Tapahtumatiedot
Asiakas kiistää luottokortillaan Singaporessa 9.8.2011 tehdyt 6 ostotapahtumaa ja Filippiineillä 11.8.-13.8.2011 tehdyt 13 ostotapahtumaa yhteisarvoltaan 3.510,44 euroa.
Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas katsoo, ettei hän ole toiminut törkeän huolimattomasti tai tahallisesti, ja hän vaatii pankkia korvaamaan kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon 3596,17 euroa täysimääräisesti.
Asiakas oli työmatkalla Singaporessa 8.8.-11.8.2011 ja hän käytti korttiaan ravintolassa illalla 9.8.2011. Kortti oli koko ajan hänen hallussaan.
12.9.2011 hän sai postitse luottokorttilaskun, jossa oli 5 virheellistä ostotapahtumaa Singaporesta 9.8.2011 sekä 13 virheellistä ostotapahtumaa Filippiineiltä 11.8.-13.8.2011. Asiakas ei ollut itse käyttänyt korttiaan muutoin kuin em. yhteen maksuun. Vielä seuraavan laskuun oli kirjattu yksi ylimääräinen maksutapahtuma Filippiineiltä 11.8.2011. Asiakas oli heti ensimmäisen laskun saatuaan yhteydessä pankkiin kysyäkseen toimintaohjeita. Kortti suljettiin, asiakas leikkasi kortin kolmeen osaan ja teki rikosilmoituksen.
Asiakkaan työvuorolistasta käy ilmi toteutuneet työvuorot elokuulta 2011. Asiakas on lähtenyt Helsingistä kohti Singaporea 8.8.2011 klo 23:42 (työaika alkoi klo 22:40) ja saapunut Changin lentokentälle klo 15:21 paikallista aikaa. Singaporesta kotimatka alkoi 10.8.2011 klo 23:33 paikallista aikaa ja asiakas oli takaisin Suomessa 11.8.2011 klo 05:59. Singaporessa oli 9.8.2011 kansallispäivä ja asiakas voi usean todistajan lausunnoin todistaa, että hän ei ole mitenkään voinut tehdä ostoja mitä erilaisimmissa elektroniikkaliikkeissä ko. päivänä.
Asiakas on itse käynyt Filippiineillä viimeksi vuonna 1978 eikä asiakkaan olisi nyt käytännössä ollut mahdollista olla siellä. Asiakas lähti 13.8.2011 klo 17:26 Helsingistä kohti Japanin Nagoyaa.
Pankilta saaduissa kuiteissa ei todellakaan ole asiakkaan allekirjoituksia vaan ne ovat varsin erilaisia.
Pankin oletus siitä, että virheelliset ostot on tehty alkuperäisellä kortilla, ovat vääriä. Kortti on ollut asiakkaan lompakossa ja tallessa koko ajan. Asiakas ei ole toimittanut korttia pankille kuolettamisen jälkeen, sillä hän leikkasi sen kolmeen osaan 12.9.2011 ollessaan yhteydessä pankkiin puhelimitse.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Asiakkaan selvityksen mukaan hänen kortillaan on tehty oikeudettomia ostoja Singaporessa ja Filippiineillä 9.8.-13.8.2011. Asiakas kertoo olleensa työmatkalla Singaporessa 8.-11.8.2011 ja käyttäneensä luottokorttiaan ravintolassa illalla 9.8.2011 maksuun summaltaan 131,00 SGD eli 77,66 euroa. Muita ostoja asiakas ei ole tunnistanut omikseen eikä hän kertomansa mukaan ole matkustanut lainkaan Filippiineille.
Asiakkaan kortilla on tehty Singaporessa yhteensä kuusi ostoa 9.8.2011. Näistä ostoista viimeisen asiakas on tunnistanut omakseen. Seuraavat kortilla tehdyt 13 ostoa ovat tapahtuneet Filippiineillä ajalla 11.8.-13.8.2011. Ostoksia on tehty vaihteleviin aikoihin. 10.8.2011 ei ole tehty yhtään ostoa ja 12.8.2011 on tehty ainoastaan yksi osto. Ostosten summat vaihtelevat muutamista kympeistä useisiin satoihin euroihin ostosten yhteissumman ollessa 3.510,44 euroa. Asiakkaan kortin käytettävissä oleva luottoraja on ollut huomattavasti ostojen yhteissummaa suurempi.
Suurin osa (14 kpl) asiakkaan kortilla tehdyistä ostoista on tehty alkuperäisen kortin sirua lukien ja osa (5 kpl) on tehty kortin magneettijuovaa lukien. Pankin oletus siitä, että ostot on tehty asiakkaan alkuperäisellä kortilla, perustuu korttitapahtumien varmennustietoihin, joiden sisältämää tietoa pankki pitää luotettavana.
Pankki on tilannut kuitit kaikista korttitapahtumista yhtä lukuun ottamatta (45,37€). Asiakkaan omakseen tunnistamasta ostosta ei ole tilattu kuittia. Kuiteista ilmenee, että ostot on hyväksytty allekirjoituksella. Asiakkaan mukaan kuiteissa on asiakkaan omaan allekirjoitukseen verrattuna varsin erilaisia kuittauksia.
Asiakas on sulkenut korttinsa 12.9.2011. Kortti on ollut tuolloin asiakkaan kertoman mukaan hänen hallussaan.
Tapauksessa korttitapahtumia koskevat tiedot ja asiakkaan kertoma ovat osin ristiriidassa keskenään. Singaporessa 9.8.2011 klo 13:55-15:11 Suomen aikaa tehdyistä kuudesta ostosta asiakas on kertonut tunnistaneensa omakseen laskussaan ensimmäisenä olleen Singaporessa tehdyn oston, joka on kuitenkin ajallisesti Singaporessa tehdyistä ostoista viimeisin. Luottokorttilaskun erittelyssä korttitapahtumat eivät näy välttämättä ajallisessa järjestyksessä, sillä tapahtumien järjestys laskuerittelyssä riippuu siitä, missä aikataulussa myyjäliikkeet tilittävät ostotapahtumia. Näin ollen pankki katsoo, että asiakas on tehnyt myös tätä aiemmat ostot. Pankin näkemyksen mukaan ostotapahtumien kuittien allekirjoituksista ei ole pääteltävissä, että ostot olisi tehnyt joku muu kuin asiakas itse. Koska kuitti allekirjoitetaan yleensä hyvin nopeasti, on selvää, että allekirjoitus saattaa poiketa hieman kortinhaltijan muussa yhteydessä tekemästä allekirjoituksesta.
Asiakas kieltää olleensa lainkaan Filippiineillä, missä hänen korttiaan on myös käytetty. Asiakkaan mukaan kortti on ollut hänen hallussaan kortin sulkemishetkellä 12.9.2011. Toisaalta useimmat kortilla tehdyt ostot ovat tapahtuneet järjestelmätietojen mukaan kortin sirua lukien, jolloin alkuperäisen kortin on täytynyt olla korttia käyttäneen hallussa. Pankki katsoo, että asiakkaan tulisi esittää selvityksensä tueksi näyttöä siitä, että hän on palannut 11.8.2011 Singaporesta Suomeen. Asiakas ei ole toimittanut pankille nyt puheena olevaa korttiaan sen kuolettamisen jälkeen.
Todettakoon vielä, että pankin tietoon ei ole tullut yhtään kortin sirun kopiointitapauksia. Myös keskusrikospoliisin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa "Maksukorttirikollisuus on kasvava rikosilmiö" todetaan, ettei kortin sirua ole tiettävästi kukaan onnistunut kopioimaan. Näin ollen kortin on täytynyt tapauksessa joutua asiakkaan hallusta sivullisen haltuun, eikä asiakas ole tarkistanut korttinsa tallella oloa ennen luottokorttilaskunsa saapumista.
Mikäli asiakkaan alkuperäistä korttia on käyttänyt sivullinen, ratkeaa vastuunjako pankin korttiehtojen perusteella.
Pankin näkemyksen mukaan alkuperäinen kortti on ollut korttia käyttäneen hallussa. Siten tapauksessa on arvioitava sitä, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa ja onko asiakkaan huolimattomuus törkeää.
Koska asiakas katsoo, että kortti on ollut koko ajan hänen hallussaan, hän ei ole antanut mitään selvitystä tapahtumainkulusta, joka on johtanut kortin joutumiseen sivullisen haltuun. Muun selvityksen puuttuessa pankki katsoo asiakkaan laiminlyöneen ainakin korttinsa tallella olon seurannan. Kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon määrään vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka nopeasti kortin katoaminen havaitaan ja kortti suljetaan.
Kortinhaltija ei vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä, jos maksunsaaja ei ole korttia käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää korttia. Maksupalvelulain esitöiden mukaan se, millä tavoin maksunsaajan voidaan edellyttää varmistuvan maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä, riippuu olennaisesti olosuhteista, mm. maksutapahtuman rahamäärästä. Kaikki ostokset ovat tässä tapauksessa olleet summaltaan alle 900 euroa, useimmat alle 100 euroa. Näin ollen kysymys ei ole summaltaan erityisen suurista ostotapahtumista.
Mikäli maksutapahtuma hyväksytään allekirjoituksella, maksunsaajan tulee kiinnittää huomiota mm. siihen, onko maksukortissa oleva nimikirjoitusnäyte selvästi erilainen kuin maksajan nimikirjoitus kuitissa. Asiakkaan mukaan kuittien allekirjoitukset poikkeavat hänen allekirjoituksestaan täysin. Vertailua kortin takana olleeseen asiakkaan allekirjoitukseen ei ole mahdollista enää tehdä, joten kuittien allekirjoituksia on verrattava asiakkaan allekirjoituksiin muissa asiakirjoissa. Kuittien allekirjoituksia vertailemalla voidaan todeta, että kuiteissa olevat allekirjoitukset poikkeavat jonkin verran toisistaan, joten kortti on voinut olla useamman käyttäjän hallussa. Erilaisten allekirjoitusten välillä on eroja sen suhteen, kuinka läheisesti ne asiakkaan omaa allekirjoitusta muistuttavat, mutta pankin näkemyksen mukaan mikään kuiteissa olevista allekirjoituksista ei poikkea niin selvästi asiakkaan allekirjoituksesta, että maksunsaajien voitaisiin katsoa toimineen huolimattomasti korttimaksuja vastaanottaessaan. Lisäksi ostokset on varmennettu, eli maksunsaajat ovat varmistaneet, että kortti on käytössä ja käyttövara riittää.
Edellä esitettyyn perustuen pankki katsoo, että vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta jää kortin käyttöä koskevien tietojen ja pankin korttiehtojen perusteella asiakkaalle itselleen.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-kuittikopioita riitautetuista korttiostoksista
-asiakkaan työvuorolista 8/2011
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys siitä, miten vastuu asiakkaan riitauttamista korttitapahtumista jakautuu asiakkaan ja pankin välillä. Asiakas katsoo, ettei hän ole toiminut törkeän huolimattomasti tai tahallisesti, ja hän vaatii pankkia korvaamaan kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon. Pankki katsoo korttitapahtumia koskevien tietojen ja asiakkaan kertoman olevan osin ristiriidassa keskenään ja vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta jäävän kortin käyttöä koskevien tietojen ja pankin korttiehtojen perusteella asiakkaalle itselleen.
Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot
Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.
Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä. Maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.
Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.
Pankin korttien yhteisten ehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.
Pankin korttien yhteisissä ehdoissa asiakas on kortinhaltijana sitoutunut säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Korttiehtojen mukaan tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti ja erillään toisistaan, jotta kortti tai tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon. Kortinhaltija sitoutuu hävittämään pankista saamansa tunnusluvun ja olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavaan muotoon. Kortinhaltija on velvollinen varmistamaan säännöllisesti kulloisten olosuhteiden mukaisesti, että kortti on tallessa. Kortinhaltija on velvollinen näppäillessään tunnuslukuaan suojaamaan näppäimistön siten, ettei sivullisen ole mahdollista nähdä käytettyä tunnuslukua. Kortinhaltijan on viipymättä ilmoitettava pankille kortin katoamisesta, kortin joutumisesta sivullisen haltuun sekä tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon.
Ratkaisun perustelut
Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on ratkaistava, onko tapauksessa kyse kortin kopioinnista ja jos ei ole, ovatko riitautetut korttitapahtumat tehnyt asiakas itse vai joku ulkopuolinen asiakkaan korttia käyttäen.
Mikäli asiakkaan katsotaan tehneen korttitapahtumat itse, ei kyseessä ole kortin oikeudeton käyttö ja asiakas vastaa hyväksymistään korttitapahtumista. Mikäli asiassa katsotaan olevan kyse kortin oikeudettomasta käytöstä, on Pankkilautakunnan arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää. Edelleen lautakunnan on arvioitava, voidaanko korttimaksut vastaanottaneiden mak-sunsaajien katsoa varmistuneen asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää korttia.
Kortin kopiointi
Tapauksessa asiakkaan riitauttamista korttimaksuista viisi ensimmäistä on tehty 8.9.2011 Singaporessa, jossa asiakas maksujen aikaan oli. Kyseiset maksut on tehty puolentoista tunnin sisällä ennen ainoata asiakkaan itse tekemäkseen hyväksymää Singaporessa tehtyä korttiostosta. Singaporessa tehdyissä korttitapahtumissa on yhtä lukuun ottamatta kaikissa luettu maksukortin sirua. Filippiineillä 11.8.-13.8.2011 tehdyistä 13 korttiostosta yhdeksän on tehty kortin sirua lukien. Pankin selvityksen mukaan asiakkaan kortin käytettävissä oleva luottoraja on ollut huomattavasti ostojen yhteissummaa suurempi eikä korttia ole käytetty kertaakaan 14.8.2011 ja kortin sulkemisen 12.9.2011 välisenä aikana. Asiakkaan mukaan kortti on ollut hänen hallussaan koko ajan ja hän on leikannut sen osiin 12.9.2011 ollessaan yhteydessä pankkiin puhelimitse.
Pankkilautakunta toteaa, että maksukortin magneettijuova on mahdollista kopioida ja yhtenä merkittävänä syynä sirukortteihin siirtymiselle ainoastaan magneettijuovalla varustetuista maksukorteista on ollut korttimaksamisen turvallisuuden lisääminen. Pankkilautakunnan käsityksen mukaan sirukortin kopioiminen ja väärentäminen on hyvin vaikeaa kortin sisältämän turvaprosessorin takia eikä Pankkilautakunnan tiedossa ole kortin väärinkäyttötapausta, jossa kortin siru olisi kopioitu.
Tapauksessa saadun kokonaisselvityksen perusteella ja ottaen erityisesti huomioon, että asiakkaan riitauttamista ostoista suurin osa on tehty kortin sirua lukien, Pankkilautakunta katsoo, että tapauksessa ei ole kyse kortin kopioinnista vaan kaikki asiakkaan riitauttamat korttiostot on tehty asiakkaan alkuperäisellä kortilla. Tätä päätelmää tukee vahvasti myös se, että asiakkaan riitauttamista ostoista Singaporessa suoritetut on tehty asiakkaan ollessa Singaporessa ja ennen ainoata asiakkaan omakseen tunnistamaa Singaporessa tehtyä korttiostosta. Lisäksi johtopäätöstä tukee se, ettei korttia ole saadun selvityksen mukaan käytetty kertaakaan 13.8.2011 jälkeen, vaikka kortin luottoraja ei ole ollut kokonaan käytössä ja asiakas on sulkenut kortin vasta 12.9.2011. Kortin kopiointitapauksissa korttikopiota käyttävän voidaan lähtökohtaisesti kuitenkin olettaa käyttävän korttia niin paljon kuin on mahdollista esimerkiksi kortin luottorajan tai korttiin liitetylle pankkitilille talletettujen varojen puitteissa.
Kortinhaltijan huolellinen menettely
Pankkilautakunta toteaa vastuun kortin ja sen tunnusluvun huolellisesta säilyttämisestä olevan korttiehtojen mukaan kortinhaltijalla. Tämä on luonnollista ottaen huomioon sen, että viime kädessä - riippumatta esimerkiksi kortinmyöntäjän ohjeistuksesta tai korttisopimuksen ehdoista - ainoastaan kortinhaltija voi vaikuttaa siihen, miten ja missä olosuhteissa hän korttiaan ja sen tunnuslukua säilyttää ja käyttää.
Tilanteissa, joissa kortti on päätynyt ulkopuolisen haltuun ja sitä on käytetty oikeudetta, on kortinhaltijan ja kortinmyöntäjän välisen vastuunjaon kannalta pääsääntöisesti ratkaisevaa se, kuinka huolellisesti kortinhaltijan voidaan katsoa menetelleen korttinsa ja sen tunnusluvun suhteen. Jotta kortinhaltijan huolellisuutta voitaisiin arvioida, on saatava selvitystä siitä, missä olosuhteissa ja millä tavoin kortinhaltija on korttiaan ja tunnuslukuaan säilyttänyt ja miten ne ovat päätyneet ulkopuolisen haltuun/tietoon. Parhaat mahdollisuudet selvityksen antamiseen on kortinhaltijalla ja kortinhaltijan vaatiessa kortinmyöntäjää ottamaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä, voidaan kortinhaltijan edellyttää antavan oman selvityksensä tapahtumista ja omasta menettelystään. Tietoa tapahtumienkulun yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, miten ja minä hetkenä kortti on tarkalleen viety, ei aina ole mahdollista saada eikä myös kortinhaltijalta voida edellyttää, mutta kortinhaltijan voidaan aina edellyttää antavan selvityksen omasta menettelystään.
Tapauksessa asiakas on ollut Singaporessa 9.8.2011 kaikkien hänen kortillaan siellä tehtyjen ostotapahtumien aikaan ja asiakkaan itse tekemäkseen hyväksymä korttiostos on ollut näistä viimeinen. Asiassa saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, ettei asiakas kuitenkaan ole ollut Filippiineillä, kun hänen korttiaan käytetty siellä 11.8.-13.8.2011.
Asiakkaan tapahtumien kulusta ja omasta menettelystään antaman selvityksen sekä pankin kortin käyttöä koskevien tietojen perusteella Pankkilautakunnan ei ole mahdollista luotettavasti arvioida tapahtumien yksityiskohtaista kulkua. Pankkilautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että asiakkaan asiassa esittämä selvitys on osittain ristiriidassa sen kanssa, että hänen riitauttamansa korttitapahtumat on asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella nyt katsottu tehdyn hänen alkuperäisellä kortillaan. Edelleen Pankkilautakunta kiinnittää huomiota siihen, kuinka asiakkaan esittämä selvitys on ristiriidassa sen kanssa, että hänen riitauttamistaan korttitapahtumista Singaporessa tehdyt ostot on tehty ennen ainoata hänen omakseen tunnistamaa korttiostosta, ja myös siihen, että asiakas ei ole millään tavoin kommentoinut em. seikkaa pankin nostettua sen esille lautakuntakäsittelyn kirjelmöintivaiheessa.
Kuten edellä on jo todettu, kortin väärinkäyttötapauksissa korttia oikeudetta käyttävän voidaan lähtökohtaisesti olettaa käyttävän korttia niin paljon kuin on mahdollista esimerkiksi kortin luottorajan puitteissa. Tämän vuoksi lautakunta kiinnittää tapauksessa huomiota vielä kertaalleen siihen, että korttia ei ole saadun selvityksen mukaan käytetty kertaakaan 13.8.2011 jälkeen, vaikka asiakas on sulkenut kortin vasta 12.9.2011 ja asiakkaan kortin käytettävissä oleva luottoraja on saadun selvityksen mukaan ollut huomattavasti suurempi kuin sillä tehtyjen ostojen yhteissumma.
Asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella ja myös asiakkaan antaman selvityksen puutteellisuuden johdosta Pankkilautakunta katsoo mahdolliseksi, että asiakas on itse tehnyt riitaiseksi ilmoittamansa Singaporessa tehdyt korttiostot. Pankkilautakunta pitää myös mahdollisena, että asiakas on luovuttanut korttinsa sivulliselle, joka on korttia käytettyään palauttanut sen asiakkaalle. Edelleen Pankkilautakunta pitää mahdollisena, että kortti on muulla tavoin päätynyt ulkopuoliselle, joka on käyttänyt sitä oikeudetta ja tämän jälkeen palauttanut asiakkaalle kortin hänen huomaamattaan. Pankkilautakunta katsoo, että tällöin kortin oikeudeton käyttö on johtunut siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa, ja että asiakkaan huolimattomuus on ollut törkeää.
Asiassa saadun selvityksen perusteella asiakas ei kuitenkaan ole ollut Filippiineillä, kun hänen korttiaan on käytetty siellä 11.8.-13.8.2011. Ottaen huomioon kaikki edellä todettu Pankkilautakunta katsoo kortin oikeudettoman käytön Filippiineillä johtuneen joko siitä, että asiakas on luovuttanut korttinsa sivullisen käyttöön ja korttiostot on tehty asiakkaan tietäen, tai siitä, että kortti on asiakkaan huolimattomuudesta johtuen päätynyt sivullisen haltuun. Ensimmäistä vaihtoehtoa tukee se, että saatu selvitys ei viittaa tavanomaiseen - ilman kortinhaltijan hyväksyntää tapahtuvaan – kortin oikeudettomaan käyttöön asiakkaan kortin käytettävissä olleen luottorajan oltua huomattavasti riitautettujen ostojen yhteissummaa suurempi ja kortin oltua kokonaan käyttämättä 14.8.-12.9.2011 välisenä aikana. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla Pankkilautakunta katsoo asiassa saatu kokonaisselvitys huomioon ottaen, että kortin oikeudeton käyttö on johtunut asiakkaan törkeästä huolimattomuudesta.
Maksunsaajan huolellisuus
Vaikka kortinhaltija olisi huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:ssä ja korttiehdoissa asetettuja velvollisuuksiaan, ei kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutunut vahinko jää hänen vastuulleen, mikäli maksunsaaja ei ole asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää korttia paitsi jos kortinhaltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.
Pankkilautakunta toteaa, ettei luottokorttimaksujen vastaanottajille voida käytännön syistä, luottokorttijärjestelmän luonteen ja sujuvuuden vuoksi edellyttää nykyisiä käytäntöjä pidemmälle meneviä varotoimia. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1994:82) katsonut varmistusmenettelyn, jossa verrataan nimikirjoituksia ja varmistetaan maksu, olevan kuluttajasuojalain kannalta riittävä. Korkeimman oikeuden mukaan pidemmälle meneviä varotoimia, kuten henkilöllisyyden tarkastamista, voidaan edellyttää ainoastaan silloin, kun myyjällä on erityistä syytä epäillä luottokortin hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi. Maksupalvelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 169/2009 vp) on nimenomaisesti todettu em. ratkaisusta ilmenevien seikkojen soveltuminen myös nykylainsäädäntöön. Edelleen hallituksen esityksen mukaan maksunsaajan voidaan kuitenkin edellyttää tarkistavan maksutilanteessa läsnä olevan maksajan henkilöllisyyden ainakin silloin, kun maksunsaajalla on olosuhteiden perusteella erityistä aihetta epäillä maksuvälineen hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi. Tätä arvioitaessa on muun ohella kiinnitettävä huomiota maksutapahtuman rahamäärän suuruuteen.
Tapauksessa korttiostojen maksunsaajat ovat varmentaneet kaikki kyseessä olevat korttiostot ja siten tarkistaneet, että korttia ole suljettu eikä katoamisilmoitusta ole tehty ja että tilillä on katetta ostoksille. Näin ollen arvioitavaksi jää, voidaanko maksunsaajien niiltä edellytetyn käytännön mukaisesti katsoa verranneen kortissa olevaa nimikirjoitusnäytettä ostotositteissa oleviin ja onko maksunsaajilla allekirjoitusten erilaisuuden vuoksi tai muutoin ollut erityistä syytä epäillä kortin käyttöä oikeudettomaksi ja tällä perusteella tullut tarkastaa kortinkäyttäjän henkilöllisyys.
Allekirjoitusten vertaaminen
Pankkilautakunta toteaa, että käytännön syistä allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Kuluttajansuojalain esitöissä (HE 88/1985) aikanaan esitetyn mukaan myyjän voitaisiin katsoa laiminlyöneen varmistamisvelvollisuutensa, jos kortissa oleva nimikirjoitusnäyte on selvästi erilainen kuin tositteessa, mikä edelleen maksupalvelulain esitöissä (HE 169/2009 vp) vahvistetaan soveltuvaksi. Pankkilautakunta katsoo, että esimerkiksi allekirjoitusten eri nimi tai tekstilaji ovat eroja, jotka huolellisen maksunsaajan tulisi havaita myös nopearytmisessä kassatyöskentelyssä.
Tapauksessa asiakkaan maksukortti ei ole enää käytettävissä allekirjoitusten vertailun suorittamiseksi, mutta ostotositteissa olevia allekirjoituksia voidaan verrata esimerkiksi asiakkaan laatimassa valituksessa olevaan allekirjoitukseen, jonka voidaan olettaa vastaavan asiakkaan anastetussa kortissa ollutta allekirjoitusnäytettä. Pankkilautakunta katsoo, että ostotositteiden ja valituksessa olleiden allekirjoitusten välillä ei ole sellaisia erovaisuuksia, joihin myyjäliikkeiden olisi tullut puuttua. Koska tehdyt maksut eivät ole olleet kansainvälisellä maksukortilla tehdyiksi maksutapahtumaksi poikkeuksellisen suuria, ei maksun vastaanottajilla asiassa saadun selvityksen mukaan muutoinkaan voida katsoa olleen erityistä syytä epäillä, että kyse olisi kortin oikeudettomasta käytöstä, eikä heidän siten voida edellyttää tarkastaneen maksajan henkilöllisyyttä.
Ratkaisu
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että asiakkaan riitauttamat korttiostot on tehty asiakkaan alkuperäisellä kortilla. Pankkilautakunta katsoo kortin oikeudettoman käytön johtuneen joko siitä, että asiakas on luovuttanut korttinsa sivulliselle tai siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan. Lautakunta katsoo, että jälkimmäisessä tapauksessa asiakkaan menettely kokonaisuutena arvioiden osoittaa törkeää huolimattomuutta. Edelleen lautakunta katsoo, että maksunsaajat ovat korttimaksuja vastaanottaessaan varmistuneet asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.
Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Kallio, Lampela ja Lehtonen sekä varajäsen Pulkkinen. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA