Tapahtumatiedot

Asiakas kävi yökerhossa Milanossa kahtena perättäisenä yönä 4.11. ja 5.11.2008. Asiakkaan Visa-kortilla tehtiin ko. yökerhossa 4.11.2008 klo 03:53 2.470 euron osto, joka hyväksyttiin allekirjoituksella. Toisen pankin myöntämällä asiakkaan MasterCard-kortilla tehtiin klo 03:40 2.500 euron osto, joka hyväksyttiin kortin salaisella tunnusluvulla.

Poliisille tehdyn tutkintailmoituksen mukaan asiakas on tilannut ravintolassa drinkin 4.11.2008 noin klo 02:00 aikaan ja herännyt seuraavana päivänä hotellistaan erittäin huonovointisena. Asiakas muistaa tehneensä ravintolassa käteis- ja korttiostoja muutamilla kymmenillä euroilla. Tutkintailmoituksen mukaan asiakas epäilee, että hänen juomaansa on sekoitettu jotakin huumaavaa ainetta, koska muistikuvat ovat katkenneet viimeisen tilatun drinkin jälkeen. Tultuaan Suomeen asiakas on tiedustellut pankeistaan mahdollisia nostoja ulkomaanmatkan aikana, koska hän epäili, että hänen lompakkoaan olisi pengottu juuri sen illan aikana. Kävi ilmi, että asiakkaan korteilla oli tehty em. 2.470 ja 2.500 ostot, joita asiakas ei kertomansa mukaan itse tehnyt.

Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle

Asiakas kiistää tehneensä Visa-kortillaan 2.470 euron ostoksen ja toimineensa yökerhossa asioidessaan huolimattomasti, ja vaatii pankkia ottamaan vastuun kortin väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta. 

Asiakas käytti MasterCard-korttiaan 4.11.2008 noin klo 02:00 aikaan yhden alkoholijuoma-annoksen ostamiseen. Juoman nauttimisen jälkeen asiakas on menettänyt muistinsa ja hän uskoo, että juomaan oli sekoitettu huumaavaa ainetta. Asiakas on herännyt seuraavana aamuna lähellä olevasta hotellistaan jossain määrin tietämättömänä siitä, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Asiakkaan kollegoiden antamasta lausunnosta käy ilmi, että asiakkaan kunto on ollut aamulla 5.11.2008 ihmetystä herättävä ja asiakas on ollut hänet hyvin tuntevien kollegoiden mukaan outo.

Asiakas kiistää, että hän olisi itse käyttänyt Visa-korttia tai luovuttanut tunnuslukujaan kenellekään. Visa-kortti on otettu käyttöön asiakkaan ollessa huumattuna.

Pankki yrittää antaa ravintolasta kuvan hämäräperäisenä paikkana, jota huolellinen, kunnollinen matkailija välttää. Pankki keksii ravintolalle toimintoja, joista asiakkaalla ei ole mitään tietoa eikä havaintoja. Näin se yrittää syyllistää asiakasta ja tehdä hänestä huolimattoman.

Asiakas oli Milanossa työmatkalla. Hänellä oli ravintolaan mennessä vilpitön tarkoitus vain nauttia juoma. Ravintolan laadusta, siellä käynnin kelloajasta, asiakkaan tarkoituksesta ja muista olosuhteista ei voida vetää sellaista johtopäätöstä, että asiakas olisi ollut huolimaton. Ravintola vain sattui olemaan siinä korttelissa, jossa asiakkaan majoitus oli. Siitä samasta syystä asiakas meni seuraavananikin iltana kyseessä olevaan ravintolaan. Jos hän tuolloin olisi tiennyt, että hänen luottokorttejaan oli käytetty edellisenä iltana väärin, olisi hän heti kääntynyt viranomaisten puoleen.

Huolimattomuutta ei ole juoman nauttiminen tietämättömänä siihen sekoitetuista “tyrmäystipoista”. Mikään seikka ei ole antanut asiakkaalle merkkejä siitä, että ravintola poikkeaisi normaalista ja että siellä olisi normaalia suurempi mahdollisuus joutua rikoksen kohteeksi. Ravintolaanhan yleensä mennään viettämään vapaa-aikaa ja viihtymään eikä vain olemaan siilipuolustuksessa ja vahtimaan ympäristöään kuin haukka. Pankkilautakunnan ratkaisusuosituksissakin on lausuttu, että maksuvälineen haltijalta ei voida edellyttää tilanteeseen nähden kohtuuttomia turvajärjestelyitä. Ravintolassa pitää tietenkin käyttäytyä sen verran huolellisesti, että ei jätä hallussaan olevia arvoesineitään valvomattomaan tilaan. Näin asiakas on toiminut. Se, että hänen juomaansa on laitettu “tyrmäystippoja” ja hän näin ollen on tullut huumatuksi, ei osoita huolimattomuutta koska kukaan ei pidä 100 % ajastaan baarissa katsetta juomassaan. Huolimattomuutta olisi ottaa juomia vastaan vierailta ja näin asiakas ei ole toiminut.

Pankki on vastineessaan vedonnut, että kortinhaltijan tulee säilyttää korttiaan huolellisesti ja seurattava korttinsa tallella oloa säännöllisesti ja viittaa KKO:n tapaukseen 2006:81. Tässä tapauksessa kuitenkin asiakkaalta ei ole hävinnyt korttia. Ei voida edellyttää, että hänen olisi tullut seurata luottokorttinsa maksuliikennettä kovinkaan aktiivisesti johtuen juuri siitä, että kortti oli edelleen hänen hallussaan. Lisäksi kortista on vaikeaa pitää huolta, jos on huumattuna.

Asiakkaan käsitys on, että henkilökunnan on täytynyt olla mukana juonessa. Asiakkaalle ei ole jäänyt nostosta mitään kuitteja. Se puhuu sen puolesta, että osto ei ole ollut asiakkaan haluama ja tahdon mukainen. Juuri nostorajan alle asettuva osto osoittaa, että se ei ole aito maksu saaduista palveluista.

Asiakas kiistää, että ravintolassa tuotteiden hinnat olisivat korkeat ja näin selittäisivät noston suuruuden. Tapahtumat ravintolassa näin viittaavat vahvasti ammattimaiseen rikollisuuteen, koska asiakas on huumattu ja hänen luottokortillaan on saatu nostettua rahaa hyvin huomaamattomasti ja asiakas itsekin on huomannut nostot vasta päivien päästä. Pankkilautakunnan ratkaisusuosituksessa PKL 6/10 todetaankin että “kortinhaltijan valikoituessa tietämättään ammattimaisen rikollisuuden kohteeksi, ei vahingon aiheutumista kortin oikeudettomasta käytöstä voida välttämättä ehkäistä korttiehtojen edellyttämää huolellisuutta noudattamalla”. Tämä seikka on asiakkaan tapauksessakin hyvä ottaa huomioon juuri sen takia, että häneltä on saatu luottokortit ja niiden tiedot huumausaineen avulla ammattimaisesti ja asiakkaalla olisi ollut joka tapauksessa mahdotonta estää tämän tapahtuman tapahtuminen. Asiakas on joutunut kahden eri luot-tokortin käyttämisessä rikoksen kohteeksi. Jo se osoittaa, että kyse on ammattimaisesta rikollisuudesta. Kokonaisveloituksethan ovat olleet kahdella nostolla lähes 5 000 euroa

Asiakas on pyrkinyt selvittämään asiaa poliisiviranomaisten avulla. Hän on tehnyt tutkintailmoituksen. Hän on pyytänyt ravintolasta poliisiviranomaisten kautta tositteen nostostaan. Sen avulla on pyritty selvittämään noston tehnyttä. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole siihen pystyneet. Saatua tositetta asiakas ei ole allekirjoittanut. Jos hän olisi sen allekirjoittanut, olisi siitä varmuudella voitu tunnistaa hänen allekirjoituksensa ja todeta kirjoitus hänen tekemäkseen.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki katsoo, että asiakas on vastuussa hänen Visa-kortillaan 4.11.2008 klo 03:53 tehdystä 2.470 euron korttitapahtumasta.

Asiakkaan mukaan hän ei ole kyseistä ostoa tehnyt ja että korttia oli käytetty kun hän ei ollut tajuissaan. Asiakkaan Visa-kortti on kuitenkin lopulta jäänyt hänen haltuunsa, eikä hän ole ilmoittanut korttia kadonneeksi. Kortti on ollut asiakkaan mukaan lompakossa hänen takkinsa povitaskussa.

Lisäselvityksessään asiakas on kertonut viettäneensä alkuiltaa ruokailemassa työkavereittensa kanssa. Hän kertoo menneensä hotelliinsa nukkumaan noin klo 23:00. Herättyään aamuyöllä janoon hän lähti kertomansa mukaan etsimään juotavaa. Ainut avoinna ollut paikka lähistöllä oli hänen selvityksensä mukaan kyseessä oleva ravintola.

Ravintolan kotisivulta 5.1.2009 tulostetun hinnaston mukaan kyseisessä ravintolassa tarjotaan mm. Strip live show-, lap dance- ja table dance- esityksiä. Näiden palvelujen hintoja ei hinnastosta selviä, mutta juomien hinnat näkyvät hinnastosta.

Pankki viittaa tapahtuma-aikaan voimassa olleisiin kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:än ja pankin yleisiin korttiehtoihin.

Huolimattomuus

Kortin huolellinen säilyttäminen edellyttää lähtökohtaisesti kortin säilyttämistä niin, ettei se päädy ulkopuolisen haltuun. Velvollisuudesta säilyttää kortti huolellisesti ja velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi sen katoamisesta vahinkojen rajoittamiseksi on johdettavissa myös velvollisuus seurata kortin tallella oloa olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta noudattaen, vaikkei tätä velvollisuutta olekaan kuluttajansuojalaissa tai korttiehdoissa nimenomaisesti mainittu. Myös tämän velvollisuuden rikkominen voi osoittaa kortinhaltijan sellaista huolimattomuutta, joka ei ole lievää, ja siten aiheuttaa kortinhaltijalle vastuun kortin väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta (KKO 2006:81).
 
Ympäröivät olosuhteet ja erityisesti niihin liittyvät katoamis- ja anastusriskit ovat olennaisessa osassa arvioitaessa, mitä huolellinen säilyttäminen kortinhaltijalta edellyttää. Mikäli tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi kortinhaltijan liikkuessa suurkaupungissa aamuyöllä hämäräperäisessä striptease-yöravintolassa, voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa olevan huomattavasti kohonnut riski rikoksen uhriksi joutumiselle, voidaan myös huolellisen kortinhaltijan edellyttää kiinnittävän erityistä huomiota kortin säilyttämiseen ja siihen, ottaako ollenkaan korttia mukaan tällaiselle retkelle.

Pankki painottaa, että tapahtumahetkellä voimassa olleiden pankin korttiehtojen mukaan kortinhaltijan tulee vastuun välttääkseen näyttää toteen, että kortin joutuminen sivullisen haltuun tai tunnusluvun joutuminen sivullisen tietoon johtuu tapahtumasta, jota ei voida lukea kohtuudella hänen syykseen.

Asiakas on ollut aamuyöllä striptease-ravintolassa. Illan ja yön aikana juodun alkoholin määrästä ei ole saatu selvitystä. Lausumissaan asiakas on perustanut vaatimuksensa siihen, että hänet on huumattu, jonka vuoksi hänen korttinsa olisi tilapäisesti joutunut sivullisen haltuun. Tätä hän ei ole kuitenkaan näyttänyt mitenkään toteen. Se, että asiakas on ollut aamulla huonossa kunnossa ja käyttäytynyt omituisesti, ei osoita, että hänet olisi huumattu. Asiakkaan ystävät tuovat lausunnossaan esille yhden mahdollisen syyn asiakkaan käyttäytymiselle, mutta eivät muita mahdollisia syitä, joita on monta. Lausunto ei todista eikä ole vahva näyttö siitä, että asiakas olisi huumattu.

Varmuutta ei ole siitäkään, että kortti olisi joutunut ulkopuolisen haltuun. Selvyyttä ei ole siitäkään, ettei asiakas ole itse hyväksynyt ostoa allekirjoituksellaan.

On yleisesti tiedossa, että tuon tyyppisissä paikoissa, joissa juoman lisäksi vähäpukeiset naiset viihdyttävät asiakkaita rahasta, lasku voi muodostua suureksi. Asiakas on kertonut, että hän ei yleensä käytä Visa-korttiaan. Kun asiakas on kertomuksensa mukaan lähtenyt aamuyöstä kahden jälkeen etsimään juotavaa ja päätyy striptease-ravintolaan, ei hänen olisi pitänyt ottaa tätä varakorttia mukaansa.

Maksun vastaanottajan huolellisuusvelvoite

Kansainvälisten luottokorttiyhtiöiden ehdoissa vähittäismyyntiliikkeille ei ole asetettu erityistä velvollisuutta tarkistaa ostajan henkilöllisyyttä jokaisen ostotapahtuman yhteydessä. Nämä ehdot edellyttävät kortinhaltijan henkilöllisyyden tarkistamista maksun-saajan toimesta ainoastaan silloin, kun on syytä epäillä kortin väärinkäyttöä tai on kyse euromääräisesti huomattavan suurista ostoista. Tätä linjausta tukee korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:1994:82. Turun hovioikeus on 24.5.2005 (Dnro 5 05/229) antamassaan ratkaisussa, jossa on ollut kyse varastetun luottokortin väärinkäyttöä koskevasta asiasta, todennut, että “vähittäismyyntiliikkeet olivat omalta osaltaan noudattaneet kansainvälisiä luottokorttiehtoja ja niiden edellyttämää huolellisuutta tarkistamalla, että luottokorttia ei ollut ilmoitettu kadonneeksi ja että luottokortti oli ollut maksuväli-neenä kunnossa”. Tässä tapauksessa myyjäliike on toiminut hovioikeuden ratkaisussa mainitulla tavalla.

Kyseinen veloitus on tehty asiakkaan kortilla, kortin siru on luettu maksupäätteessä oston aikaan, kate on tarkistettu (eli osto on varmennettu ja sille on saatu myyntilupa) ja summa on hyväksytty allekirjoituksella. Näin ollen pankilla ei ole mahdollisuutta periä rahaa takaisin. Koska osto on asiakkaan kortilla tehty ja kuitattu allekirjoituksella, ei veloitukseen ole Kansainvälisen Visan sääntöjen mukaan mitään Chargeback-oikeutta.

Käytännön syistä allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Kuluttajansuojalain 7 luvun esitöissä (HE 88/1985) esitetyn mukaan myyjän voitaisiin katsoa laiminlyöneen varmistamisvelvollisuutensa, jos kortissa oleva nimikirjoitusnäyte on selvästi erilainen kuin tositteessa. Pankkilautakunta on käytännössään katsonut, että esimerkiksi allekirjoitusten eri nimi tai tekstilaji ovat eroja, jotka huolellisen maksunsaajan tulisi havaita myös nopearytmisessä kassatyöskentelyssä.

Tässä tapauksessa Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio on tullut siihen johtopäätökseen, että ratkaisevia päätelmiä ei pystytä tekemään siitä, olisiko asiakas kirjoittanut ravintolan maksutositteessa olevan allekirjoituksen, vai ei.

Yhteenveto

Asiassa ei ole näytetty, että asiakkaan kortti olisi joutunut sivullisen haltuun. Varmuutta ei ole siitä, että joku muu kuin asiakas itse olisi käyttänyt korttia.

Siinä tapauksessa, että kortti on joutunut sivullisen haltuun, pankki katsoo, että asiakkaan toiminta kokonaisuutenaan osoittaa sellaista huolimattomuutta, joka ei ole lievää, ja siten aiheuttaa hänelle vastuun kortin väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta. Asiakas ei myöskään ole näyttänyt toteen, että kortin joutuminen sivullisen haltuun johtuu tapahtumasta, jota ei voida lukea kohtuudella hänen syykseen.

Korttiostojen maksunsaaja on varmentanut puheena olevan korttioston ja siten tarkistanut, ettei korttia ole suljettu, katoamisilmoitusta ole tehty eikä luottorajaa ole ylitetty. Myyjäliike on tällä tavoin toimimalla riittävän huolellisesti ja kuluttajansuojalain vaatimin tavoin varmistautunut kortinesittäjän oikeudesta esittää kortti.

Näin ollen asiakas on vastuussa kortilla tehdystä 2.470 euron korttitapahtumasta.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

-tutkintailmoitus (ilmoitusaika 16.11.2008) ja kuulustelupöytäkirjat 29.11.2008 ja 20.2.2009.
-asiakkaan kollegoiden lausunto (29.8.2011) Milanon matkasta 4.-6.11.2008. Lausunnon mukaan kollegat ovat eronneet asiakkaasta illallisen jälkeen 4.11. noin klo 23:00. Asiakas oli aamulla 5.11. selkeästi huonossa kunnossa ja hän kertoi olleensa paikallisessa baarissa. Kollegat pitävät mahdollisena, että hänelle olisi annettu yöllä jotain, joka vaikutti hänen käyttäytymiseensä.
-KRP:n Rikosteknisen laboratorion lausunto (21.10.2009) sille esitettyyn käsialatutkimuspyyntöön. Laboratorion näytteinä on ollut asiakkaan tutkimusta varten antama käsialanäyte ja maksutosite yökerhossa 4.11.2008 tehdystä ostosta. Rikostekninen laboratorio toteaa johtopäätöksenään, ettei ratkaisevia päätelmiä pystytty tekemään siitä, olisiko asiakas kirjoittanut maksutositteen allekirjoituksen vai ei.
-maksutositteet 2.500 euron ja 2.470 euron ostoista 4.11.2008.

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys siitä, vastaako asiakkaan riitauttamasta Visa-korttiostoksesta asiakas vai pankki. Asiakas kiistää tehneensä ostoksen itse ja toimineensa huolimattomasti, ja vaatii pankkia ottamaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta. Pankki katsoo, ettei ole varmuutta siitä, että joku muu kuin asiakas itse olisi käyttänyt korttia. Siinä tapauksessa, että kortti on joutunut sivullisen haltuun, pankki katsoo, että asiakkaan toiminta kokonaisuutena osoittaa sellaista huolimattomuutta, joka ei ole lievää, ja siten aiheuttaa hänelle vastuun kortin väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot

Tapauksessa sovellettavaksi tulee tapahtuma-aikaan voimassa ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 19 § (23.5.1986/385), jossa säännellään pakottavasti tilinhaltijan vastuusta luottokortin väärinkäyttötilanteissa. Tapahtuma-aikaan voimassa olleissa pankin yleisissä korttiehdoissa on sovittu pankin ja kortinhaltijan välisestä vastuusta kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kuluttajansuojalain pakottavien säännösten mukaisesti. Lisäksi korttiehdoissa on määritelty kortinhaltijan velvollisuudet kortin ja tunnusluvun säilyttämisen ja käyttämisen suhteen.

Korttiehdoissa kortinhaltija on sitoutunut säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti ja erillään toisistaan siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada niitä tietoonsa, käyttää niitä tai yhdistää tunnuslukua korttiin. Kortinhaltijan on aina välittömästi ilmoitettava pankille mikäli kortti tai siihen liittyvä salainen tunnusluku katoaa tai kortinhaltijalla on syytä epäillä, että jokin niistä on saattanut joutua sivullisen tietoon tai haltuun.

Korttiehtojen mukaan kortinhaltijan ja tilinomistajan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä lakkaa kun pankki on vastaanottanut kortinhaltijan katoamisilmoituksen. Kortinhaltija ja tilinomistaja vastaavat kortin käytöstä aiheutuneesta vahingosta edellä mainittuun ajankohtaan saakka vain, jos

1. kortinhaltija on antanut kortin tai tunnusluvun sivulliselle.

2. kortin joutuminen sivullisen haltuun tai tunnusluvun joutuminen sivullisen tietoon johtuu kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta. Kortinhaltijan tulee vastuun välttääkseen näyttää toteen, että kortin joutuminen sivullisen haltuun tai tunnusluvun joutuminen sivullisen tietoon johtuu tapahtumasta, jota ei voida lukea kohtuudella hänen syykseen.

3. kortin tai tunnusluvun joutuminen sivullisen haltuun johtuu kortinhaltijan lievästä huolimattomuudesta tai tapahtumasta, jota ei voida lukea hänen syykseen, eikä hän ole viipymättä asian havaittuaan ilmoittanut siitä pankille.
Kortinhaltija ei kuitenkaan vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä edellä mainituissa tapauksissa, jos myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se, joka näiden edustajana on ottanut vastaan kortin, ei ole normaalia huolellisuutta käyttäen varmistunut haltijan oikeudesta käyttää korttia.

Ratkaisun perustelut

Pankkilautakunnan on tapauksessa ratkaistava, onko asiakkaan riitauttaman korttioston tehnyt asiakas itse vai joku ulkopuolinen, ts. onko kyseessä ylipäänsä kortin oikeudeton käyttö. Mikäli kyseessä katsotaan olevan kortin oikeudeton käyttö, on Pankkilautakunnan asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko kortin tai tunnusluvun joutumisen sivullisen haltuun/tietoon katsoa johtuneen asiakkaan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta tai tapahtumasta, joka kohtuudella voidaan lukea hänen syykseen. Edelleen Pankkilautakunnan on ratkaistava, onko maksun vastaanottaja normaalia huolellisuutta käyttäen varmistunut kortinhaltijan oikeudesta käyttää korttia.

Kortinhaltijan huolellisuus

Pankkilautakunta toteaa vastuun kortin ja sen tunnusluvun huolellisesta säilyttämisestä olevan korttiehtojen mukaan kortinhaltijalla. Tämä on luonnollista ottaen huomioon sen, että viime kädessä - riippumatta esimerkiksi kortinmyöntäjän ohjeistuksesta tai korttisopimuksen ehdoista - ainoastaan kortinhaltija voi vaikuttaa siihen, miten ja missä olosuhteissa hän korttiaan ja sen tunnuslukua säilyttää ja käyttää.

Tilanteissa, joissa kortti on päätynyt ulkopuolisen haltuun ja sitä on käytetty oikeudetta, on kortinhaltijan ja kortinmyöntäjän välisen vastuunjaon kannalta pääsääntöisesti ratkaisevaa se, kuinka huolellisesti kortinhaltijan voidaan katsoa menetelleen korttinsa ja sen tunnusluvun suhteen. Jotta kortinhaltijan huolellisuutta voitaisiin arvioida, on saatava selvitystä siitä, missä olosuhteissa ja millä tavoin kortinhaltija on korttiaan ja tunnuslukuaan säilyttänyt ja miten ne ovat päätyneet ulkopuolisen haltuun/tietoon. Parhaat mahdollisuudet selvityksen antamiseen on kortinhaltijalla ja kortinhaltijan vaa-tiessa kortinmyöntäjää ottamaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä, voidaan kortinhaltijan edellyttää antavan oman selvityksensä tapahtumista ja omasta menettelystään. Tietoa tapahtumienkulun yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, miten ja minä hetkenä kortti on tarkalleen viety, ei aina ole mahdollista saada eikä myös kortinhaltijalta voida edellyttää, mutta kortinhaltijan voidaan aina edellyttää antavan selvityksen omasta menettelystään.

Tapauksessa asiakas on riitauttanut yökerhossa 4.11.2008 klo 03:53 tehdyn 2.470 euron Visa-korttioston, joka on hyväksytty allekirjoituksella. Kertomansa mukaan asiakas on 3.11.2008 illallisen jälkeen mennyt nukkumaan noin klo 23:00 ja herättyään aamuyöllä janoon lähtenyt etsimään juotavaa. Asiakas on mennyt yökerhoon, jossa hän on kertomansa mukaan käyttänyt juomaostoksen tekemiseen MasterCard-korttiaan, mutta ei Visa-korttiaan. Tutkintailmoituksen mukaan asiakas muistaa tehneensä ravintolassa käteis- ja korttiostoja muutamilla kymmenillä euroilla, mutta hänen muistikuvansa päättyvät viimeiseen tilattuun drinkkiin ja hän on herännyt seuraavana päivänä hotellistaan erittäin huonovointisena. Kortti on ollut asiakkaalla tallella. Asiakkaan käsityksen mukaan hänet huumattiin ja hänen ollessa huumattuna hänen korttiaan on käytetty oikeudetta.

Pankkilautakunta katsoo asiakkaan antaneen asiassa osittain ristiriitaisen ja epäjohdonmukaisen selvityksen tapahtumienkulusta ja omasta menettelystään. Erityisesti Pankkilautakunta kiinnittää huomiota siihen, että asiakas on mennyt ko. yökerhoon myös seuraavana päivänä ja saadun selvityksen mukaan myös käyttänyt korttiaan siellä, vaikka hän kertomansa mukaan epäilee tulleensa huumatuksi ensimmäisen yökerhokäyntinsä yhteydessä ja on tutkintailmoituksen mukaan lisäksi epäillyt, että hänen lompakkoaan olisi pengottu juuri sen illan aikana. Pankille asiakas on ilmoittanut myös, että hänen puhelimensa asetukset oli sekoitettu kyseisenä iltana.

Pankkilautakunta toteaa asiassa saadun selvityksen perusteella jäävän osittain epäselväksi, mitä aamuyöstä 4.11.2008 on tapahtunut ja miten asiakas on menetellyt. Pankkilautakunta katsoo kuitenkin, että asiakkaan olisi tullut näissä olosuhteissa, lähtiessään ulkomailla aamuyöstä yökerhoon yksin, toimia korostuneen huolellisesti ja osoittaa eri-tyistä huomiota korttinsa huolelliseen säilyttämiseen ja käyttämiseen.

Asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella Pankkilautakunta pitää mahdollisena, että asiakas on itse kortillaan tehnyt riitaisaksi ilmoittamansa ostoksen. Pankkilautakunta katsoo myös mahdolliseksi, että kortti on päätynyt ulkopuoliselle, joka on käyttänyt sitä oikeudetta ja tämän jälkeen palauttanut asiakkaalle kortin hänen huomaamattaan. Asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo, että tällöin kortin joutuminen sivullisen haltuun on johtunut asiakkaan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta ja että asiakas ei ole osoittanut sitä, että tämä johtuisi tapahtumasta, jota ei kohtuudella voida hänen syykseen lukea.

Maksun vastaanottajan huolellisuus

Vaikka kortin katsottaisiin joutuneen sivullisen haltuun kortinhaltijan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta johtuen, ei kortinhaltija korttiehtojen mukaan kuitenkaan vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä, jos myyjä tai palveluksen suorittaja taikka se, joka näiden edustajana on ottanut vastaan kortin, ei ole normaalia huolellisuutta käyttäen varmistunut haltijan oikeudesta käyttää korttia.

Pankkilautakunta toteaa, ettei luottokorttimaksujen vastaanottajille ei voida käytännön syistä, luottokorttijärjestelmän luonteen ja sujuvuuden vuoksi edellyttää nykyisiä käytäntöjä pidemmälle meneviä varotoimia. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1994:82) katsonut varmistusmenettelyn, jossa verrataan nimikirjoituksia ja varmistetaan maksu, olevan kuluttajasuojalain 7 luvun 19 §:n 2 momentin 2 kohdan kannalta riittävä. Korkeimman oikeuden mukaan pidemmälle meneviä varotoimia, kuten henkilöllisyyden tarkastamista, voidaan edellyttää ainoastaan silloin, kun myyjällä on erityistä syytä epäillä luottokortin hallintaa ja käyttöä oikeudettomaksi.

Tapauksessa korttiostojen maksunsaaja on varmentanut kiistanalaisen korttioston ja siten tarkistanut, ettei korttia ole suljettu, katoamisilmoitusta ole tehty eikä luottorajaa ole ylitetty. Näin ollen arvioitavaksi jää, voidaanko maksunsaajan niiltä edellytetyn käytännön mukaisesti katsoa verranneen kortissa olevaa nimikirjoitusnäytettä ostotosit-teessa olleeseen ja onko maksunsaajalla allekirjoitusten erilaisuuden vuoksi tai muutoin ollut erityistä syytä epäillä kortin käyttöä oikeudettomaksi ja tällä perusteella tullut tarkastaa kortinkäyttäjän henkilöllisyys.

Pankkilautakunta toteaa, että käytännön syistä allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Kuluttajansuojalain 7 luvun esitöissä (HE 88/1985) esitetyn mukaan myyjän voitaisiin katsoa laiminlyöneen varmistamisvelvollisuutensa, jos kortissa oleva nimikirjoitusnäyte on selvästi erilainen kuin tositteessa.

Tässä tapauksessa rikostekninen laboratorio ei ole pystynyt tekemään päätelmiä siitä, onko asiakas kirjoittanut maksutositteen allekirjoituksen vai ei. Pankkilautakunta katsoo näin ollen, ettei asiakkaan kortissa olevan allekirjoitusnäytteen ja maksutositteessa olevan allekirjoituksen välillä ole sellaista erovaisuutta, johon myyjäliikkeen olisi tullut puuttua.

Kun kyse on kansainvälisistä luottokorteista, on Pankkilautakunnan näkemyksen mukaan ongelmallista määrittää yleispäteviä linjauksia siitä, minkälaisissa tilanteissa huolellisesti toimivan korttimaksun vastaanottajan tulisi maksun varmennettuaan ja allekirjoituksia verrattuaan epäillä kortin käyttöä oikeudettomaksi ja tämän johdosta esimerkiksi tarkistaa kortinkäyttäjän henkilöllisyys. Yleisesti ostostilanteen poikkeuksellisuuden arvioinnissa kortinkäyttäjän toiminnan ohella merkitystä voidaan katsoa olevan ostosten rahamääräisessä suuruudessa, mutta yhtä oleellisina seikkoina arvioinnissa voidaan pitää myyjäliikkeen ja sen tarjoamien tuotteiden ja palveluiden laatua ja hintatasoa. Pankkilautakunta katsoo saadun kokonaisselvityksen perusteella, ettei tässä tapauksessa maksun vastaanottajalla ole pelkästään kortilla tehdyn ostoksen suuruuden perusteella ollut erityistä syytä epäillä kortin käyttöä oikeudettomaksi eikä maksunsaajalla siten ole ollut velvollisuutta tarkastaa kortinkäyttäjän henkilöllisyyttä.

Ratkaisu

Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella, että joko asiakkaan riitauttama korttiostos on hänen itsensä kortillaan tekemä ja allekirjoituksellaan hyväksymä tai sitten ulkopuolinen on asiakkaan muusta kuin lievästä huolimattomuudesta johtuen saanut asiakkaan kortin haltuunsa ja päässyt käyttämään sitä oikeudetta. Edelleen Pankkilautakunta katsoo, että mikäli kyse on ollut kortin oikeudettomasta käytöstä, voidaan maksun vastaanottajan katsoa noudattaneen riittävää huolellisuutta varmistuessaan maksajan oikeudesta käyttää korttia. Pankkilautakunta toteaa, että molemmissa tapauksissa asiakas vastaa riitauttamastaan korttiostosta pankin ja asiakkaan välisessä suhteessa.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela ja Lehtonen. Sihteerinä toimi Hidén.

PANKKILAUTAKUNTA