Tapahtumatiedot

Asiakas oli vuonna 2005 yhdessä silloisen avopuolisonsa kanssa ottanut lainaa yhteensä 175.000 euroa talonrakentamista varten. Luottojen lopullisiksi vakuuksiksi tulivat rakennettava kohde, asiakkaan isän vierasvelkapantti sekä miehen äidin kiinteistöpantti ja miehen vanhempien henkilötakaukset. Asiakkaan ja hänen isänsä mukaan heiltä salattiin miehen aikaisempi asuntoluotto, jonka vakuutena hänen varallisuudekseen merkityt asunto-osakkeet olivat ja luoton poismaksu, mistä syystä luottojen kokonaismäärä muodostui noin 77.000 euroa suuremmaksi kuin mitä heille esitetyistä asiakirjoista ilmeni. Eron jälkeen talon myynnistä vuonna 2010 saatiin 150.000 euroa ja jäljelle jäänyt vastuu noin 78.000 euroa jaettiin puoliksi henkilökohtaisiksi veloiksi, jotta velkaan annetut takaus- ja panttivastuut eivät olisi realisoituneet. Asiakkaan velan vakuudeksi tuli edelleen hänen isänsä vierasvelkapanttina antamat asunto-osakkeet.

Asiakkaan valitus

Asiakkaiden mukaan vuonna 2005 on todellisuudessa allekirjoitettu 252.000 euron velkakirjat, mutta sitä ei heille kerrottu eikä asia ilmennyt heille esitetyistä asiakirjoistakaan. Asiakkaiden mukaan pankki on koko ajan ollut tietoinen miehen aikaisemmista luotoista ja rahoitusjärjestelyn kokonaisuudesta, mutta harhauttanut heitä ja muita asianosaisia järjestelmällisesti sekä näin rikkonut lojaalisuus- ja tiedonantovelvoitteitaan. Mikäli asiakkaat olisivat olleet tietoisia kokonaisuudesta, ei asiakkaan isä olisi panttia lainoihin antanut. Tällöin myöskään asiakas ei olisi tullut sotketuksi mukaan kyseisiin rahoitusjärjestelyihin. Hänelle ei myöskään ole kerrottu miehen aikaisemmasta asuntoluotosta tämän aikaisemmasta pankista olevaan autolainaan antamansa takauksen yhteydessä.

Asiakkaille esitettyjen asiakirjojen mukaan rahoitussuunnitelma koko hankkeelle piti olla 175.000 euroa ja kyseisestä summasta oli määrä maksaa aikaisempia lainoja pois 17.800 eurolla. Luottojen vakuudeksi piti heille muodostuneen käsityksen mukaan tulla rakennettavan kohteen lisäksi myös miehen aikaisemman asunnon osakekirjat sekä miehen äidin antamat panttikirjat omakotikiinteistöönsä.

Asiakkaiden mukaan heillä on ollut täysi oikeus luottaa heille esitettyihin tietoihin luotonhakijasta eikä heillä ole siten ollut syytä lukea tarkemmin panttaus- ja laina-asiakirjoja, koska he ovat luottaneet pankkiin, että nämä asiakirjat on laadittu samoin tiedoin kuin ilmenee luotonhakijan tiedot-lomakkeestakin. Tilanteessa, jossa pankin tiedossa on, etteivät velallisen ilmoittamat tiedot pidä paikkaansa, sillä on erityinen velvollisuus selkeästi avata koko rahoituspaketti ja vielä niin, että kaikki luottoasiaan osalliset olisivat yhtä aikaa saapuvilla.

Asiakkaat ovat esittäneet pankille sovintoesityksenä, että pankki korvaa asiakkaalle 27.800 euroa lisättynä asian selvittelystä aiheutuneina kustannuksina noin 5.300 euroa ja että asiakkaan isän antama vierasvelkapantti vapautetaan.

Lisäksi asiakkaat ovat vastineissaan kyseenalaistaneet miehen luottokelpoisuuden ja tämän äidin oikeustoimikelpoisuuden asiassa sekä osittain myös pankin asiassa toimittaman aineiston alkuperäisyyden sekä ylipäänsä pankin päätöksen myöntää kyseisiä luottoja asiakkaalle ja tämän miehelle.

Pankin vastaus

Pankki kiistää asiakkaiden vaatimukset kokonaisuudessaan. Pankin mukaan miehen aikaisemmat luotot ovat ilmenneet Luotonhakijan tiedot-lomakkeen liitteistä, joihin sekä asiakkaalle että tämän isällä on ollut mahdollisuus tutustua ja jonka myös asiakkaan isä on allekirjoituksellaan ilmoittanut tehneensä. Asiakkaan osalta puolestaan pankki ei pidä uskottavana, että hän ei olisi tiennyt kyseisestä luotosta, koska hän on ollut takaajana miehen samasta toisesta pankista olevassa autoluotossa, joka on otettu kyseisen asuntoluoton jälkeen. Pankki korostaa myös, että kyseisiä asunto-osakkeita ei esimerkiksi edes luottohakemuksen mukaan ollut tarkoitus pantata yhteisten rakennuslainojen vakuudeksi, vaan niiden ensisijaisena vakuutena on ollut rakennettava kohde valtiontakauksineen sekä täytevakuutena toiminut asiakkaan isän asunto-osakkeet sekä miehen äidin omistama omakotikiinteistö ja miehen vanhempien henkilötakaukset. Pankin mukaan lopulliset vakuudet luottoihin määritellään luottohakemuksessa ja lopullisissa sitoumuksissa, ei Luotonhakijan tiedot-lomakkeella. Pankki huomauttaa myös, että mikäli kyseiset asunto-osakkeet olisivat olleet vastuista vapaita, ei lisävakuuksille olisi ollut tarvetta toteutuneessa laajuudessa.

Käräjäoikeuden määräämä uskottu mies myi omakotitalon osapuolten suostumuksin 150.000 euron hintaan vuonna 2010. Tässä yhteydessä pankki ei vielä vaatinut suorituksia takaajilta tai vierasvelkapantinantajilta, vaan jäljelle jääneet vastuut 78.349,49 euroa jaettiin velallisten kesken laatimalla heille kummallekin omat henkilökohtaiset lainat määriltään 39.500 euroa. Asiakkaan lainan vakuudeksi tuli edelleen hänen isänsä asunto-osakkeet. Kyseinen panttivastuu ei ole realisoitunut, joten hänelle ei ole voinut syntyä asiassa vahinkoa. Asiakkaan osalta kysymys on puolestaan hänen omista vastuistaan, joista hän on allekirjoittanut asianmukaiset velkakirjat, mistä syystä hänellekään ei ole syntynyt vahinkoa asiassa.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan ja tämän avopuolison 20.9.2005 allekirjoittamat 125.250 euron ja 49.750 euron määräiset velkakirjat, edellä mainittuihin luottoihin liittyvä luottohakemus ja luoton hakijoiden tiedot-lomake sekä rahoituspäätökset. Kyseisessä luoton hakijoiden tiedot-lomakkeessa on mainittu miehen veloista olevan selvityksen erillisellä liitteellä ja hänen varallisuudekseen on merkitty 85.000 euroa yksilöimättä sen laatua, mutta kuitenkin siitä on todettu, ettei se ole vakuutena missään. Luottohakemuksessa puolestaan luoton vakuudeksi on mainittu rakennettava talo tontteineen sekä asiakkaan isän vierasvelkapantti ja miehen äidin kiinteistö sekä miehen vanhempien takaukset.

- asiakkaan isän 15.9.2006 allekirjoittama panttaussitoumus, jolla hänen omistamansa asunto-osakkeet on pantattu tyttären ja tämän puolison 79.585 euron velan vakuudeksi ja missä yhteydessä on todettu kyseessä olevan täytepantti ja ensisijaisena vakuutena olevan rakennettava kiinteistö. Sitoumuksessa on myös todettu panttaajan saaneet tiedot velallisten taloudellisesta asemasta ja että ko tiedot perustuvat heidän omiin ilmoituksiinsa, joiden kattavuudesta pankki ei vastaa.

- miehen äidin täytepantiksi 15.9.2006 antama erityispanttaussitoumus poikansa 77.000 euron sekä poikansa ja tämän avopuolison 79.585 euron velkakirjoihin

- tiliote ajalta 26.9.2006-27.12.2006

- asiakkaan isän kalenteriinsa tekemiä muistiinpanoja, joista osa peitetty

- miehen pankille antamat valtakirjat luottojen maksuun ja asiakkuuden siirtoon vanhasta pankistaan

- pankin vastaus asiakkaan esittämään korvausvaatimukseen 30.11.2012

- lääkärinlausunto 17.10.2013 liittyen miehen äidin terveydentilaan

- miehen 16.9.2005 luottohakemus 77.000 euron lainaan liittyen asiakkuuden siirtoon, kyseisen luoton rahoituspäätös sekä velkakirja, jonka takaajina ovat miehen vanhemmat

- tosite miehen luoton maksusta 6.11.2006 ja sen korjaus

- asiakkaan ja tämän avopuolison yleispanttaussitoumus 15.9.2006

- asiakkaan ja tämän avopuolison luottohakemus 79.585 eurolle, kyseisen luoton velkakirja ja erityispanttaussitoumus sekä takaus 15.9.2006

-asiakkaan ja tämän avopuolison velkakirja 17.000 eurolle 3.11.2006 sekä siihen liittyvät osapuolten suostumukset

- pankin vakuusluettelo 25.1.2006

- asiakkaan luottohakemus 39.500 eurolle 1.9.2010 sekä luoton velkakirja ja asiakkaan isän erityispanttaussitoumus

- miehen vastaavan luoton hakemus sekä velkakirja

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Takausta ja panttausta toisen henkilön velasta koskee 1.10.1999 voimaan tullut laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta (takauslaki). Takauslaki on yleislaki, joka on pääosin tahdonvaltainen. Lailla on kuitenkin pyritty parantamaan yksityistakaajan oikeusturvaa ja siihen sisältyy joukko suojasäännöksiä, jotka ovat yksityistakaajan eduksi pakottavia.

Takauslain 3 luku koskee tietojen antamista takaajalle ja siinä säädetään luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta ennen takauksen antamista (12 §) ja takaajan oikeudesta saada tietoja takauksen voimassa ollessa (14 §). Lisäksi takauslain 4 §:ssä, joka koskee takaajan vastuuta päävelan liitännäiskustannuksista, säädetään velkojan velvollisuudesta ilmoittaa takaajalla velallisen maksuviivästyksistä.

Mitä em. säännöksissä on säädetty takauksesta, koskee takauslain 41 §:n mukaan soveltuvin osin vierasvelkapanttausta.

Ratkaisun perustelut

Pankkilautakunnan on tapauksessa arvioitava, onko pankki täyttänyt takauslain mukaiset tiedonantovelvollisuutensa velallista ja pantinantajaa kohtaan sitoumusta annettaessa ja sitoumuksen voimassa ollessa. Edelleen arvioitavaksi tulee, onko pankin mahdollisten laiminlyöntien johdosta asiakkaille aiheutunut vahinkoa ja onko perusteltua sovitella annettujen sitoumuksien mukaisia vastuita.

Tiedonantovelvollisuus ennen sitoumusten antamista

Takauslain 12 §:ssä on säännökset luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta ennen takauksen antamista, toisin sanoen säännökset luotonantajan velvollisuudesta antaa tietoja yksityishenkilölle, joka harkitsee takauksen antamista. Näiden säännösten tarkoituksena on, että yksityistakaaja tietää, minkälaisia riskejä takaukseen liittyy. Mikäli luotonantaja laiminlyö tiedonantovelvollisuuttaan ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella.

Takauslain 12 §:n mukaisen luotonantajan tiedonantovelvollisuuden voidaan katsoa jakautuvan kahteen osaan.

Pykälän ensimmäisen momentin mukaan yksityistakaajalle on selvitettävä, mitkä velat kuuluvat takauksen piiriin ja millä edellytyksillä takaajalta voidaan vaatia suoritusta sekä muut näihin rinnastettavat seikat, jotka ovat takaajan vastuun kannalta olennaisia. Lain esitöiden (HE 189/1998 vp) mukaan tämän tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että takaaja ymmärtää ainakin keskeisiltä osin sitoumuksensa oikeudellisen ja taloudellisen merkityksen.

Takauslain 12 §:n toisen momentin mukaan luotonantajan on annettava yksityistakaajalle tietoja velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista. Tiedonantovelvollisuus koskee sellaisia seikkoja velallisen taloudellisesta asemasta, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle hänen arvioidessaan omaa riskiään. Tämä sisältää toisaalta tiedot velallisen muista luotoista ja sitoumuksista ja toisaalta tiedot velallisen tuloista ja varallisuudesta. Nämä tiedot ovat sellaisia, jotka luotonantaja selvittää jo omaa luottopäätöstään varten eikä tiedonantovelvollisuudesta lain esitöiden mukaan seuraa laajempaa selonottovelvollisuutta kuin mitä normaali huolellisuus luotonannossa edellyttää. Luotonantajan ei tarvitse esittää arvioita velallisen maksukyvyn tulevista muutoksista ja takaajan riskille jää aina se, ottaako velallinen myöhemmin lisää luottoja ja miten velallisen talous yleensä kehittyy.

Takauslain 12 §:n kolmannessa momentissa säädetään kyseisen pykälän mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista. Mikäli luotonantaja laiminlyö tiedonantovelvollisuuttaan, voidaan takaajan vastuuta sovitella. Sovittelun edellytyksenä on aina se, että laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen. Toisin sanoen oikean tiedon puutteen tulee olla sillä tavoin vaikuttava, että takaaja ei olisi oikeat tiedot saatuaan lainkaan takausta antanut tai ainakaan samankaltaisin ehdoin. Takauslain sovittelulla pyritään lain esitöiden mukaan siihen, että takaussitoumusta muutetaan vastaamaan takaajan käsitystä antamastaan sitoumuksesta.

Tässä tapauksessa asiakkaan isä perustelee panttausvastuunsa sovitteluvaatimustaan ensisijaisesti pankin hänelle ennen sitoumuksen antamista antamilla puutteellisilla tiedoilla pääoman määrästä ja vakuuksien laajuudesta. Asiakas ei kertomansa mukaan olisi missään vaiheessa suostunut panttaukseen, mikäli olisi tiennyt velan todellisen määrän ja että osa vakuuksista on jo pantattuna. Pankin mukaan kunkin luoton vakuudet on selvästi tuotu esiin asiakkaiden allekirjoittamista asiakirjoista, joihin he ovat ilmoittaneet tutustuneensa. Asiakas puolestaan katsoo, että jos kokonaistilanne olisi ollut selvillä niin koko rahoitusjärjestelyyn ei olisi ryhdytty lainkaan eikä hänen olisi siten tarvinnut lainkaan ottaa myöhäisempää luottoa nimilleen. Asiakas katsoo, että pankin tulisi korvata kyseisen luoton pääoma ja siitä maksetut korot, mutta että se voi kuitata korvauksesta luoton nykyisen pääoman.

Asian käsittely Pankkilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi kuulla todistajia valan velvoituksin. Näin ollen lautakunnan ratkaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

Pankkilautakunta toteaa, että asiakkaiden allekirjoittamissa sitoumuksissa olevien vahvistuksien mukaan vierasvelkapantin antanut on saanut tietoja velallisen maksukykyyn vaikuttavista seikoista. Vahvistuksen mukaan sitoumuksessa nimetty pankin toimihenkilö on selvittänyt pantinantajalle ne edellytykset, joiden perusteella pankki voi periä suorituksen pantista sekä muut panttaukseen olennaisesti liittyvät seikat. Vastaavalla tavalla asiakkaan itsensä allekirjoittamissa velkakirjoissa on tuotu esiin kaikki tarvittavat seikat. Lautakunta ei pidä uskottavana asiakkaiden väitteitä tietojen virheellisyyden vaikutuksesta heidän toimiinsa, koska luotolla on rakennettu asiakaan ja tämän silloisen miehen yhteistä kotia ja väitteet asiassa on esitetty vasta talon myynnin sekä eron jälkeen. Lautakunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että talon myynnin jälkeen tehdyllä järjestelyllä on sovittu uudesta lainasta uusin ehdoin ja vakuuksin. Kyseisen järjestelyn ansiosta asiakkaan oma tai hänen isänsä panttivastuu ei vielä ole realisoitunut ja että asiassa ei ole edes väitetty pankin toiminnassa viimeisempien asiakirjojen laadinnan tai esittämisen yhteydessä olleen mitään puutteita tai painostusta.

Pankkilautakunta katsoo asiassa esitetyn asiakirjaselvityksen perusteella pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa ennen panttaussitoumuksen antamista ja velkakirjan allekirjoittamista.

Ratkaisu

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä tai vastuiden sovittelua.

Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää sekä jäsen Lehtonen ja varajäsenet Samun sekä Railas. Sihteerinä toimi Sainio.

PANKKILAUTAKUNTA