Tapahtumatiedot
Asiakas on nostanut 19.12.2008 lainan, missä yhteydessä sen takaisinmaksun tavaksi on sovittu automaattinen veloitus. Allekirjoitushetkellä automaattisen veloituksen palvelumaksu oli 1,10 euroa. Pankki on korottanut kyseistä maksua vuosien 2009-2015 välisenä aikana useampaan otteeseen siten, että se on tällä hetkellä 2,30 euroa. Asiakas on halunnut siirtyä maksamaan lainaa E-laskulla, mihin pankki ei ole suostunut.
Asiakkaan valitus
Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin korotukset eivät täytä sopimuksessa niiden tekemiselle asetettuja ehtoja eikä pankki ole perustellut korotuksia millään tavalla. Lisäksi asiakas katsoo, että koska pankki muutoinkin kehottaa siirtymään E-laskun käyttöön, sen tulisi sallia myös lainan lyhennys E-laskuna. Asiakas vaatii pankkia palauttamaan vastoin sopimusta perimänsä palvelumaksut ja sallimaan luoton maksun E-laskuna.
Asiakas korostaa, että lainaehtojen mukaan automaattisen lyhennyksen palvelumaksua on mahdollista korottaa vain yleisen hintatason kohoamisen, luotonantajan lisääntyneiden ottolainauskustannusten, muiden kustannusten lisääntymisen perusteella tai muusta perustellusta syystä. Kuluneen kuuden vuoden aikana maksua on korotettu 110 % kun vastaavana aikana esimerkiksi elinkustannusindeksi, joka kuvaa hyvin yleistä hintakehitystä, on kohonnut vain 10 %. Korotusta ei siten voi missään nimessä pitää kohtuullisena. Vedoten liikesalaisuuteen, niin pyynnöistä huolimatta pankki ei ole toimittanut mitään tarkempia laskelmia korotusten tueksi. Pankki ei ole myöskään yksilöinyt yhtään lainsäädännöstä aiheutuvaa kustannuslisää. E-laskun osalta asiakas nostaa esiin, että vaikka pankinkin mukaan se olisi teknisesti mahdollista, niin pankki ei halua suostus siihen, koska silloin se menettäisi huomattavan määrän palkkiotuottoja.
Pankin vastine
Pankin mukaan sekä luoton veloitustavasta että siitä perittävistä palkkioista ja niiden korottamisesta on sovittu luottosopimuksen ehdoissa, joiden mukaisesti asiassa on menetelty. Pankki vetoaa myös lautakunnan aikaisempaan ratkaisuun PKL 29/11, jossa on arvioitu vastaavien palvelumaksujen korotusten perusteita ja määriä.
Asiakkaan osalta veloituksen hintaa on korotettu vuonna 2015 2,30 euroon ja sitä edeltävä korotus 2,20 euroon on ollut voimassa vuodesta 2013 alkaen. Kaikkiaan asiakkaan kohdalla nousu on siis ollut 1,20 euroa seitsemän vuoden aikana. Pankin mukaan korotuksiin ovat vaikuttaneet järjestelmäpäivitykset muun muassa uuden luottoreskontran käyttöönotto sekä yleinen kustannus- ja palkkatason nousu. Tarkempaa yksilöintiä näiden tekijöiden vaikutuksesta maksuun pankki ei liikesalaisuuksien paljastumisen vuoksi katso voivansa antaa. Korotuksille on pankin mukaan kuitenkin ollut siis perustellut syyt ja ne ovat olleet kohtuullisia. E-laskun osalta pankki toteaa, että sekään ei olisi asiakkaalle ilmainen ja että ennen kaikkea E-lasku ei vastaa toiminnallisuuksiltaan automaattista veloitusta, minkä vuoksi sen käyttöönotto luoton takaisinmaksun yhteydessä ei vastaa pankin tarpeita.
Selvitykset
Tapaukseen liittyvän osapuolten välisen kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle ei ole toimitettu erillisiä selvityksiä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksen asettelu
Pankin ja asiakkaan välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi lautakunnan on arvioitava, onko luottosopimuksessa maksun korottamiselle asetetut ehdot täyttyneet sekä ovatko korotukset olleet kohtuullisia. Edelleen lautakunnan tulee arvioida, onko asiakkaalla oikeus saada lyhentää luottoa E-laskulla.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Korotusten aikaan voimassa olleen kuluttajasuojalain 7 luvun 24 §:n mukaan pankilla oli mahdolisuus muuttaa luottosopimuksen johdosta perittäviä maksuja sopimuksessa yksilöidyin perustein ja lain esitöiden mukaan korotuksen tuli olla kohtuullinen. Pankin yleisten ehtojen mukaan pankilla on oikeus korottaa velasta perittäviä velkakirjan laatimishetkellä sekä palveluhinnastoon sisältyviä maksuja ja palkkioita yleisen hintatason kohoamisen tai kustannusten lisääntymisen vuoksi tai muusta perustellusta syystä.
Velkakirjalain 1 luvun 3 §:n mukaan jollei maksupaikkaa ole määrätty, suoritettakoon maksu velkojan asunnossa. Jos hän harjoittaa kauppaa tai muuta liikettä, on maksu suoritettava hänen liikehuoneistossaan. Osapuolten välisessä sopimuksessa on luoton lyhennystavaksi sovittu sen automaattinen lyhennys.
Asian arviointi
Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.
Maksun korotus
Lautakunta toteaa, että tapauksessa sekä lain että osapuolten välisen sopimuksen mukaan pankki voi tiettyjen ehtojen täyttyessä muuttaa luottosopimuksen johdosta perittäviä maksuja. Osapuolten välisessä sopimuksessa korotusperusteina on mainittu muun muassa yleinen hintatason kohoaminen, kustannusten lisääntyminen tai muu perusteltu syy.
Tapauksessa osapuolet ovat erimielisiä sekä korotuksen perusteesta että määrästä. Korotuksen perusteen osalta lautakunta toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella riidatonta on yleinen hintatason nousu sekä pankin tekemät järjestelmäuudistukset. Mainittujen seikkojen johdosta lautakunta katsoo korotukselle siten ollut sopimuksenmukaiset perusteet. Korotusten määrän osalta lautakunta toteaa, että vaikka prosentuaalisesti muutos onkin suuri, niin euromääräisesti ja lainan kokonaiskustannuksiin suhteutettuna niitä on pidettävä kohtuullisena.
Lyhennystapa
Lautakunta toteaa, että velkakirjalaki on peräisin vuodelta 1947 ja siinä on nimenomainen säännös vain maksupaikasta, mutta ei maksutavasta. Oletuksena laissa on velkojan luona tapahtuva käteismaksu, mutta laki antaa osapuolille mahdollisuuden sopia maksuun liittyvistä seikoista. Osapuolten välisessä sopimuksessa on luoton lyhennystavaksi sovittu sen automaattinen lyhennys.
Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan, ellei jo itse sopimuksessa ole valmiiksi sovittu sen mahdollisen muuttamisen yhteydessä noudatettavista menettelytavoista, sitoo sopimus sen osapuolia sellaisenaan, elleivät he halua sopia asiasta yhdessä toisin. Yksipuolisesti siis kumpikaan osapuoli ei voi sopimusta saada muutetuksi. Tässä tapauksessa pankki ei ole halunnut sopimusta tältä osin muuttaa ja perusteeksi se on esittänyt muun muassa että E-lasku ei vastaa luoton automaattista veloitusta. Lautakunta toteaa, että pankilla ei ole velvollisuutta suostua asiakkaan vaatimukseen muuttaa lainan lyhennys tapahtuvaksi E-laskulla.
Lopputulos
Lautakunnan näkemyksen mukaan pankki on toiminut asiassa osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti eikä suosita hyvitystä asiassa.
Pankkilautakunta oli yksimielinen.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Sainio
Jäsenet:
Atrila
Lehtonen
Lilja
Pulkkinen