Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:n huoneisto oli ulkomailla oleskelun ajan vuokrattuna ulkopuoliselle 1.9.2011–31.1.2012. Suomeen palattuaan A havaitsi, että hänen omaisuuttaan oli anastettu ja koti-irtaimistoaan tuhottu. A haki vahingoista korvausta kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös oli Vakuutuslautakunnan käsiteltävänä diaarinumerolla VKL 492/12. Lautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon.

Vakuutuslautakunnan antaman ratkaisusuosituksen jälkeen vakuutusyhtiö maksoi A:lle korvausta muun muassa varastetuista koruista A:n korvausvaatimuksen mukaan: kahdesta täyspanssarikultaketjusta 2.200 euroa kappaleelta, panssarikultaketjusta 500 euroa ja kantasormuksesta 300 euroa.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii varastetuista kultakoruista lisäkorvausta. Kahdesta täyspanssarikultaketjusta A vaatii korvausta 5.000 euroa kummastakin, panssarikultaketjusta 2.400 euroa ja kantasormuksesta 1.500 euroa. Korut ovat olleet 18 karaatin kultaa ja A on saanut ne perintönä. A:lla ei alkuperäistä korvausvaatimusta laatiessaan ole ollut tietoa siitä, kuinka kullan arvo on kehittynyt sen jälkeen, kun hän on saanut korut perinnöksi. Tämän vuoksi A on ilmoittanut korujen arvoksi niiden saantihetken arvon. A viittaa valituksensa perusteena hankkimaansa kultaseppämestarin arvioon korujen arvosta. Vaikka korvaus koruista maksetaankin korujen nykyhinnan perusteella, A katsoo, että kultaseppämestarin 13.12.2013 tehty arvio korujen uudishinnasta vastaa korujen nykyhintaa vahinkohetkellä vuonna 2011, koska kullan arvo on vahingon jälkeen laskenut.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin, joiden mukaan vahingon määrä korujen vahingoissa lasketaan aina nykyhinnan mukaan. Yhtiö toteaa, että näyttötaakka vahingon määrästä on vakuutuskorvausta hakevalla. Yhtiö katsoo, että alkuperäisessä korvausvaatimuksessa ilmoitetut arvot ovat vastanneet korujen nykyhintaa. A ei ole itse hankkinut koruja, joten hänellä ei ole ollut tietoa niiden hankintahinnoista, eikä tältä osin ole muutenkaan esitetty selvitystä. Kyse on ollut A:n omasta, korujen vahinkohetken arvoa koskevasta arviosta. Kultasepän arvio vastaavien uusien korujen hinnasta tai kullan arvon nousu eivät todista, että korujen vahinkohetken nykyhinta olisi ollut suurempi kuin jo korvattu määrä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, mikä on ollut A:n varastettujen kultakorujen nykyhinta vahinkohetkellä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 3.3 (Turva varkauden ja ilkivallan varalta) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on

- varkaus tai sen yritys. (…)

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1.1 (Irtaimen esineen hinnan arvioiminen) mukaan irtaimen esineen hinta arvioidaan ominaisuuksiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavan irtaimen esineen uudishinnan mukaan.

Ehtojen kohdan 6.2.2.2 (Irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen) mukaan (…) yli viisi (5) vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan, jolla tarkoitetaan käytetyn esineen hintaa. Esineen hintaa alentaa omaisuuden ikä, käyttö, huollon tai hoidon laiminlyönti sekä muiden vastaavanlaisten syiden selvä vaikutus. Taideteosten, korujen ja muiden arvoesineiden vahingon määrä lasketaan aina niiden nykyhinnan mukaan. (…)

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijan tulee voimassa olevan oikeuden mukaan osoittaa häntä kohdanneen vahingon määrä.

Alkuperäisessä korvausvaatimuksessaan vakuutusyhtiölle A on hakenut koruista korvausta seuraavasti:

- 2 kappaletta täyspanssarikultaketjuja, paino noin 40 g, 18 karaattia. Hankintavuosi 2001, uuden hinta 2.200 €/kpl

- Panssarikultaketju, paino noin 15 g, 18 karaattia. Hankintavuosi 2000, uuden hinta 500 €

- Kantasormus kaiverruksella noin 5 g, 18 karaattia. Hankintavuosi 1998, uuden hinta 300 €.

Kultaseppämestarin 13.12.2013 laatiman arvion mukaan kustannusarviot uusille koruille olisivat seuraavat:

- täyspanssarikultaketjuille 5000 €/kpl

- panssariketjulle 2.400 €

- kantasormukselle 1.500 €.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvaus koruista lasketaan niiden vahinkohetken nykyhinnan mukaan. Nykyhinnalla tarkoitetaan hintaa, joka saadaan, kun vastaavan esineen uudishinnasta vähennetään se, mitä esine on iän, käytön, kulumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen ja muiden vastaavien syiden vuoksi menettänyt arvostaan. Lautakunta toteaa, ettei korujen nykyhinta määräydy uutena myytävän kullan markkinahinnan mukaan. Lautakunnan näkemyksen mukaan mistään asiassa esitetyistä selvityksistä ei ilmene, että A:lta varastettujen korujen vahinkohetken nykyhinta olisi ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön jo maksama, A:n alkuperäistä vaatimusta vastaava korvaus. Koska näyttötaakka korujen nykyhinnasta on A:lla, Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta.

Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön varastetuista kultakoruista maksamaa korvausta riittävänä eikä suosita päätökseen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Laine, sihteeri

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vuori