Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas on saattanut asian Pankkilautakunnan käsiteltäväksi 25.5.2010 saapuneella valituksellaan.
Asiakas on aikanaan taannut X Oy:n 50.000 markan luottolimiitin pankissa turvatakseen omat palkkionsa X Oy:ltä. Yrityksellä alkoi sittemmin mennä huonommin ja yrityksen mentyä nurin yrityksen luotto muutettiin asiakkaan mukaan hänen tietämättään yrityksen omistajan B:n nimiin henkilökohtaiseksi luotoksi siten, että asiakas oli edelleen luoton takaajana. B:n kuoleman 13.7.2001 jälkeen asiakas sai pankilta kirjeen, jossa ilmoitettiin että asiakas on takaajana velvollinen maksamaan lainan (8.100 euroa) velallisen kuoltua.
Asiakas kävi pankin kanssa neuvotteluja, joissa pankki yleistakaukseen vedoten harhautti asiakasta ja hänen asiamiehenä käyttämäänsä lakimiestä. Painostusta käyttäen pankki sai asiakkaan 31.1.2002 kirjoittamaan nimen uuteen, asiakkaan nimiin tehtyyn velkakirjaan. Sellaista velkakirjaa, jossa asiakas olisi ollut takaamassa B:n henkilökohtaista luottoa, ei ollut olemassa. Asiakas ei olisi missään nimessä taannut velkakirjaluottoa, koska hän tiesi jo siinä vaiheessa, että yritys tulisi taloudellisesti kaatumaan ja B oli varaton.
Asiakas katsoo, ettei pankki voi muuttaa yrityksen luottolimiitin takausta yksityishenkilön luoton takaukseksi takaajalle ilmoittamatta. Tapauksessa pankki on asiakkaan mielestä yrittänyt välttyä luottotappiolta, joka olisi B:n kuoltua tullut. Asiakas olisi puuttunut asiaan aiemmin, mutta pankin vakuuttelu sai hänet epäröimään ja hän maksoi nimiinsä otettua luottoa pois. Asiakas ei ole nyt pyynnöistään huolimatta saanut pankilta B:n henkilökohtaista velkakirjaa, johon hän olisi antanut takauksen.
Asiakas vaatii, että pankkilautakunta toteaa pankin toimineen väärin ja hyvän pankkitavan vastaisesti ja että pankki palauttaa hänen pankille maksamansa summan korkoineen takaisin.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Vuonna 1985 X Oy:lle myönnettiin luotollinen tili. Yrityksen omistaja B ja asiakas olivat tililuoton yhteisvastuulliset, omavelkaiset takaajat. X Oy meni konkurssiin eikä pesästä jäänyt jako-osuutta tilisaatavaan.
Tammikuussa 2001 B:lle myönnettiin laina, jolla hän takaajana maksoi pois pankin tililuottosaatavan. Tämän lainan takaajaksi edellytettiin alkuperäisen tililuoton toinen takaaja, asiakas. Pankki ei ole muuttanut asiakkaan tietämättä X Oy:n luotollista tiliä B:n lainaksi. Pankki ei olisi myöntänyt B:lle lainaa ilman vakuutta. B kuoli 13.7.2001. Sen jälkeen, kun hänen kuolinpesänsä osoittautui varattomaksi ja selvisi, ettei kuolinpesä kyennyt maksamaan lainaa, pankki kääntyi asiakkaan puoleen.
Tammikuussa 2002 pankin konttorissa käytiin neuvottelu, jossa asiakasta avusti pankkiasioissa kokenut ja tunnettu asianajaja. Neuvottelussa asiakas avustajansa kanssa tutki velkakirjat ja totesi, että ei ole mitään syytä kiistää asiakkaan takauksia. Asiakkaalle myönnettiin neuvottelun tuloksena edullinen, pitkäaikainen laina ilman vakuutta.
Pankki ei ole missään vaiheessa asian käsittelyä väittänyt takaajalle tämän vastuun perustuvan yleistakaukseen. Tapauksessa on kyse kahdesta erillisestä vastuusta, osakeyhtiön tililuotosta ja yksityishenkilön velkakirjalainasta, jolla ensin mainittu tililuotto on maksettu pois. Kumpaankin vastuuseen liittyvät toisistaan erilliset takaajan antamat takaukset eikä pankki ole siirtänyt tai muuttanut takauksia takaajan tietämättä.
Pankki ei painostanut asiakasta, esittänyt vääriä perusteita tai millään muullakaan tavalla toiminut sopimattomasti, päinvastoin. Nykyinen, 31.1.2002 myönnetty alunperin 8.100 euron määräinen laina on varsin edullinen ehdoiltaan eikä velkaan vaadittu asiakkaalta vakuuksia. Tällä lainalla asiakas maksoi takaajana edesmenneen B:n lainan pois.
Asiakas on asianmukaisesti, vapaaehtoisesti ja ilman painostusta sitoutunut 31.1.2002 ottamansa velan maksamiseen. Asiakas on maksanut lainaa säännöllisesti vuoden 2009 kevääseen asti, jolloin lainaan myönnettiin hänen pyynnöstään lyhennysvapaa. Sen jälkeen, kesällä 2009 kun laina-aika oli lähes lopussa, asiakas on yllättäen esittänyt väitteitä lainan pätevyydestä.
Pankille ei ole jäänyt B:n velkakirjaa asiakkaan takauksineen. Mainittu velkakirja on vastoin asiakkaan väitettä ollut olemassa tammikuussa 2002, mutta pankilla ei ole velvollisuutta säilyttää velkakirjan kappaletta velan poismaksun jälkeen useita vuosia. Käytännössä pankki säilyttää poismaksettuja velkakirjoja kuusi vuotta, jonka jälkeen velkakirjat tuhotaan. Koska tapauksessa laina oli pankin perintäkonttorin hoidossa ja koska siellä on täysin tavanomainen ja säännöllinen tapa tehdä velkakirjaan siirtomerkintä ja luovuttaa se velan maksaneelle asiakkaalle, pankki olettaa että näin on tehty myös tammikuussa 2002. Pankilla ei ole tiedossaan mitään perustetta sille, ettei näin olisi toimittu.
Pankki kiistää asiakkaan väitteet ja katsoo, että velkasuhde on täysin asianmukainen, ja pankki edellyttää edelleen velan pääoman ja korkojen maksamista sen ehtojen mukaisesti.
Selvitykset
Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-ote pankin rahoitusjohdon päätöksestä, jolla päätettiin B:lle tammikuussa 2001 myönnettävästä lainasta. Esityksen mukaan B maksaa luotolla toimintansa lopettaneen X Oy:n tililuoton pois ja B:n luottoon tulee takaajaksi asiakas, joka on ollut toisena takaajana X Oy:n luotollisessa tilissä. Päätöksen perustelujen mukaan pankin kannalta olisi suotavaa ainakin yrittää periä saatava tällä tavoin eikä esimerkiksi suoraan maksukykyisemmältä takaajalta asiakkaalta.
-asiakkaan 31.1.2002 allekirjoittama 8.100,00 euron velkakirja.
-pankissa 31.1.2002 tehty rahoituspäätös, joka koskee asiakkaalle myönnettyä lainaa. Rahoituspäätöksen perusteluissa selvitetään myönnettävän luoton taustoja. Kun 13.7.2001 kuolleen B:n kuolinpesä on todettu varattomaksi, on pankki käynyt neuvotteluja B:n luoton taanneen asiakkaan kanssa, joka ei ole kiistänyt luoton takaustaan. Kaikki asian puolet huomioiden pankki päätti antaa asiakkaalle luoton edullisin ehdoin ja ilman turvaavaa vakuutta.
-pankin riskienhallintapäällikön 30.3.2010 päivätty henkilökohtainen selvitys tammikuun 2002 tapahtumista. Selvityksen mukaan riskienhallintapäällikkö on silloisen konttorinjohtajan kanssa käynyt tammikuussa 2002 asiakkaan ja hänen avustajansa kanssa neuvottelut B:n kuoltua maksamatta jääneen ja asiakkaan omavelkaisesti takaaman luoton maksamisesta. Asiakasta ei selvityksen mukaan missään tapauksessa harhautettu eikä painostettu eikä pankilla olisi ollut siihen mitään tarvetta. Asiakkaan avustajana toimi tunnettu asianajaja, joka on erikoistunut mm. pankkialan asioihin. Avustaja olisi varmasti huomannut, jos asiakas ei olisi ollut takaajana lainassa, ja olisi myös pystynyt estämään päämieheensä kohdistuvan harhauttamisen ja painostuksen.
-asiakkaan 5.6.2009 allekirjoittama velan ehtojen muutosta koskeva sopimus, jolla 5.6.2009 erääntyvä lyhennys siirrettiin laina-ajan loppuun velan viimeiselle takaisinmaksupäivälle 5.12.2009.
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa asiakas esittää, että pankki olisi harhauttamalla ja painostusta käyttäen saanut hänet 31.1.2002 allekirjoittamaan velkakirjan maksaakseen pankille B:n luoton, josta asiakas ei ollut takausvastuussa. Asiakas vaatii, että pankki palauttaa hänen kyseisen velkakirjan perusteella pankille maksamansa summan korkoineen takaisin.
Asiakkaan kertoman mukaan pankki olisi X Oy:n mentyä konkurssiin muuttanut asiakkaan suostumusta kysymättä tai hänelle ilmoittamatta X Oy:n tililuoton B:n henkilökohtaiseksi luotoksi siten, että asiakas oli edelleen luoton takaajana.
Asiakas ei kertomansa mukaan olisi taannut luottoa, koska hän tiesi, että B oli varaton. Asiakas ei näkemyksensä mukaan näin ollen ollut vastuussa B:n henkilökohtaisesta luotosta, jonka mak-samiseen pankki hänet tammikuussa 2002 harhautti ja painosti.
Pankin kertoman mukaan X Oy:n mentyä konkurssiin B:lle myönnettiin asiakkaan takaamana laina, jolla hän takaajana maksoi pois pankin tililuottosaatavan. Pankin mukaan lainaa ei olisi myönnetty ilman, että lainan takaajaksi olisi tullut alkuperäisen tililuoton toinen takaaja eli asiakas. B:n kuoltua ja hänen kuolinpesänsä osoittauduttua varattomaksi, pankki kääntyi asiakkaan puoleen ja hänelle myönnettiin edullinen laina, jolla hänen takaamansa B:n nimissä ollut laina maksettiin pois.
Kysymyksenasettelu
Riidatonta tapauksessa on, että asiakas on yhdessä X Oy:n omistaneen B:n kanssa ollut X Oy:lle vuonna 1985 myönnetyn tililuoton omavelkainen takaaja. Riidatonta on myös, että B:lle myönnettiin pankista tammikuussa 2001 henkilökohtainen luotto, jolla hän maksoi tammikuussa 2001 pois konkurssiin menneen X Oy:n em. tililuoton. Edelleen on riidatonta, että asiakkaalle myönnettiin 31.1.2002 luotto, jolla hän maksoi 13.7.2001 edesmenneen B:n henkilökohtaisen luoton.
Riitaista tapauksessa on se, onko asiakas antanut takauksen B:n tammikuussa 2001 ottamaan henkilökohtaiseen luottoon vai onko pankki tammikuussa 2002 erehdyttänyt asiakasta luulemaan että hän oli takausvastuussa B:n luotosta ja ottamaan velkaa maksaakseen B:n luoton, josta asiakas ei olisikaan ollut takauksen perusteella vastuussa.
Ratkaisun perustelut
Pankkilautakunta toteaa, että asiakas on väitteidensä tueksi vedonnut siihen, että pankki ei ole hänen pyynnöistään huolimatta toimittanut kopioita B:n velkakirjasta ja asiakkaan siihen antamasta takaussitoumuksesta. Pankkilautakunta toteaa, ettei pankki ole enää velvollinen säilyttämään tammikuussa 2002 päättynyttä velkasuhdetta koskevia asiakirjoja tai niiden kopioita. Pankin ilmoittama käytäntö säilyttää poismaksettuja velkakirjoja kuusi vuotta ennen niiden tuhoamista vastaa yleistä käytäntöä ja kirjanpitolain 2 luvun 10 pykälän vaatimuksia kirjanpitoaineiston säilytysajoista. Tässä tapauksessa, kun asiakas on maksanut velan päävelallisen puolesta, pitää Pankkilautakunta myös todennäköisenä, että alkuperäinen velkakirja on luoton poismaksamisen yhteydessä luovutettu asiakkaalle.
Pankkilautakunta toteaa, että pankin selvitys tapahtumienkulusta on yhdenmukainen sen kanssa, mitä pankin toimittamiin pankin sisäisiin asiakirjoihin (31.1.2002 tehty luottopäätös, ote rahoitusjohdon päätöksestä tammikuussa 2001) on kirjattu. Lisäksi pankin selvitystä tukee pankin riskienhallintapäällikön antama henkilökohtaisen selvitys tammikuun 2002 tapahtumista.
Pankkilautakunta katsoo pankin asiassa antaman selvityksen olevan lisäksi johdonmukainen ja sitä tukevan myös asiassa riidattomaksi todetut seikat.
Pankkilautakunta toteaa, että X Oy:n mentyä konkurssiin pankki olisi voinut vaatia asiakasta omavelkaisena takaajana maksamaan pankin tililuottosaatavan kokonaisuudessaan. Kun Pankkilautakunnan asiassa saaman käsityksen mukaan lisäksi osapuolten tiedossa on ollut B:n henkilökohtaisesti heikko taloustilanne, Pankkilautakunta ei pidä uskottava, että pankki olisi tuossa tilanteessa vapauttanut asiakkaan takausvastuustaan ja vaarantanut oman saatavansa myöntämällä B:lle henkilökohtaisen luoton ilman asiakkaan takausta. Pankin rahoitusjohdon päätöksen mukaan pankki on katsonut suotavammaksi ainakin yrittää periä saatavaa ensin X Oy:n omistaneelta B:ltä eikä suoraan maksukykyisemmältä asiakkaalta, joka päätösesityksen mukaan tuli B:n luoton takaajaksi. Mikäli asiakas ei olisi suostunut takaamaan B:n velkaa, pitää Pankkilautakunta todennäköisenä, että pankki olisi vaatinut asiakasta maksamaan X Oy:n limiittiluoton.
Edelleen, ottaen huomioon, että tammikuussa 2002 B:n luoton poismaksamisesta ovat olleet neuvottelemassa pankin puolelta pankin perintäjohtaja ja konttorinjohtaja sekä asiakkaan puolelta asiakkaan lisäksi häntä avustanut pankkiasioihin perehtynyt asianajaja, ei Pankkilautakunta pidä uskottavana, että pankki olisi erehdyttänyt asiakasta maksamaan sellaista luottoa, josta hän ei olisi ollut antamansa takauksen nojalla oikeudellisesti vastuussa, tai että asian käsittelyssä olisi muutoinkaan ilmennyt virheitä. Neuvottelujen tuloksena asiakas on B:n luoton maksaakseen ottanut pankilta 31.1.2002 henkilökohtaisen luoton, jota hän on hoitanut saadun selvityksen mukaan säännöllisesti yli seitsemän vuoden ajan ja lähes laina-ajan loppuun ennen kuin hän nosti esiin kysymyksen velkasuhteen pätevyydestä.
Ratkaisu
Pankkilautakunta katsoo asiassa esitetyn kokonaisselvityksen perusteella, että asiakas on antanut takauksen B:lle tammikuussa 2001 myönnettyyn henkilökohtaiseen luottoon. Edelleen Pankkilautakunta katsoo, että asiakas on 31.1.2002 ottamallaan luotolla maksanut em. B:n luoton, josta asiakas on takauksensa perusteella ollut vastuussa. Pankkilautakunta katsoo, ettei pankki ole toiminut asiassa millään tavoin moitittavasti.
Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela, Lehtonen ja Ruokanen. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA