Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:n 9.1.2013 tekemän rikosilmoituksen mukaan A:n avainkotelo avaimineen varastettiin 7.1.2014 klo 12–18 välisenä aikana. Kyseessä oli lompakon näköinen avainkotelo, jossa oli neljä avainta. A liikkui kyseisenä päivänä kaupungilla klo 12 lähtien klo 18 saakka. Kotoa lähtiessä avaimet olivat varmasti mukana. Avainkotelo oli käsilaukun sivutaskussa.

A haki korvausta vahingosta kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiölle 23.1.2014 antamassaan lisäselvityksessä A kertoi liikkuneensa vahinkopäivänä kirja-alennusmyynneissä. Lähtiessään kaupungille noin klo 12 A sulki kotioven turvalukolla. Avaimet hän laittaa aina samaan paikkaan käsilaukun sivutaskuun, jossa on vetoketju. Kotiin palattuaan noin klo 18 A havaitsi avainsivutaskun olevan tyhjä. Siinä pelossa, että avaimien anastaja oli lähtenyt seuraamaan A:ta, asunnon turvalukot vaihdettiin heti seuraavana päivänä.

Vakuutusyhtiön päätös

Korvauspäätöksessään 30.1.2014 vakuutusyhtiö viittasi vakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu omaisuuden katoamisesta, unohtamisesta, hukkaamisesta tai häviämisestä. Vahinko, jota ei voida tapahtuma-ajan, -olosuhteen ja -paikan suhteen osoittaa varkaudeksi, katsotaan omaisuuden katoamisesta, unohtamisesta, hukkaamisesta tai häviämisestä aiheutuneeksi.

Yhtiö katsoi, että asiassa oli jäänyt näyttämättä korvattavan vakuutustapahtuman sattuminen. Tapahtumien kulku oli jäänyt olennaisilta osiltaan epäselväksi. Vahinkotapahtuma, sen ajankohta ja olosuhteet olivat jääneet yksilöimättä. Näin ollen haettua korvausta ei voitu maksaa.

Valitus

Valituksessaan Vakuutuslautakunnalle A ja puolisonsa B katsovat, että kyse on ollut varkausvahingosta. Se käsilaukun sivutasku, jossa avaimet olivat, on rakenteeltaan sellainen, että vaikka laukku käännetään nurin ja ravistellaan, avaimet pysyvät taskussa. Millään muulla tavalla kuin varkauden seurauksena avaimet eivät ole voineet joutua taskusta pois.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa päätöksessään esittämänsä ja katsoo edelleen, että vahinkotapahtuma on jäänyt yksilöimättä.

A:n ja B:n asunnon lukkojen sarjoituskustannusten osalta yhtiö toteaa, että näitä kuluja korvataan vakuutuksesta vahingontorjuntakuluina vain, jos avain on joutunut ulkopuolisen haltuun varkauden, ryöstön tai murron yhteydessä ja avaimessa tai avaimissa on vakuutuksenottajan tai vakuutetun nimi- ja osoitetietoja, jolloin on aihetta olettaa vahingonvaaran tämän johdosta olennaisesti lisääntyneen. Tässä tapauksessa avainnippu on kadonnut, eikä siinä ole ollut tunnistetietoja, joiden perusteella ne voisi yhdistää vakuutuksenottajan/vakuutetun asuntoon. Sarjoituskustannukset eivät siten tule korvattaviksi vahingontorjuntakuluina.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 22.1.5 (Varkaus) mukaan vakuutuksesta korvataan (…) anastettu vakuutetun mukana oleva vakuutettu irtaimisto. (…) Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu omaisuuden katoamisesta, unohtamisesta, hukkaamisesta tai häviämisestä. Vahinko, jota ei voida tapahtuma-ajan, olosuhteen ja paikan suhteen osoittaa varkaudeksi, katsotaan omaisuuden katoamiseksi, unohtamiseksi, hukkaamiseksi tai häviämiseksi.

Vakuutusehtojen kohdan 6.2 (Vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuus (Pelastamisvelvollisuus), vastaa vakuutussopimuslain 32, 34 ja 61 §:iä) mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin [vakuutusyhtiön] oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. (…) [Vakuutusyhtiö] korvaa edellä mainitun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Ratkaisusuositus

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutettu A osoittanut avainkotelon ja avainten menettämisen olevan varkauden seurausta. Lisäksi on riitaista, onko A:n ja B:n asunnon turvalukkojen uudelleen sarjoitus ollut tarpeen välittömästi uhkaavan vahingon torjumiseksi. Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla.

Vakuutusehtojen mukaan vahinko pitää tapahtuma-ajan, -olojen ja -paikan suhteen kyetä osoittamaan varkaudeksi tai muussa tapauksessa vahingon katsotaan aiheutuneen tavaran katoamisesta tai unohtamisesta. Vakuutusehdoissa ei tarkemmin määritellä sitä, mitä tarkoitetaan vahingon osoittamisella varkaudeksi tapahtuma-ajan, -olojen ja -paikan suhteen. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseistä ehtokohtaa tulee tulkita siten, että mikäli korvauksen hakija saattaa todennäköiseksi, että vahinko ajankohta, olosuhteet ja tapahtumapaikka huomioon ottaen on aiheutunut varkaudesta, vahinko tulee korvata vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on kertomansa mukaan laittanut avainkotelon käsilaukun vetoketjulliseen sivutaskuun lähtiessään kotoa kaupungille 7.1.2014 noin klo 12. Hän palasi kotiin noin klo 18, jolloin havaitsi sivutaskun olevan tyhjä. Asiassa ei ole edes väitetty eikä asiakirjoista ilmene, että A olisi kaupungilla ollessaan avannut sivutaskua, jossa ilmeisesti on säilytetty vain avainkoteloa. Päivän aikana A on liikkunut alennusmyynneissä. Palatessaan kotiin A on havainnut avainsivutaskun tyhjäksi. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n käsilaukun sivutasku, jota A on käyttänyt avainten säilyttämiseen, on selvitysten mukaan rakenteeltaan sellainen, ettei sen sisältö taskun suljettuna ollessa putoa laukusta. Vakuutuslautakunta pitää näillä perusteilla todennäköisenä, että avainkotelon menettäminen on ollut seurausta varkaudesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lukkojen sarjoitus- ja uusintakulut eivät ole suoranaista varkausvahingosta johtuvaa esinevahinkoa. Näitä kuluja voidaan korvata vahingontorjuntakuluina silloin, jos on olemassa konkreettinen, välitön vaara siitä, että varastetuilla avaimilla mennään vakuutuskohteeseen. Tällainen vaara voidaan katsoa olevan käsillä, jos avaimissa on osoite- tai muita tunnistetietoja tai olosuhteista voidaan muuten päätellä, että avaimet haltuunsa saanut tietää, mihin kohteeseen avaimet sopivat. Nyt käsillä olevassa tapauksessa avaimissa ei esitettyjen selvitysten mukaan ole ollut osoite- tai muita tunnistetietoja. A on ilmoittanut tilanneensa turvalukkojen vaihdon, koska on pelännyt avainten anastajan seuranneen itseään. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tapauksessa ole selvitetty, että avainten varkaudesta olisi seurannut A:n ja B:n huoneistolle ja sen irtaimistolle välitöntä vahingonvaaraa. Pelkkä A:n oma olettamus siitä, että avainten anastaja olisi seurannut häntä kaupungilta kotiin, ei osoita vahingonvaaraa.

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan avainkotelon ja avainten menettämisestä aiheutuneen suoranaisen esinevahingon siltä osin, kuin vahingon määrä ylittää vakuutuksen omavastuun. Lukkojen sarjoitus-/uusintakulujen osalta lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA