottamisesta kliinisesti ja mikrobiologisesti vaikean infektion hoidossa. Tällaisessa tilanteessa lääkityksen haittavaikutuksia ei vaikeusasteesta riippumatta voida katsoa korvattavaksi lääkevahingoksi. Näin ollen haettua korvausta ei maksettu.

Valitus

Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan valituksessa A:n omaiset vaativat vahingon korvaamista lääkevahinkovakuutuksesta. Valituksen mukaan syy-seuraussuhde Meronem-antibiootin käytön ja A:n kuoleman välillä on ilmeinen. Muitakin antibiootteja olisi ollut käytettävissä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineenaan korvauspäätöksensä 30.1.2014 perusteluihin.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutusehtojen kohdan 4 mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.

Ehtojen kohdan 6.1 mukaan lääkevahinkoa ei korvata, mikäli sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko Meronem-antibiootin määräämisessä A:n keuhkoinfektion hoitoon ollut kyse lääketieteellisesti välttämättömän riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman. Asiassa on riidatonta, että Meronem on todennäköisesti aiheuttanut A:n elimistössä valproaattipitoisuuden laskun ja osaltaan lisännyt kouristuskohtauksia.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan A on 16.11.2012 alkaen ollut hoidettavana keskussairaalassa aspiraatiopneumonian, vaikean hapetushäiriön ja toistuvien epilepsiakohtausten vuoksi. A on aluksi ollut teho-osastolla hengityskonehoidossa, josta hänet on siirretty 29.11.2012 neurologian vuodeosastolle. Sairaalahoidon aikana esiintyneiden epilepsiakohtausten vuoksi A:n epilepsialääkitys on nostettu maksimitasolle ja kohtaukset on saatukin parempaan hallintaan. Infektiotilanne on kuitenkin pahentunut ja 11.12.2012 henkitorven imulimanäytteessä on todettu kasvavan klebsiella oxytoca -bakteeri, jonka vuoksi on aloitettu Meronem-antibioottilääkitys. Tämän lääkityksen aikana valproaattipitoisuus on romahtanut ja kohtaustilanne pahentunut ja Meronem on tämän vuoksi lopetettu 15.12.2012. Valproaattipitoisuus on tämän jälkeen noussut, mutta kouristuskohtaukset ovat edelleen jatkuneet. A on menehtynyt 15.12.2012.

Meronemin vaikuttava aine on meropeneemi, joka kuuluu karbapeneemiantibioottien ryhmään. Meronemia käytetään mm. keuhkokuumeen hoidossa. Meronemin tiedetään voivan heikentää epilepsian hoitoon käytettävän natriumvalproaatin vaikutusta.

Lääkkeiden käyttöön liittyy aina erilaisten haitallisten vaikutusten mahdollisuus. Lääkevahingon korvattavuuteen lääkevahinkovakuutuksesta vaikuttavat lääkkeellä hoidettavan sairauden tai vamman laatu, haittavaikutuksen yleisyys ja lääkkeestä aiheutuneen vahingon vakavuus. Mitä vakavampaa sairautta tai vammaa lääkkeellä hoidetaan, sitä vakavampi lääkkeen aiheuttama seuraus lääkkeen käyttäjän on hyväksyttävä. Vakavia sairauksia tai vammoja hoidettaessa joudutaan lääkityksessä usein ottamaan tietoisia riskejä. Mikäli lääke hengenvaarallista sairautta hoidettaessa aiheuttaa vahingon, joka on seurausta välttämättömästä riskinotosta, vahinkoa ei korvata lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkärsinyt A on sairastanut vaikeahoitoista epilepsiaa, johon hänellä on ollut käytössä kolme lääkevalmistetta. 16.11.2012 A:lle on aspiraation seurauksena kehittynyt sairaalahoitoon johtanut infektio ja hapetushäiriö, joka herkistää epileptisille kohtauksille. Sarjakohtausten vuoksi A:n tila on vaatinut tehohoitoa. Tehohoidosta A on siirretty neurologian vuodeosastolle, jona aikana infektiotilanne on pahentunut uudelleen. 11.12.2012 henkitorven imulimanäytteessä on havaittu kasvavan klebsiella oxytoca -bakteeri, johon on aloitettu Meronem-antibiootti. Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan Meronemin vaikuttavan aineen meropeneemin vaikutus elimistön valproaattipitoisuuteen on ollut hoitohenkilökunnan tiedossa ollut riski. Klebsiella oxytoca -bakteeriin ei lautakunnan käsityksen mukaan ole ollut muuta lääkitysvaihtoehtoa. A:n tilanne on jo entuudestaan ollut heikko. Hoitamaton infektio olisi lautakunnan käsityksen mukaan omalta osaltaan voinut johtaa epilepsiakohtaustilanteen vaikeutumiseen. Vakuutuslautakunta katsoo, että Meronem-antibioottilääkityksessä on ollut kyse vakuutusehtojen tarkoittamasta välttämättömästä riskinotosta hoidettaessa sairautta, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai voi aiheuttaa vakavan ruumiinvamman. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norio-Timonen, jäsenet Järvinen ja Soinila sekä varajäsen Sisula-Tulokas. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA