Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas on saattanut asian Pankkilautakunnan käsiteltäväksi 1.9.2010 saapuneella valituksellaan.
Asiakas oli ollut 22.5.2010 viettämässä iltaa kaupungilla ja lähtenyt kävelemään kotiaan kohti. Kaksi luotettavan oloista noin 20-vuotiasta miestä oli tarjonnut asiakkaalle kyytiä ja asiakas oli suostunut tarjoukseen. Miehet olivat sanoneet, ettei heillä ole tarpeeksi bensaa, ja asiakas oli matkakorvaukseksi tankannut huoltoasemalla vähäisen määrän bensaa autoon luottokortillaan. Toinen miehistä oli tuolloin ollut asiakkaan takana.
Miehet olivat pyytäneet asiakasta opastamaan heidät kaupunginosaan, jossa kyytiin oli noussut nainen. Tämän jälkeen asiakas ei muista illan tapahtumista muuta kuin että hänet oli väkivalloin revitty autosta pihalle. Aamulla hän oli herännyt sohvaltaan kasvot ruhjoutuneina. Tuolloin hän huomasi luottokorttinsa kadonneen. Hän ei muista, missä vaiheessa kortti on hänen hallustaan anastettu. Lompakko oli selvästi pengottu, sillä muut kortit, jotka eivät olleet anastajille kelvanneet, olivat eri paikoissa kuin normaalisti.
Asiakas ei osannut kuvitella mitään tämänkaltaista tapahtuvan omalle kohdalleen kotinurkilla eikä hän suurikokoisena ole tuulen vietävissä. On varsin normaalia, että nuoret hankkivat bensarahaa kyytejä tarjoamalla, eli asiakkaan riskin arviointi ei ollut alentunut. Asiakas muistaa tapahtumat pääosin naisen saapumiseen saakka, joten hän ei ollut holtittomassa kunnossa. Mitään hän ei myöskään muista autossa nauttineensa, mutta epäilee tulleensa huumatuksi.
Asiakas ei mielestään ole syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen luottokorttinsa kanssa, enintään liialliseen turvallisuuden tunteeseen kotinurkillaan. Luottokorttiaan hän säilytti lompakossa ja lompakkoa taskussaan, mitä ei voi pitää vähäisenäkään huolimattomuutena. Pankkien törkeää piittaamattomuutta on, että tunnusluvun näppäily on bensa-automaattien maksupäätteillä erittäin helposti salaa luettavissa.
Asiakas vaatii pankkia ottamaan vastuun kortin väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta lukuun ottamatta 150,00 euron omavastuuta.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Asiakkaan luottokortilla on tehty 22.5.2010 useita oikeudettomia automaattinostoja asiakkaan luottotililtä. Nostojen yhteissumma on 3.000,00 euroa. Kaikki nostot on tehty ennen kortin sulkemista käyttämällä asiakkaan korttia ja korttiin liittyvää salaista tunnuslukua.
Poliisin tutkintailmoituksesta ilmenee, että asiakas on illanvieton päätteeksi ottanut kyydin kahdelta tuntemattomalta mutta luotettavan oloiselta mieheltä, jotka ovat tarjoutuneet viemään asiakkaan kotiin. Seurue oli pysähtynyt huoltoasemalle, jolloin asiakas oli miesten pyynnöstä tankannut autoon bensaa luottokortillaan, jolloin toinen miehistä oli seissyt asiakkaan takana asiakkaan käyttäessä korttia maksupäätteellä. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan asiakas ei muista yön myöhemmistä tapahtumista muuta kuin että hänet on väkivalloin revitty autosta pihalle. Asiakas ei ole osannut kertoa, missä vaiheessa hänen korttinsa on anastettu.
Maksupalvelulain 62 §:n mukaisesti kortinhaltija ja tilinomistaja vastaavat maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä mm., jos kortin tai sen tunnusluvun joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että kortinhaltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa. Lainkohdan mukaisiin velvollisuuksiin kuuluu kortin käyttäminen sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti kortinhaltijan on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava kortista ja sen tunnusluvusta.
Maksupalvelulain 62 §:n mukaisesti kortinhaltijan ja tilinomistajan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä edellä mainitussa tapauksessa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos kortinhaltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Tapaukseen sovellettavien pankin korttiehtojen mukaan kortinhaltija sitoutuu säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti ja erillään toisistaan, jotta kortti tai tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon.
Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan toiminta tapauksessa osoittaa sellaista piittaamattomuutta korttiehtojen noudattamisesta, että pankki katsoo asiakkaan vastaavan korttinsa oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta myös 150 euroa ylittävältä osalta. Pankki katsoo, että asiakas on laiminlyönyt tunnusluvun huolellisen käsittelyn käyttäessään sitä tietoisena takanaan maksutapahtumaa seuraavasta henkilöstä. Pankki myös katsoo, että asiakas on ottanut huomattavan varkauden kohteeksi joutumisen riskin mennessään yöllä tuntemattomien henkilöiden kyytiin.
Edellä esitettyyn perustuen pankki ei katso olevansa korvausvelvollinen asiakkaan kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta, vaan katsoo vahingon jäävän asiakkaan vastattavaksi.
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Maksupalvelulaki ja korttiehdot
Tapauksessa sovellettavaksi tulee 1.5.2010 voimaan tullut ja tapahtuma-aikaan voimassa ollut maksupalvelulaki, jossa säännellään maksuvälineen haltijan velvollisuudesta huolehtia maksuvälineestä (53 §) sekä maksupalvelun käyttäjän vastuusta maksuvä-lineen oikeudettomasta käytöstä (62 §). Molemmat säännökset ovat pakottavia maksupalvelun käyttäjän hyväksi, kun maksupalvelun käyttäjä on kuluttaja. Maksupalvelulain säännösten lisäksi sovellettavaksi tulevat tapahtuma-aikaan voimassa olleet pankin yleiset korttiehdot, joissa on määritelty kortinhaltijan velvollisuuksia kortin ja tunnusluvun säilyttämisen ja käyttämisen suhteen.
Maksupalvelulain 62 §:ssä on säännelty maksupalvelun käyttäjän vastuusta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä. Säännöksen mukaan maksupalvelunkäyttäjä ei pääsääntöisesti vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä. Tätä ilmoitusta edeltävältä ajalta maksupalvelun käyttäjä vastaa maksupalvelulain 62 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1. hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2. maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3. hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä on em. 2 ja 3 -kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Maksupalvelulain 62 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maksupalvelun käyttäjän vastuun maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä voi aiheuttaa se, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa. Kyseisen maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.
Maksuvälineen myöntämistä ja käyttöä koskeviin ehtoihin voidaan sisällyttää tarkempia ehtoja siitä, millaisiin toimiin maksuvälineen haltijan on ryhdyttävä pitääkseen maksuvälineen turvassa. Tässä tapauksessa maksuvälineen käyttöä koskevat ehdot ovat pankin yleiset korttiehdot, joissa asiakas on kortinhaltijana sitoutunut säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Korttiehtojen mukaan tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti ja erillään toisistaan, jotta kortti tai tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon. Kortinhaltija on velvollinen varmistamaan säännöllisesti, että kortti on tallella. Kortinhaltija sitoutuu ehdoissa hävittämään pankista saamansa tunnusluvun ja olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavaan muotoon. Korttiehtojen mukaan kortinhaltijan on viipymättä ilmoitettava pankille kortin katoamisesta, kortin joutumisesta sivullisen haltuun sekä tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon.
Pankkilautakunta toteaa kortinhaltijan huolellisuuden arvioinnin olevan kokonaisharkintaa. Kortin huolelliseen säilyttämiseen kuuluu, että kortinhaltija toteuttaa kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin turvallisesti, jotta se ei joutuisi sivullisen haltuun. Arvioitaessa sitä, millaisia varotoimia kortinhaltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, on maksupalvelulain esitöiden (HE 169/2009 vp) mukaan otettava huomioon, että tavanomaisia maksuvälineitä on yleensä tarkoitettu käytettäväksi päivittäisessä maksamisessa ja niitä on sen vuoksi voitava kuljettaa mukana. Toisaalta kortinhaltijan voidaan odottaa säilyttävän korttiaan vähintään yhtä huolellisesti kuin käteistä rahaa. Kortinhaltijalta ei voida vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä, mutta kohtuullisiin varotoimiin voidaan yleensä katsoa kuuluvan sen, että maksukorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua säilytetään erillään toisistaan siten, ettei sivullinen voi yhdistää niitä. Kohtuullisiin varotoimiin kuuluu myös se, että kortinhaltija seuraa kortin tallellaoloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Se, kuinka usein tapahtuvaa tarkistamista kortinhaltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, riippuu olennaisesti olosuhteista ja erityisesti niihin liittyvistä katoamis- ja anastusriskeistä.
Harkittaessa joutuuko maksupalvelun käyttäjä vastuuseen 62 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla otetaan muun ohella huomioon se, kuinka täsmällisiä maksuvälineen käyttöä koskevia ehtoja korttisopimukseen sisältyy ja onko hän laiminlyönyt niitä. Vastuun syntyminen sopimusehtojen rikkomisen perusteella edellyttää aina sitä, että ehtojen vastainen menettely osoittaa huolimattomuutta. Lieväkin huolimattomuus riittää synnyttämään vastuun. Lisäksi vastuun syntyminen edellyttää, että maksuvälineen katoaminen, joutuminen toisen haltuun tai oikeudeton käyttö on syy-yhteydessä sopimuseh-tojen rikkomiseen.
Maksupalvelun käyttäjän vastuulle säädettyä 150 euron rajoitusta ei sovelleta, jos kortinhaltija on luovuttanut kortin sen käyttöön oikeudettomalle, koska tällöin katsotaan olevan kyse tietoisesta riskin otosta. Euromääräistä rajoitusta ei myöskään sovelleta, jos kortinhaltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Jotta huolimattomuutta voitaisiin pitää törkeänä, kortinhaltijan toiminnan on maksupalvelulain esitöiden mukaan selvästi ja olennaisesti poikettava siitä, mitä huolelliselta menettelyltä vaaditaan. Törkeällä huolimattomuudella tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta, joka osoittaa selvästi piittaamatonta suhtautumista maksuvälineen hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Arviointi on kokonaisharkintaa, jossa voidaan kiinnittää huomiota erityisesti vahinkoriskin suuruuteen ja varotoimenpiteiden mahdollisuuteen. Esimerkkinä lain esitöissä mainitaan, että törkeästä huolimattomuudesta voi olla kysymys silloin, kun kortinhaltija on säilyttänyt korttia ja tunnuslukua samassa lompakossa.
Ratkaisun perustelut
Riidatonta tapauksessa on se, että asiakkaan luottokortti ja kortin tunnusluku ovat päätyneet ulkopuolisen haltuun/tietoon ja niitä on käytetty oikeudettomiin automaattinostoihin ennen kuin asiakas on ilmoittanut kortin kadonneeksi. Tapauksessa on asiakkaan ja pankin välillä kyse siitä, kumpi osapuoli vastaa maksupalvelulain ja pankin yleisten korttiehtojen mukaan ennen katoamisilmoitusta tehdyistä korttinostoista.
Pankkilautakunnan on asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.
Tapauksessa saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo, että kortin tunnusluvun on täytynyt päätyä korttia oikeudetta käyttäneiden tietoon asiakkaan maksaessa bensaostosta maksuautomaatilla. Ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet ja erityisesti sen, että asiakas on mennyt yöllä hänelle entuudestaan tuntemattomien henkilöiden auton kyytiin ja hänen takanaan on maksutilanteessa ollut toinen miehistä, Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaan olisi huolellisesti toimiessaan tullut tunnuslukua näppäillessään kiinnittää erityistä huomiota tunnuslukunsa suojaamiseen siten, ettei se olisi päätynyt ulkopuolisen tietoon. Mikäli asiakas ei näissä olosuhteissa ole voinut varmistua turvallisesta tunnusluvun käytöstä, olisi hänen tullut kieltäytyä bensaostoksen maksamisesta maksuautomaatilla. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo tunnusluvun joutumisen ulkopuolisen tietoon johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa.
Pankkilautakunta toteaa, että asiassa saadun selvityksen mukaan asiakkaan kortin on täytynyt päätyä ulkopuolisen haltuun asiakkaan tekemän bensaostoksen ja hänen kotiin saapumisensa välillä. Asiakkaan kertoman perusteella Pankkilautakunta pitää todennäköisenä myös, että asiakkaan koko lompakko on saatu häneltä ja lompakosta on otettu pois ainoastaan se asiakkaan kortti, jonka tunnusluku on saatu urkittua, ennen kuin lompakko on palautettu asiakkaalle.
Pankkilautakunta toteaa asiassa saadun selvityksen perusteella jääneen osittain epäselväksi, millä tavoin ja missä vaiheessa tarkalleen asiakkaan kortti on päätynyt ulkopuolisen haltuun. Pankkilautakunta katsoo tapahtumien kuitenkin olleen seurausta siitä, että asiakas lähti yöllä hänelle entuudestaan tuntemattomien henkilöiden kyytiin. Edelleen Pankkilautakunta katsoo bensaostoksen jälkeisiin tapahtumiin myötävaikuttaneen olennaisesti sen, että asiakas on näissä olosuhteissa käyttänyt tunnuslukuaan huolimattomasti siten, että ulkopuolinen on saanut sen tietoonsa. Asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo tunnusluvun lisäksi myös kortin joutumisen ulkopuoliselle johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n mukaiset velvollisuutensa.
Pankkilautakunta katsoo asiakkaan menettelyn selvästi ja olennaisesti poikkeavan siitä, mitä huolelliselta kortinhaltijalta vaaditaan, ja asiakkaan menettelyn kokonaisuutena arvioiden osoittavan selvästi piittaamatonta suhtautumista kortin ja sen tunnusluvun hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo asiakkaan menettelyn kokonaisuutena osoittavan törkeää huolimattomuutta.
Ratkaisu
Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudesta laiminlyönyt maksupalvelulain 53 § 1 momentin mukaiset velvollisuutensa. Pankkilautakunta katsoo asiakkaan toimineen törkeän huolimattomasti.
Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela, Lehtonen ja Ruokanen. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA