Haku

PKL 26/14

Tulosta

Asianumero: PKL 26/14 (2014)

Asiaryhmä: Tilinkäyttö ja maksaminen

Ratkaisu annettu: 16.12.2014

Miten vastuu asiakkaan kortilla tehdyistä oikeudettomista maksutapahtumista jakautuu asiakkaan ja pankin välillä? Kortin oikeudeton käyttö. Huolimattomuus kortin säilyttämisessä ja tallellaolon seuraamisessa. Maksunsaajan huolellisuus.

Tapahtumatiedot            

Asiakkaan yhdistelmäkortti anastettiin työpöydän laatikossa olleesta lompakosta asiakkaan työpaikalla kaivosalueella Papuan provinssissa Indonesiassa. Kortilla tehtiin 13.3.-15.3.2014 oikeudettomia ostoja yhteensä 4.611,55 euron arvosta Balilla ja Jakartassa korttimaksut allekirjoituksella hyväksyen. Pankki vastaanotti asiakkaan sulkuilmoituksen kortista 15.3.2014 klo 06:04 Suomen aikaa.

Asiakkaan valitus            

Asiakkaan mielestä korttitapahtumat eivät kuulu hänen vastuulleen ja hän vaatii, että pankki korvaa ne.

Asiakas asuu Indonesiassa Papuan provinssissa ja työskentelee kaivosalueella. Asuinalue on suljettu kaupunki, johon pääsee vain kaivosyhtiön bussilla tai helikopterilla varaamalla liput kaivosyhtiön järjestelmän kautta sekä todistamalla henkilöllisyytensä kaivosyhtiön ID-kortilla.

Asiakas oli lomalla Suomessa helmikuussa ja lensi takaisin Balin kautta, missä hän teki 26.2. itse viimeisen tapahtumansa kortin luottopuolelta automaatista. 27.2.2014 lähtien hän oli asuinpaikassaan Papualla.

Lompakko oli asiakkaan työpaikalla ollessa hänen työpöytänsä laatikossa. Useimmat asiakkaan kollegat säilyttävät lompakkoaan samalla tavalla, monet jopa pöydällä, ja tämä lienee monella käytäntö suomalaisillakin työpaikoilla. Asiakas on käynyt tällä kaivoksella edellisen työnsä puolesta vuodesta 2008 vähintään kerran vuodessa ja siitä asti on sanottu, että toimistossa on turvallista säilyttää lompakkoa, puhelinta jne. Tilanteessa, jossa toimisto on päivän aikana tyhjillään, viimeinen lukitsee sen. Itse asiakas joutuu käymään aina välillä esim. maan alla tai viereisessä rakennuksessa kokouksessa yms. Vastaavaa ei ole tapahtunut toimistolla kenellekään aikaisemmin. Asiakas katsoo säilyttäneensä lompakkoaan riittävän turvallisessa paikassa.

Kortti on ollut asiakkaalla tallessa varmuudella 6.3. ja 10.3., koska niinä päivinä hän on käyttänyt verkkopankkia ja kortti on ollut lompakossa samassa taskussa avainlukulistan kanssa.

Asiakas huomasi kortin katoamisen 15.3, kun hän oli menossa nostamaan rahaa, ja sulki sen välittömästi, 15-30 min jälkeen käytyään varmistamassa, että se ei ollut hänen kotonaan. Avainluvut olivat tallessa. Samoin käteiseen ei oltu koskettu.

Asiakas epäilee, että 11.3.-12.3. välillä toimiston jäätyä tyhjilleen hätäuloskäynti, joka johtaa mekaanikkojen sosiaalitilaan ja sitä kautta ulos, on jäänyt joltakin toimiston työntekijältä auki ja joku ulkopuolinen on käynyt toimistossa ja vienyt luottokortin lompakosta.

Mikäli laatikossa olisi ollut murtojälkiä, olisi asiakas ilmeisimmin huomannut, että jokin on vialla, ja olisi sulkenut kortin välittömästi. Asiakkaan ymmärryksen mukaan lukkoja voidaan avata ilman avaimiakin jälkiä jättämättä. Yli 100.000 EUR netto/vuosi tienaavat työkaverit tuskin ovat korttia varastaneet eikä toimistossa myöskään käy ulkopuolisia pitkin päivää tiirikka kädessä. Mikään merkki ei siis ole viitannut siihen, että asiakkaalla olisi ollut syytä olettaa kortin päätyneen jonkun muun haltuun.

Olosuhteilla ja asiakkaan päivärytmillä ei voida olettaa, että kyseinen varkaus olisi todennäköinen tai että asiakas tarkastaisi päivittäin kortin tallessa olon tai tilitapahtumat verkkopankissa, varsinkaan koska paikassa keneltäkään ei ole aiemmin varastettu mitään. Monet asiakkaan kollegat ovat olleet paikan päällä yli viisikin vuotta.

Asiakkaan kortin tallessaolon tarkastusfrekvenssi on ollut vastaava kuin muilla paikassa työskentelevillä ihmisille. Asiakas keskusteli myös muiden expatien kanssa ja he useimmiten huomaavat vasta esim. 1-2 viikon viiveellä, mikäli ovat unohtaneet korttinsa automaattiin siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei tarvita kuin 1-3 viikon valein.

Ostot on tehty Balilla ja Jakartassa, jotka ovat 4-6 tunnin lentomatkan päässä, joten asiakas ei ole voinut niitä tehdä. Varkailla ei myöskään ole ollut PIN-koodia, koska se on vain asiakkaan muistissa eikä ole koskaan ollut kirjoitettuna mihinkään. Näin ollen korttia on pitänyt käyttää magneettijuovalla ja allekirjoituksella.

Kuiteista ei löydy asiakkaan allekirjoitusta. Ostaja ei myöskään varmasti ole pystynyt todistamaan olevansa asiakas, joten asiakkaan mielestä tämä on pankin ja liikkeiden välinen asia.

Asiakkaaseen ei myöskään ole otettu yhteyttä, vaikka kortin käyttö on muuttunut kohtalaisen radikaalisti yhdessä yössä verrattuna aiempaan. Useimmat pankit ja luottokorttiyhtiöt tekevät niin. VISAn mukaan he monitoroivat jatkuvasti normaalista ostokäyttäytymisestä poikkeavaa toimintaa ja ryhtyy toimenpiteisiin sen havaittuaan. Ollessaan VISA-kortin edustaja pankki asiakkaan ymmärryksen mukaan on sitoutunut VISA:n palvelulupaukseen.

Pankin vastine                 

Kaikkien kiistettyjen tapahtumien yhteydessä kortin sirutieto on luettu maksupäätteessä, joten ostot on tehty kortinhaltijan alkuperäistä korttia käyttäen. Tapahtumat on hyväksytty allekirjoittamalla ostotositteet.

Asiakkaan reklamaation mukaan korttia on säilytetty sellaisessa tilassa, johon on ollut pääsy muillakin kuin kortinhaltijalla. Asiakas kertoo lompakon, jossa kortti oli, olleen työpöydän laatikossa toimistossa, jossa työskentelee tai käy päivän mittaan useita ihmisiä. Asiakas kertoo tapana olevan, että toimistosta viimeisenä lähtevä henkilö lukitsee oven. Nyt ilmeisesti ovi on jäänyt lukitsematta, ja joku ulkopuolinen on käynyt toimistossa. Ensimmäisessä reklamaatiossa asiakas ei mainitse, että työpöydän laatikko olisi ollut lukossa. Myöhemmin hän kertoo, että laatikossa on lukko, mutta ei mainitse laatikon olleen lukittu. Mainintaa mistään murtojäljistä ei reklamaatioissa ole. Pankki pitää näiden tosiasioiden perusteella todennäköisenä, ettei laatikko joko ole ollut lukittuna, tai lompakon vieneellä henkilöllä on ollut laatikon avain saatavilla.

Pankki katsoo, että korttia ei ole säilytetty korttiehtojen tarkoittamalla huolellisuudella. Korttia on säilytetty tilassa, jonne myös muilla kuin kortinhaltijalla on pääsy. Mikäli laatikko, jossa lompakkoa säilytettiin, olisi ollut lukittu ja siihen olisi murtauduttu, olisi asiakas varmasti maininnut murrosta heti ensimmäisessä reklamaatiossaan. Ulkopuolinen henkilö on siis helposti voinut saada kortin haltuunsa.

Pankki katsoo myös, ettei kortin tallella oloa ole seurattu korttiehtojen edellyttämällä tavalla. Asiakas kertoo kortin varmuudella olleen hänen hallussaan viimeksi 10.3.2014. Seuraavan kerran hän on tarkistanut kortin tallella olon vasta 15.3.2014. Hän epäilee, että kortti on varastettu 11.-12.3. välisenä aikana. Pankki katsoo, että kortin säilyttäminen reklamaatiossa kuvatulla tavalla on antanut aihetta kortin tallella olon normaalia tarkempaan seuraamiseen. Jos kortin tallella olo olisi tarkistettu aikaisemmin, olisi väärinkäyttö todennäköisesti estetty ainakin osittain.

Se, että kiistetyt tapahtumat on tehty kortin sirutietoa lukien, tarkoittaa, että asiakkaan alkuperäinen kortti on täytynyt olla ostotilanteissa läsnä maksupäätteissä. Kortti on henkilökohtainen, ja kortinhaltija sitoutuu säilyttämään sitä niin, ettei ulkopuolinen voi saada sitä haltuunsa, ja sen katoamisesta on viipymättä ilmoitettava kortinmyöntäjälle. Korttia ei tapahtumien aikaan ollut ilmoitettu kadonneeksi. Tästä syystä kortinmyöntäjällä ei ole ollut tiedossa mitään syytä epäillä, että kiistetyt ostot eivät olisi kortinhaltijan itsensä tekemiä. Näin ollen ostotapahtumia ei ole ollut syytä tarkistaa kortinhaltijalta.

Suomessa myönnettävissä Visa-korteissa on sekä siru että magneettijuova, ja maksupääte lukee kortista jommankumman maksupäätteen ominaisuuksista riippuen. Kortin sirutiedon lukemiseen ei maksupäätteeseen tarvitse näppäillä tunnuslukua.

Kortin tunnuslukua ei ostotapahtumissa ole käytetty, vaan ostot on hyväksytty allekirjoittamalla ostotosite. Korttia käyttäneellä henkilöllä on ollut hallussaan myös asiakkaan nimellä oleva ajokortti, koska siitä on yhden ostotositteen mukana toimitettu kopio. Koska Visa-kortti on kansainvälinen maksukortti, ei sen maksuvälineenä vastaanottavalla liikkeellä kuitenkaan ole velvollisuutta tarkistaa kortilla maksavan henkilöllisyyttä.

Isoimmista ostoista tilattiin veloittajaliikkeiden pankeilta kopiot ostotositteista. Koska liikkeet ovat toimittaneet tapahtumista Kansainvälisten Visa-sääntöjen mukaiset tositteet, ostojen yhteydessä kortin siru on luettu maksupäätteessä ja ostot on hyväksytty allekirjoituksella, ei kortinmyöntäjällä ole keinoja periä ostoista rahoja takaisin veloittajilta.

Pankki katsoo kokonaisuutena asiakkaan menetelleen törkeän huolimattomasti korttiehtoihin nähden ja että tässä tapauksessa kortinhaltijan törkeän huolimaton menettely korttiehtojen noudattamisessa on mahdollistanut kortin oikeudettoman käytön. Siksi kortin oikeudeton käyttö on jäänyt kortinhaltijan vastuulle täysimääräisesti.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

-pankin korttien yhteiset ehdot
-tiliotteita
-kuittikopioita
-valokopio asiakkaan ajokortista
-internet-kirjoitus ”How Credit Companies Detect Fraud”

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa, ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää. Edelleen lautakunnan on arvioitava, voidaanko korttimaksut vastaanottaneiden maksunsaajien katsoa varmistuneen asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää korttia.

Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot

Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä; 2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa em. ilmoitus; tai 3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.

Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Pankin yleisten korttiehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.

Pankin yleisten korttiehtojen mukaan kortti on henkilökohtainen, eikä kortinhaltija saa luovuttaa sitä kenellekään muulle, ei edes samaan perheeseen kuuluvalle. Korttiehdoissa asiakas on kortinhaltijana sitoutunut säilyttämään korttiaan huolellisesti ja erillään tunnusluvusta. Korttia ja tunnuslukua ei saa säilyttää esimerkiksi samassa lompakossa, käsilaukussa tai kotona samassa säilytyspaikassa. Kortinhaltija sitoutuu korttiehdoissa hävittämään pankista saamansa tunnuslukutulosteen sekä olemaan kirjoittamatta tunnuslukua ylös helposti tunnistettavaan muotoon. Tunnuslukua tulee säilyttää niin, ettei kenelläkään, ei edes samaan perheeseen kuuluvalla ole mahdollisuutta saada sitä tietoonsa. Korttiehtojen mukaan kortinhaltijan on näppäillessään tunnuslukua suojattava näppäimistö esim. kädellään siten, ettei sivullisella ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa. Kortinhaltija on velvollinen varmistamaan säännöllisesti, että kortti on tallessa erityisesti niissä tilanteissa, joissa kortin katoamisen riski on suuri. Kortin katoamisesta, joutumisesta sivullisen haltuun, tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon tai oikeudettomasta käytöstä on viipymättä ilmoitettava pankille. Myös epäilys edellä mainituista seikoista aiheuttaa ilmoitusvelvollisuuden.

Asian arviointi

Kortin säilyttäminen ja tallella olon seuraaminen

Pankkilautakunta toteaa vastuun kortin huolellisesta säilyttämisestä olevan maksupalvelulain ja korttiehtojen mukaan kortinhaltijalla. Tämä on luonnollista ottaen huomioon sen, että viime kädessä - riippumatta esimerkiksi kortinmyöntäjän ohjeistuksesta tai korttisopimuksen ehdoista - ainoastaan kortinhaltija voi vaikuttaa siihen, miten ja missä olosuhteissa hän korttiaan säilyttää ja käyttää.

Pankkilautakunta toteaa, että arvioitaessa sitä millaisia varotoimia kortinhaltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, on maksupalvelulain esitöiden (HE 169/2009 vp) mukaan otettava huomioon, että tavanomaisia maksuvälineitä on yleensä tarkoitettu käytettäväksi päivittäisessä maksamisessa ja niitä on sen vuoksi voitava kuljettaa mukana. Toisaalta kortinhaltijan voidaan odottaa säilyttävän korttiaan vähintään yhtä huolellisesti kuin käteistä rahaa. Kortinhaltijalta ei voida vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä, mutta kohtuullisiin varotoimiin voidaan katsoa kuuluvan se, että kortinhaltija seuraa kortin tallella oloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Se, kuinka usein tapahtuvaa tarkistamista kortinhaltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, riippuu olennaisesti olosuhteista ja erityisesti niihin liittyvistä katoamis- ja anastusriskeistä. Pankkilautakunnan näkemyksen mukaan näiden olosuhteiden ohella huomioon on otettava tapa, jolla kortinhaltija on kyseisissä olosuhteissa korttiaan säilyttänyt. Lisäksi on otettava huomioon tapahtumienkulku ja se, onko niissä mahdollisesti ilmennyt jotain tavallisesta poikkeavaa, jonka johdosta huolellisen kortinhaltijan tulisi nimenomaisesti tarkistaa kortin tallella olo.

Pankkilautakunta katsoo olevan kiistatonta, että asiakas on tapauksessa säilyttänyt korttiaan ja lompakkoaan työpöytänsä laatikossa toimistotilassa, johon on muillakin ollut pääsy.  Asiakkaan esittämästä selvityksestä mm. kaivosalueesta ja siellä elämisestä/työskentelemisestä sekä hänen olettamastaan turvallisuudesta huolimatta Pankkilautakunta katsoo, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan kortin turvallisen säilyttämisen suhteen säilyttäessään korttiaan käytännössä valvonnatta tilassa, johon sivullisilla on pääsy.

Pankkilautakunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että asiakkaan mukaan kortti on ollut varmuudella hänen hallussaan viimeksi 10.3.2014, asiakas on huomannut korttinsa kadonneeksi 15.3.2014, ja hän epäilee korttinsa anastetun 11.-12.3.2014 välisenä aikana. Pankkilautakunta katsoo olosuhteet ja erityisesti kortin säilyttämistapa huomioon ottaen, että asiakkaan olisi huolellisesti toimiessaan tullut kiinnittää erityistä huomiota korttinsa tallellaolon seuraamisen ja tullut huomata korttinsa katoaminen nyt toteutunutta aiemmin. Näin ollen lautakunta katsoo asiakkaan huolimattomuudestaan laiminlyöneen korttinsa turvallisen säilyttämisen lisäksi korttiehtojen mukaista velvollisuuttaan seurata korttinsa tallellaoloa.

Edelleen Pankkilautakunta katsoo, että asiakas olisi hyvin kohtuullisiksi katsottavin toimin voinut välttyä korttinsa oikeudettomalta käytöltä.

Tapauksessa kortin oikeudeton käyttö on tapahtunut tuhansien kilometrien päässä asiakkaan työpaikalta, josta kortti anastettiin, ja siten kortin anastamisen ja sen oikeudettoman käytön välillä on täytynyt kulua huomattava aika. Mikäli asiakas olisi olosuhteiden ja kortin säilyttämistapansa edellyttämällä tavalla seurannut korttinsa tallellaoloa ja olisi kortin katoamisen huomattuaan ilmoittanut pankille asiasta nyt toteutunutta huomattavasti aikaisemmin, olisi kortin oikeudettomalta käytöltä todennäköisesti voitu välttyä kokonaisuudessaan tai ainakin osittain.

Kokonaisuutena Pankkilautakunta katsoo asiakkaan menettelyn kortin säilyttämisen ja tallellaolon seuraamisen suhteen osoittavan vakavaa varomattomuutta. Tapauksen kokonaisuutenaan hyvin poikkeukselliset olosuhteet, kortin säilyttäminen poissa sivullisten näkyviltä työpöydän laatikossa ja kortin katoamisen havaitsemisen jälkeen viipymättä tehty sulkuilmoitus huomioiden lautakunta kuitenkin katsoo, ettei asiakkaan menettelyn voida kokonaisuutena arvioiden katsoa osoittavan asiakkaan suhtautuvan selvästi piittaamattomasti kortin hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen lautakunta katsoo asiakkaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuvan 150 euroon.

Maksunsaajan huolellisuus

Vaikka kortinhaltijan katsottaisiin menetelleen huolimattomasti, ei hän ole vastuussa kortin oikeudettomasta käytöstä, jos voidaan katsoa, että maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.

Koska tässä tapauksessa asiakkaan vastuu 4.611,55 euron kokonaisvahingosta rajoittuu jo edellä esitetyn mukaisesti 150 euroon, olisi maksunsaajien tullut laiminlyödä velvollisuuksiaan maksuja vastaanotettaessa yli 4.461,55 euron arvoisten ostojen osalta eli kaikkien tai lähes kaikkien oikeudettomien maksutapahtumien yhteydessä, jotta maksunsaajien menettelyllä olisi vaikutusta asiakkaan vastuuseen oikeudettomista maksutapahtumista.

Pankkilautakunta toteaa, ettei luottokorttimaksujen vastaanottajille voida käytännön syistä, luottokorttijärjestelmän luonteen ja sujuvuuden vuoksi edellyttää nykyisiä käytäntöjä pidemmälle meneviä varotoimia. Maksun vastaanottajien huolellisuusarvioinnissa Pankkilautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että käytännön syistä allekirjoituksien yhteneväisyydelle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia eikä allekirjoitusten pienten eroavaisuuksien voida katsoa edellyttävän myyjäliikkeeltä erityisiä jatkotoimenpiteitä. Kuluttajansuojalain esitöissä (HE 88/1985) aikanaan esitetyn mukaan myyjän voitaisiin katsoa laiminlyöneen varmistamisvelvollisuutensa, jos kortissa oleva nimikirjoitusnäyte on selvästi erilainen kuin tositteessa, mikä on edelleen maksupalvelulain esitöissä (HE 169/2009 vp) vahvistettu soveltuvaksi. Pankkilautakunta katsoo, että esimerkiksi allekirjoitusten eri nimi tai tekstilaji ovat eroja, jotka huolellisen maksunsaajan tulisi havaita myös nopearytmisessä kassatyöskentelyssä.

Tapauksessa asiakkaan maksukortti ei ole enää käytettävissä allekirjoitusten vertailun suorittamiseksi, mutta ostotositteissa olevia allekirjoituksia voidaan verrata esimerkiksi asiakkaan valituksessa olevaan allekirjoitukseen, jonka voidaan olettaa vastaavan asiakkaan anastetussa kortissa ollutta allekirjoitusnäytettä. Ostotositteissa olevien allekirjoitusten ja asiakkaan valituksessa olevan allekirjoituksen voidaan todeta eroavan – ostotositteesta riippuen enemmän tai vähemmän – toisistaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että korttia oikeudetta käyttäneellä on ollut käytössään myös asiakkaan ajokortti jota on voitu käyttää tunnistamistarkoituksessa, Pankkilautakunta katsoo, ettei myyjäliikkeiden voida tässä tapauksessa katsoa laiminlyöneen varmistusvelvollisuuttaan ainakaan siinä laajuudessa, että mahdollisilla laiminlyönneillä olisi tässä tapauksessa merkitystä asiakkaan jo edellä 150 euroon rajattuun vastuuseen.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan kortin säilyttämisen ja kortin tallellaolon seuraamisen suhteen vakavaa varomattomuutta osoittavalla tavalla. Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, ettei asiakkaan menettely kokonaisuutena arvioiden osoita sellaista maksupalvelulaissa törkeällä huolimattomuudella tarkoitettavaa erittäin vakavaa varomattomuutta, joka osoittaisi hänen suhtautuvan selvästi piittaamattomasti kortin hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen lautakunta katsoo asiakkaan vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuvan 150 euroon.

Pankkilautakunta katsoo lisäksi, etteivät maksunsaajat ole korttimaksuja vastaanottaessaan laiminlyöneet velvollisuuttaan varmistua asianmukaisesti maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä ainakaan siinä laajuudessa, että sillä olisi merkitystä asiakkaan 150 euroon rajatun vastuun kannalta.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta suosittaa, että pankki ottaa vastatakseen asiassa aiheutuneen vahingon siltä osin kuin se ylittää 150 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Lehtonen
Pulkkinen
Railas
Samun

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia