Tapahtumatiedot

A:n päälle putosi 4.4.2011 vakuutuksenottajana olevan taloyhtiön kolmikerroksisen talon katolta jäälohkare. Jäälohkare osui A:ta oikealle puolelle päätä, takaraivolle ja siitä oikeaan olkapäähän ja käsivarteen. A hakeutui samana päivänä lääkäriin kyseisen tapaturman sekä kolme päivää aiemmin Thaimaan matkalla alkaneen vesiripulin ja kuumeen vuoksi.

4.4.2011 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan A:lla ei jäälohkareen putoamisen jälkeen ollut tajunnanmenetystä, mutta hänellä oli oksettavaa oloa ja päänsärkyä. Tutkimuksissa todettiin normaali neurologinen status. A:lla todettiin keskellä päätä kuhmu ja oikean olkapään abduktiossa tuli kipua olkapäähän.

8.4.2011 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:n päänsärky oli koko ajan lieventynyt, mutta hänellä oli edelleen paineen tunnetta otsalla ja vaikeuksia kohdistaa silmiä johonkin esineeseen. Särkylääkettä hän ei ollut enää tarvinnut. Liikkeelle lähtiessä A tunsi normaalista poikkeavaa huimausta. A:n neurologinen status todettiin edelleen normaaliksi. A:lla oli edelleen vähän lämpöä, mutta ripuli oli loppunut. Sittemmin A:lla todettiin laboratoriotutkimuksissa salmonella.

11.4.2011 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:n pääoireet eivät olleet muuttuneet. Päässä oli edelleen jyhmintää ja A:lla oli vaikeuksia hahmottaa asioita. Särkylääkettä hän otti edelleen iltaisin. Vatsaoireita A:lla ei enää kuvattu olevan. A lähetettiin keskussairaalaan neurologin arvioon.

A oli 11.4.2011 keskussairaalassa kirurgian polilla tutkittavana aivotärähdys­oireiden vuoksi. Anamneesin mukaan A:n päänsärky oli helpottanut, hänellä oli jonkinlaista painavaa tunnetta otsalla. Jonkinlaista lievää huimauksen tunnetta hänellä oli edelleen ollut. Tutkimuksessa todettiin hyvä yleistila. Neurologisia oireita A:lla ei todettu. Kaularanka huolellisesti palpoiden ei aristanut. Tutkinut lääkäri katsoi kyseessä olevan aivotärähdyksen eikä pitänyt pään kuvantamistutkimusta tarpeellisena.

A hakeutui 5.5.2011 yksityislääkärin vastaanotolle pään alueen oireiden vuoksi. Sairauskertomuksen mukaan A:n päätä oli alkanut uudelleen särkeä oikealta puolelta, mihin jäälohkareen isku osui. A:lle oli taas tullut myös huonoa ja tuskaista oloa. Tutkimuksissa todettiin, että kliininen neurologinen status oli normaali. A:n pää ja olkapää työntyivät liikaa eteen, skalenuslihakset (ylimmän kylkiluun kannattajalihakset) kiristivät ja aristivat, varsinkin oikea. Myös puremalihakset, erityisesti oikealla aristivat. Sairauskertomuksen mukaan A:n kaularanka on rakenteellisesti löysä.

Sairauskertomuksessa katsottiin, että A:n nykyoireisto näyttäisi syntyneen vammanjälkeisen sekundaarisen lihasspasmin pohjalta. Vamma sinänsä on lisännyt yöllistä puremisrefleksiä ja sitä kautta myös niskalihasten kireyttä samalla puolella. Kaularangan yliliikkuvuus on sitä paitsi altistanut rangan pienille nivelsidevaurioille, jotka nekin saattavat aiheuttaa sekundaarista lihasspasmia.

A hakeutui uudelleen neurologin vastaanotolle 26.5.2011 olon huononemisen vuoksi. Sairauskertomuksen mukaan hänen päätänsä vihloi ja häntä huimasi. Oikea yläskalenuslihas oli aivan kova, kireä ja arka. Myös oikean trapeziuslihaksen yläkiinnityskohta oli kova ja turvonnut. Kiputilaa hoidettiin pistoksilla, joista oli lyhytaikaista apua. 20.6.2011 päivätyn sairauskertomuksen mukaan myös A:n oikean puolen puremalihakset kiristivät ja aristivat selvästi ja kasvojen oikeaa puolta puudutti. A:lle annettiin fysioterapialähete ja häntä suositettiin kääntymään purenta-asioihin perehtyneen hammaslääkärin puoleen.

A:lle tehtiin kaularangan kuvantamistutkimus 5.9.2011. Löydökset olivat lähinnä normaaleja, mutta tasossa C5–C6 oli lieväasteista, laakeaa annulus-protruu­siota. Löydöksenä oli myös oikoryhti. Magneettitutkimuslausunnossa esitettiin myös epäily Sjögren-syndroomasta.

Fysioterapeutin tutkimuksessa 14.7.2011 todettiin kaularangan ryhdissä selkeä lateraalifleksio vasemmalle, alkaen rintarangan alueelta ja jatkuen koko kaularangan alueella. C2-nikama on kompensoivassa fleksiossa ja rotaatiossa oikealle. Niskarusetin palpointi oikealla aikaansaa pahanolon tunteen ja selkeän kipu­säteilyn tyyppikipukohtaan päälaella. Lihasvoima oikealla kaularangassa on selkeästi pienentynyt, vasemmanpuoleisten lihasten funktio on moitteeton. Fysioterapeutin diagnoosi kliinisen tutkimuksen perusteella oli ligamenttivaurio C4–C6 alueella. Fysioterapeutti totesi lisäksi, että A on ollut hänen potilaansa säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuodesta 2001. Kaularangan asento ei ole koskaan ollut vastaavanlainen kuin nyt. Toispuoleista lihasheikkoutta, tämäntyyppisiä liikekipuja kaularangan alueella eikä voimakasta päänsärkyä ole esiintynyt tämän kymmenen vuoden aikana.

A:n työtapaturmavakuutusyhtiö on korvannut hänelle aivotärähdyksen ja oikean puolen niska-hartialihasten venähdysvamman johdosta päivärahaa ajoilta 5.–12.4.2011, 14.–15.4.2011 sekä 27.5.–12.6.2011 väliseltä ajalta. Lisäksi tapaturmavakuutusyhtiö on korvannut sairaanhoitokulut 20.6.2011 asti. Tapaturmavakuutusyhtiö ei myöntänyt A:lle päivärahaa 5.8.2011 alkaen katsoen, että kyseinen työtapaturma ei ole enää aiheuttanut sairaalahoidon tarvetta tai mahdollista työkyvyttömyyttä, vaan ne johtuvat tapaturmasta riippumattomista sairausperäisistä oireista.

Korvausta 4.4.2011 sattuneen tapaturman aiheuttamasta henkilövahingosta haet­tiin taloyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Vakuutusyhtiö korvasi A:lle hoitokuluja ja matkakuluja. Kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta vakuutusyhtiö korvasi 200 euroa (vammaluokka 2, lievät vammat).

Uudelleenkäsittely

A pyysi yhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Hän totesi tilanteen jatkuvan edelleen. Hän on ollut sairauslomalla ja vamma on myös muilla tavoin rajoittanut hänen elämäänsä suuresti. Jopa uusi työ jäi vastaanottamatta jatkuvien oireiden vuoksi ja kivut sekä rajoittava huimaus ovat jatkuvia.

Vakuutusyhtiö totesi, että A ei ollut tapaturman jälkeen menettänyt tajuntaansa, vaan oli välittömästi noussut linja-autoon ja ollut kyseisen päivän töissä. Vasta illalla hän kävi lääkärissä. Tällöin lääkäri totesi ainoana ulkoisesti havaittavana vammana keskellä päätä olevan kuhmun. Näiden seikkojen perusteella vakuutusyhtiö katsoi, ettei jäälohkareen isku ole ollut voimakas. A meni lääkäriin oksettavan olon ja päänsäryn vuoksi. Hänellä oli vahinkohetkellä ollut jo 1.4.2011 alkanut maha- ja suolistotulehdus, joka on myöhemmin diagnosoitu salmonellaksi. Myös tuo sairaus on vaikuttanut A:n huonoon oloon, eikä huonovointisuus ole johtunut yksin sattuneesta tapaturmasta. Jo 8.4.2011 sairauskertomusmerkintöjen mukaan päänsärky oli lievittynyt. Lääkärintodistuksen 14.4.2011 mukaan sairausloman syy ei enää ollut aivotärähdys, vaan salmonella ja kuume. Nämä seikat vahvistavat sitä, että tapaturmassa saatu aivovamma on ollut lievä. Vakuutusyhtiö katsoi A:n toipuneen saamastaan aivotärähdyksestä 12.4.2011 mennessä.

Lievä aivovamma kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden tilapäisen haitan luokkaan lievät vammat. A:n vamma kuuluu kyseisen luokan alarajalle mm. siksi, ettei hän ole tarvinnut särkylääkkeen lisäksi mitään hoitoa. Tällaisen vamman toipumisaika vaatii tyypillisesti alle kaksi viikkoa.

A kääntyi 5.5.2011 lääkärin puoleen niska- ja puremalihaksien kireyden vuoksi. Vakuutusyhtiö katsoi, että nämä oireet eivät ole syy-yhteydessä 4.4.2011 sattuneeseen tapaturmaan. Oireet liittyvät A:n henkilökohtaisiin rakenteellisiin ominaisuuksiin ja mahdollisiin perussairauksiin.

Valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisua asiassa.

A toteaa, että hänen odottaessaan bussia töihin 4.4.2011 painava jäälohkare putosi katolta ja osui oikealle puolelle päätä, takaraivolle ja siitä oikeaan olkapäähän ja käsivarteen. A ei heti ymmärtänyt tilanteen vakavuutta kivun ja huonon voinnin vuoksi. Koska bussi saapui pysäkille heti tapahtuman jälkeen, hän nousi bussiin ja jatkoi työpaikalleen.

Vakuutusyhtiö katsoo iskun olleen lievän sen vuoksi, ettei A menettänyt tajuntaansa ja meni tapaturman jälkeen töihin. A painottaa sitä, että hänen päähänsä putosi jäälaatta, eikä yksittäinen jääpuikko. A toteaa, että jo laskennallisestikin voidaan osoittaa, kuinka kovasta voimasta on kyse, kun painava jäälaatta putoaa kolmikerroksisen harjakattoisen talon katolta.

A meni onnettomuuden jälkeen töihin, mutta hän ei kuitenkaan pystynyt työskentelemään normaalisti eikä selviytynyt työtehtävistään. Myöskään työtovereiden mukaan A ei toiminut normaaliin tapaan ja hän lähti siksi töistä aikaisemmin pois. Onnettomuuden tapahduttua hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta tarpeeksi hyvin, koska oli shokissa. Jos hän olisi sen tiedostanut, hän ei varmastikaan olisi mennyt töihin.

Vakuutusyhtiön päätöksessä viitataan myös salmonellaan, joka A:lla sattumalta oli tapaturmahetkellä. Salmonella ei kuitenkaan vaikuta päähän tulleeseen iskuun eikä niskan vaurioon. Salmonella ei ollut oireillut lukuun ottamatta lievää ripulointia ja pientä lämmönnousua. Salmonella ei missään nimessä aiheuttanut voimakasta huonovointisuutta tai rajua päänsärkyä, huimausta ja muistinmenetystä. Salmonellan on myös todettu parantuneen 21.6.2011, mutta pään oireilu jatkuu edelleen. Pään vammaan liittyneillä lääkärikäynneillä on sattumalta käsitelty myös salmonellaa, jonka vuoksi siitä on maininta hoitotiedoissa.

Yhtiön päätöksessä vedotaan siihen, että pään oireilu oli ollut jo lieventynyt ja A on ollut sairauslomalla myös salmonellan vuoksi. Yhtiö on katsonut A:n toipuneen saamastaan vammasta 12.4.2011 mennessä. A toteaa olevan todennäköistä, että aivotärähdys on parantunut siihen mennessä. Pään oireilu kuitenkin paheni uudelleen muutaman viikon jälkeen onnettomuudesta, jonka on kerrottu olevan tyypillistä niskan alueen venähdysvammassa. A kärsii edelleen päivittäin hankalista oireista, joiden vuoksi hän on ollut useammalla neurologin määräämällä sairauslomalla. Vakuutusyhtiö ei ole huomioinut muita oireita, vaan on keskittynyt pelkästään salmonellaan ja akuuttiin aivotärähdykseen.

Yhtiön päätöksessä kuvaillaan A:n hakeutuneen yksityisen neurologin vastaanotolle niska- ja puremalihaksien kireyden vuoksi. Tämä on kuitenkin ”diagnoo­sinimike”, jonka neurologi on vastaanottokäynnin jälkeen laatinut. A hakeutui neurologin vastaanotolle iskua seuranneiden edelleen jatkuvasti pahentuneiden oireiden vuoksi. Neurologin mukaan juuri isku on aiheuttanut lihaksistossa edellä mainittua kireyttä. Yhtiö viittaa päätöksessään myös rakenteellisiin ongelmiin. Yliliikkuvat nivelet eivät kuitenkaan oireile normaaleissa olosuhteissa eivätkä koskaan ole kohdistuneet kaulan tai niskan alueelle.

A toteaa kärsivänsä edelleen onnettomuuden aiheuttamista seurauksista. Hänellä on päivittäin päänsärkyä ja voimakasta viiltävää kipua oikealla puolella päätä sekä arkuutta olkavarressa. Nämä oireet estävät häntä ajoittain toimimasta normaalisti. Lisäksi hän on huomannut muutoksia esimerkiksi muistissaan ja ongelmanratkaisukyvyssä. Päivästä riippuen hän kärsii edelleen myös huimauksesta. A toteaa odottavansa pääsyä keskussairaalan aivovammapoliklinikalle neuropsykologisiin tutkimuksiin ja neurologin vastaanotolle.

A viittaa 5.9.2011 tehtyyn niskan magneettitutkimukseen, josta ilmenee iskusta aiheutuneita lieviä muutoksia. Ottaen huomioon itse tapahtumasta jo kulunut aika, sidekudosvauriot eivät enää ole nähtävissä.

A katsoo tapaturman aiheuttamien oireiden ja seurausten kuuluvan luokkaan lievää vaikeammat vammat, mihin lukeutuvat mm. lievä aivovamma sekä kaularangan retkahdusvamma, johon liittyy useita kuukausia jatkunut toiminnallinen haitta. Tapaturmasta aiheutuneen kivun lisäksi haittaa on aiheutunut myös esimerkiksi sosiaaliseen elämään sekä työmahdollisuuksiin. A vaatii korvaussumman tarkistamista vähintään luokan 3, lievää vaikeammat vammat ylärajoille.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että tilapäisen haitan korvausta määritettäessä otetaan huomioon vain vahinkotapahtumaan eli jäälohkareen aiheuttamaan iskuun syy-yhteydessä olevat vammat. Syy-yhteyden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon se, onko lääketieteellisesti arvioituna todennäköistä, että vahinkoa kärsineelle olisi kehittynyt vastaavat oireet myös ilman kyseistä vahinkotapahtumaa. Jos voidaan katsoa, että ko. oireet olisivat kehittyneet, vaikka vahinkoa ei olisi sattunutkaan, ne eivät ole syy-yhteydessä vahinkoon.

Vahinkotapahtuman sattumispäivänä A oli hakeutunut hoitoon myös kuumeen ja ripulin vuoksi. Nämä olivat alkaneet kolme päivää aikaisemmin. Ripulin syynä on ollut salmonellabakteeri. Yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan salmonellan aiheuttamiin oireisiin kuuluvat muun ohella kuume, päänsärky ja pahoinvointi. Salmonellaan liittyvät oireet eivät ole syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan.

Asiassa on selvää, että A:lle on päähän osuneesta iskusta aiheutunut jossain määrin päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kuumeinen ripuli olisi kuitenkin vahinkotapahtumasta riippumatta aiheuttanut hänelle huonovointisuutta ja mahdollisesti myös päänsärkyä.

Iskun seurauksena A on saanut jonkinasteisen kaularangan venähdysvamman. Venähdysvamman oireita ovat niska-hartiaseudun kipu ja liikerajoitukset sekä huonovointisuus ja päänsärky. Oireet ovat yleensä alkuun voimakkaampia, mutta vamman parantuessa myös oireet lieventyvät. Jos venähdyksen paraneminen pitkittyy, oireiden syynä on yleensä jokin venähdysvammasta riippumaton sairaus.

A:lla on todettu yliliikkuva kaularanka, joka yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan on yksi tavallisimmista niska- ja selkäkipujen syistä nuorilla ihmisillä. Yliliikkuva kaularanka altistaa niskan lihaskireyksille ja purentaongelmille. Lisäksi A:lle tehdyssä kaularangan MRI-tutkimuksessa todettiin minimaalista annulusprotruusiota C5–C6 välissä. Protruusiomuutokset eivät yleensä aiheudu tapaturman seurauksena, vaan kaularangan sisäsyntyisten muutosten seurauk­sena. Protruusiomuutokset liittyvät kaularangan rakenteelliseen heikkouteen.

A oli viimeisen kuluneen vuoden aikana saanut vasemman puolen kylkiluun murtuman, josta hänelle oli jäänyt jälkikipu. Kipu oli estänyt mm. hänen liikuntaharrastuksiaan. Pitkittynyt kiputila ja vähentynyt liikunta voivat myös altistaa niska-hartiaseudun lihaskireyksille. Fysioterapeutin lausunnosta ilmenee, että A on käynyt fysioterapiassa vuodesta 2001 alkaen, joten hänellä on siten ollut jo pitkältä ajalta ennen tapaturmaa fysioterapiahoidon tarvetta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että A:n pitkittyneet kipuoireet eivät ole syy-yhteydessä tapaturmaan vaan johtuvat vahinkotapahtumasta riippumattomista A:n terveydentilaan liittyvistä seikoista.

Potilaskertomuksista ilmenevien alkuvaiheen tilankuvaustietojen perusteella A:n vammat ovat olleet lieväasteisia. A oli tuntenut kipua oikeassa olkapäässä ja hänellä todettiin kuhmu päässä. Muita ulkoisia vamman merkkejä ei todettu. Vahinkotapahtumasta ei ole aiheutunut tajuttomuutta eikä A ole ollut vammojensa vuoksi sairaalaosastohoidossa. Kuvantamistutkimuksissa ei ole todettu vammaperäisiä muutoksia. Nämä seikat huomioon ottaen A:lle aiheutunut kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta kuuluvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2 (lievät vammat). A:lle suoritettu kor­vaus 200 euroa on vakiintuneen korvauskäytännön mukainen eikä perusteita enemmän korvauksen suorittamiselle ole.

Asiakkaan lisäkirjelmä

A toteaa, että vakuutusyhtiön vastineessa vedotaan vanhaan kyljen kipuiluun, liikunnan vähäisyyteen ja näiden altistamiseen niskan vaurioille. On kuitenkin selvää, että jäälaatan putoaminen kerrostalon katolta ei liity vanhaan kyljen oireeseen. Yhtiön lausunnossa on myös maininta Sjögrenin syndrooman epäilystä. Tämän mahdollisuuden reumatologian lääkäri on poissulkenut.

Lausunnossa on viitattu nivelen yliliikkuvuuteen. Sattuneessa onnettomuudessa on kyse suurista voimista. Olettaa voi, että vaurioita olisi aiheutunut myös henkilölle, joka ei omaa taipumusta lievään nivelten yliliikkuvuuteen. A toteaa, että hänellä ei myöskään aiemmin ole ilmennyt ongelmaa niskan nivelten yliliikkuvuudesta.

Yhtiön vastineessa on viite myös aiempaan fysioterapian tarpeeseen. A toteaa käyneensä fysioterapeutilla aiemmin, mutta syynä ei ole ollut niskan ongelmat, vaan esimerkiksi polven leikkauksen jälkeinen kuntoutus. Poikkeuksena tähän on vain satunnainen, normaali niskalihasten jännityksen hoito.

Yhtiön vastineessa viitataan edelleen onnettomuuden ajankohtana olleeseen salmonellaan. On selvää, että tuore salmonellainfektio voi aiheuttaa päänsärkyä ja huonovointisuutta. On kuitenkin mahdotonta, että salmonella aiheuttaisi vielä vuoden kuluttua päivittäisiä oireita. Nyt on kyse edelleen jatkuvista pään alueen oireista, jotka ovat selvässä yhteydessä sattuneeseen onnettomuuteen.

A toteaa edelleen kärsivänsä päivittäisistä voimakkaista kivuista oikealla puolella päätä. Lisäksi vaikuttaa selvältä, että onnettomuudesta on myös muunlaisia seuraamuksia. Hän kärsii esimerkiksi heikommasta keskittymiskyvystä, muistamattomuudesta ja muuttuneesta kyvystä kestää paineenalaisia tilanteita. Yleisesti on tiedossa, että tämäntyyppiset oireet eivät ole nähtävissä esimerkiksi kuvantamismenetelmillä, mutta ovat silti todellisia. Onnettomuuden jälkeisissä oireissa ei siis ole pelkästään kyse niskan revähdysvammasta, vaan koko pään alueelle vamman aiheuttamista seuraamuksista.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kiinteistövakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Henkilövahingon korvaukset määräytyvät vahingonkorvauslain 5 luvun mukaisesti. Kyseisen luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen mm. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Vahinkoa kärsineellä todettujen vammojen ja oireiden korvattavuus edellyttää sitä, että ne ovat syy-yhteydessä korvattavaan vastuuvahinkoon. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauk­sessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Tässä tapauksessa on kiistatonta, että A:lle on jäälohkareen putoamisen seu­rauk­sena aiheutunut aivotärähdys ja oikeanpuoleisten niska-hartialihasten venähdysvamma. Asiassa on erimielisyyttä siitä, johtuvatko A:n pitkittyneet pään ja niska-hartia-alueen lihasten oireet korvattavasta vahinkotapahtumasta vai muista, siitä riippumattomista syistä.

Tehdyissä tutkimuksissa vammaperäisinä löydöksinä A:lla on todettu kuhmu päässä. Neurologisia oireita ei todettu vahinkopäivänä tehdyissä tutkimuksissa tai myöhemminkään. Kaularangan kuvantamistutkimus tehtiin vasta puolen vuoden kuluttua vahinkotapahtumasta eikä siinäkään todettu vammaperäisiä löydöksiä. Ainut löydös oli tasossa C5–C6 oleva lieväasteinen syykehä-
(annulus)pullistuma. Alkuvaiheen tilankuvaustiedoissa A:lla on kuvattu olleen oksettavaa oloa ja päänsärkyä. Oikean olkapään abduktiossa oli kipua, mutta liikerajoituksia ei kuvattu. Päänsärkyoireiden todettiin jo 8.4.2011 lieventyneen ja 11.4.2011 todettiin, että päänsärky on helpottanut ja otsalla on jonkinlaista painavaa tunnetta. Lisäksi A:lla kuvattiin olevan jonkinlaista lievää huimauksen tunnetta edelleen. Kaularanka ei 11.4.2011 palpoitaessa aristanut. Seuraavat tilankuvaustiedot ovat yksityislääkärikäynniltä 5.5.2011. Sairauskertomusmerkinnässä todetaan, että A:n olo oli korjautunut vähitellen tapaturman jälkeen, mutta nyt oli alkanut uudelleen särkeä päätä oikealta puolelta, mihin isku osui. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että A:n pää ja olkapäät työntyivät liikaa eteen. Kaulan lihakset ja puremalihakset aristivat ja kiristivät. Kaularangan todettiin olevan rakenteellisesti löysä, yliliikkuva. Lääkäri arveli oireiden syntyneen vammanjälkeisen sekundaarisen lihasspasmin pohjalta. Hoidoista huolimatta A:n oireet jatkuivat ja 27.6.2011 fysioterapeutin tutkimuksissa todettiin edelleen kauttaaltaan jännittyneet ja oikealla lähes spastiset purentalihakset. Myös kaularangan lihaksissa oli arkuutta, mutta ei varsinaisesti lihasjännitystä. Fysioterapeutin mukaan kaularangan lihaksisto kaipaisi päinvastoin lisävahvistusta.

4.4.2011 sattuneen tapaturman seurauksena A:lle on aiheutunut aivotärähdys ja oikeanpuoleisten niska-hartialihasten venähdysvamma. Vammoista on aiheutunut päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta. Osittain A:n oireet tapaturman jälkeisinä päivinä ovat johtuneet hänen samanaikaisesti sairastamastaan salmonellasta. Alkuvaiheen tilankuvaustietojen perusteella A:n saamat vammat ovat olleet lieviä. Lääketieteellisen selvityksen mukaan päänsärky oli helpottanut 11.4.2011 mennessä eikä tällöin todettu tutkittaessa kaularangan alueella aristusta. Seuraavan kerran A hakeutui lääkärin hoitoon 5.5.2011 purentalihasten ja kaularangan lihasten jännittyneisyyden ja arkuuden vuoksi. Lihasjännityksestä aiheutuneet oireet jatkuivat hoidosta huolimatta.

Ottaen huomioon alkuvaiheen tilankuvaustiedot sekä sen, että oireet olivat jo helpottaneet 11.4.2011 mennessä, lautakunta pitää epätodennäköisenä, että A:n myöhemmät kaularangan ja pään alueen oireet olisivat syy-yhteydessä 4.4.2011 sattuneeseen tapaturmaan. A:n myöhemmät oireet johtuvat todennäköisesti rakenteellisista tekijöistä eli siitä, että hänellä on yliliikkuva kaularanka ja huono lihasvoima kaularangan lihaksissa. Tämän vuoksi tilapäisen haitan korvausta arvioitaessa ei oteta huomioon A:n myöhempiä oireita.

Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvauksena kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 200 euroa. A:lle on tapaturman seurauksena aiheutunut hyvin lievä aivovamma (aivotärähdys), johon ei liittynyt tajuttomuutta, sekä kaularangan lihasten venähdysvamma. Liikennevahinkolautakunnan normien mukaisesti arvioituna nämä kuuluvat vammaluokkaan 2, lievät vammat, jossa korvaukset vuoden 2012 tasossa olivat 200 eurosta 1.000 euroon. Ottaen huomioon vahinkotapahtuman laadun ja sen, että se edellytti myöhempiä neurologisia tutkimuksia, lautakunta pitää vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena korvauksena A:lle aiheutuneesta tilapäisestä haitasta 500 euroa.

Lautakunta suosittaa, että A:lle maksetaan korvauksena tilapäisestä haitasta 500 euroa, josta voidaan vähentää jo maksettu korvaus.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA