Tulovesijohto oli rikkoutunut ja vuoti vakuutuksen kohteena olevan omakotitalon alla olevaan sorakerrokseen ja piha-alueelle. Vahinko huomattiin 29.10.2004. Kosteuskartoitusraportin mukaan vuotokohta oli varastossa lattian alla ennen vesimittaria. Varaston alapohjarakenne ylhäältä lukien on maalaamaton betonilaatta, muovi, hiekka. Rakennuksen varaston ja autotallin lattioille oli tullut irtovettä, ja asunnon puolella lattian eristetilassa oli irtovettä koko alueella. Putkisto oli peräisin talon rakennusvuodelta 1980.

 

Vuoto oli korjattu vetämällä vanhan putken sisään uusi muoviputki. Paikalla käynyt putkiliike toteaa selvityksessään mm., että vahingon havaitsemisen jälkeen varaston lattiabetonia purettiin ja todettiin, että seinän alla on vuoto. Vanhan putken sisään työnnettiin halkaisijaltaan pienempi putki, jolloin huomattiin, että vanha putki oli lutussa betonilaatan ja väliseinän alla.

 

 

Vakuutusyhdistys katsoi korvattavan vakuutustapahtuman sattuneen ja korvasi ns. alapohjaehtoon vedoten ehtojen mukaisena enimmäismääränä 3% vakuutusmäärästä eli 3.071,90 euroa omavastuuosuudella vähennettynä.

 

 

Tapaukseen tulee soveltaa 1.1.2002 voimaan tulleita vakuutusehtoja, jonka kohdan 6.2.4 mukaan 3 %:n rajoitus koskee rakennuksen alapohjaan asennetuista putkistoista virranneen nesteen rakennukselle aiheuttamia vahinkoja.

 

Vakuutuksenottaja viittaa putkiliikkeen lausuntoon ja katsoo, että putken repeämä ei ollut alapohjan rakenteissa vaan kivijalan ja alapohjan alapuolella ja huonetilan ulkopuolella. Korvauspäätös on tehty vanhojen vakuutusehtojen mukaisesti, ja se on virheellinen. Vakuutusyhdistys ei voi vedota 3 %:n rajoitukseen.

 

 

Asiassa lienee kyse väärinkäsityksestä, sillä korvauspäätös on tehty 1.1.2002 voimaan tulleita ehtoja soveltaen. Kyseinen ehtokohta on lisäksi ollut voimassa samansisältöisenä vuosikymmeniä.

 

Selvityksen perusteella putkiston vuoto on ollut rakennuksen alapohjaan asennetussa putkistossa. Merkitystä ei ole sillä, onko vuotokohta rakennuksen huone- vai varastotilan puolella. Korvauspäätöstä ei muuteta.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2002 alkaen) kohdan 6.2.4 mukaan rakennukseen asennetun johtoverkon taikka siihen liitetyn käyttölaitteen rikkoutumisesta aiheutuneessa vuotovahingossa katsotaan vahingon määräksi rakenteiden korjaus- tai jälleenhankintakustannukset sekä vian etsimisestä ja rakenteiden avaamisesta ja sulkemisesta aiheutuneet kustannukset, jotka otetaan vakuutuskorvauksen perusteena huomioon seuraavasti:

 

Putkiston tai käyttölaitteen iän ollessa alle 10 vuotta on vakuutuskorvauksen perusteena 100 % vahingon määrästä.

 

Jos putkiston tai käyttölaitteen ikä on 10 vuotta tai sitä enemmän, vähennetään kustannuksista ikävähennyksenä 1 % kultakin koneen tai laitteen käyttöönottovuotta seuranneelta, vahingon tapahtuma-ajankohtaan mennessä päättyneeltä täydeltä kalenterivuodelta. Vähennys on kuitenkin enintään 30 % ja ikävähennyksen kokonaismäärä on enintään 3.500 euroa.

 

Rakennuksen alapohjaan asennetuista putkistoista virranneesta nesteestä rakennukselle aiheutuneesta vahingosta korvataan kuitenkin enintään 3 % rakennuksen vakuutusmäärästä, ellei rakennukselle ole otettu LVIS-lisäturva­vakuutusta.

 

Vakuutuksenottajan omakotitalo on kärsinyt vuotovahingon, jota vakuutusyhdistys on pitänyt vakuutuksesta korvattavana tapahtumana.

 

Riitaa asiassa on siitä, onko vakuutusyhdistyksellä oikeus vedota vakuutusehtojen sisältämään ns. alapohjaehtoon ja tällä perusteella rajata korvauksen enimmäismäärä 3 %:in vakuutusmäärästä. Rakennukselle ei ole otettu LVIS-lisäturvavakuutusta.

 

Vakuutuksenottaja on katsonut, että kyseessä ei ollut alapohjaan asennettu putki, koska kyseinen tulovesiputken rikkokohta sijaitsi talon lattian betonilaatan alapuolella olevassa hiekka-/sorakerroksessa.

 

Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että tällainen maa-aineskerros on osa vakuutusehtojen tarkoittamaa rakennuksen alapohjaa. Vakuutusyhdistyksellä on siis tapauksessa oikeus vedota 3 %:n enimmäiskorvausmäärää koskevaan ehtoon.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita lisäkorvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Tuomela ja Uimonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Raulos.