Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle

Asiakas on saattanut asian Pankkilautakunnan käsiteltäväksi 18.1.2011 päivätyllä valituksellaan.

Asiakas on AS:n kuolinpesä. AS:n ensimmäinen puoliso VM kuoli 21.1.1974. Puolisoilla on ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti. Testamentti on valvottu Lahden raastuvanoikeudessa, mutta alkuperäistä valvontapöytäkirjaa tiedoksiantotodistuksineen ja alkuperäistä testamenttia ei ole löytynyt.

AS:n toinen puoliso ES kuoli 14.9.2009. AS kuoli 23.11.2009. Pankki on asettanut AS:n kuolinpesän varojen luovuttamisen ja tallelokeron lopettamisen ehdoksi, että vanha testamentti annetaan tiedoksi VM:n nykyisille oikeudenomistajille ja heistä tehdään sukusel-vitykset. Kuolinpesä on pitänyt vaatimusta perusteettomana. Pankille on toimitettu Finanssivalvonnan ja FINE:n yleisen ohjeistuksen mukaiset selvitykset.

Kuolinpesä katsoo, että pankki on ylittänyt harkintavaltansa kieltäytyessään luovuttamasta kuolinpesän varoja. Riittävänä selvityksenä asiassa on pidettävä:

1. AS:n perukirjaa, jonka ulkopuolinen taho on valmistellut. Perukirjassa todetaan, että VM:n testamentti on lainvoimainen. Perukirja on pesän ilmoittaneen henkilön valaehtoisesti allekirjoittama.
FINE:n verkkosivuilla asiaan liittyen todetaan, että on katsottu, että vaatimalla perukirjan pankki on täyttänyt huolellisuusvelvoitteensa osakkaita selvitettäessä.

2. Maistraatin vahvistusta AS:n perukirjan osakasluettelon oikeellisuudesta. Perukirjaa vahvistaessaan maistraatilla on ollut käytössään kaikki sama aineisto, kuin pankille on toimitettu.

Perintökaaren 20 luvun 9 a §:n mukaan maistraatti antaa vahvistuksen, jos väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavissa olevan selvityksen nojalla on perusteltua otaksua, että perukirjassa olevat tiedot ovat oikeat ja täydelliset. Oikeus-toimi, jonka ovat suorittaneet maistraatin vahvistaman osakasluettelon mukaiset osakkaat, on sitova, jos se, jonka kanssa oikeustoimi on tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli osakas jota ei näy vahvistuspäätöksestä (9 c §).

Kuolinpesän vastapuolen ei siis tarvitse ryhtyä tarkistamaan osakasluettelon oikeellisuutta, koska juuri sen tehtävän on maistraatti suorittanut. Vastapuolen tulee ainoastaan tarkistaa, että oikeustoimessa ovat kaikki osakasluetteloon merkityt edustettuina.

Kuolinpesän käsityksen mukaan VM:n testamentti on tullut aikoinaan lainvoimaiseksi, vaikka testamentin tiedoksiantotodistuksia ei kuolinpesän käytössä olekaan. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon ainakin seuraavat näkökohdat.

1. VM:n sisarukset olivat aikoinaan asiamiehensä välityksellä edustettuina perunkirjoitustilaisuudessa, jossa ko. testamentti luettiin. Näin ollen testamentin olemassaolo oli sisarusten tiedossa.

Lisäksi oikeuskirjallisuuden (Aarnio 1972, Rautiala 1986) mukaan testamentin monivaiheinen valvontamenettely (valvonta, tiedoksianto ja moiteoikeudesta luopuminen) on voitu 1970-luvulla kokonaan korvata siten, että perilliset hyväksyvät testamentin. Tästä hyväksymisestä ei ole ollut laissa säännöksiä, eikä sille ole vaadittu mitään erityistä muotoa. Hyväksyminen on voitu antaa täysin vapaamuotoisesti, kuten suullisesti tai konkludenttisin toimin. Hyväksymisen jälkeen testamentti tulee välittömästi lainvoimaiseksi.

2. AS oli antanut perunkirjoituksen ja testamentin valvonnan toisen pankin lakiasiainosaston hoidettavaksi. Testamentti on valvottu. Valvonnan hoitamiseen kuuluu oleellisena osana tiedoksiannon hoitaminen. Tämän pankin päälakimiehen mukaan tiedoksiannot on aina hoidettu silloin, kun perunkirjoitus- ja testamenttiasia on heillä ollut hoidossa. Pankin arkistot 1970-luvun asioiden osalta on kuitenkin jo hävitetty.

3. Käräjäoikeudesta saadun lainvoimaisuustodistuksen mukaan testamenttia ei ole moitittu.

4. VM:n kuollessa vuonna 1974 pesän nettovarallisuus muodostui yksiöstä. AS myi osakkeet vuonna 1975. Osakekirjassa on siirtomerkintä: ”Siirretty AS:lle 1974 tehdyn perukirjan ja 18.3.1974 valvotun testamentin perusteella. Merkitty osakerekisteriin 21.2.1975.” Merkinnän mukaan saanto on ollut nimenomaan testamenttisaanto ja ennen kuin siirtomerkintää ja osakeluettelomerkintää saa tehdä, tulee merkitsijän selvittää saannon lainmukaisuus.

Kuolinpesä pyytää Pankkilautakunnalta selvitystä siitä, onko pankki toiminut hyvän pankkitavan mukaisesti kieltäytyessään luovuttamasta varoja sekä tallelokeron sisältöä AS:n oikeudenomistajille huolimatta siitä, että pankille on toimitettu selvityksenä AS:n ja hänen ensimmäisen aviomiehensä VM:n perukirjat, todistus VM:n testamentin valvonnasta, käräjäoikeuden antama testamentin lainvoimaisuustodistus, selvitys VM:n pesän varallisuuden muodostaneiden asunto-osakkeiden siirtomerkinnästä, joka oli tehty testamentin nojalla sekä maistraatin vahvistus AS:n perukirjan osakasluettelon oikeellisuudesta.

Maistraatin osakasluettelon vahvistuksen jälkeen pankki on ilmoittanut kuolinpesän edustajalle odottavansa FINE:n kannanottoa asiaan, ennen kuin se etenee asiassa. Myös pankin FINE:lle antamassa vastineessa todetaan, että pankki toivoo FINE:n näkemystä vahvistetun osakasluettelon riittävyydestä.

Kuolinpesä pyytää Pankkilautakuntaa antamaan tulkintasuosituksen asiasta myös siksi, että vastaavanlaisilta tulkintaerimielisyyksiltä vältyttäisiin. Pankkien käytäntöjen yhtenäistämiseksi kannanotto on myös tarpeellinen.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Kuolinpesän varojen luovutus

Luottolaitoslain mukaan pankin on tunnistettava ja tunnettava asiakkaansa. Kuolinpesän osalta se merkitsee sitä, että pankin on selvitettävä perukirjan, virkatodistusten, testa-menttien ja muiden tarpeellisten asiakirjojen avulla kuolinpesän osakkaat. He yhdessä määräävät kuolinpesän varoista. Näin pankki voi toteuttaa tili- ja tallelokeroehtojen mää-räykset siitä, että varat luovutetaan kuolleen asiakkaan oikeudenomistajille. Pankkitoimin-taa valvovana viranomaisena Finanssivalvonta on antanut pankeille kuolinpesien hoitoa koskevan ohjeistuksen (http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Asiointi/Kuolinpesa/Pages/Default.aspx.).

Asiakas viittaa kirjeessään Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan verkkosivuilla annettuun ohjeeseen ja katsoo, että pelkän perukirjan esittäminen on riittävää. Yksittäisen lauseen lukemalla tällaiseen käsitykseen saattaisi päästä. Kysymys on kuitenkin kokonaisuudesta, jossa selvitetään kuolinpesän osakasselvitykseen kuuluva aineisto: perukirja, sukuselvitykset, testamentti. Perukirjan merkitys on juuri siinä onko olemassa testamenttia vai ei. Silloin on kysymys vainajan tekemästä testamentista eikä joistakin aiemmista testamenteista.

AS:n kuolinpesää koskevassa asiassa pankille on toimitettu muu selvitys paitsi alempana käsitellyn testamentin lainvoimaisuuden osoittava aineisto. Kysymyksessä on noin kolmensadantuhannen euron arvoinen omaisuus, joten näkemyksemme mukaan osakasselvityksen vaatiminen myös 1970-luvulta peräisin olevan omistusoikeustestamentin osalta on perusteltua.

Testamentin lainvoimaisuus vanhan lain mukaan

23.11.2009 kuollut AS on ollut ensimmäisessä avioliitossa VM:n kanssa. Tuo avioliitto on päättynyt VM:n kuolemaan 21.1.1974. Avioliitto on ollut lapseton. Puolisoilla oli 30.1.1973 allekirjoitettu keskinäinen omistusoikeustestamentti ilman toissijaismääräystä.

Ennen vuotta 1990 testamentin lainvoimaisuusmenettely oli kolmivaiheinen: testamentin valvonta, valvontapöytäkirjan tiedoksianto perillisille ja testamentin hyväksyntä tai moittimattomuus. Tähän mennessä on näytetty toteen testamentin valvonta Lahden raastuvanoikeuden pöytäkirjan otteella 18.3.1974. Vakiintuneen tulkinnan mukaan testamentin valvontapöytäkirjan otteen tiedoksi antaminen ei vanhene. Tähän mennessä pankille ei ole esitetty kyseisen valvontapöytäkirjan tiedoksiantoja.

Pankki on asiakkaan kanssa samaa mieltä siitä, että valvonta olisi tarpeeton, jos olisi näytetty, että testamentti olisi hyväksytty sen valvonta-aikana. Selvitystä ei ole esitetty valvonta-aikaisesta hyväksymisestä. Testamentti on kuitenkin valvottu, mikä osoittaa, että hyväksyntää ei ole olemassa. Ei kai kukaan olisi ryhtynyt tarpeettomiin toimenpiteisiin.

Asunto-osakkeen kirjaus lainvoimaisuusnäyttönä

Asiakas perustaa kyseisen testamentin lainvoimaisuuden sille seikalle, että yksiön osakkeet on merkitty AS:lle 11.3.1974 VM:n jälkeen tehdyn perukirjan ja valvotun testamentin perusteella.

Valvottu testamentti ei ole riittävä peruste kirjata sen enempää asunto-osaketta kuin mitään muutakaan omaisuutta kenenkään nimelle. Täysin laillista ja oikein on ollut kirjata osakkeet leskelle, koska VM kuoli rintaperillisittä. Leski on ollut siis ensisijainen perillinen.

Maistraatin vahvistaman perukirjan merkitys

Kuolinpesän asiamies on 25.11.2010 toimittanut pankille AS:n perukirjan, johon oli hankittu Lahden maistraatin osakasvahvistus. Sen mukaan osakkaat olisi oikein merkitty perukirjaan.

Perintökaaren 20 luvun 9c §:ssä säädetään: “Oikeustoimi, jonka maistraatin vahvistamaan perukirjaan merkityt pesän osakkaat ovat tehneet pesän puolesta muun kuin pesän osakkaan kanssa, on sitova, vaikka joku osakkaista on jäänyt perukirjaan merkitsemättä, jos se, jonka kanssa oikeustoimi oli tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli tällainen osakas.”

Kysymys on siitä, voiko pankki tässä tilanteessa luottaa maistraatin vahvistukseen. Pankille on kuitenkin aiemmin toimitettu vahvistamaton perukirja ja puutteellinen testamentin lainvoimaisuusselvitys. Pankkitoiminnan kannalta tässä ja muissa vastaavanlaisissa kuolinpesätilanteissa olisi hyvä, jos yksinomaan vahvistettu osakasluettelo riittäisi eikä muulle ilmenneelle tiedolle tarvitsisi antaa merkitystä riittävän oikeussuojan saamiseksi. Oleellista on siis se, mitä merkitystä annetaan pankin käytössä olleelle muulle kuolinpesäaineistolle harkittaessa sitä, saako pankki vilpittömän mielen suojan tili- ja tallelokerosopimuksen osapuolena.

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus

Pankkilautakunta toteaa, että maistraatin vahvistaman osakasluettelon merkityksestä on mainittu perintökaaren 20 luvun 9c pykälässä (960/2006) seuraavaa:

”Oikeustoimi, jonka maistraatin vahvistamaan perukirjaan merkityt pesän osakkaat ovat tehneet pesän puolesta muun kuin pesän osakkaan kanssa, on sitova, vaikka joku osakkaista on jäänyt perukirjaan merkitsemättä, jos se, jonka kanssa oikeustoimi oli tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli tällainen osakas.”

Lain esitöissä (HE 21/1994) todetaan seuraavaa:

”Kuolinpesän kanssa oikeustoimen tehnyt kolmas henkilö voisi mainitun säännöksen nojalla saada vilpittömän mielen suojaa myös siinä tapauksessa, että perukirjaan on jäänyt merkitsemättä henkilö, jonka osakkuus kuolinpesässä perustuu testamenttiin. Vaikka rekisteritoimistolla ei olekaan sanottavia edellytyksiä valvoa sitä, että kaikki perittävän mahdollisesti tekemät testamentit on otettu perukirjassa huomioon, vilpittömän mielen suojaaminen on kuitenkin perusteltua kuolinpesän kanssa tehtäviin oikeustoimiin liittyvien riskien vähentämiseksi. Testamentinsaaja saa näissä tapauksissa suojaa rikoslain säännösten avulla. Se, joka tietoisena siitä, että kaikkia testamentin perusteella pesän osakkaiksi tulleita henkilöitä ei ole merkitty perukirjaan, hakee rekisteritoimiston vahvistusta, syyllistyy viranomaisen erehdyttämiseen, josta on säädetty rangaistus rikoslain 17 luvun 8 §:ssä.”

AS:n ja VM:n tekemässä testamentissa on todettu seuraavaa:

”Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme ja testamenttimme olevan, että toisen meistä kuoltua jälkeenelävä saa täysin omistusoikeuksin kaiken ensin kuolleen omaisuuden samoin kuin yhteisen omaisuutemmekin.”

Kysymyksenasettelu

Riidatonta tapauksessa on se, että kuolinpesä on toimittanut pankille sen vaatimat asiakirjat lukuun ottamatta AS:n ja VM:n keskinäisen omistusoikeustestamentin valvontapöytäkirjan tiedoksiantotodistusta tai muuta asiakirjaa, joka osoittaisi riidattomasti testamentin tulleen hyväksytyksi. Riidatonta on myös se, ettei testamenttia ole moitittu käräjäoikeudessa. Riidatonta on vielä se, että maistraatti on vahvistanut AS:n perukirjan osakasluettelon oikeellisuuden.

Näin ollen tapauksessa on kyse siitä, voiko pankki luottaa maistraatin osakasluettelon oikeaksi vahvistamiseen ottaen huomioon puutteellinen testamentin lainvoimaisuusselvitys. Mikäli vastaus tähän kysymykseen on kielteinen, tulee myös selvittää onko AS:n perukirjaan merkityillä osakkailla oikeus saada käyttöönsä kuolinpesän tilillä ja tallelokerossa oleva omaisuus muilla asiakkaan vetoamilla perusteilla.

Ratkaisun perustelut

Maistraatin vahvistama perukirjan osakasluettelo

Pankkilautakunta toteaa, että perintökaaren 20 luvun 9c pykälän mukaan oikeustoimi on sitova, vaikka joku osakkaista olisi jäänyt merkitsemättä perukirjaan, jos maistraatti on vahvistanut perukirjan osakasluettelon. Asiakas on toimittanut pankille maistraatin vahvistaman AS:n perukirjan osakasluettelon. Pykälässä on kuitenkin mainittu, että oikeustoimi ei ole sitova, jos oikeustoimikumppani tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että joku osakkaista oli jäänyt merkitsemättä perukirjaan. Lain esitöissä on todettu, että osakkaaksi merkitsemättä jäänyt testamentinsaaja saa suojaa rikoslain säännösten avulla. Maistraatin vahvistusta hakenut, joka tietää jonkun osakkaan jääneen merkitsemättä perukirjaan, syyllistyy virkamiehen harhauttamiseen.

AS:n ja VM:n tekemässä testamentissa puolisot ovat antaneet toisilleen omaisuuteensa täyden omistusoikeuden kuoleman jälkeen. Puolisoilla ei ollut lapsia. VM:n kuoleman jälkeen AS sai omistukseensa puolisoiden yhteisen ja VM:n omaisuuden. Testamentissa ei kuitenkaan ole mainintaan toissijaisuusmääräyksestä. Pankkilautakunta katsoo, että testamenttia voisi olla mahdollista tulkita siten, etteivät puolisot olisivat halunneet puuttua lesken jälkeen tapahtuvaan perinnönjakoon. Tällöin VM:n toissijaisilla perillisillä olisi oikeus AS:n jäämistöön ja he olisivat silloin AS:n kuolinpesän osakkaita. Mikäli testamentin valvontapöytäkirjaa ei ole annettu tiedoksi VM:n toissijaisille perillisille (VM:n sisarukset) tai he eivät ole muuten hyväksyneet testamenttia, toissijaisilla perillisillä olisi mahdollisuus nostaa testamentin tulkintakanne AS:n perillisiä kohtaan.

Pankkilautakunta katsoo, että mikäli kuolinpesä ei pysty osoittamaan testamentin lainvoimaisuutta, pankilla on perusteltu syy epäillä, että AS:n perukirjan osakasluetteloon ei ole merkitty kaikkia kuolinpesän osakkaita. Maistraatti ei ole vahvistaessaan AS:n perukirjan osakasluetteloa tutkinut AS:n ja VM:n tekemän testamentin lainvoimaisuutta, koska AS:n perukirjassa on ilmoitettu testamentin olevan lainvoimainen ja uskotut miehet ovat allekirjoituksellaan vahvistaneet merkinneensä kaiken oikein perukirjaan. Lautakunta toteaa, että maistraatin suorittama osakasluettelon vahvistus ei korjaa siinä mahdollisesti olevia virheitä, vaan ainoastaan antaa suojaa niistä tietämättömille oikeustoimikumppaneille. Pankkilautakunta katsoo, että maistraatin tekemä osakasluettelon vahvistus ei anna vilpittömän mielen suojaa sellaista oikeustoimikumppania kohtaan, jolla on ollut perusteltu syy epäillä kyseisen osakasluettelon puutteellisuutta.

AS:n perukirja

Asiakkaan mukaan AS:n perukirjaa on pidettävä riittävänä selvityksenä kuolinpesän osakkaista. Perukirjassa todetaan, että VM:n testamentti on lainvoimainen. Perukirja on pesän ilmoittaneen henkilön valaehtoisesti allekirjoittama. Perintökaaren 20 luvun 9 c pykälän esitöiden mukaan osakasluetteloon merkitsemättä jäänyttä osakasta suojataan siten, että rikoslaissa on sanktioitu tahallinen osakkaan poisjättäminen maistraattiin vahvistettavaksi jätettävästä perukirjasta. Pankkilautakunta katsoo kuitenkin, ettei kuolinpesän osakkaiden toteamus toisen vainajan testamentin lainvoimaisuudesta anna kolmannelle vilpittömän mielen suojaa suhteessa toisen vainajan toissijaisiin perillisiin.

Asiakas on vedonnut Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan sivuilla mainittuun kohtaan, jossa todetaan katsotun, että vaatimalla perukirjan pankki on täyttänyt huolellisuusvelvoitteensa osakkaita selvitettäessä. Tässä tapauksessa pankille on toimitettu myös VM:n testamentin valvontapöytäkirja, mutta ei todistuksia sen tiedoksiannosta toissijaisille perillisille. Lautakunta katsoo, että pankille on siten syntynyt perusteltu syy epäillä VM:n testamentin lainvoimaisuutta ja siten myös AS:n perukirjan osakasluettelon täydellisyyttä.

VM:n testamentin hyväksyntä suullisesti tai konkludenttisesti

Asiakkaan mukaan VM:n testamentti on voitu hyväksyä suullisesti tai konkludenttisin toimin, koska hyväksymisestä ei ole ollut laissa säännöksiä, eikä sille ole vaadittu mitään erityistä muotoa. Asiakkaan mukaan VM:n sisarukset (eli toissijaiset perilliset) olivat aikoinaan asiamiehensä välityksellä edustettuina perunkirjoitustilaisuudessa, jossa testamentti luettiin, joten testamentin olemassaolo oli sisarusten tiedossa. Pankkilautakunta toteaa, että yksi VM:n kuudesta sisaruksesta ei ollut edustettuna perunkirjoitustilaisuudessa ainakaan perukirjan mukaan. Lautakunta toteaa lisäksi, että asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että VM:n toissijaiset perilliset olisivat hyväksyneet testamentin. Edellä mainittu huomioon ottaen lautakunta katsoo, että asiassa ei ole osoitettu VM:n toissijaisten perillisten hyväksyneen testamenttia suullisesti tai konkludenttisesti.

VM:n testamenttiasian huolellinen hoitaminen

Asiakas on vedonnut siihen, että VM:n perunkirjoituksen ja testamentin valvonnan hoitaneen pankin päälakimiehen mukaan tiedoksiannot on aina hoidettu silloin, kun perunkirjoitus- ja testamenttiasia on heillä ollut hoidossa. Pankkilautakunta katsoo, että toisen pankin vakuutuksella yleisestä asioiden huolellisesta hoitamisesta ei ole riittävää merkitystä pankin vilpittömän mielen suojaa arvioitaessa.

Testamentin moittimattomuus

Asiakas on vedonnut myös siihen, että käräjäoikeudesta saadun lainvoimaisuustodistuksen mukaan testamenttia ei ole moitittu. Pankkilautakunta toteaa, että mikäli VM:n testamentin valvontapöytäkirjan tiedoksiantoa ei ole suoritettu VM:n toissijaisille perillisille, testamentin moiteaika ei ole vielä alkanut. Lautakunta katsoo siten, ettei testamentin moittimattomuudella ole merkitystä asiassa.

Osakekirjan siirtomerkintä

Asiakas on vielä vedonnut AS:n omistaman yksiön siirtomerkintään. VM:n kuollessa vuonna 1974 pesän nettovarallisuus muodostui yksiöstä, jonka AS myi vuonna 1975. Osakekirjan siirtomerkinnän mukaan AS:n saanto oli ollut testamenttisaanto ja merkitsijän on tullut selvittää saannon lainmukaisuus. Pankkilautakunta toteaa, että AS on ollut ainoa VM:n (ensisijainen) perillinen, joten AS:llä olisi ollut laillinen saanto yksiöön ilman testamenttiakin. Lautakunta katsoo, ettei siirtomerkinnällä ole siten merkitystä asiassa.

Ratkaisu

Pankkilautakunta katsoo, että asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella pankilla on oikeus kieltäytyä luovuttamasta pankin tallelokerossa ja tilillä olevaa AS:n kuolinpesän omaisuutta perukirjaan merkityille osakkaille ennen kuin pankki on saanut tiedon VM:n testamentin lainvoimaisuudesta.

Pankkilautakunta toteaa, että AS:n kuolinpesän tiedossa olevat osakkaat ja pankki voisivat pyrkiä sopimaan, että pankki luovuttaisi osakkaille pankin hallussa olevan AS:n kuolinpesän omaisuuden ja osakkaat sitoutuisivat korvaamaan pankille sen, mitä pankki joutuisi korvaamaan mahdollisesti AS:n kuolinpesään ilmaantuville uusille osakkaille.

Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää sekä jäsenet Laine, Lampela, Lehtonen ja Ruokanen. Sihteerinä toimi Heino.


PANKKILAUTAKUNTA