Tapahtumatiedot
Asiakkaan isän Visa-yhdistelmäkortti anastettiin 11.3.2009 ja kortilla tehtiin luoton puolelta oikeudettomia automaattinostoja 11.3.2009 klo 14:48-14:54 yhteensä 1980,00 euron arvosta ennen kuin asiakkaan isä kuoletti korttinsa klo 14:55.
Poliisille tehdyn tutkintailmoituksen (ilmoitusaika 30.3.2009) mukaan asiakkaan isän kortti vietiin pankkiautomaatilla. Asiakkaan isän ottaessa korttiaan automaatista pois paikalle tuli miehiä, joista yksi riuhtaisi kortin hänen kädestään, minkä jälkeen miehet juoksivat pois. Asiakkaan isä oli alkoholin vaikutuksen alaisena eikä muistanut tarkempia tuntomerkkejä.
Asiakkaan isä kuoli 27.2.2010. Asiakas on isänsä kuolinpesän ainoa osakas.
Asiakas sai syksyllä 2010 perintätoimistolta 19.10.2010 kirjatun laskun, jolla perittiin edellä mainittuja asiakkaan edesmenneen isän Visa-kortilla tehtyjä oikeudettomia automaattinostoja.
Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas vaatii pankkia ottamaan vastuun hänen isänsä Visa-kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kokonaisuudessaan.
Asiakas sai tietää isänsä kortista vasta syksyllä 2010 saatuaan perintätoimiston laskun. Pankki ei ilmoittanut luottokorttivelasta keväällä 2010 asiakkaan hoitaessa isänsä kuolinpesän asioita ja hänen maksaessaan pois isänsä asuntovelan ja kaikki muut rästissä olleet maksut. Asiakas ei voi hyväksyä 6 kuukautta isänsä kuoleman jälkeen tullutta laskua, jonka korot ovat juosseet sen aikaa turhaa. Asiakas kyllä tiesi isällään olleen hänen nuoruudessaan ottama Visa-kortti, mutta isä oli sanonut, ettei hän ole sitä ikinä käyttänyt eikä aikonut käyttää.
Asiakas kuuli sedältään, että isän kortti oli varastettu. Otettuaan yhteyttä poliisiin asiakas sai rikosilmoituksen, jonka mukaan hänen isänsä kortti oli viety pankkiautomaatilla. Pankista kerrottiin, että asiakkaan isä ei ollut koskaan tehnyt reklamaatiota ja kun laskuun ei reagoitu, on asia siirretty perintätoimistoon.
Asiakas mukaan se, ettei hänen isänsä ole reagoinut laskuun, on saattanut johtua siitä, että hän asui veljensä luona viimeisinä kuukausinaan. Toisaalta koska asiakkaan isä ei ollut eläessään käyttänyt korttiluottoa, ei hän osannut odottaa laskua. Asiakkaan mukaan hänen isänsä ei varmasti uskonut varkaiden ehtineen käyttää korttia, koska hän oli toiminut niin nopeasti.
Asiakas katsoo, että hän ei ole velvollinen maksamaan luottokorttilaskua, koska kyse on kortin oikeudettomasta käytöstä, jonka asiakkaan isä on heti ilmoittanut pankille ja josta hän on tehnyt rikosilmoituksen, eikä asiakkaan isä ole toiminut asiassa törkeän huolimattomasti tai tahallisesti.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Pankki kiistää valittajan vaatimukset kokonaisuudessaan.
Tapahtumahetkellä voimassa olleissa yleisissä Visa-korttiehtoissa on käyty läpi kortinhaltijan velvollisuuksia pankille antamiensa tietojen oikeellisuudesta/ajantasaisuudesta sekä pankin lähettämien ilmoitusten tiedoksisaantipäivistä. Lisäksi luoton korttiehtojen mukaan mahdolliset huomautukset laskuja vastaan on tehtävä kahden viikon kuluessa laskun saapumisesta.
Kortinhaltijalle lähetettiin huhtikuussa 2009 lasku. Kortinhaltija ei reagoinut laskuun. Kortinhaltijalle lähetettiin sittemmin useita huomautuksia maksamattomasta laskusta. Pankki on lähettänyt kortinhaltijalle seuraavat laskut ja huomautukset:
- lasku 9.4.2009: laskulla 6 nostotapahtumaa
- lasku 11.5.2009: maininta saldon siirtämisestä uudelle, voimassaolevalle kortille
- lasku 9.7.2009: maininta erääntyneestä saatavasta
- 14.7.2009: huomautuskirje
- lasku 10.8.2009: korttiluoton peruutusuhka
- 8.9.2009 huomautuskirje: luotto eräännytetty, korttiluotto peruttu ja kortin käyttö kielletty
- lasku 9.9.2009: maininta saatavan siirtämisestä perintätoimistolle, mikäli suoritusta ei kirjaudu 30.9.2009 mennessä.
Suoritusta ei kirjautunut.
- perintätoimisto on ensimmäisen kerran lähestynyt kuolinpesää 19.10.2010.
Asiakkaan mukaan kortinhaltija ei pidempään aikaan asunut kotiosoitteessaan. Pankille ei tehty osoitteenmuutosta. Ehtojen mukaan kortinhaltija oli velvollinen tarkistamaan laskut sekä ilmoittamaan pankille muuttuneesta osoitteesta.
Pankki viittaa tapahtumahetkellä voimassa olleiden yleisten korttiehtojen mukaisiin velvollisuuksiin kortin ja tunnusluvun säilyttämisessä sekä kortin sulkuilmoituksen tekemisessä.
Rikosilmoituksessa mainitut tiedot eivät anna tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa jotta pankki voisi tehdä kortin oikeudettomasta käytöstä vastuunjakopäätöksen. Koska kortinhaltija on menehtynyt keväällä 2010, ei yksityiskohtaisempia tietoja tapahtumien kulusta voida saada.
Kortinhaltija ei lähettänyt kirjallista oikaisupyyntöä. Ensimmäinen reklamaatio kortin oikeudettomasta käytöstä saatiin asiakkaalta 2.12.2010 (kirje päivätty 30.11.2010). Koska kortinhaltija ei toiminut korttiehtojen mukaisella tavalla, eikä esittänyt laskuista huomautusta, siirtyi velka perintätoimiston hoidettavaksi. Kuolinpesän osakas, asiakas, on esittänyt pankin laiminlyöneen velasta ilmoittamisen. Velan ollessa jo perintätoimiston hoidettavana, ei se enää näkynyt pankin järjestelmissä, eikä pankki täten, ikävä kyllä, osannut siitä kuolinpesän osakkaalle ilmoittaa. Seikka ei kuitenkaan ole riita-asiassa merkityksellinen: vastuunjako päätös tehdään asiakkaan kirjallisen selvityksen perusteella. Koska asiakasreklamaatiota ei saatu eikä velkaa maksettu, siirtyi asia edelleen perintätoimiston hoidettavaksi.
Pankki viittaa korttiehtojen mukaiseen kortinhaltijan vastuuseen kortin oikeudettomasta käytöstä.
Rikosilmoituksesta käy ilmi asiakkaan isän asioineen pankkiautomaatilla, jonka jälkeen kortti on häneltä anastettu. Asiakkaan isän selvityksistä ei käy ilmi, onko hän peittänyt tunnusluvun näppäilemisen. Rikosilmoituksessa on mainittu kortinhaltijan olleen alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä hän täten voinut antaa tekijöistä tarkempia tuntomerkkejä. Kortin katoamisilmoitus on tehty korttiehtojen mukaisesti.
Kaikkien kuolinpesän osakkaan kiistämien credit-ominaisuudella tehtyjen korttitapahtumien yhteydessä kortin siru on luettu käteisnostoautomaatilla tapahtumien yhteydessä ja tapahtumat hyväksytty veloitettavaksi kortin tunnuslukua käyttäen, jolloin on kiistatonta että nostojen ja ostojen suorittajalla on ollut hallussa sekä kortti että siihen liitetty salainen tunnusluku. Kortin salaista tunnuslukua ei ole saatavilla kortista, joten sen on täytynyt joutua ulkopuoliseen tietoon muulla tavalla.
Kortin oikeudeton käyttö on tapahtunut vuonna 2009, eli ennen Maksupalvelulain voimaantuloa. Kortinhaltija ei ole reagoinut hänelle lähetettyihin kirjeisiin. Kirjallista reklamaatiota ei kortinhaltijalta ole saatu. Pelkkä poliisin mahdollisesti toimittama pankkitiedustelu ei aloita kortin oikeudettoman käytön vastuunjakoselvittelyä, vaan kortinhaltijan on aina itse kirjallisesti reklamoitava ja ilmoitettava mitkä veloitukset hän laskultaan kiistää. Koska näin ei ole toimittu, ei pankki ole aikaisemmin aloittanut kortin oikeudettoman käytön vastuunjakoselvittelyä. Kuolinpesän osakkaan ilmoittaessa väärinkäytöstä, ei kortinhaltijalta ole enää voitu saada tarkempaa selvitystä tapahtumien kulusta. Asiakkaan vastuulle olisi katsottu, kortinhaltijan selvityksessä esille tuoduista tiedoista riippuen, joko koko reklamoitu summa tai ei mitään. Tapahtumahetkellä kortin luottoraja on ollut 2000,00 euroa.
Pankki katsoo saatujen tietojen perusteella, että kortin ja siihen liitetyn salaisen tunnusluvun joutuminen ulkopuolisen haltuun ja kortin oikeudeton käyttö on johtunut kortinhaltijan lievää suuremmasta huolimattomuudesta. Kortinhaltija on asioinut käteisnostoautomaatilla. On erittäin todennäköistä tunnusluvun joutuneen tässä yhteydessä ulkopuolisen tietoon ja kortti anastettu heti asiakkaan oman nostotapahtuman jälkeen. Kortinhaltija on tapahtumahetkellä ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Koska selvitystä tapahtumien kulusta ei ole saatu, on pankki ehdottanut että, tilanteen epätavallisuudesta johtuen, vastuu puolitetaan pankin ja kuolinpesän osakkaan kanssa. Osakas ei ole hyväksynyt pankin ehdotusta. Sopuratkaisuun ei täten ole päästy. Saatujen selvitysten perusteella pankki katsoo, ettei se ole velvollinen korvaamaan kuolinpesälle kortin väärinkäytöksestä aiheutunutta vahinkoa.
Pankki katsoo myös, että lopullisesta ratkaisuehdotuksesta huolimatta, kuolinpesä on velvollinen korvaamaan perintätoimista aiheutuneet kulut, koska kortinhaltija on selkeästi rikkonut korttiehtoja, kun lähetettyihin laskuihin ei ole reagoitu eikä ehdoissa mainittua osoitteenmuutosta ole ilmoitettu. Perintätoimista aiheutuneet kulut 12.7.2011 asti 438,09 euroa (perintäkulut: 139,15 euroa, viivästyskorot 298,94 euroa).
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-tutkintailmoitus (ilmoitusaika 30.3.2009)
-perukirja 25.4.2010 asiakkaan isän kuoleman 27.2.2010 jälkeen
-visa-korttiluoton laskuja ja huomautuksia
-pankin yleiset korttiehdot ja Visa-luoton ehdot
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys siitä, vastaako asiakkaan edesmenneen isän kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta pankki vai asiakas isänsä kuolinpesän ainoana osakkaana. Asiakas katsoo, ettei hän ole vastuussa, koska kyse on kortin oikeudettomasta käytöstä, jonka asiakkaan isänsä on heti ilmoittanut pankille ja josta hän on tehnyt rikosilmoituksen, eikä asiakkaan isä ole toiminut asiassa törkeän huolimattomasti tai tahallisesti. Pankki katsoo, että kortin ja siihen liitetyn salaisen tunnusluvun joutuminen ulkopuolisen haltuun ja kortin oikeudeton käyttö on johtunut kortinhaltijan lievää suuremmasta huolimattomuudesta ja ettei pankki ole velvollinen korvaamaan kuolinpesälle kortin väärinkäytöstä aiheutunutta vahinkoa. Pankki katsoo lisäksi, että lopullisesta ratkaisusuosituksesta huolimatta kuolinpesä on velvollinen korvaamaan perintätoimista aiheutuneet kulut, koska kortinhaltija ei ole reagoinut lähetettyihin laskuihin eikä ilmoittanut osoitteenmuutosta.
Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot
Tapauksessa sovellettavaksi tulee tapahtuma-aikaan voimassa ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 19 § (23.5.1986/385), jossa säännellään pakottavasti tilinhaltijan vastuusta luottokortin väärinkäyttötilanteissa. Tapahtuma-aikaan voimassa olleissa pankin yleisissä korttiehdoissa on sovittu pankin ja kortinhaltijan välisestä vastuusta kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kuluttajansuojalain pakottavien säännösten mukaisesti. Lisäksi korttiehdoissa on määritelty kortinhaltijan velvollisuudet kortin ja tunnusluvun säilyttämisen ja käyttämisen suhteen.
Korttiehdoissa kortinhaltija on sitoutunut säilyttämään korttiaan huolellisesti ja erillään tunnusluvusta. Kortinhaltija on korttiehtojen mukaan velvollinen varmistamaan säännöllisesti, että kortti on tallessa. Tunnuslukua tulee säilyttää niin, ettei sivullisella ole mahdollista saada sitä tietoonsa. Kortinhaltija sitoutuu hävittämään pankista saamansa tunnusluvun sekä sitoutuu olemaan kirjoittamatta tunnuslukua ylös helposti tunnistet-tavaan muotoon. Kortin katoamisesta tai joutumisesta sivullisen haltuun tai jäämisestä ulkomailla automaattiin taikka tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon on viipymättä ilmoitettava pankille.
Korttiehtojen mukaan kortinhaltijan ja tilinomistajan vastuu kortin käytöstä lakkaa silloin, kun pankki on vastaanottanut ilmoituksen kortin katoamisesta tai sen joutumisesta sivullisen haltuun. Tilinomistaja ja kortinhaltija vastaavat kortin käytöstä katoamisilmoituksen vastaanottamiseen saakka aiheutuneesta vahingosta edellä vain, jos
1. kortinhaltija on antanut kortin tai tunnusluvun sivulliselle.
2. kortin joutuminen sivullisen haltuun tai tunnusluvun joutuminen sivullisen tietoon johtuu kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta.
3. tunnusluku on joutunut sivullisen tietoon eikä kortinhaltija osoita sen johtuneen tapahtumasta, jota ei voida kohtuudella lukea hänen syykseen
4. kortin tai tunnusluvun joutuminen sivullisen haltuun johtuu kortinhaltijan lievästä huolimattomuudesta tai tapahtumasta, jota ei voida hänen syykseen lukea, eikä hän ole viipymättä asian havaittuaan ilmoittanut siitä pankille.
Ratkaisun perustelut
Pankkilautakunnan on asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko kortin tai tunnusluvun joutumisen sivullisen haltuun/tietoon katsoa johtuneen kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta taikka tunnusluvun joutumisen sivullisen tietoon katsoa johtuneen tapahtumasta, joka kohtuudella voidaan lukea kortinhaltijan syyksi.
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että korttia oikeudetta käyttäneen tai käyttäneiden on täytynyt onnistua urkkimaan kortin tunnusluku ennen kortin anastamista kortinhaltijan asioidessa automaatilla.
Tapaukseen sovellettavien pankin yleisten korttiehtojen mukaan tunnuslukua tulee säilyttää niin, ettei sivullisella ole mahdollista saada sitä tietoonsa, mutta korttiehdoissa ei ole nimenomaisia tunnusluvun käyttämistä koskevia huolellisuusvelvoitteita. Pankkilautakunta katsoo, että riippumatta siitä, miten korttiehdoissa on nimenomaisesti ohjeistettu menettelemään tunnusluvun kanssa, turvalliseen ja huolelliseen kortin ja tunnusluvun käyttämiseen ja huolelliselta kortinhaltijalta edellytettäviin kohtuullisiin toimenpiteisiin kuuluu se, että kortinhaltija pyrkii toimimaan korttitapahtumaa tunnusluvulla hyväksyessään niin, ettei ulkopuolinen voi nähdä tunnuslukua. Siihen, mitä yksittäisen maksutapahtuman kohdalla voidaan kortinhaltijan huolellisuudelta edellyttää, vaikuttaa maksutapahtumaa ympäröivät olosuhteet.
Tässä tapauksessa kortinhaltija on asioinut päiväsaikaan ulkona talon seinässä olevalla automaatilla, kun hänen tunnuslukunsa on urkittu ja hänen oman asiointinsa jälkeen hänen korttinsa on anastettu. Pankkilautakunta katsoo, että kortinhaltijan olisi mainituissa olosuhteissa tullut huomata, mikäli hänen välittömässä läheisyydessään oli sivullisia, ja kortinhaltijan olisi huolellisesti toimiessaan tullut suojata tunnusluvun näppäilyään siten, ettei tunnusluku olisi päätynyt sivullisen tietoon. Mikäli tunnusluvun asianmukainen suojaaminen ei ollut mahdollista, olisi kortinhaltijan huolellisesti toimiessaan tullut jättää asioimatta automaatilla kyseisessä tilanteessa.
Pankkilautakunta katsoo todennäköiseksi, että tapahtumiin on myötävaikuttanut tutkintailmoituksessa mainittu kortinhaltijan humalatila. Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella, että kortin tunnusluvun joutuminen sivullisen tietoon on johtunut kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta. Pankkilautakunta katsoo näin ollen, että kortinhaltija ja hänen sijaansa tullut kuolinpesä vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta.
Pankkilautakunta toteaa, että tilanteissa, joissa kortti anastetaan, on kortinhaltijan oman etunsa vuoksi reklamoitava pankilleen niistä korttitapahtumista, joita hän ei tunnista itse tekemikseen eikä hyväksy omalle vastuulleen. Kortin katoamisilmoituksen tai rikosilmoituksen tekeminen taikka poliisin yhteydenotto pankkiin ei aloita pankin sisällä kortin oikeudettoman käytön vastuunjakoselvittelyä pankin ja kortinhaltijan välillä, vaan tämä edellyttää aina kortinhaltijan pankille osoittamaa reklamaatiota hänen oikeudettomiksi katsomistaan korttitapahtumista.
Tässä tapauksessa kortinhaltija ei ole reagoinut laskuihin ja huomautuskirjeisiin, jotka pankki on lähettänyt kortinhaltijan pankille ilmoittamaan osoitteeseen. Pankkilautakunta katsoo kortinhaltijan ja hänen sijaansa tulleen kuolinpesän vastaavan kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon määrälle kertyneistä korko- ja perintäkuluista kortinhaltijan kuolemaan saakka.
Tapauksessa kortinhaltija on kuollut 27.2.2010 ja hänen jälkeensä on 25.4.2010 tehty perukirja, johon ei ole kirjattu luottokorttisaatavaa vainajan velkana. Asiakkaan mukaan pankki ei ilmoittanut luottokorttivelasta keväällä 2010 hänen hoitaessaan kuolinpesän asioita ja hän sai tiedon pankin luottokorttisaatavasta vasta saatuaan perintätoimistolta 19.10.2010 kirjatun laskun. Pankin selvityksen mukaan tämä on johtunut siitä, että velan siirryttyä perintätoimiston hoidettavaksi ei sitä ole enää näkynyt pankin järjestelmissä eikä pankki siten ole osannut ilmoittaa saatavastaan asiakkaalle.
Pankkilautakunta toteaa, että pankin asiakkaan kuollessa pankin on pyynnöstä annettava kuolinpesälle perunkirjoitusta varten kattavat saldo-, korko- ja muut tarpeelliset todistukset edesmenneen varallisuudesta, lainoista ja vastuista kuolinpäivänä. Pankkilautakunta katsoo, että kuolinpesälle annettaviin tietoihin kuuluu tiedot myös sellaisista pankin saatavista, joiden perinnästä pankki on antanut toimeksiannon perintätoimistolle. Pankkilautakunnan näkemyksen mukaan pankin tulisi muokata järjestelmiään tai muuttaa käytäntöjään sellaisiksi, ettei tässä tapauksessa ilmi tulleen kaltaista puutetta perunkirjoituksen kannalta oleellisen tiedon välittämisessä enää tapahtuisi. Pankkilautakunta katsoo, että pankin laiminlyönnistä johtuen kuolinpesä ei ole tässä tapauksessa ollut tietoinen pankin luottokorttisaatavasta ennen perintätoimiston yhteydenottoa. Pankkilautakunta katsoo, ettei kuolinpesä ole siten pankin saatavan maksamalla voinut välttyä saatavalle kuolinpäivän ja perintätoimiston yhteydenoton välillä kertyneistä korko- ja perintäkuluista. Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakas vastaa luottokorttisaatavan korko- ja perintäkuluista edellä mainituin osin. Pankkilautakunta katsoo perintätoimiston kirjeen tulleen asiakkaan tietoon 26.10.2010 eli seitsemän päivän kuluessa sen lähettämisestä.
Ratkaisu
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella, että kortin tunnusluku on joutunut sivullisen tietoon kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta johtuen ja että kortinhaltija ja hänen sijaansa tullut kuolinpesä näin ollen vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta. Edelleen Pankkilautakunta katsoo, että kuolinpesä vastaa pankin saatavan korko- ja perintäkuluista lukuun ottamatta kortinhaltijan kuolinpäivän 27.2.2010 ja perintätoimiston kuolinpesään ottaman yhteydenoton 26.10.2010 välistä aikaa, jona kuolinpesä ei pankin laiminlyönnistä johtuen ollut tietoinen pankin ko. saatavasta.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela, Lehtonen ja Ruokanen. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA