Tapahtumatiedot
Asiakkaalla oli puolisonsa kanssa yhteinen tili pankissa vuodesta 2008 lähtien. Asiakkailla oli pankista asuntolaina, jonka he ovat jo maksaneet kokonaan takaisin. Pankki irtisanoi asiakkaan ja hänen puolisonsa pankkipalvelut tammikuun 2016 lopussa sillä perusteella, että heillä ei ollut enää todellista tarvetta tilille. Asiakas ja hänen puolisonsa ovat muuttaneet asumaan toiseen EU-maahan.
Asiakkaan valitus
Asiakas on ilmoittanut tarvitsevansa tiliä Suomessa pitääkseen kunnossa kiinteistöään. Asiakkaan on maksettava kiinteistön hoitoon liittyvät maksut, vakuutusmaksut ja kiinteistövero. Asiakas asuu puolisoineen Hollannissa, mutta laskujen maksaminen tilisiirtona on huomattavasti hankalampaa kuin suoramaksulla tai e-laskun automaattisella veloituksella. Esimerkiksi sähkölasku veloitetaan automaattisesti sähkömittarin ilmoittaman lukeman perusteella eikä asiakkaan tarvitse siten käydä kiinteistöllä. Asiakkaan käsityksen mukaan Hollantiin ei ole vastaavaa palvelua tarjolla. Vakuutusasioiden hoitaminenkin voisi hankaloitua, jos asiakkaalla ei ole tiliä Suomessa.
Pankin vastine
Pankin päätös irtisanoa asiakkaan pankkipalvelut on perustunut siihen, että asiakas on muuttanut pois Suomesta ja hänellä on pitkäaikainen oleskelulupa toisessa EU-maassa, jossa hänellä on käytössään kaikki tarvittavat peruspankkipalvelut. Asiakkaalla ei siten ole enää tarvetta peruspankkipalveluille Suomessa, koska hän voi tehdä tilisiirtonsa omasta pankistaan yhtenäisellä euromaksualueella.
Ratkaisusuositus
Kysymyksen asettelu
Asiakkaan ja pankin välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava mitä palveluita peruspankkipalvelut sisältävät ja onko asiakkaalla todellista tarvetta niiden saamiseen suomalaisesta pankista.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan talletuspankki saa kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamisesta ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta. Kieltäytymisen peruste on ilmoitettava asiakkaalle.
Asiakkaan käyttötilin, verkkopankkitunnusten, kortin ja valuuttatilin ehtojen mukaan sopimukset ovat voimassa toistaiseksi. Ehtojen mukaan pankilla on oikeus irtisanoa sopimukset päättymän kahden kuukauden kuluttua ilmoituksesta.
Asian arviointi
Asiassa ei ole riitaa siitä, onko pankilla oikeus pankkipalveluiden ehtojen mukaan irtisanoa sopimus päättymään. Riitaa on siitä, rajoittaako tässä tapauksessa peruspankkipalveluita turvaava säännös irtisanomista. Tilisopimuksen solmiminen ja sen irtisanominen ovat lähtökohtaisesti sopimusvapauden piirissä. Tätä sopimusvapautta on kuitenkin rajoitettu luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:llä. Kyseinen peruspankkipalveluita koskeva säännös koskee sananmuodon mukaisesti tilin avaamista, mutta pykälän merkitys jäisi vähäiseksi, jos pankki voisi vapaasti irtisanoa sopimukset niiden solmimisen jälkeen. Pankkilautakunta katsoo, että peruspankkipalveluiden irtisanomista tulee arvioida samoin perustein kuin niiden myöntämistä. Tällöin irtisanominen on sallittua vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste.
Pankki on vedonnut siihen, että sen näkemyksen mukaan asiakas saa peruspankkipalvelunsa hollantilaisesta pankista eikä hänelle sen vuoksi ole enää todellista tarvetta asiakassuhteelle. Asiakkaan mukaan hänen Suomessa olevaan kiinteistöön liittyvien pankkiasioiden hoitaminen hankaloituisi erityisesti puuttuvan suoramaksun ja e-laskun automaattisten veloitusten vuoksi. Pankki ei ole ottanut kantaa asiakkaan väitteisiin muutoin kuin toteamalla, että asiakas voi hoitaa pankkiasiansa tilisiirtoina yhtenäisellä euromaksualueella.
Peruspankkipalveluilla tarkoitetaan tavanomaista talletustiliä, tilin käyttöön tarkoitettua välinettä (eli maksukorttia) ja maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamista.
Lain esitöissä (HE 33/2002) todetaan, että pykälän tavoitteena on edistää peruspankkipalveluiden saatavuutta. Pykälässä todetaan, että peruspankkipalveluiden tarjoamisesta voidaan kieltäytyä, jos asiakassuhteelle ei ole todellista tarvetta. Pykälässä tai sen esitöissä ei ole tarkennettu, mitä tarkoitetaan ”todellisella tarpeella”. Sen voidaan ajatella viittaavan joko todelliseen tarpeeseen liittyen peruspankkipalveluihin tai laajemminkin asiakassuhteen tarpeellisuuteen ottaen huomioon muutkin palvelut. Pankkitoiminnassa on vakiintuneesti katsottu, että pankilla on ollut oikeus kieltäytyä peruspankkipalveluiden tarjoamisesta, jos asiakas on saanut kyseiset palvelut jo toiselta palveluntarjoajalta.
Pankkilautakunta katsoo, että pykälän mukainen ”todellinen tarve” viittaa suppeampaan tulkintaan, eli siihen, että todellinen tarve kohdistuu vain peruspankkipalveluihin. Tulkintaa tukee esitöissä mainittu tavoite edistää peruspankkipalveluiden saatavuutta eikä muiden pankkipalveluiden saatavuutta. Lautakunnan on arvioitava siten sitä, ovatko asiakkaan peruspankkipalvelut saatavissa riittävästi toisesta pankista. Tapauksessa ei ole kyse maksuvälineen käyttämisestä, joten arvioinnin tulee kohdistua tiliin ja maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamiseen.
Tilipalveluiden osalta lautakunta katsoo, että asiakkaalla on käytössää peruspankkipalvelusäännöksen mukainen pankkitili hollantilaisessa pankissa. Maksujenvälityksen osalta lautakunta toteaa, että asiakkaalla on mahdollisuus maksaa suomalaiseen kiinteistöön liittyvät laskut tilisiirtoina yhtenäisellä euromaksualueella. Suoramaksun ja e-laskun automaattisen veloituksen osalta lautakunta katsoo, että nämä palvelut eivät sisälly peruspankkipalveluihin, joten lautakunnalla ei ole aihetta arvioiden niiden saatavuutta asiakkaalle.
Pankkilautakunta katsoo edellä mainittu huomioon ottaen, että asiakkaalla on käytettävissään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetut peruspankkipalvelut toisesta pankista eikä hänellä siten ole todellista tarvetta niiden saamiseen tapauksen vastapuolena olevasta pankista.
Lopputulos
Pankkilautakunta katsoo, että pankilla oli painava peruste kieltäytyä peruspankkipalveluiden tarjoamisesta asiakkaalle ja siten oikeus myös irtisanoa pankkipalvelut.
Pankkilautakunta ei suosita pankkia peruuttamaan pankkipalveluiden irtisanomista.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 3-2. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää sekä jäsenet Kallio ja Lehtonen. Jäsenten Atrila ja Pulkkinen eriävä mielipide on liitteenä.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Heino
Eri mieltä olleiden jäsenten mielipide
Olemme samaa mieltä lautakunnan enemmistön kanssa siitä, että peruspankkipalveluiden irtisanomista on arvioitava vastaavin perustein kuin niiden myöntämistä. Muilta osin lausumme seuraavan.
Luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan talletuspankki saa kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamisesta ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta. Pykälän 2 momentin mukaan pykälässä säädettyä ei sovelleta, jos asiakkaiden tuntemista koskevasta saman luvun 18 §:stä tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetusta laista (503/2008) johtuu muuta.
Pankki on vedonnut siihen, että asiakas saa peruspankkipalvelunsa toisessa ETA-valtiossa olevasta pankista eikä hänellä sen vuoksi ole todellista tarvetta asiakassuhteelle.
Luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 § vastaa asiallisesti asiakkaan oikeutta peruspankkipalveluihin koskevaa aikaisempaa sääntelyä sellaisena kuin se otettiin alun perin vuoden 1993 luottolaitostoiminnasta annetun lain (1993/1607) 50 a §:ään lailla 69/2003. Pykälän 1 momentin mukaan peruspankkipalvelujen tarjoaminen luonnolliselle henkilölle on talletuspankin yleinen velvollisuus, josta kieltäytyminen on sallittua vain poikkeuksellisesti eli jos kieltäytymiselle on laissa tarkoitettu painava peruste. Painavaa perustetta on laissa täsmennetty siten, että perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta. Täsmennyksen esitöiden (TaVM 25/2002 vp) mukaan sääntelyllä pyritään estämään rahoitusjärjestelmän käyttämistä epäilyttäviin tai lainvastaisiin tarkoituksiin. Sen sijaan mikään lain esitöissä (HE 33/2002 vp, PeVL 24/2002 vp, TaVM 25/2002 vp) ei viittaa sääntelyn tarkoituksena olleen, että asiakkaalla olisi oikeus peruspankkipalveluihin vain yhdestä pankista, ts. että talletuspankilla ei lainkaan olisi pykälässä tarkoitettua velvollisuutta tarjota peruspankkipalveluja sellaiselle asiakkaalle, joka saa ne jostain toisesta pankista.
Katsomme, että pankki ei ole osoittanut sellaista luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua painavaa perustetta, joka lain esitöissä tarkoitetulla tavalla liittyisi rahoitusjärjestelmän käyttämiseen epäilyttäviin tai lainvastaisiin tarkoituksiin. Pankin velvollisuuteen tarjota peruspankkipalveluja ei vaikuta se, mitkä muuten ovat asiakkaan motiivit niiden hankkimiselle juuri kyseisestä pankista. Kysymyksessä ei myöskään ole luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa pankin velvollisuuteen tarjota peruspankkipalveluja vaikuttaisivat asiakkaan tuntemiseen taikka rahanpesun tai terrorismin estämiseen ja selvittämiseen liittyvät pankin velvollisuudet. Näin ollen katsomme, että pankilla ei ole ollut oikeutta sopimuksen irtisanomiseen peruspankkipalvelujen osalta.