Haku

PKL 45/15

Tulosta

Asianumero: PKL 45/15 (2015)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 10.06.2015

ASP-tilisopimus. Lisäkorko.

Tapahtumatiedot

Asiakas on tehnyt asuntosäästösopimuksen pankin A kanssa 27.6.2011. Asiakas on tehnyt kauppasopimuksen ensiasunnon hankkimisesta helmikuussa 2014. Asiakas on ottanut ensiasunnon hankkimista varten ASP-lainan pankista B ja käyttänyt A-pankissa olleet ASP-tilin varat asunnon hankintaan. Pankki A on maksanut asiakkaalle sovitun säästöaikaisen 1 %:n koron, mutta kieltäytynyt maksamasta asiakkaalle lisäkorkoa ASP-tilille säästetyille varoille vedoten siihen, että asiakas ei ole ottanut lainaa pankista A. Tässä suosituksessa käsitellään asiakkaan ja pankki A:n välistä suhdetta. Suosituksessa PKL 46/15 käsitellään puolestaan asiakkaan ja pankki B:n välistä suhdetta.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii jompaakumpaa pankkia maksamaan sovitun 4 %:n lisäkoron säästämälleen 27.000 eurolle. Näkemyksensä mukaan hän on täyttänyt tilisopimuksessa mainitut lisäkoron maksamisen edellytykset eikä pankkien kilpailuttaminen tai vaihto ole peruste kieltäytyä koron maksusta.

Pankin vastine

Pankki A:n näkemyksen mukaan ASP-sopimuksessa on kyse kokonaisuudesta ja sen arvioinnin yhteydessä tulee ottaa huomioon sekä talletukselle maksettava tavanomaista korkeampi korko että luotosta aikanaan perittävä matalampi korko. Koska asiakas ei ole ottanut lainaa pankista A, on pankin näkemyksen mukaan olennaisia osia kokonaisuudesta jäänyt toteutumatta, minkä vuoksi se ei katso olevansa velvollinen maksamaan lisäkorkoa.

Pankki korostaa, että asiakas ei ole sidottu alkuperäiseen ASP-sopimuspankkiin, mutta lain ja sittemmin Valtiokonttorin antaman ohjeen mukaan asuntosäästösopimus tulee siirtää lainan myöntävään pankkiin, joka myös vastaa lisäkoron maksamisesta. Vapaa kilpailu ja asiakkaiden mahdollisuus valita pankkinsa eivät toteudu, jos pankeilla on erilaisia käytäntöjä lisäkoron maksamisessa. Ei myöskään ole mahdollista, että pankit poimisivat kokonaisuudesta vain itselleen edullisiksi katsomiaan osia.

Pankki korostaa, että se on pyrkinyt kaikin tavoin huolehtimaan asiakkaan oikeuksien toteutumisesta, mutta lainan myöntänyt pankki B ei ole suostunut lisäkorkoa maksamaan. Pankki A ei katso voivansa ottaa vastattavakseen toisen pankin velvollisuuksia.

Selvitykset

- Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Valtiokonttorin pankki A:lle lähettämä viesti

- Valtiokonttorin ohje 7.7.2011

- Finanssialan Keskusliiton jäsenilleen lähettämä viesti liittyen Valtiokonttorin kanssa pidettyyn tapaamiseen

- Asiakkaan tili- ja asuntosäästösopimus siihen liittyvät asuntosäästöpalkkiolain ja –asetuksen mukaisen asuntosäästösopimuksen yleiset ehdot

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys asuntosäästösopimuksen lisäkoron maksuvelvollisuudesta tilanteessa, jossa asiakas ottaa kilpailuttamisen perusteella ASP-lainan toisesta pankista kuin siitä, jonka kanssa hän on alun perin tehnyt asuntosäästösopimuksen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

ASP-lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1980, joskin sitä on sittemmin useamman kerran päivitetty. Päivitykset ovat kuitenkin olleet lähinnä vain teknisiä ja koskeneet ikärajoja ja luoton määriä. Keskeiset voimassa olevat säädökset ovat asuntosäästöpalkkiolaki (1634/1992), laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982, jäljempänä korkotukilaki) ja asuntosäästöpalkkioasetus (1636/1992).

Alkuperäisenä ajatuksena on ollut, että asiakas kilpailuttaisi pankit jo ennen kuin hän tekee säästösopimuksen ja että samassa yhteydessä sovittaisiin viitekorosta ja tähän liittyvästä marginaalista, jonka avulla sekä talletuksille suoritettava korko että lainasta perittävä korko määrättäisiin ottaen lisäkoron osalta huomioon asetuksessa määritellyt vähimmäis- ja enimmäismäärät.

Tarkoituksena on toisaalta ollut, että asuntosäästötallettaja voisi mah­dollisimman vapaasti siirtää asiakkuutensa missä vaiheessa tahansa toiseen pankkiin menettämättä ASP-järjestelmän mukaisia etuja. ASP-lainsäädännöstä, muun muassa korkotukilain 2 §:n 1 momentista sekä asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 ja 3 §:stä, voidaan lisäksi päätellä tarkoituksena olleen, että jos asuntosäästötallettaja ottaa lainan muusta kuin asuntosäästösopimuksen alkuperäisenä osapuolena olevasta rahalaitoksesta, asuntosäästösopimus siirretään lainan myöntävään rahalaitokseen. Asuntosäästöpalkkioasetuksen 3 §:n mukaan siirrettävän asuntosäästösopimuksen vastaanottava rahalaitos vastaa talletukselle suoritettavasta lisäkorosta.

Asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 §:ssä säädetään asuntosäästösopimuksen ehdoista. Pykälän 3 momentin mukaan rahalaitoksen tulee asuntosäästösopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys.

Asiakkaan ja pankin A edustajan allekirjoittamassa tili- ja asuntosäästösopimuksessa todetaan talletus- ja lisäkoron osalta muun muassa, että korot ovat nostettavissa talletuksen lopetuksen yhteydessä. Lisäksi sopimuksen yleisissä ehdoissa, kohdassa 1 todetaan, että lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun asuntosäästötallettaja on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty tai rakennusvalvontaviranomainen on suorittanut tallettajan rakentaman tai rakennuttaman asunnon käyttöön hyväksymistä koskevan loppukatselmuksen. Edelleen kohdassa 2 kerrottu vastaantulolainan koostuvan korkotukilainasta ja tarvittaessa lisälainasta ja että tallettaja ja pankki sopivat erikseen korkotukilainan ja mahdollisen lisälainan ehdoista. Kohdassa 3 ovat puolestaan ehdot asuntosäästösopimuksen irtisanomisesta ja siirtämisestä toiseen pankkiin, jossa todetaan muun muassa, että mikäli tallettaja sopii toisen pankin kanssa asuntosäästösopimuksen siirtämisestä talletusaikana, vastaanottava pankki ottaa vastatakseen lisäkoron maksamisesta koko talletusajalta.

Valtiokonttori, jonka rooli ASP-järjestelmässä on lähinnä varmistua luoton täyttävän korkotuelle asetetut ehdot ja maksaa korkotuki pankeille, on lisäksi antanut toimijoille ohjeistusta ja koulutusta ASP-järjestelmään liittyen. Valtiokonttorin edustajat ovat myös olleet kuultavina lautakunnassa.

Valtiokonttori on 8.4.2015 antamassaan ohjeessa todennut, että sen näkemyksen mukaan asuntosäästösopimus on kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa asuntosäästöpalkkiolain edellyttämä asuntosäästöpalkkioasetuksessa säännelty asuntosäästösopimus, avattavan tilin sopimus ja vastaantulolainan luottosopimus ja että kilpailutuksen yhteydessä kokonaisuus tulee siirtää uuteen pankkiin. Valtiokonttori on todennut tämän olevan tarpeen, jotta se voisi hoitaa sille laissa asetettua valvontatehtävää. Valtiokonttori on myös korostanut, että rahalaitoksen tulee sopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys. Edelleen Valtiokonttori on todennut, että vuodesta 2012 lukien sen kannan mukaan lisäkoron maksaminen on pankin ja asiakkaan välinen asia, jonka ratkaisuun vaikuttaa näiden allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen sisältö.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että asuntosäästöpalkkiolaki on säädetty ajankohtana, jolloin pankkien kilpailuttaminen oli käytännössä vähäistä ja jolloin niiden tarjoamissa sopimuksissa ja koroissa ei juuri ollut eroja. Mainitusta syystä se ei kaikilta osin vastaa enää lähtökohdiltaan nykyistä tilannetta. Säädöksissä on kuitenkin monessa kohtaa tuotu esiin asiakkaan mahdollisuus vaihtaa pankkia itselleen edullisimmaksi prosessin eri vaiheissa ilman että hän menettää jo saavuttamiaan etuja.

Edellä esitetyin tavoin lainsäädännöstä voidaan päätellä tarkoituksena olleen, että kun laina otetaan muusta kuin alkuperäisestä pankista, asuntosäästösopimus siirretään lainan myöntävään pankkiin, joka myös vastaa lisäkoron suorittamisesta. Tämä ei kuitenkaan käy lainsäädännöstä selkeästi ilmi, minkä vuoksi asiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset ja noudatetut käytännöt ovat saattaneet poiketa kyseisestä lähtökohdasta.

Lautakunta toteaa, että vaikka lähtökohtaisesti pankkien on aina viime kädessä alan toimijoina tunnettava itse lain ja muiden säännösten sisältö, ne joutuvat käytännössä antamaan myös merkitystä toimintaan liittyen viranomaisten näkemyksille ja tulkinnoille. Asiaan liittyen Valtiokonttori on pitkään tuottanut koulutusmateriaalia sekä antanut virallisemman ohjeen vuonna 2015. Lautakunnan asiasta saaman selvityksen perusteella koulutusmateriaalien sanamuodot ovat aikaisemmin hieman vaihdelleet ja niitä on yhdenmukaistettu vuonna 2012. Vuoden 2015 ohjeessa ei lautakunnan käsityksen mukaan sinänsä ole ollut tarkoitus tuoda esiin mitään uutta, vaan se keskittyy pääasiassa asiaan liittyvän raportoinnin järjestämiseen, joka tosin käytännössä saattaa muuttaa muitakin menettelyjä. Lautakunnan käsityksen mukaan aikaisemmin on – huolimatta siitä, mitä edellä on esitetty ASP-lainsäädännön tarkoituksesta – saattanut esiintyä käytäntöä, jonka mukaan se pankki, johon asiakas oli säästänyt, maksoi myös ASP-tilin lisäkoron sen maksuedellytysten täyttyessä. Lautakunnan näkemyksen mukaan pankki A:n laatimasta sopimuksesta ei selkeästi ilmene, että pankki ei olisi velvollinen lisäkoron suorittamiseen siinä tapauksessa, että laina otetaan toisesta pankista. Vakioehtoisen sopimuksen tulkinnassa vakiintuneen käytännön mukaan epäselvää vakioehtoa tulkitaan laatijansa, eli tässä tapauksessa pankin A vahingoksi. Siten pankki A on sopimuksen perusteella velvollinen suorittamaan lisäkoron asiakkaalle.

Toisaalta lainsäädännön tarkoituksena on edellä esitetyin tavoin ollut, että asuntosäästösopimus tällaisessa tapauksessa siirretään pankkiin B ja että pankki B tällöin vastaa lisäkoron suorittamisesta. Tällaisissa tilanteissa pankki A:n tulee ennen tilin lopetusta huolehtia ASP-lainsäädännön edellytysten täyttymisestä ja pankki B:llä on velvollisuus kertoa asiakkaalle, ettei toisessa pankissa olevaa ASP-tiliä saa lopettaa ennen kuin ASP-laina nostetaan. Lisäksi pankki B:n tulee varmistua ASP-talletuksen olemassaolosta ja siitä, että se täyttää ASP-ehdot, joihin kuuluu myös lisäkorko. Näin ollen asiaan osallisten pankkien olisi pitänyt varmistua asiakkuudensiirron asianmukaisesta ja asiakkaan edut säilyttävästä käytännön toteutumisesta. Nyt näin ei ole tapahtunut, mikä on vaarantanut asiakkaan oikeuden saada kaikki ASP-järjestelmän mukaiset etuudet, vaikka hän on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot. Vaikka syynä tähän on osaltaan ollut lainsäädännön ja viranomaisohjeistuksen epäselvyys, lautakunta katsoo näissä olosuhteissa hyvän pankkitavan edistämiseksi olevan välttämätöntä, että myös pankki B vastaa lisäkoron suorittamisesta asiakkaalle.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa asiaan osallisia pankkeja maksamaan yhteisvastuullisesti asiakkaalle tämän allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

 

PANKKILAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Sainio

 

Jäsenet:

Atrila

Lehtonen

Pulkkinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia