Vakuutusyhtiön autovakuutushakemuksen 11.7.2006 mukaan lausunnonpyytäjä K.K. hankki samana päivänä rahoitusyhtiön rahoituksella auton, jonka ensimmäiseksi haltijaksi hänet merkittiin. Kakkoshaltijaksi merkittiin M.J., joka ajoi 7.9.2006 autolla kolarin. Vahingosta haettiin korvausta autovakuutuksesta.

 

 

Päätöksellään 8.9.2006 lausunnonpyytäjä K.K:lle vakuutusyhtiö toteaa käsitelleensä ajoneuvovakuutushakemuksen. Vakuutusyhtiön suorittaman riskikartoituksen perusteella yhtiö ei myönnä K.K:n hakemaa säästökaskovakuutusta.

 

Liikennevakuutus on voimassa 11.7.2006 alkaen hakemuksen mukaisesti.

 

 

Päiväämättömässä ja osoitteettomassa valituksessaan K.K. toteaa ostaneensa auton 11.7.2006. Auto oli rahoitettu rahoitusyhtiön rahoituksella. Autoon tehtiin samassa yhteydessä vakuutusyhtiön kaskovakuutus, joka on pakollinen rahoitettaviin autoihin. Rekisteriotteeseen on merkitty kakkoshaltijaksi M.J. Tällä on luottohäiriöitä, joten hän ei voinut ostaa tai vakuuttaa autoa. M.J. ajoi kolarin 7.9.2006, jolloin hän meni vakuutusyhtiön konttoriin ilmoittamaan vahingosta. Vakuutusyhtiöltä tuli vastaus 8.9.2006, ettei kaskovakuutusta myönnetä, koska M.J:llä on luottohäiriöitä ja hän on kakkoshaltijana autossa. Rahoitusyhtiöltä tuli 13.9.2006 ilmoitus, että auto on joko maksettava kokonaan, luovutettava yhtiölle tai annettava vakuutusyhtiön asiamiehen kirjallinen todistus, joka vahvistaa, että autolla on kaskovakuutus. Tämän vuoksi tehtiin uusi hakemus toiseen vakuutusyhtiöön ja ilmoitettiin, että kakkoshaltijana on henkilö, jolla on luottohäiriöitä. Tällä ei ollut vaikutusta vakuutuksen saamiseen. M.J. soitti alkuperäisen vakuutusyhtiön konttoriin E.A:lle, joka oli tehnyt päätöksen olla myöntämättä vakuutusta. M.J. kysyi, miten on mahdollista, ettei vakuutushakemusta ole aikaisemmin käsitelty. Vastaus kuului, ettei hakemusta oltu syötetty koneelle. Kysyttäessä, miten asiakas voi saada tiedon, onko hänellä voimassa oleva vakuutus vai ei, E.A. myös sanoi, että ei mitenkään, sillä vakuutusyhtiö ei anna tietoja ulkopuolisille.

 

Lausunnonpyytäjä K.K:n mielestä vakuutus pitäisi olla voimassa autoissa, joissa on rahoitus, tai niistä olisi ilmoitettava mahdollisimman pian, ettei vakuutusta hyväksytä. Kaksi kuukautta on lausunnonpyytäjän mielestä aivan liian pitkä aika käsitellä asiaa.

 

Lausunnossaan 6.11.2006 Kuluttajien vakuutustoimistolle vakuutusyhtiö toteaa, että M.J. hankki ajoneuvon 11.7.2006. M.J:n sanojen mukaan ajoneuvoon merkittiin ykköshaltijaksi lausunnonpyytäjä K.K., koska M.J:llä oli luottohäiriömerkintä, joka olisi estänyt sekä rahoituksen että vakuutuksen saannin. Rahoitus sekä vakuutus haettiin lausunnonpyytäjä K.K:n nimiin.

 

Vakuutus sekä auton rekisteröinti tehtiin katsastusyhtiön toimipisteessä, mistä hakemus ei koskaan saapunut vakuutusyhtiöön. Asia kävi ilmi vahingon selvittelyn yhteydessä 7.9.2006. Vakuutusyhtiö ei siis voinut ilmoittaa asiakkaalle vakuutuksen epäämisestä, koska hakemusta ei ollut ja toissijaisesti ei myöskään tietoa haetusta vakuutuksesta. Normaalitilanteessa vakuutusyhtiöstä luonnollisesti ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä, mikäli vakuutusta ei voida myöntää.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että M.J. on toiminut vilpillisesti ja pyrkinyt erehdyttämään vakuutusyhtiötä myöntämään ajoneuvoonsa vakuutuksen tietäen, että on ilmeistä, ettei hänelle vakuutusta myönnetä. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutussopimus sido sitä, eikä sen katsota tulleen voimaan. Päätöksessä on otettu huomioon vakuutussopimuslain 11, 22 ja 23 pykälät.

 

Uudessa lausunnossaan 31.1.2007 Kuluttajien vakuutustoimistolle vakuutusyhtiö toteaa, että lausunnonpyytäjä K.K:n vastineen mukaan M.J. ei ole hankkinut otsikossa mainittua ajoneuvoa. Vahinkoa ilmoittaessaan M.J. kuitenkin kertoo puhelimessa hankkineensa auton, mutta haltijaksi merkittiin lausunnonpyytäjä, jotta autolle saataisiin rahoitus sekä vakuutus. Kyseinen puhelu on nauhoitettu, joten tarvittaessa M.J:n lausunto voidaan toimittaa kirjallisena.

 

Ajoneuvohallintokeskuksen rekisterin mukaan auto on rekisteröity lausunnonpyytäjä K.K:n ja M.J:n nimiin katsastusyhtiön konttorilla. Vakuutushakemus on lausunnonpyytäjän mukaan tehty autoliikkeessä. Vakuutusyhtiöön ko. hakemus ei ole koskaan tullut, vaan vakuutus on tehty vahinkokäsittelyn yhteydessä, kun havaittiin vakuutuksen puuttuvan.

 

Lausunnonpyytäjä viittaa vastineessaan vakuutusyhtiön asiamieheen, jolle hakemus on luovutettu. Autoliikkeestä vakuutusyhtiöön tehtyjä vakuutushakemuksia haetaan satunnaisesti, eikä hakemuksia tarkisteta ennen varsinaista käsittelyä. Näin ollen ei voida katsoa vakuutusyhtiön edustajan antaneen myönteistä vastausta vakuutushakemukseen vain ottamalla hakemus vastaan.

 

Vakuutusyhtiö olisi kirjannut asiakkaalle vapaaehtoisen vakuutuksen alkuperäisellä hakemuksella. Vakuutussopimuslain 23 §:ssä sanotaan kuitenkin seuraavaa: ”Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.”

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että M.J. on menetellyt vilpillisesti ja hankkinut vakuutuksen ja rahoituksen lausunnonpyytäjän nimiin tietäen, ettei kumpaakaan hänelle itselleen myönnettäisi. Näin ollen vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä eikä vakuutuksen katsota tulleen voimaan.

 

Vakuutusyhtiön ja toisen vakuutusyhtiön myöntösäännöt vapaaehtoisen vakuutuksen osalta voivat vaihdella, joten se seikka, että toinen vakuutusyhtiö hyväksyy hakemuksen, ei velvoita nyt kyseessä olevaa vakuutusyhtiötä toimimaan samoin.

 

 

Päiväämättömässä lausuntopyynnössään K.K. viittaa vakuutusyhtiön vastaukseen tehdyn selvityspyynnön johdosta. M.J. ei ole hankkinut autoa, kuten vakuutusyhtiön edustaja E.A. väittää. Katsastusyrityksessä ei ole tehty vakuutusta eikä rekisteröintiäkään, niin kuin E.A. väittää. Rekisteröinti sekä vakuutus tehtiin autoliikkeessä samalla kun auto ostettiin. Vakuutusyhtiön edustaja on käynyt henkilökohtaisesti hakemassa vakuutuspaperit liikkeestä. K.K. liittää mukaan toisen vakuutusyhtiön vakuutushakemuksen, joka hyväksyttiin samoilla perusteilla kuin nyt kyseisen vakuutusyhtiön alkuperäinen hakemus, jota ei hyväksytty. Samalla K.K. laittaa liitteeksi E.A:n antaman lausunnon, jossa tämä hylkää onnettomuuden jälkeen säästökaskon, mutta hyväksyy liikennevakuutuksen. Miten on mahdollista, että liikennevakuutushakemus on mennyt alkuperäiseen vakuutusyhtiöön, vaikka kasko ei? Ne ovat olleet samalla paperilla. Jos K.K. olisi tiennyt hylkäämisestä aikaisemmin, olisi hän vaihtanut heti toiseen vakuutusyhtiöön eikä onnettomuuden jälkeen.

 

 

Vastineessaan 13.3.2007 vakuutusyhtiö toistaa lausuntonsa 31.1.2007 sisällön vastineeksi asiassa. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että sen asiakasriskien valintaohjeistuksessa mainitaan vapaaehtoisen vakuutuksen myönnöstä, ettei vakuutusta myönnetä, mikäli vakuutuksenottaja ei ole auton todellinen käyttäjä tai haltija. M.J. itse myöntää puhelussaan, ettei rekisteriin merkitty ykköshaltija ja vakuutuksenottaja ole ajoneuvon käyttäjä.

 

 

 

Vakuutussopimuslaki

Vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole erityisesti sovittu, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

 

Jos vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt kirjallisen vakuutushakemuksen vakuutuksenantajalle ja on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hakemuksen hyväksynyt, vakuutuksenantaja vastaa myös hakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeen sattuneesta vakuutustapahtumasta.

 

Vakuutushakemus tai hyväksyvä vastaus, jonka vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt vakuutuksenantajan edustajalle, katsotaan annetuksi tai lähetetyksi vakuutuksenantajalle.

 

Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse väärien tietojen antamisesta vakuutushakemuksessa sekä vakuutusyhtiön hyvän vakuutustavan mukaisesta hakemuksen käsittelyajasta.

 

Toimitetun selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä K.K. on 11.7.2006 yhdessä M.J:n kanssa ostanut rahoitusyhtiön rahoitusta hyväksi käyttäen henkilöauton autoliikkeestä. Liikkeessä on samalla täytetty liikenne- ja autovakuutushakemukset. Lausunnonpyytäjä on merkitty auton ykköshaltijaksi ja M.J. toiseksi haltijaksi. Lausunnonpyytäjän mukaan näin on menetelty, koska M.J:llä on luottohäiriöitä, eikä hän olisi voinut ostaa tai vakuuttaa autoa.

 

M.J. on 7.9.2006 ajanut autolla kolarin, josta on haettu korvausta autovakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan M.J. on kolarista puhelimitse ilmoittaessaan kertonut hankkineensa auton. Lausunnonpyytäjä K.K. on merkitty haltijaksi rahoituksen ja vakuutuksen vuoksi. Puhelu on vakuutusyhtiöllä nauhalla.

 

Vakuutusyhtiössä ei autovakuutushakemusta ollut käsitelty ennen kolarin sattumista. Rahoitus- ja vakuutusmenettelystä saamiensa tietojen vuoksi vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei se myönnä haettua autovakuutusta, eikä autovakuutus siten ole tässä tapauksessa tullut voimaan. Liikennevakuutus on saatettu voimaan 11.7.2006 alkaen.

 

Erikseen lautakunta toteaa, ettei lakisääteisen liikennevakuutuksen myöntämisellä autolle ole merkitystä vapaaehtoista autovakuutusta koskevan ratkaisun kannalta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus hyvän vakuutustavan mukaisella perusteella olla myöntämättä siltä haettua vapaaehtoista vakuutusta.

 

Vakuutussopimuslain mukaan jos vakuutuksenottaja on lähettänyt vakuutushakemuksen vakuutuksenantajalle ja on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hyväksynyt hakemuksen, vakuutuksenantaja vastaa myös hakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeen sattuneesta vakuutustapahtumasta. Autokaupassa noudatetun menettelyn mukaisesti lautakunta katsoo vakuutusyhtiön edustajana toimivassa autoliikkeessä täytetyn vakuutushakemuksen vakuutusyhtiölle annetuksi.

 

Lautakunta toteaa, että esillä olevassa tapauksessa vakuutushakemuksen antamisen ja kolarin välinen aika on ollut noin kaksi kuukautta. Tänä aikana vakuutusyhtiöltä ei ole tullut asiakkaalle mitään tietoa hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, koska sitä ei ollut otettu käsittelyyn. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön olisi hakemuksen autoliikkeeseen jättämisen jälkeen tullut hyvän vakuutustavan mukaisesti huolehtia hakemuksen pikaisesta noutamisesta ja käsittelystä sekä ilmoittaa asiakkaalle, ettei haettua vakuutusta myönnetä. Tämän vakuutusyhtiö on laiminlyönyt.

 

Lausunnonpyytäjä on selvittänyt autovakuutuksen saaduksi myöhemmin samoilla haltija- ja muilla vakuutustiedoilla toisesta vakuutusyhtiöstä. Lausuntopyynnön kohteena olevan vakuutusyhtiön edellä todetun laiminlyönnin vuoksi ei autovakuutusta ole voitu hakea ennen vahinkoa muusta yhtiöstä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on laiminlyönnillään aiheuttanut asiakkaalle vahingon, joka määrältään vastaa autovakuutuksen myöntäneen yhtiön vakuutusehtojen mukaan laskettua vakuutuskorvausta. Tämä korvaus lausuntopyynnön kohteena olevan vakuutusyhtiön tulee suorittaa lausunnonpyytäjälle.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Savonen.