Haku

PKL 43/16

Tulosta

Asianumero: PKL 43/16 (2016)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 25.10.2016

Onko luotonantaja velvollinen maksamaan korkoa velalliselle tai vastaavasti pienentämään velkapääomaa velkakirjan korkoehdon mukaisen laskennallisen kokonaiskoron arvon ollessa negatiivinen? Asuntolaina. Negatiivinen kokonaiskorko.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan asuntolainasta perittävä korko on velkakirjan mukaan 3 kk euribor + marg. 0,25%. Asiakas katsoo, että korkoehdon mukaan lasketun koron painuttua negatiiviseksi pankin tulisi maksaa hänelle, mutta pankki katsoo ettei pankilla velkojana ole koronmaksuvelvollisuutta.

Asiakkaan valitus

Tällä hetkellä 3 kk euribor on enemmän miinuksella kuin mitä on lainan marginaalin suuruus ja asiakkaan näkemyksen mukaan lainan koron tulisi olla negatiivinen. Lainasopimuksessa ei sanota mitään siitä, että korko olisi vähintään nolla. tai että korko olisi aina positiivinen. Siksi koron määrän tulee olla tämänhetkisesessä markkinatilanteessa negatiivinen sopimuksen mukaisesti.

Pankki kuitenkin on tehnyt asiassa oman tulkintansa ja korko on asetettu arvoon 0 %. Pankki perustelee kantaansa lähinnä sillä, että olisi yleinen käsitys, jonka mukaan korko on aina vähintään nollan ja esittää tämän näkemyksensä tueksi viitteen Talouselämä-lehdessä esiintyneeseen artikkeliin. Yksittäisen henkilön omilla mielipiteillä tuskin on kuitenkaan merkitystä asiassa vaan määräävää on lainasopimuksen sisältö.

Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa Euroopassa on jo varsin tavallista, että korko on negatiivinen. Korot uusissa valtionlainoissa mm. Suomessa ja Saksassa ovat negatiiviset ja esimerkiksi Tanskassa negatiivinen korko tavallisten ihmisten asuntolainoissa ei ole mitenkään poikkeuksellista. Näistä syistä ei ole perustetta näkemykselle, jonka mukaan koron olisi aina oltava positiivinen.

Pankki esittää vastineessaan: ”pankki suorittaisi negatiiviseksi muodostuneen kokonaiskoron johdosta suorituksia asiakkaalle”. Siis suomeksi sanottuna pankki maksaisi asiakkaalleen rahaa negatiivisen koron johdosta. Tämä on sikäli harhaanjohtavaa, että asiakashan joka tapauksessa lyhentää lainaa maksuohjelman mukaisesti ja näin ollen maksaa pankille kuukausittain. Negatiivisen koron tulisi ainoastaan pienentää asiakkaan suorittaman maksun suuruutta, ei niinkään aiheuttaa sitä, että pankki alkaisi maksaa asiakkaalle.

Todettakoon, että asiakkaan käydessä neuvottelemassa asiasta pankin kanssa, asiakas ehdotti, että he voisivat kirjoittaa lainasopimuksen uusiksi pankin toiveiden mukaiseksi, mikäli he pääsisivät hyvään sopimukseen uuden sijoitusasuntolainan ehdoista. Asiakkaan yllätykseksi pankki ei ollut halukas tekemään tätä.

Pankin vastine

Asiakas ja hänen puolisonsa ovat ottaneet Pankista 195.614,45 euron määräisen KLP -asuntolainan 16.5.2006. Lainan koroksi on velkakirjaehdoissa sovittu 6 kuukauden euriborkorko lisättynä 0,4 prosenttiyksikön marginaalilla. Korkosidonnaisuus on sittemmin 19.12.2008 muutettu 3 kk euriboriin ja marginaaliksi on sovittu muutoksen jälkeen 0,25 prosenttiyksikköä.

Asiakas on 1.8.2016 verkkopankin kautta esittänyt vaatimuksen siitä, että hänen käsityksensä mukaan pankin perimän koron pitäisi laskea miinusmerkkiseksi sillä perusteella, että
-viitekoroksi sovittu 3 kk marginaali on laskenut miinusmerkkiseksi siten, että marginaalilla lisätty korko muodostuu kokonaisuudessaan negatiiviseksi
-velkakirjassa ei ole sopimusehtoa siitä, että pankin perimä korko olisi nolla siinä tapauksessa, että sovittu viitekorko ja lisättävä marginaali muodostuvat kokonaisuudessaan miinusmerkkiseksi.

Luottosuhteesta on laadittu päivätty ja allekirjoitettu velkakirja, jossa Pankki on velkoja ja Asiakas on velallinen. Velkakirjassa on määritelty velkoja (Pankki) ja velallinen (Asiakas) sekä heidän kummankin vastuut ja velvollisuudet. Velkakirjan perusteella Asiakas on mm. velvollinen lyhentämään velkaa ja maksamaan velalle sovittua korkoa.

Pankin käsityksen mukaan tilanne ei voi koskaan muodostua sellaiseksi, että Pankki suorittaisi negatiiviseksi muodostuneen kokonaiskoron johdosta suorituksia Asiakkaalle heidän välisensä velkasitoumuksen perusteella. Velkoja-velallinen -suhde perustuu perusteiltaan ja lähtökohdiltaan velkakirjasta ilmeneviin velvoiteoikeudellisiin perusteisiin sekä velkakirjalain säännöksiin velkojan ja velallisen rooleista velkasuhteessa.

Velkakirjan osalta sinänsä pitää paikkansa se, että luoton ehdoissa ei ole huomioitu miinusmerkkisen kokonaiskoron tilannetta. Toisaalta velkakirjassa ei ole myöskään huomioitu tai määritelty Pankin (velkojan) velvollisuutta suorittaa korkoa negatiivisen kokonaiskoron tilanteessa Asiakkaalle (velalliselle). Tilanteeseen ei ole myöskään suoraa säännöstä lainsäädännössä eikä myöskään soveltuvaa viranomaismääräystä tai -ohjetta. Ratkaisua asiaan on siis haettava velkasuhdetta koskevista yleisistä säännöksistä ja niiden tulkinnasta.

Kyseiseen tilanteeseen on ottanut kantaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Paula Hannula Talouselämä lehden artikkelissa, joka on koskenut asuntolainojen korkojen miinusmerkkisyyttä. Artikkelissa hän toteaa, että "on todella selvää, että kokonaiskorko ei voi koskaan mennä miinukselle". Hänen mukaansa kuluttajalta ei voida periä korkoa talletuksesta, jonka perusteella voidaan hakea tulkintaa myös toisin pain. Kun pankki on lainannut rahaa kuluttajalle, ei miinuksella olevien viitekorkojenkaan osalta voi mennä niin, että pankki maksaisi tässä tilanteessa jotakin kuluttajalle. Edelleen Hannula jatkaa: "Siitä ei ole mitään nimenomaista säännöstä, mutta yleisten velvoiteoikeudellisten ja velkakirjalain periaatteiden mukaan tästä on varmasti konsensus olemassa".

Vielä oma lukunsa on kysymys siitä, mikä olisi luonteeltaan Pankin Asiakkaalle maksama suoritus velkasuhteen perusteella siinä tapauksessa, jossa Pankin suoritus Asiakkaalle lyhennysohjelman mukaan vähentäisi asiakkaan velkaa koron määrän. Olisiko tällainen Pankin suoritus tässä tapauksessa esim. akordi? Olisiko Pankin tällainen suoritus esim. pääomatuloa Asiakkaalle (suoritus sisältää taloudellisen edun Asiakkaalle)?

Esitetyillä perusteilla asiassa ei Pankin käsityksen mukaan voi olla muuta tulkintaa kuin se, että miinusmerkkisen kokonaiskoron tapauksessa luotto on koroton niissä tapauksissa, joissa velkakirja ei sisällä miinusmerkkisen koron tilannetta koskevaa nimenomaista ehtoa.

Todettakoon vielä, että edellä esitetyn Talouselämä -lehden artikkelin mukaan FINE on antanut eriävän lausunnon ja ottanut kielteisen kannan omassa lausunnossaan miinusviitekorot mahdollistavaan lakiesitykseen.

Pankin käsityksen mukaan Asiakkaan vaatimus miinusmerkkisen koron huomioimisesta hänen luoton maksussaan velkaa vähentävästi on selkeästi perusteeton. Samalla pankki pyytää FINE:ltä kannanottoa siihen, voiko suoritettava korko jatkossa tällaisissa tapauksissa ja edellä kuvatuilla perusteilla olla vähimmillään nolla eikä koskaan voi muodostua miinusmerkkiseksi.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on seuraavat asiakirjat:
-Yksityishenkilön velkakirja (16.5.2006)
-Lainaehtojen muutos (19.12.2008)
-Yksityishenkilön velan yleiset ehdot

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Pankkilautakunnan on asian ratkaisemiseksi arvioitava, miten velkakirjan ehtoja on tulkittava velkakirjan korkokohdan mukaisen velan koron ollessa negatiivinen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Velkakirjalain (622/1947) 1 §:n mukaan 
Velkakirjan antaja vastatkoon velkasitoumuksestaan; älköön se kuitenkaan estäkö häntä, jollei toisin ole katsottava sovituksi tai säädetty, tekemästä väitteitä, jotka koskevat sitoumuksen antamisen aiheuttanutta oikeussuhdetta.

Velkakirjalain 6 §:n mukaan
Velalle maksettavasta korosta ja viivästyskorosta säädetään korkolaissa (633/82).

Korkolain (633/82) tahdonvaltaisuutta koskevan 2 §:n 1 momentin mukaan
Velvollisuus maksaa korkoa määräytyy tämän lain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty.

Korkolain velasta maksettavaa korkoa koskevan 3 §:n mukaan
Velallinen ei ole velvollinen maksamaan korkoa velan eräpäivää edeltävältä ajalta.
Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti.

Kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan
Kuluttajaluottosopimuksen ehdoissa voidaan sopia, että luotosta maksettava korko muuttuu sopimuksessa yksilöidyn viitekoron muutosten mukaisesti. Sovellettavan viitekoron on oltava julkisesti saatavilla ja perustuttava luotonantajan yksipuolisesta määräysvallasta riippumattomiin tekijöihin. Koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla.

Velkakirjan Velan korko -kohdan mukaan
Korko on sidottu 6 kuukauden euribor -korkoon + 0,400000 prosenttiyksikköä ja se muuttuu viitekoron aikavälein yhtä monta prosenttiyksikköä kuin viitekorko on muuttunut, ellei jäljempänä ilmenevistä ehdoista muuta johdu. […] Viitekoron arvon muutos vaikuttaa velasta perittävään korkoon velan yleisten ehtojen kohdan 2.2. mukaan.

Lainaehtojen muutos -asiakirjan Korkosidonnaisuuden muutos  -kohdan mukaan 
UUSI KORKOSIDONNAISUUS alkaen 10.1.2009 Euribor 3 kk + marg. 0,25

Velkakirjan Velan ja koron maksu -kohdan mukaan
Velka ja korkoa maksetaan pankille tai sen määräämälle erillisen lyhennyssitoumuksen mukaisesti. […]

Yksityishenkilön velan yleisten ehtojen kohdan 2.2 (Viitekoron arvon muutoksen vaikutus velan korkoon) mukaan
[…] Velan korko muuttuu yhtä paljon kuin viitekoron arvo on muuttunut.

Asian arviointi

Pankkilautakunta toteaa edellä selostettujen velkakirjalain ja korkolain korkoa koskevien säännösten perustuvan vakiintuneelle käsitykselle siitä, että korko on vastike, jonka velallinen on velvollinen maksamaan luotosta velkojalle. Myöskään edellä selostettua kuluttajansuojalain 7 luvun 24 §:ää ei tätä taustaa vasten ole perusteltua tulkita niin, että velkoja olisi sen perusteella velvollinen suorittamaan korkoa velalliselle, jos luoton kokonaiskorko viitekoron negatiivisuuden vuoksi muodostuu laskennallisesti negatiiviseksi.

Pankkilautakunta toteaa toisaalta, että korkolaista ilmenevänä lähtökohtana koronmaksuvelvollisuuden osalta on velallisen ja velkojan välinen sopimusvapaus ja ettei sinänsä ole estettä sopia luottosopimuksessa koron maksamisesta myös asiakkaan esittämällä tavalla.

Pankkilautakunta katsoo kuitenkin velkakirjassa ja muissa luottoa koskevissa asiakirjoissa käytettyjen sanamuotojen osoittavan, että niissä on – samalla tavoin kuin edellä selostetussa lainsäädännössä – pidetty silmällä vain velallisen velvollisuutta maksaa velkojalle korkoa. 

Pankkilautakunta pitää ilmeisenä, ettei sopimusta tehtäessä sinänsä ole otettu huomioon nyt kysymyksessä olevaa poikkeuksellista tilannetta, jossa viitekorko on sillä tavoin negatiivinen, että sen ja marginaalin yhteenlaskettu määrä on laskennallisesti negatiivinen. Pankkilautakunta pitää toisaalta ilmeisenä myös, että jos käsillä oleva tilanne olisi osattu ennakoida velan korosta sovittaessa, sopimuspuolet eivät olisi sopineet korosta sillä tavoin, että velkojan olisi – poiketen siitä, miten koron käsite on vakiintuneesti ymmärretty – maksettava korkoa velalliselle.

Edellä lausuttu huomioon ottaen korkoehtoa ei myöskään pelkästään sillä perusteella, että epäselviä sopimusehtoja yleensä tulkitaan laatijansa vahingoksi, ole tulkittava niin, että velkojan olisi maksettava korkoa velalliselle.

Lopputulos

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo, ettei velkakirjan korko-kohdan mukaisen kokonaiskoron laskennallinen negatiivinen arvo synnytä pankille maksuvelvollisuutta tai muuta hyvitysvelvollisuutta asiakkaalle ja että asiakkaalta perittävä luoton korko on tuolloin 0 %.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Atrila
Kallio
Lehtonen
Pulkkinen

Tulosta