Haku

PKL 58/15

Tulosta

Asianumero: PKL 58/15 (2015)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 20.08.2015

Onko pankilla ollut oikeus korottaa henkilökuntalainan marginaalia? Marginaalin korotus. Henkilökuntalaina. Sopimusehdon kohtuullisuus.

Tapahtumatiedot

Asiakkaalla on ollut 16.11.2007 alkaen asuntolaina kanssavelallisen kanssa. Laina on myönnetty henkilökuntaluottoehdoilla, koska asiakas työskentelee samassa konsernissa kuin lainan myöntänyt pankki. Pankki on sittemmin fuusioitunut toisen pankin kanssa eikä kuulu enää samaan konserniin kuin em. työnantaja.

Lainan korko sidottiin Prime-korkoon ja sille sovittiin marginaaliksi 0,02 %. Pankki ilmoitti fuusion jälkeen, että asiakkaan luoton marginaali nousee 0,85 %:iin 1.9.2014 alkaen.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, että ehto, jonka perusteella pankki voi yksipuolisesti ja rajoittamattomasti muuttaa lainan hintaa, on laissa kielletty kohtuuton sopimusehto. Asiakkaalle ei ole kerrottu lainasopimusta solmiessaan, että lainan marginaali voisi muuttua henkilökuntaehtojen muuttumisen perusteella. Ehto on lisäksi yllättävä ja ankara eikä sitä ole millään lailla korostettu lainaneuvotteluissa. Asiakas vaatii, että lainanmarginaali palautetaan ennalleen ja pankki maksaa takaisin liikaa maksetut korot marginaalin korotuspäivästä alkaen viivästyskorkoineen.

Pankin vastine

Asiakkaan laina on otettu henkilökuntaluottoehdoilla, joilla ei tarkoiteta pelkästään pankin henkilökunnalle myönnettävien luottojen ehtoja, vaan samat ehdot olivat tarjolla kaikkien samaan konserniin kuuluneiden yritysten henkilökunnan luottoehdoiksi. Asiakas on ottanut henkilökuntaehtoisen lainan saaden henkilökuntaetuina lainan nostamiseen liittyen helpotusta maksuissa ja palkkioissa sekä alhaisemman marginaalin henkilökuntaluottoliitteestä ilmenevin ehdoin.

Asiakas on lainaa ottaessaan henkilökuntaehdoilla allekirjoittanut henkilökuntaluottoliitteen. Ennen allekirjoittamista pankin toimihenkilö on käynyt läpi asiakkaan kanssa liitteen ja sen merkityksen. Liitteen mukaan luottoon sovelletaan pankin henkilökuntaehtoja, joita pankki voi muuttaa.

Luoton korko on sidottu tasolle, joka vähintään vastaa laissa määrätyn verottoman työsuhdelainan korkoa sekä sovittu korkomarginaalin tasosta työsuhteen päättyessä muun kuin eläkkeelle siirtymisen takia. Merkittävin henkilökuntaehto on koskenut lainan alhaista marginaalia. Muut henkilökuntaehtoisuuden mukaiset edut, vähäiset maksut ja palkkiot lainan nostoon liittyen, eivät lainan nostohetkeen ajoittuen voi olla käytännössä muutosten kohteena jälkikäteen. Oikeus henkilökuntaehtojen muuttamiseen tarkoittaa samaa kuin oikeus henkilökuntaedun, eli lainan alhaisen marginaalin, muuttamiseen.

Lainan myöntöhetkellä lainan myöntänyt pankki kuului kokonaan konserniin, johon kuuluu myös työnantaja, jonka palveluksessa asiakas on. Konsernin työnantajat ovat neuvotelleet työntekijöilleen työsuhteisiin liittyviä henkilökuntaetuja. Pankin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyi konsernin yritysten työntekijöilleen neuvottelema etu saada asuntolainaa normaaliasiakassegmenttejä alemmalla marginaalilla.

Järjestelystä syntyi työnantajalle kustannuksia työnantajan kompensoidessa alempaa marginaalia pankille tehtävillä suorituksilla. Marginaalin suuruus oli riippuvainen siitä, mitä kunakin vuonna pankin kanssa asiasta sovittiin. Koska edun jatkuminen oli sidottu työnantajan suoritusvelvollisuuteen luotonantajalle, voidaan tarjolla oleva alennettu marginaali nähdä työnantajasta riippuvaiseksi eduksi, jonka voidaan katsoa olevan myös osa työsuhteen ehtoja. Edun väheneminen vaikuttaa välittömästi työntekijän lainakustannusten määrään. Pankin varauduttua henkilökuntaehtojen muutokseen marginaalin määrän osalta muuttuneissa olosuhteissa ja muutoksen tultua toteutetuksi työntekijöillä on mahdollisuus esittää vaatimus työnantajaansa kohtaan lisääntyneiden lainakustannusten osalta näiden kustannusten lisäännyttyä työnantajan toteuttamien toimenpiteiden johdosta.

Pankkifuusion jälkeen konsernin omistusosuus uudesta pankista laski 25 %:iin eikä pankki kuulu enää kyseiseen konserniin. Konsernisuhteen päättyessä muutettiin pankin ja konserniin kuuluvien yhtiöiden välisiin sopimuksiin sisältyviä henkilökuntaetuja koskevia ehtoja siten, että henkilökuntalainan marginaalia korotettiin ja lainanottajan työnantajan toimesta toteutetusta henkilökuntaluottojen kompensoinnista luovuttiin. Henkilökuntaedut perustuivat työnantajan päätökseen ja ne määräytyivät sen perusteella millaisia etuja työnantaja halusi työntekijöilleen kulloinkin tarjota. Muutos toteutettiin henkilökuntaluottoa koskevassa liitteessä pankille varatun oikeuden perusteella. Marginaalin korotuspäätös tehtiin keväällä 2014 ja muutos on koskenut myös jo aikaisemmin henkilökuntalainan ottaneita. Samalla annettiin mahdollisuus muuttaa Prime-korkosidonnaisuus 6 tai 12 kuukauden euriboriin.

Asiakas katsoo, että marginaalin muutosta koskeva ehto on kohtuuton. Muutosta tulee tarkastella kokonaisuutena ja muutosoikeuden toteuttaminen kohtuullisuuden rajoissa ei tee ehdosta kohtuutonta. Pankilla on ollut perusteltu tarve varata itselleen muutosoikeus. Pankki on tarjonnut mahdollisuuden vaihtaa Prime-sidonnaisten luottojen viitekoron euriboriin. Marginaalin korotuksen jälkeen viitekorko lisättynä 0,85 %:n marginaalilla on yhteensä 1,60 %. Vaihtamalla 6 kk:n euriboriin luoton korko marginaaleineen olisi 7.4.2015 0,935 %. Uusien asuntolainojen keskikorko oli tammikuussa 2015 Suomen Pankin tilastojen mukaan 1,66 %. Työsuhteeseen liittyvän edun ei voine toteutetun marginaalin korotuksen johdosta katsoa menettäneen merkitystään.

Asiakas katsoo, että ehtoa on pidettävä yllättävänä ja ankarana, ja että ehtoon tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sopimusta solmittaessa, jotta se tulisi osaksi sopimusta. Pankilla on ollut hyväksyttävä syy ja tarve marginaalin korottamista koskevan varauksen tekemiseen. Henkilökuntaehdot on erillisellä liitteellä käyty luotonsaajien kanssa läpi luottoa nostettaessa ja liitettä allekirjoitettaessa. Henkilökuntaehdot eivät ole osa lainan yleisiä ehtoja ja siten vaikeasti havaittavissa. Erillisellä liitteellä on haluttu korostaa asian merkitystä ja kiinnittää tähän asiakkaan huomiota. Ehto ei siten ole yllättävä eikä soveltamisen seurausta tarkastellen myöskään ankara. Ehto on tarkoituksenmukainen eikä sen soveltaminen ole johtanut kohtuuttomuuteen.

Mikäli Pankkilautakunta katsoo, että marginaalin korotusta koskeva ehto johti sovellettaessa kohtuuttomaan lopputulokseen, pankki pyytää lautakuntaa sovittelemaan ehtoa kohtuullisen ratkaisun saamiseksi tässä asiassa. Ehdon soveltamatta jättäminen olisi pankin näkökulmasta kohtuutonta.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Velkakirja, jonka luotonsaajat ovat allekirjoittaneet 16.11.2007.

- Henkilökuntaluottoliite, jonka luotonsaajat ovat allekirjoittaneet 16.11.2007.

- Pankin tarjoamat asiakasedut -esite, joka on päivätty 26.3.2014.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, onko marginaalin korottamista koskeva sopimusehto kuluttajansuojalain mukaan kohtuullinen. Mikäli ehto on kohtuullinen, on arvioitava voidaanko sitä tässä tilanteessa soveltaa.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä todetaan, että jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema ja sopimusta tehtäessä vallinneet olot.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 2 §:n 3 momentissa, jota sovelletaan vakioehtoihin, todetaan, että jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan kuluttajaluottosopimuksen ehdoissa voidaan sopia, että luotosta maksettava korko muuttuu sopimuksessa yksilöidyn viitekoron muutosten mukaisesti. Sovellettavan viitekoron on oltava julkisesti saatavilla ja perustuttava luotonantajan yksipuolisesta määräysvallasta riippumattomiin tekijöihin. Koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla.

Velkakirjan mukaan luotosta veloitetaan vuotuista korkoa, joka 0,0200 prosenttiyksiköllä ylittää pankin Prime-koron.

Henkilökuntaluottoliitteen henkilökuntaehdot-kohdan mukaan asiakkaan luottoon sovelletaan pankin henkilökuntaehtoja, joita pankki voi muuttaa. Luoton korko on vähintään laissa määrätty verottoman työsuhdelainan korko. Lisäksi liitteessä todetaan, että asuntolainan korkomarginaali nousee 1,5 prosenttiyksikköön, mikäli velallisen työsuhde konsernissa päättyy muun kuin eläkkeelle siirtymisen takia.

Asian arviointi

Ehdon kohtuuttomuus

Asiakas on ottanut pankista lainan asunnon ostamista varten. Asiakkaan lainaan sovelletaan siten kuluttajansuojalaissa olevia säännöksiä. Jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kiellettyjä ovat siten sellaiset sopimusehdot, jotka ovat alun perin kohtuuttomia sekä sellaiset ehdot, joiden soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen esimerkiksi olosuhteiden muutoksen vuoksi. Alkuperäisesti kohtuuton sopimusehto on kielletty, vaikka sen soveltaminen ei johtaisikaan kohtuuttomuuteen. Esimerkiksi ehto, jonka mukaan palveluntarjoaja voi päättää palvelun hinnan sen suorituksen jälkeen, ei voi olla kohtuullinen, vaikka palveluntarjoaja päätyisikin lopulta kohtuulliseksi katsottavaan summaan. Erikseen on arvioitava, pitäisikö ehtoa sovitella vai jättää huomioon ottamatta. Pankkilautakunta katsoo siten, että pankin näkemyksellä siitä, että marginaalin korottaminen ei ole johtanut kohtuuttomuuteen, ei ole merkitystä arvioitaessa sopimusehdon alkuperäistä kohtuuttomuutta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain sopimusehdon kohtuullisuutta koskevaa 36 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä HE 247/1981 mainitaan esimerkkinä aina kohtuuttomina sopimusehtoina sopimuksen muusta sisällöstä ja soveltamistilanteesta riippumattomina sellaiset ehdot, jotka jättävät toisen osapuolen yksinään ratkaistavaksi oleellisia sopimussuhteeseen vaikuttavia seikkoja. Samoin kuluttajansuojalain sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevassa hallituksen esityksessä HE 8/1977 todetaan, että kohtuuttomaksi on katsottava sopimusehto, jolla elinkeinonharjoittajalle varataan oikeus yksipuolisesti muuttaa sopimuksen sisältöä.

Voimassa olevassa kuluttajansuojalaissa ei ole lainakoron muuttamista koskevaa nimenomaista säännöstä lukuun ottamatta lain 7 luvun 24 §:ää, jonka mukaan luotosta maksettava korko muuttuu sopimuksessa yksilöidyn viitekoron muutosten mukaisesti. Lisäksi pykälässä todetaan, että koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla.

Asiaa arvioitaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon aiemman kuluttajansuojalain (8.1.1993/85) 7 luvun 10 §:n 2 momentti, jonka mukaan kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä maksua, korkoa, hyvitystä tai korvausta, josta ei ole sovittu kulutusluottosopimuksessa. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä HE 238/1992 todetaan mm., että säännöksellä pyritään varmistamaan se, että kuluttajan kannalta keskeiset luottokustannuksia koskevat sopimusehdot ovat yksilöityjä ja täsmällisiä. Kuluttaja on velvollinen suorittamaan ainoastaan sellaisia luottokustannuksia, joiden peruste ja määrä ilmenevät sopimuksesta. Esitöissä todetaan lisäksi seuraavaa:

”Sopimusoikeuden yleisistä oikeusperiaatteista seuraa muun muassa, ettei sopijapuoli voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta. Sopimukseen voidaan kuitenkin ottaa muutosoikeuden sisältäviä ehtoja edellyttäen, että ehdot eivät ole toisen sopijapuolen kannalta kohtuuttomia. Pykälän 2 momentti ei sinänsä estä ottamasta sopimukseen luottokustannusten korotuksia koskevia kohtuullisiksi katsottavia ehtoja. Tililuotossa tai muussa pitkäaikaisessa luotossa voidaan esimerkiksi pitää kohtuullisena ehtoa, joka oikeuttaa luotonantajan määräajoin korottamaan jatkuvasti suoritettavia maksuja kuten tilinhoitomaksuja. Säännös kuitenkin edellyttää, että myös korotusten perusteet käyvät selkeästi ilmi sopimuksesta. Hyvin yleisluontoinen ja täsmentämätön ehto kuten esimerkiksi viittaus luotonantajan kulloinkin käyttämiin maksutaulukoihin tai hinnastoihin ei oikeuta luotonantajaa korottamaan luottokustannuksia yksipuolisin ilmoituksin. Kuluttajalle ei liioin voida asettaa uusia alkuperäiseen sopimukseen sisältymättömiä maksuvelvoitteita.”

Vaikka kyseinen säännös ei sovellu suoraan tähän tapaukseen, sen esitöissä mainitut arvioinnin kriteerit voidaan ottaa huomioon arvioitaessa lainamarginaalin muutosoikeutta koskevan ehtokohdan kohtuullisuutta. Pankkilautakunta katsoo ottaen erityisesti huomioon lainamarginaalin merkityksen sopimuksen keskeisenä ehtona, että tällaisen ehdon pitää olla riittävän tarkkarajainen, että asiakas voisi sopimuksen hyväksyessään arvioida muutosoikeuteen liittyviä velvollisuuksiaan. Lautakunta on lisäksi ottanut huomioon henkilökuntalainan erityispiirteet arvioidessaan ehdon kohtuullisuutta. Korkein oikeus on ratkaisuissaan 1995:56 ja 1995:157 katsonut, että pankilla oli oikeus korottaa henkilökuntaluoton korkoa työsuhteen päättyessä. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kyse työsuhteen päättymisestä.

Käsillä olevassa asiassa pankki on vedonnut henkilökuntaluottoliitteessä sovittuun ehtoon, jonka mukaan pankilla on oikeus muuttaa henkilökuntaehtoja. Sopimuksessa ei ole mainittu miten sitä voidaan muuttaa ja missä tilanteissa. Ainoa rajoitus on asetettu sille, että luoton korko on vähintään laissa määrätty verottoman työsuhdelainan korko. Muutoshetkellä voimassaolevaa lainahinnoittelua koskevaa mainintaa lukuun ottamatta sopimuksessa ei ole myöskään asetettu rajoitusta sille, kuinka paljon marginaalia voidaan muuttaa. Pankkilautakunta katsoo, että lainasopimuksen osapuolten välisessä suhteessa sopimuksen muutosta koskeva ehtokohta on hyvin yleisluonteinen ja rajaamaton siltä osin kuin se koskee pankin oikeutta muuttaa yksipuolisesti lainamarginaalia muutoin kuin työsuhteen päättymisen osalta.

Pankki vetoaa siihen, että työnantaja, jonka palveluksessa asiakas työskentelee, oli aiemmin osallistunut luottokustannuksiin, mutta tämä kompensointi on nyt päättynyt. Asiassa ei ole esitetty, että asiakas olisi ollut tietoinen työnantajan suorittamista korvauksista pankille tai että asiakas olisi millään lailla sitoutunut pankin ja työnantajan väliseen sopimukseen tai sen muutoksiin. Pankilla on lisäksi ollut mahdollisuus varautua yhteistyösopimusten päättymiseen etukäteen muutenkin kuin varaamalla oikeuden muuttaa jo tehtyjen lainasopimusten marginaalia.

Pankki on lisäksi vedonnut siihen, että alennettu marginaali voidaan nähdä työnantajasta riippuvaiseksi eduksi, jonka voidaan katsoa olevan myös osa työsuhteen ehtoja. Pankki katsoo, että asiakas voisi vaatia marginaalin korotuksen vuoksi korvausta työnantajalta. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että lainan alennettu marginaali olisi osa työsuhteen ehtoja. Pankkilautakunta ei käsillä olevassa tapauksessa käsittele työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta, vaan pankin ja asiakkaan välistä lainasopimusta. Lautakunta katsoo, että pankin väittämällä työnantajan sopimusrikkomuksella ei ole merkitystä pankin ja asiakkaan välisen lainasuhteen kannalta, koska työnantaja ei ole tämän lainasopimuksen osapuolena.

Lautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että henkilökuntaluottoliitteen henkilökuntaehtojen muuttamista koskeva ehto on kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Ehdon sovittelu

Pankki on vaatinut sopimusehdon sovittelua, mikäli lautakunta katsoo sopimusehdon olevan kohtuuton. Lainan korko on lainan määrän ja laina-ajan ohella lainan tärkein ominaisuus. Lainamarginaali on yksi keskeisimmistä tekijöistä, kun lainanhakija valitsee eri vaihtoehtoja. Lisäksi marginaalin muutoksilla voi olla vaikutusta asuntolainan kustannuksiin hyvin pitkäksi aikaa lainasopimusten ollessa jopa yli 20 vuoden mittaisia. Pankkilautakunta katsoo, että kaikkiin marginaalin muutosta koskeviin ehtokohtiin pitää suhtautua hyvin varovaisesti.

Tässä tapauksessa pankki on vedonnut marginaalin korotusperusteena siihen, että työnantajan ja pankin välinen kompensaatiosopimus henkilökuntaluotoista on päättynyt. Lautakunta toteaa, että pankki olisi voinut ehtojen laatijana ja vahvempana osapuolena varautua etukäteen sopimuksen päättymiseen muulla tavalla kuin sälyttämällä riskin muutoksesta henkilökuntaluoton ottaneille.

Pankkilautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että pankilla ei tässä tapauksessa ole oikeutta korottaa asiakkaan lainan marginaalia. Lautakunta katsoo siten, että ehdon sovittelulle ei ole aihetta, vaan se on jätettävä kokonaan huomioon ottamatta ja sopimus jää muilta osiltaan voimaan sellaisenaan.

Muut väitteet

Koska lautakunta katsoo, että marginaalin korotusta koskeva sopimusehto on kohtuuton ja jätettävä huomioon ottamatta, lautakunta jättää käsittelemättä kysymykset siitä, onko ehtokohta tullut asiakkaan tietoon ja onko se ollut yllättävä ja ankara.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaan asuntolainaan otettu lainan marginaalin muuttamista koskeva ehto on kohtuuton ja sen on jätettävä huomioon ottamatta.

Lautakunta suosittaa pankkia palauttamaan asiakkaan lainamarginaalin muutosta edeltävälle tasolle sekä korvaamaan liikaa perityn korotetun marginaaliosan viivästyskorkoineen.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

 

PANKKILAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Heino

 

Jäsenet:

Atrila

Kallio

Lehtonen

Pulkkinen

Tulosta