Tapahtumatiedot

Asiakkaat ovat tehneet asuntosäästösopimuksen pankin A kanssa 28.5.2013 ja ottaneet ensiasunnon hankkimista varten 10.4.2015 ASP-lainan pankista B. Pankki A on maksanut asiakkaille sovitun säästöaikaisen 1 %:n koron, mutta kieltäytynyt maksamasta lisäkorkoa ASP-tilille säästetyille varoille vedoten siihen, etteivät asiakkaat ole ottaneet lainaa pankista A.

Asiakkaan valitus

Asiakkaat vaativat pankkia A maksamaan sovitun lisäkoron säästämälleen määrälle.  Näkemyksensä mukaan he ovat täyttäneet tilisopimuksessa mainitut lisäkoron maksamisen edellytykset. Tilisopimuksen ehdoissa ei ole edellytetty luotonottoa samasta pankista lisäkoron saamiseksi, joten pankki poikkeaa yksipuolisesti sovitusta.

Pankin vastine

Pankki A:n näkemyksen mukaan ASP-sopimuksessa on kyse kokonaisuudesta ja sen arvioinnin yhteydessä tulee ottaa huomioon sekä talletukselle maksettava tavanomaista korkeampi korko että luotosta aikanaan perittävä matalampi korko. Koska asiakkaat eivät ole ottaneet lainaa pankista A, on pankin näkemyksen mukaan olennaisia osia kokonaisuudesta jäänyt toteutumatta, minkä vuoksi se ei katso olevansa velvollinen maksamaan lisäkorkoa.

Pankki korostaa, että asiakkaat eivät ole sidottuja alkuperäiseen ASP-sopimuspankkiin, mutta lain ja sittemmin Valtiokonttorin antaman ohjeen mukaan asuntosäästösopimus tulee siirtää lainan myöntävään pankkiin, joka myös vastaa lisäkoron maksamisesta. Vapaa kilpailu ja asiakkaiden mahdollisuus valita pankkinsa eivät toteudu, jos pankeilla on erilaisia käytäntöjä lisäkoron maksamisessa. Ei myöskään ole mahdollista, että pankit poimisivat kokonaisuudesta vain itselleen edullisiksi katsomiaan osia.

Pankki korostaa, että se on pyrkinyt kaikin tavoin huolehtimaan asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta, mutta lainan myöntänyt pankki B ei ole suostunut lisäkorkoa maksamaan. Pankki A ei katso voivansa ottaa vastattavakseen toisen pankin velvollisuuksia.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Pankki A:n vastaus asiakkaiden reklamaatioon

- Osapuolten välisiä sähköposteja

- Tili- ja asuntosäästösopimus sekä siihen liittyvät yleiset ehdot

- Valtiokonttorin pankki A:lle lähettämä viesti

- Valtiokonttorin ohje 7.7.2011

- Valtiokonttorin ohje 8.4.2015

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys asuntosäästösopimuksen lisäkoron maksuvelvollisuudesta tilanteessa, jossa asiakas ottaa kilpailuttamisen perusteella ASP-lainan toisesta pankista kuin siitä, jonka kanssa hän on alun perin tehnyt asuntosäästösopimuksen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

ASP-lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1980, joskin sitä on sittemmin useamman kerran päivitetty. Päivitykset ovat kuitenkin olleet lähinnä vain teknisiä ja koskeneet ikärajoja ja luoton määriä. Keskeiset voimassa olevat säädökset ovat asuntosäästöpalkkiolaki (1634/1992), laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982, jäljempänä korkotukilaki) ja asuntosäästöpalkkioasetus (1636/1992).

Alkuperäisenä ajatuksena on ollut, että asiakas kilpailuttaisi pankit jo ennen kuin hän tekee säästösopimuksen ja että samassa yhteydessä sovittaisiin viitekorosta ja tähän liittyvästä marginaalista, jonka avulla sekä talletuksille suoritettava korko että lainasta perittävä korko määrättäisiin ottaen lisäkoron osalta huomioon asetuksessa määritellyt vähimmäis- ja enimmäismäärät.

Tarkoituksena on toisaalta ollut, että asuntosäästötallettaja voisi mah­dollisimman vapaasti siirtää asiakkuutensa missä vaiheessa tahansa toiseen pankkiin menettämättä ASP-järjestelmän mukaisia etuja. ASP-lainsäädännöstä, muun muassa korkotukilain 2 §:n 1 momentista sekä asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 ja 3 §:stä, voidaan lisäksi päätellä tarkoituksena olleen, että jos asuntosäästötallettaja ottaa lainan muusta kuin asuntosäästösopimuksen alkuperäisenä osapuolena olevasta rahalaitoksesta, asuntosäästösopimus siirretään lainan myöntävään rahalaitokseen. Asuntosäästöpalkkioasetuksen 3 §:n mukaan siirrettävän asuntosäästösopimuksen vastaanottava rahalaitos vastaa talletukselle suoritettavasta lisäkorosta.

Asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 §:ssä säädetään asuntosäästösopimuksen ehdoista. Pykälän 3 momentin mukaan rahalaitoksen tulee asuntosäästösopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys.

Asiakkaiden ja pankin A edustajan allekirjoittamassa tili- ja asuntosäästösopimuksessa todetaan talletus- ja lisäkoron osalta muun muassa, että korot ovat nostettavissa talletuksen lopetuksen yhteydessä. Lisäksi sopimuksen yleisissä ehdoissa, kohdassa 1 todetaan, että lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun asuntosäästötallettaja on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty tai rakennusvalvontaviranomainen on suorittanut tallettajan rakentaman tai rakennuttaman asunnon käyttöön hyväksymistä koskevan loppukatselmuksen. Edelleen kohdassa 2 kerrottu vastaantulolainan koostuvan korkotukilainasta ja tarvittaessa lisälainasta ja että tallettaja ja pankki sopivat erikseen korkotukilainan ja mahdollisen lisälainan ehdoista. Kohdassa 3 ovat puolestaan ehdot asuntosäästösopimuksen irtisanomisesta ja siirtämisestä toiseen pankkiin, jossa todetaan muun muassa, että mikäli tallettaja sopii toisen pankin kanssa asuntosäästösopimuksen siirtämisestä talletusaikana, vastaanottava pankki ottaa vastatakseen lisäkoron maksamisesta koko talletusajalta.

Valtiokonttori, jonka rooli ASP-järjestelmässä on lähinnä varmistua luoton täyttävän korkotuelle asetetut ehdot ja maksaa korkotuki pankeille, on lisäksi antanut toimijoille ohjeistusta ja koulutusta ASP-järjestelmään liittyen. Valtiokonttorin edustajat ovat myös olleet kuultavina lautakunnassa.

Valtiokonttori on 8.4.2015 antamassaan ohjeessa todennut, että sen näkemyksen mukaan asuntosäästösopimus on kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa asuntosäästöpalkkiolain edellyttämä asuntosäästöpalkkioasetuksessa säännelty asuntosäästösopimus, avattavan tilin sopimus ja vastaantulolainan luottosopimus ja että kilpailutuksen yhteydessä kokonaisuus tulee siirtää uuteen pankkiin. Valtiokonttori on todennut tämän olevan tarpeen, jotta se voisi hoitaa sille laissa asetettua valvontatehtävää. Valtiokonttori on myös korostanut, että rahalaitoksen tulee sopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys. Edelleen Valtiokonttori on todennut, että vuodesta 2012 lukien sen kannan mukaan lisäkoron maksaminen on pankin ja asiakkaan välinen asia, jonka ratkaisuun vaikuttaa näiden allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen sisältö.

Asian arviointi

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi se voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin. Tässä tapauksessa asiakkaat ovat vaatineet lisäkorkoa vain pankilta A.

Lautakunta toteaa, että se on tapauksissa PKL 15-16/15, 43-44/15 ja 45-46/15 arvioinut yksityiskohtaisesti asiakkaan ja asiaan osallisten pankkien asemaa sekä velvoitteita vastaavassa tilanteessa. Tapauksissa on todettu, että asiaan osallisten pankkien tulee hyvän pankkitavan mukaisesti varmistaa asiakkuudensiirron asianmukainen ja asiakkaan edut säilyttävä käytännön toteuttaminen tilanteissa, joissa asiakas on täyttänyt ASP-sopimuksen ehdot. Kyseisissä yksimielisissä tapauksissa on myös suositettu asiaan osallisia pankkeja maksamaan yhteisvastuullisesti asiakkaalle tämän allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.

Lopputulos

Edellä todettu huomioon ottaen, lautakunta suosittaa pankkia A maksamaan asiakkaille näiden allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Atrila

Lehtonen

Pulkkinen