Tapahtumatiedot

Asiakas on pantannut lainojensa vakuudeksi vuonna 2008 kiinnityksiä 460.000 euron arvosta. Tämän lisäksi hänen lainojensa vakuutena ovat ulkopuolisen antamat osakirjat täytepanttauksena. Asiakkaan vastuut pankille ovat tällä hetkellä noin 260.000 euroa. Asiakas on vaatinut pankkia vapauttamaan ulkopuolisen antaman täytepantin vuosina 2011 ja 2016, mihin pankki ei kuitenkaan ole suostunut.

Asiakkaan valitus

Asiakas on vuonna 2011 toimittanut pankille arviokirjan, jonka mukaan kiinteistön arvo on 480.000 euroa. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin vuonna 2011 tekemä päätös olla vapauttamatta vakuutta on virheellinen ja että kiinteistön arvo ei tuosta ole ainakaan alentunut, koska pääkaupunkiseudun asuntojen yleinen hintataso on noussut. Lisäksi asiakas huomauttaa lisäksi, että lainan pääoma on vuosien aikana laskenut. Asiakas olisi valmis siihen, että hän toimittaa omalla kustannuksellaan uuden arvion ja jos se on lähempänä hänen esittämäänsä kuin pankin, niin pankki vapauttaisi täytevakuuden ja maksaisi arvion kustannukset.

Pankin vastine

Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan vaatimus vapauttaa täytepantti on ennenaikainen, koska se voi tehdä päätöksen vakuuden vapauttamisesta vasta sen jälkeen kun asiakas on toimittanut ajantasaisen arviokirjan kiinteistöstä. Pankki toteaa lisäksi, että sille vuonna 2011 toimitettu arvio on allekirjoittamaton ja että kyseinen kohde ei ole keskiverto omakotitalo, mikä vaikuttaa sen myyntiaikaan. Pankki nostaa esiin myös kohteen vuokraoikeuden muuttamisen kirjaamisen pitkittyminen vakuusarvoon vaikuttavana seikkana, samoin kuin sen että kohde on tällä hetkellä vuokrattuna.

Selvitykset

Valitusta koskevan kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Kiinteistövälittäjän arviolausunto 5.9.2011

- vuokraoikeustodistus 8.6.2016

- tapaukseen liittyvät velka- ja panttausasiakirjat

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, onko vuodelta 2011 oleva arviokirja riittävä selvitys kohteen nykyarvosta. Mikäli näin on, tulee vielä arvioitavaksi jäljelle jäävän vakuuden riittävyys suhteessa asiakkaan vastuisiin.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on muun muassa Kuluttajasuojalain (38/1978) 7 luvussa sekä Luottolaitos toiminnasta annetun lain (610/2014) 9 luvussa. Mainittujen lakien lisäksi Finanssivalvonta on antanut kyseisiin säännöksiin liittyen tarkentavia ohjeita ja määräyksiä.

Finanssivalvonnan 4.4a Luottoriskien hallintaa koskevan standardin mukaan valvottavalla täytyy olla menettelytavat eri vakuusmuotojen hyväksymiseen, vakuuksien luokitteluun, vakuuksien arvon säännölliseen seurantaan ja arviointiin, vakuuksien sitovuuden, kattavuuden ja realisoitavuuden varmistamiseen sekä vakuuksista mahdollisesti syntyvien riskikeskittymien tunnistamiseen ja hallinnoimiseen.

Finanssivalvonta on esittänyt näkemyksiään asian suhteen myös kirjeessään luottolaitoksille 26.3.2013, jossa se on käsitellyt luottosuhteeseen ja vakuuksiin liittyviä kysymyksiä. Kirjeessä Finanssivalvonta toteaa muun muassa, että kun vakuuden arvo objektiivisesti arvioiden ylittää merkittävästi jäljellä olevan saata­van, jolloin siis vakuus kattaa velan jäännöspääoman, korot, viivästyskorot sekä perintäkulut, tulee niin sanottu ylivakuus palauttaa vakuudenantajalle, mikäli hän sitä pyytää ja vakuus on jaettavissa sopiviin osiin.

Asian arviointi

Asiakkaan näkemyksen mukaan vuoden 2011 arvio olisi riittävä pohja arvioinnin teolle, ottaen huomioon myös pääkaupunkiseudun yleinen hintakehitys sekä lainaan tehdyt lyhennykset. Pankin mukaan näin ei ole, koska arviokirja on allekirjoittamaton ja myös kohteen vuokraoikeuden kirjaamisessa on epäselvyyksiä, minkä lisäksi kohde on erityislaatuinen sekä vuokrattu.

Pankkilautakunta toteaa, että sopimusten allekirjoittamisen yhteydessä osapuolet ovat olleet yksimielisiä kohteesta ja vakuuksista, mutta tällä hetkellä näkemykset kohteen arvosta ja siihen vaikuttavista seikoista poikkeavat toisistaan. Osapuolten aikanaan hyväksymä sopimus velvoittaa molempia sen päättymiseen asti, mutta sitä voidaan muuttaa molempien suostumuksella. Suostumuksensa ehdoksi osapuoli voi asettaa ehtoja, joiden täyttämisestä saattaa myös aiheutua vastapuolelle kuluja.

Vaikka pankki voi viime kädessä itse arvioida tapauskohtaisesti vakuuden riittävyyden, niin asiaa koskevassa sääntelyssä korostetaan vakuuden ja vastuiden oikeasuhtaisuutta, objektiivisuutta sekä ajantasaisuutta. Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseisten seikkojen toteutuminen edellyttää uutta arviokirjaa, jonka toimittaminen on tapauksessa voimassaolevaan sopimuskokonaisuuteen muutosta haluavan osapuolen, eli tässä tapauksessa asiakkaan, intressissä ja vastuulla.

Lopputulos

Asiasta saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta ei katso tapauksessa olevan perusteita suosittaa täytepantin vapauttamista.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Atrila

Kallio

Lehtonen

Pulkkinen