Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevasta koruliikkeestä anastettiin miesten kultainen timanttisormus 29.12.2012. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan sormus anastettiin sieppaamalla. Myyjänä toiminut vakuutuksenottajayrityksen omistaja kertoi, että liikkeeseen oli tullut kaksi miestä, joista toinen oli näyttänyt omistamaansa korua ja kysynyt sen arvoa. Mies oli pyytänyt saada nähdä vitriinissä olleen miesten timanttisormuksen. Katsottuaan sitä hetken mies oli sanonut ottavansa sen ja juossut ulos liikkeestä. Anastaja saatiin myöhemmin kiinni, mutta sormusta ei saatu takaisin. Korvausta sormuksen vakuutusarvosta (2 300 euroa) on haettu yrityksen murto- ja ryöstövakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on todennut 30.1.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään, että tekijä oli anastanut tai siepannut sormuksen liikkeen aukioloaikana, kun sormusta oli näytetty hänelle. Tekijä ei ollut murtautunut tiloihin, eikä kyseessä ollut ryöstö. Poliisin tutkintailmoituksessa asianimekkeenä oli varkaus. Näin ollen korvausta ei voitu suorittaa murto- ja ryöstövakuutuksesta.

Valitus

Vakuutuksenottaja mukaan kyseessä ei ollut tavallinen näpistys, koska sormus suurin piirtein vietiin vakuutuksenottajan kädestä, johon jäi vain sormuskotelo. Väkivaltaa ei tosin käytetty. Tapauksella oli kaksi todistajaa. Vakuutusta otettaessa ei mainittu, ettei anastuksia korvattu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön asiakashallinnan yhteystietojen mukaan vakuutuksenottajayrityksen edustaja oli 28.8.2006 ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön ja kertonut perehtyneensä uuteen vakuutuskirjaan ja vakuutusehtoihin. Siten ei voitu pitää uskottavana, etteikö mainittu edustaja olisi perehtynyt myös murto- ja ryöstövahinkoja koskeviin ehtokohtiin ja huomauttanut puutteellisiksi katsomistaan tiedoista jo tuolloin eikä vasta epäävän korvauspäätöksen jälkeen. Tavallisen toimintatavan mukaan vakuutustarjousta tehtäessä vakuutusta harkitsevalle annettiin tarjouksen lisäksi tuoteseloste sekä vakuutusehdot. Vakuutuksenottajan edustaja ei ollut kiistänyt saaneensa tuoteselostetta. Vakuutusyhtiö on kertonut, että yrityksellä oli suurempi vastuu kuin yksityisellä henkilöllä huolehtia vakuutustensa oikeellisuudesta.

Vakuutussopimuslain 9 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan vakuutuksenottajan käsityksen vakuutussopimuksen sisällöstä tuli perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana oli sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksenhakija voi kyseisessä tilanteessa perustellusti päätyä. Jos vakuutuksenhakijalle syntynyt väärä käsitys johtui esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, ei hän voinut vedota säännökseen. Vakuutusyhtiö on katsonut, että tiedonantoa koskevat velvollisuudet oli täytetty.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö oli kysynyt vakuutuksen myyneeltä henkilöltä tietoja vakuutuksen tekemistilanteesta. Vakuutusmyyjä oli todennut, että hänen tapanaan oli antaa tarjous, josta ilmeni, mitä vakuutus maksaa ja mitä se sisältää. Tarjouksen mukana lähetettiin vakuutusehdot ja erityisehdot. Vakuutus tuli voimaan, jos asiakas hyväksyi sen. Vakuutus oli tehty puhelimitse. Vakuutusmyyjä oli kertonut maininneensa, ettei varastaminen kuulunut vakuutuksen piiriin. Murtoasiantuntija oli käynyt tarkastamassa lukitukset ja vakuutusmyyjän mukaan antanut lisätietoa murroista ja niiden korvattavuudesta. Vakuutusyhtiö on todennut, ettei varastaminen kuulunut vakuutuksen piiriin ja että se kerrottiin asiakkaalle.

Vakuutuksenottaja ei ole vastannut vakuutusyhtiön lisävastineeseen.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksenhakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 (Murto) vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut anastaminen tai vahingonteko, kun vakuutuskirjassa mainittuun rakennukseen tai huoneistoon on

- murtauduttu sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen tai

- tunkeuduttu avaimella, joka on saatu ryöstön tai edellä mainitulla tavalla suoritetun murtautumisen avulla.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2 (Ryöstö) mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut anastaminen, kun sen suorittamiseksi on käytetty tai uhattu välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.

Ratkaisu

Vakuutuksenottajana olevasta koruliikkeestä anastettiin miesten kultainen timanttisormus 29.12.2012. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan sormus anastettiin sieppaamalla. Tällainen anastusrikos ei ole vakuutusehtojen mukainen ryöstö tai murtautumisen yhteydessä tehty anastaminen. Näin ollen asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiö täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksen sisällöstä, ja vakuutuksenottajalla oikeus korvaukseen hänelle aiheutuneesta anastusvahingosta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

Vakuutussopimuslain 5 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (114/1993) on todettu, että vakuutuksen valitsemiseksi vakuutuksenantajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot vakuutuksenantajan vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Hallituksen esityksen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Riittävänä on pidetty kirjallista materiaalia, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkein tuodaan esiin lainkohdassa edellytetyt tiedot.

Vakuutusyhtiö on kertonut, että vakuutus oli myyty puhelimitse. Myyjä ei muistanut kyseistä myyntitilannetta, mutta oli kertonut, että tapana oli antaa vakuutuksenottajalle tarjous, josta vakuutuksenottaja näki vakuutuksen hinnan ja sisällön. Tarjouksen mukana lähetettiin vakuutusehdot ja erityisehdot. Vakuutusyhtiön edustajan mukaan vakuutuksenottajalle oli kerrottu, että varastaminen ei kuulunut vakuutuksen piiriin.

Ryöstöllä tarkoitetaan rikosta, johon syyllistyy se, joka väkivalloin tai uhkaamalla ottaa toiselta tavaraa tai rahaa anastaakseen sen ilman laillista oikeutta itselleen tai toiselle. Murrolla tarkoitetaan varastamistarkoituksessa väkivalloin tai viekkaudella suoritettua tunkeutumista asuntoon tai suljettuun säilytyspaikkaan tai suljetun säilytyspaikan avaamista. Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt kyseessä oleva sormuksen anastaminen ei ole korvattava vakuutuksenottajan murto- ja ryöstövakuutuksesta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajalle on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettu tarpeellinen tieto vakuutusturvan sisällöstä, kun hänelle on annettu tarjous murto- ja ryöstövakuutuksesta. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole ehtojen sanamuotoa laajempaa korvausvastuuta. Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheen­johtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Nyyssölä, Pesonen, Sjögren ja varajäsen Mitts. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA