Haku

PKL 26/11

Tulosta

Asianumero: PKL 26/11 (2011)

Asiaryhmä: Tilinkäyttö ja maksaminen

Ratkaisu annettu: 20.09.2011

Kortinhaltijan vastuu kortin käytöstä kortin oikeudeton käyttö törkeä huolimattomuus

Tapahtumatiedot

Asiakas oli 17.11.2010 Playa del Inglesissä ravintolassa ilmoituksensa mukaan noin klo 00–03. Hän käytti ostoksiinsa yhdistelmäkorttinsa pankkikorttiominaisuutta ja hyväksyi maksutapahtumat ravintolan maksupäätteellä tunnuslukuaan käyttäen.

Lomamatkaltaan palattuaan hän oli 22.11.2010 verkkopankkia käyttäessään huomannut tilinsä olevan tyhjä. Hänen kortillaan oli 17.11.2010 maksettu ravintolassa kolme maksua summiltaan 1.500 euroa, 2.000 euroa ja 1.800 euroa. Asiakas pitää näitä maksuja käsittämättöminä.

Asiakas teki tutkintailmoituksen poliisille 23.11.2010, ja kortti suljettiin. Tutkintailmoituksen mukaan asiakas oli kertonut, että hänen korttiaan oli käytetty ravintolassa väärin. Korttia oli käytetty salaa, mikä ilmeni kolmena nostona yhteissummaltaan 5.300 euroa.

Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle

Asiakas katsoo, että pankin tulee vastata väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta täysimääräisesti. Hän vaatii 5.300 euron hyvitystä.

Asiakas kertoo, ettei hän ollut missään vaiheessa luovuttanut korttiaan kenellekään, ja kortti on edelleen hänen hallussaan. Kortin pin-koodi on ainoastaan asiakkaan muistissa. Aina tunnusta näppäillessään asiakas suojaa tunnusluvun toisella kädellään ja huolehtii siitä, ettei ylimääräisiä katseita ole lähettyvillä. Kortti ja tunnusluku eivät ole olleet sivullisen saatavilla. Koska kortti on koko ajan ollut asiakkaan hallussa, sitä ei ole voitu käyttää väärin muuten kuin ri-kollisella toiminnalla.

Pankki on toimittanut tositteita kolmesta korttimaksusta aikavälillä 01.00–02.00. Niitä asiakas ei ole tehnyt. Hän maksoi ravintolassa kortilla 50 ja 60 euron ostokset, mutta niistä ei ole tositteita. Maksut näkyvät tiliotteella. Tositteita pitäisi löytyä viisi kappaletta, kaksi oikeata ja kolme haamumaksua.

Ravintolan kuittikopiossa näkyy kolme haamumaksua ja yksi todellinen 60 euron maksu. Kuitin allekirjoitus on väärennetty, eikä sen selitteistä saa selvää. Miksi kuitissa ylipäätään on allekirjoitus? Asiakas ei ravintolassa ollessaan saanut mitään tositteita kahdesta maksustaan. Mitä tarkoitusta varten kuitti on laadittu? Eikö kuitin loppusumma 5.360 euroa olisi pitänyt veloittaa yhdessä erässä, ja mitä ylipäätään on voitu ostaa tunnin sisällä 5.360 euron edestä?

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki selostaa tapahtumien kulkua ja viittaa korttiehtoihinsa. Kaikki kolme riidanalaista korttiostosta on tehty alkuperäisellä kortilla ja kuitattu kortin salaisella tunnusluvulla. Asiakkaan mukaan hän ei ollut luovuttanut korttiaan kenellekään, mutta hän ei ole kertonut tarkemmin tapahtumainkulusta ravintolassa tai siitä, miten kortin oikeudeton käyttö on mahdollistunut.

Pankki katsoo, ettei asiakas ole tapauksessa osoittanut, että korttia olisi käyttänyt joku muu kuin hän itse. Jos korttia on käyttänyt joku toinen, hänellä on ollut hallussaan sekä alkuperäinen kortti että siihen liittynyt salainen tunnusluku. Tällöin asiakkaan menettely kortin ja sen tunnusluvun säilyttämisen suhteen osoittaisi sen laatuista huolimattomuutta, että vastuu väärinkäytöstä kuuluisi asiakkaalle itselleen. Pankki pitää kuitenkin erittäin epätodennäköisenä, että asiakkaan kortti olisi väliaikaisesti joutunut sivullisen haltuun.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu

- ravintolan tositteet asiakkaan kortilla tehdyistä riidanalaisista korttimaksuista summiltaan 1.500 eur (17.11.2010 klo 01.00), 2.000 eur (klo 01.31) ja 1.800 eur (klo 02.00). Tositteiden mukaan maksut oli hyväksytty kortin pin-koodilla.
- pankin kuittikopiot näistä maksuista
- ravintolan 17.11.2010 päivätty kuitti 60, 1.500, 2.000 ja 1.800 euron korttimaksuista. Selitteet ovat jossain määrin epäselviä, mutta suurimmat veloitukset näyttävät koskevan samppanjaostoksia. Kuitin alareunassa on epäselvä allekirjoitus ja tekstattuna asiakkaan nimi.
- maksuvälinepetosta koskeva tutkintailmoitus

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys siitä, onko asiakkaan maksukorttia käytetty oikeudettomasti ja miten vastuu oikeudettomasta käytöstä jakautuu pankin ja asiakkaan välillä. Asiakas kiistää tehneensä riidanalaiset maksut itse ja katsoo säilyttäneensä korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Hän vaatii täysimääräistä hyvitystä. Pankki katsoo asiakkaan joko hyväksyneen kyseiset maksutapahtumat itse tai menetelleen kortin ja tunnusluvun säilyttämisen osalta törkeän huolimattomasti, jolloin pankki ei ole hyvitysvelvollinen.

Sovellettavat lainkohdat ja korttiehdot

1.5.2010 voimaan tulleen maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista. Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;

2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka

3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä paitsi jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Pankin korttien yhteisten ehtojen kohdan 3.1 mukaan kortinhaltija sitoutuu säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti ja erillään toisistaan, jotta kortti tai tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon. Kortinhaltija sitoutuu hävittämään pankista saamansa tunnusluvun ja olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavaan muotoon.

Kortinhaltija on velvollinen varmistamaan säännöllisesti kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti, että kortti on tallessa.

Korttiehtojen kohdassa 3.8 on maksupalvelulain 62 §:ää vastaavia määräyksiä.

Perustelut

Pankkilautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella riidanalaiset korttimaksut on tehty asiakkaan alkuperäisellä maksukortilla ja hyväksytty kortin pin-koodilla ravintolassa, jossa asiakas itsekin on ollut paikalla. Maksupalvelulain esitöiden (HE 169/2009 vp.) perusteella tämänkaltaisessa tilanteessa on lähtökohtaisesti painavat perusteet olettaa, että maksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen. Tunnusluvun käyttäminen ei kui-tenkaan välttämättä itsessään ole riittävä osoitus maksuvälineen haltijan hyväksynnästä, vaan huomioon on otettava, ilmeneekö selvityksestä tällaista oletusta vastaan puhuvia seikkoja.

Asiakas ei ilmoituksensa mukaan ollut luovuttanut korttiaan kenellekään, ja hän oli ravintolassa maksutapahtumia hyväksyessään suojannut kortin tunnusluvun näppäilemisen toisella kädellään. Kortti oli asiakkaalla tallella riidanalaisten maksutapahtumien jälkeenkin. Asiakas ei ole esittänyt yksityiskohtaista selvitystä tapahtumien kulusta ravintolassa tai omasta menettelystään. Selvityksestä ei ilmene mitään tilannetta, jonka yhteydessä asiakkaan korttia olisi voitu käyttää oikeudettomasti ja myöhemmin palauttaa hänelle hänen sitä huomaamatta. Asiassa jää epäselväksi, missä vaiheessa ja mitä tarkoitusta varten ravintolan selitteet sisältävä kuitti loppusummaltaan 5.360 euroa on laadittu. Pelkästään tämän asiakirjan perusteella Pankkilautakunta ei kuitenkaan ole voinut todeta väärinkäytöstä tapahtuneen.

Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella Pankkilautakunta pitää kokonaisuutena todennäköisenä, että asiakas oli itse antanut suostumuksensa kyseisten maksutapahtumien toteuttamiseen. Pankin ja asiakkaan välisessä suhteessa vastuu maksutapahtumista on tällöin asiakkaalla. Tapahtumainkulun jäädessä edellä kerrotulla tavalla epäselväksi lautakunta pitää myös mahdollisena, että riidanalaisissa maksuissa on kyse oikeudettomasta käytöstä, jossa joku ulkopuolinen on ravintolassa saanut haltuunsa asiakkaan yhdistelmäkortin ja siihen liittyvän tunnusluvun sekä palauttanut kortin asiakkaalle tämän sitä huomaamatta. Tällöin lautakunta kuitenkin katsoo kortin oikeudettoman käytön olevan seurausta siitä, että asiakas on säilyttänyt korttiaan ja siihen liittyvää tunnuslukua maksupalvelulain 62 §:n mukaista törkeää huolimattomuutta osoittavalla tavalla. Silloin vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä jää asiakkaalle.

Ratkaisu

Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella Pankkilautakunta pitää todennäköisenä, että riidanalaiset korttiostokset ovat asiakkaan itsensä hyväksymiä tai kyse on asiakkaan törkeästä huolimattomuudesta johtuneesta kortin oikeudettomasta käytöstä. Kummassakin tapauksessa vastuu riidanalaisista maksutapahtumista jää asiakkaan ja pankin välisessä suhteessa asiakkaalle.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela, Lehtonen ja Ruokanen. Sihteerinä toimi Raulos.


PANKKILAUTAKUNTA
 

Tulosta