Tapahtumatiedot

Asiakas A oli antanut yhdessä toisen henkilön kanssa yhteisvastuullisen 19.000 euroon rajatun takauksen 119.400 euron asuntolainaan, joka oli myönnetty 8.2.2006 B:lle (A:n poika) ja C:lle (B:n puoliso). B:n ja C:n eron jälkeen B:n osuus asunnosta siirrettiin C:n uudelle puolisolle D:lle. Pankki myönsi vuonna 2008 C:lle ja D:lle 157.035,25 euron lainan, jolla maksettiin pois B:n ja C:n laina. Uuteen lainaan otettiin vakuudeksi C:n ja D:n asunto, jonka lisäksi asiakas antoi oman asuntonsa osakkeet täytevakuudeksi, jonka arvoa ei rajoitettu. Osakkeet olivat jo ennestään panttina hänen omista vastuistaan. Lisäksi B on antanut takauksen lainaan. D:llä oli julkinen maksuhäiriömerkintä voimassa lainan myöntämishetkellä.

Pankki eräännytti C:n ja D:n lainan 12.11.2013 maksuviivästysten vuoksi. Asuntolainan vakuutena ollut C:n ja D:n asunto myytiin 95.000 eurolla ja kaupan kulujen kattamisen jälkeen myyntihinnasta jäi 88.901,20 euroa käytettäväksi lainan takaisinmaksuun. Tämän jälkeen lainasta jäi edelleen maksettavaksi 63.934,16 euroa. Pankki vaati asiakasta maksamaan jäljelle jääneen saatavan hänen antamansa vierasvelkapanttauksen perusteella. Pankki myönsi 13.3.2015 asiakkaalle 40.000 euron lainan, jolla maksettiin asiakkaan panttivastuu.

Asiakas vaati 15.12.2014 pankilta takausvastuun sovittelua. Pankki kieltäytyi sovittelusta sillä perusteella, ettei kyse ole takauksesta vaan vierasvelkapanttauksesta.

Asiakkaan valitus

Asiakas haluaa tietää onko hänelle selvitetty riittävästi, miksi pankki halusi rajauksettoman panttauksen lainaan ja millaista riskiä D:n maksuhäiriömerkintä tarkoitti. Asiakas haluaa lisäksi tietää miksi lainamäärä oli eräännyttämishetkellä niin suuri (144.593,52 euroa) ja oliko pankki myöntänyt velallisille lisälainaa. Asiakas katsoo, että pitkän lyhennysvapaan myöntäminen maksuhäiriömerkinnän omaavalle henkilölle on merkinnyt suurta riskiä pantinantajalle.

Asiakas haluaa vielä tietää, onko pankki noudattanut hyvää pankkitapaa luottoa uudelle velalliselle siirrettäessä ottaen huomioon uuden velallisen maksuhäiriömerkinnän ja vieraspantinantajan ikä ja olosuhteet huomioon ottaen. Asiakas on nyt 72-vuotias eläkeläinen, jonka nettotulot ovat 1.500 euroa kuussa. Hänen omistamassaan asunnossa asuu myös pienituloinen ja päihdeongelmainen poikansa. Asiakkaan pitää maksaa putkiremonttilainan lyhennykset, omat ja poikansa lääkkeet sekä muut elinkustannuksensa. Alun perin asiakkaan tarkoitus oli turvata koti hänen poikansa perheelle, jossa tuolloin oli kolme alaikäistä lasta. Asiakkaan miniä B:n luona ko. asunnossa ei asu enää kuin yksi alaikäinen lapsi.

Asiakas vaatii hänen maksettavakseen jääneen lainan määrän sovittelemista oikeustoimilain 36 §:n ja takauslain 2 luvun 7 ja 12 §:n nojalla yhteen kolmasosaan lainan määrästä.

Pankin vastine

Pankki on halunnut rajauksettoman panttauksen, koska kyseessä on eritysvakuus, jolloin on luontevaa ja tavallista, että panttausta ei ole rajoitettu. Rajan on vain pantin arvo.

Maksuhäiriön konkreettinen vaikutus velallisen maksukykyyn liittyy tulevaisuuteen ja on arvelujen varassa. Sen arviointi on jäänyt asiakkaan oman harkinnan varaan. D:n merkinnät olivat vanhoja, vuodelta 2004, ja olivat D:n mukaan syntyneet avioerotilanteessa. Tarkempaa tietoa ei kuitenkaan ole, mitä asiasta on keskusteltu asiakkaan kanssa.

Lainamäärä oli eräännyttämishetkellä suuri, koska velallisilla oli mahdollisuus saada lyhennysvapaata 1–2 vuotta. He olivat tiukan elämäntilanteen vuoksi hakeneet lyhennysvapaata, johon on saatu mm. asiakkaan suostumus. Jos maksuohjelmaa ei olisi muutettu, laina olisi voinut ajautua perintään nopeammin kuin nyt tapahtui. C:lle ja D:lle ei ole myönnetty lisälainaa vuoden 2008 lainan myöntämisen jälkeen.

C:n ja D:n ovat helmikuussa 2013 myöntäneet, etteivät selviä asuntolainasta ja asunto laitettiin myyntiin välittäjälle 129.000 euron myyntihinnalla. Kiinteistö ei mennyt kaupaksi ja hintaa on tarkistettu ajan kuluessa niin, että se oli loppuvaiheessa 115.000 euroa. Sittemmin hintaneuvottelujen jälkeen kiinteistö myytiin 95.000 eurolla. Kyseessä oli 1962 valmistunut omakotitalo vuokrakiinteistöllä. Kuntotarkastuksessa 14.4.2013 ilmenneitä riskirakenteita oli kellarissa maanvaraisen betonilaatan päällä olevat puukorokelattiat, kellarin ja saunan puukoolatut seinät ja ulkoverhouksen tuuletusrakojen puuttuminen. Korjausta vaati mm. salaojat ja yläpohjan lämmöneristys.

Asiakas oli 66-vuotias vuonna 2008. Ikä ei ole aiheuttanut pankille erityistä, tavallisuudesta poikkeavaa toimimisvelvollisuutta varmistaa, että pantinantaja ymmärtää, mihin sitoutuu.

B:n ja C:n avioeron jälkeen tehdyssä osituksessa on ollut tarpeen saada yhteisvelkasuhde päättymään. Yhteisvelkasuhteen jatkuminen olisi aiheuttanut henkistä taakkaa asioiden keskeneräisyydestä. Lopputulokset eivät aina ole kaikille parhaita mahdollisia, mutta asioihin on pyrittävä löytämään ratkaisu.

Pankki katsoo noudattaneensa hyvää pankkitapaa. Perusteita kohtuullistaa panttivastuuta ei ole olemassa.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 8.4.2008 päivätty Tietoja yksityishenkilön taloudellisesta tilanteesta -lomake, jonka mukaan D:llä on julkisia maksuhäiriöitä. Asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut vastaanottaneensa tiedot.

- C:n ja D:n lainan maksuohjelman muutokset 21.4.2009 ja 5.1.2010. Asiakas on hyväksynyt muutokset.

- Asiakkaalle ja B:lle 29.10.2013 lähetetyt ilmoitukset luoton eräännyttämisestä.

- C:n ja D:n asunnon myynti-ilmoitus.

- Ulosottoviraston 27.11.2014 antama päätös. Päätöksen mukaan C:n ja D:n asunnon vapaasta myynnistä 95.000 euron kauppahinnasta vähennettiin välittäjän palkkio 4.752 euroa, jonka jälkeen jäljelle jäi 90.248 euroa. Summasta käytettiin täytäntöönpanokuluihin 1.346,80 euroa ja loput 88.901,20 euroa määrättiin maksettavaksi pankille.

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Pankkilautakunnan on asian ratkaisemiseksi arvioitava, onko pankki toiminut asianmukaisesti asiakkaan sitoutuessa vierasvelkapanttaukseen erityisesti ottaen huomioon toisen kanssavelallisen maksuhäiriömerkinnän. Lisäksi lautakunnan on arvioitava onko panttauksen sovittelulle aihetta.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (takauslaki) 7 §:n 1 momentin mukaan yksityistakaajan vastuuta luotonantajalle voidaan sovitella, jos takaajan maksettavaksi tulevan päävelan määrä on kohtuuttoman suuri takaajan taloudelliseen asemaan nähden ja luotonantaja takausta annettaessa tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että takaajan vastuu on ilmeisessä epäsuhteessa hänen mahdollisuuksiinsa suoriutua maksuvelvoitteesta. Sovittelussa otetaan huomioon takaajan ikä, hänen maksukykynsä sekä muut olosuhteet takausta annettaessa ja sen jälkeen. Tätä momenttia ei sovelleta vierasvelkapanttauksiin lain 41 §:n mukaan.

7 §:n 2 momentin mukaan yksityistakaajan antaman sitoumuksen sovittelusta on lisäksi voimassa, mitä kuluttajansuojalain 4 luvussa säädetään. Kohtuuttoman ehdon sovittelusta on muuten voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä säädetään. Momenttia sovelletaan myös vierasvelkapanttaukseen.

Lain 12 §:n 2 momentin mukaan ennen kuin takaus annetaan, luotonantajan on ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Momenttia sovelletaan myös vierasvelkapanttaukseen.

Kuluttajasopimusten sovittelusta säädetään kuluttajansuojalain 4 luvussa. Luvun 1 §:n yleissäännöksen mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon laissa tarkemmin säädetyin tavoin sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Asian arviointi

Asiakas haluaa tietää, onko hänelle selvitetty riittävästi velallisen maksuhäiriön merkitys hänen antaessaan vierasvelkapanttausta. D:n maksuhäiriömerkinnät olivat vuodelta 2004 ja pankin mukaan ne olivat syntyneet avioerotilanteessa. Tarkempaa tietoa ei kuitenkaan ole, mitä asiasta on keskusteltu asiakkaan kanssa.

Pankkilautakunta toteaa asiakkaan olleen tietoinen D:n maksuhäiriömerkinnästä. Merkinnän tosiasiallinen merkitys panttausvastuun kannalta on vaikeasti arvioitavissa. Selvää kuitenkin on, että merkintä osoittaa henkilöllä olleen aiemmin olleen vaikeuksia selvitä veloistaan. Viime kädessä jää pantinantajan vastuulle arvioida, minkä merkityksen hän haluaa antaa merkinnälle. Pantinantaja voi tiedustella merkinnän taustasta sekä pankilta että siltä velalliselta, jolla on kyseinen luottohäiriömerkintä. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa luottohäiriömerkinnän suhteen.

Asiakas katsoo, että pitkän lyhennysvapaan myöntäminen maksuhäiriömerkinnän omaavalle henkilölle on merkinnyt suurta riskiä pantinantajalle. Lautakunta toteaa asiakkaan hyväksyneen lyhennysvapaat. Lyhennysvapaan myöntämisen vaikutusta pantinantajan riskiin on vaikea arvioida. Toisaalta lyhennysvapaalla voidaan auttaa velallisten tilapäisessä maksukyvyttömyydessä. Toisaalta taas tilanteessa, jossa velalliset eivät selviä lainan takaisinmaksusta lyhennysvapaasta huolimatta, sen myöntäminen voi aiheuttaa lisäkustannuksia velallisille ja siten myös pantinantajalle. Lautakunta katsoo, että asiakas on vapaaehtoisesti hyväksynyt velallisten lyhennysvapaat eikä asiassa ole osoitettu pankin aiheuttaneen tahallisesti lisävahinkoa asiakkaalle vapaita myöntämällä.

Asiakas haluaa tietää, miksi pankki on halunnut rajoittamattoman panttauksen asiakkaalta. Asiakas on vaatinut panttauksen sovittelua. Pankin mukaan rajaamattomuus on ollut luonnollista, kun kyse on panttauksesta eikä takauksesta. Pankki katsoo, ettei sovittelulle ole perusteita.

Lautakunta toteaa, että erityispanttauksessa panttausvastuun määrä rajoittuu yhtäältä pantatun omaisuuden arvoon, ellei asiasta ole sovittu muuta, ja toisaalta niihin velvoitteisiin, joista pantti on annettu. Yleistakauksessa ja yleispanttauksessa on takauslain mukaan määrättävä vastuun rahamääräinen yläraja, mutta tämä ei koske erityispanttausta.

Kohtuuttoman ehdon sovittelun osalta lautakunta toteaa, että sovellettavien lakien esitöissä on todettu sovittelun olevan poikkeuksellinen toimi. Panttauksen tarkoitus on turvata velkojan saatava siinä tapauksessa, ettei velallinen kykene suoriutumaan velan takaisinmaksusta, eikä tätä suojaa voida heikentää ilman erityisiä perusteita.

Takauksessa velkojan saatavan turvana on lähtökohtaisesti takaajan maksukyky, kun taas panttauksessa turvana on pantattu omaisuus. Tähän liittyen takauksen ja panttauksen sovittelun edellytyksiä on arvioitava osaksi eri tavoin, mikä ilmenee muun muassa siitä, että takauslain 7 §:n 1 momenttia sovelletaan vain takaukseen eikä panttaukseen.

Pankkilautakunta katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden perusteella panttaus olisi kohtuuton ja sitä pitäisi sovitella.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo, että pankki on toiminut lain ja hyvän pankkitavan mukaisesti asiassa eikä panttauksen sovittelulle ole perusteita.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Heino

Jäsenet:

Atrila

Kallio

Lehtonen

Pulkkinen