Asiakkaan valitus Pankkilautakunnalle
Asiakas on saattanut asian Pankkilautakunnan käsiteltäväksi 16.4.2010 saapuneella valituksellaan.
Asiakkaan ottaessa kiinteäkorkoista asuntolainaa pankista ilmoitettiin, että lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta peritään vähäinen palkkio. Asiakkaan myydessä asuntoaan pankista ilmoitettiin 7.4.2009 korvauksen olevan 3.410,70 euroa. Asiakkaan näkemyksen mukaan tuolloin sovittiin korvauksen suuruudesta tai pankista annettiin harhanjohtavaa tietoa korvausta koskien. Asunnon myyntitilanteessa 27.4.2009 pankki ilmoitti korvauksen olevan 9.022,50 euroa.
Asiakkaan näkemyksen mukaan näin suuri korvauksen nousu lyhyessä ajassa ei ole mahdollista.
Asiakas vaatii pankkia palauttamaan 7.4.2009 ilmoitetun korvauksen ja kaupantekohetken mukaan maksetun korvauksen erotusta vastaavan määrän.
Pankin vastaus asiakkaan valitukseen
Asiakas on nostanut 23.3.2007 pankista asuntolainan 10 vuoden kiinteällä korolla. Laina on maksettu ennenaikaisesti takaisin 27.4.2009 ja asiakkaalta on peritty korvaus 9.022,50 euroa yksityishenkilön velan yleisten ehtojen mukaisesti.
Kiinteäkorkoisen lainan takaisinmaksusta ja siitä perittävästä korvauksesta on säädetty kuluttajansuojalaissa sekä pankkeja valvovan Finanssivalvonnan ohjeistuksessa. Korvausta perittäessä pankki käyttää yleisesti hyväksyttyä ja Finanssivalvonnan (ent. Rahoitustarkastus) viimeksi vuonna 2004 tarkastamaa menetelmää. Asiakkaalle on toimitettu selvitys lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta sekä korvauslaskelma.
Asiakas ilmoittaa, että pankista olisi ilmoitettu korvauksen summan olevan noin 3.000 euroa. Tällainen keskustelu käytiin asunnon myyntiprosessin alkuvaiheessa. Asiaa ei tuolloin sovittu kirjallisesti eikä suullisesti. Asiakkaalle todettiin, että ilmoitettu summa on sen hetken tilanteen mukainen. Asiakkaalle lähetetyssä sähköpostissa todettiin, että ”Lopetuslaskelma toimitetaan vasta lopetuspäivänä, koska tarkkaa summaa ei pystytä laskemaan kuin vasta lainan poismaksupäivänä. Tälle päivälle summa on 3.410,70 euroa, joka todennäköisesti muuttuu hieman suunniteltuun lainan poismaksupäivään mennessä.”
Pankkilautakunta on pyytänyt pankilta laskelmaa asiakkaalle 7.4.2009 ilmoitetusta kiinteäkorkoisen lainan alustavasta purkukulukorvauksesta, koska kyse on korvauksen huomattavasta noususta lyhyen ajan sisällä. Kirjallista laskelmaa alustavasta kyselystä ei alun perin ollut, koska pankin treasury ei toimita kirjallista lopetuslaskelmaa kiinteäkorkoisen luoton alustavasta purkukulutiedustelusta, vaan tiedustelu tapahtuu puhelimitse konttorista. Käsiteltävän luoton loppuunmaksukuluja laskettaessa 7.4.2009 on tapahtunut inhimillinen erehdys, jonka seurauksena purkukustannuksen laskennassa lainan kuukausittaisena maksueränä on järjestelmään tallennettu 6.314,45 euroa oikean kuukausierän ollessa 631,45 euroa. Luotossa ollutta kuuden vuoden lyhennysvapaata ei ole myöskään huomioitu. Lisäksi alustavan purkukulutiedustelun ja lopullisen lopetuslaskelman välillä tapahtuneen korkotason laskun seurauksena purkukulujen määrä on osaltaan lisääntynyt. Näiden seikkojen vuoksi 7.4.2009 alustavan tiedustelun purkukulujen määrä poikkeaa lopullisesta 27.4.2009 lopetuslaskelman purkukuluista.
Lainan loppuunmaksun yhteydessä 27.4.2009 tehty lopullinen lopetuslaskelma on tehty oikeilla tiedoilla. Purkukustannus ilmoitettiin asiakkaalle samana päivänä, mutta ilmoituksen tarkkaa kellonaikaa tai ajankohtaa tuona päivänä pankin toimihenkilö ei muista. Tällöin asiakas ei reagoinut asiaan mitenkään. Pankki on toiminut velan yleisten ehtojen mukaisesti.
Pankkilautakunnan ratkaisusuositus
Kyseessä olevasta asuntoluotosta sovittaessa voimassa olleen ja tapauksessa sovellettavaksi tulevan kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun 12 §:n (23.5.1986/385) mukaan kuluttajalla on oikeus maksaa kulutusluotto ennen sen erääntymistä eikä luotonantaja lähtökohtaisesti saa periä kuluttajalta käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvia luottokustannuksia. Em. pykälän 4 momentin (8.1.1993/85) mukaan luotonantajalla on kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeus periä korvausta luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta.
Luotonantaja saa periä korvauksen luoton ennenaikaisesta maksamisesta, jos luottoa on myönnetty yli 16.818,79 euroa (100 000 markkaa) ja luoton korko on kiinteä tai viitekoron määräytymisjakso vähintään kolme vuotta ja jos luotonantajan maksuajankohtana tarjoaman vastaavan uuden luoton korkotaso on alempi kuin sovittu korko. Lain mukaan korvauksena saa periä enintään sopimuksen mukaisen koron ja vastaavan uuden luoton koron erotuksen jäljellä olevalta kiinteäkorkoiselta luottoajalta tai viitekoron määräytymisjaksolta.
Luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävää korvausta koskevan säännöksen esitöiden (HE 238/1992 vp) mukaisesti korvauksettoman ennakkomaksuoikeuden vaikutukset saattaisivat olla eräissä luottomuodoissa kuluttajille epäedullisia. Kiinteäkorkoisissa luotoissa riski korkotason alenemisesta jäisi luotonantajalle, mikä voisi johtaa siihen, että pitkäaikaisten kiinteäkorkoisten tarjonta vähenisi tai siihen, että korkoriski sisällytettäisiin luoton alkuperäiseen korkoon. Tämän vuoksi KSL:n 7 luvun 12 §:än lisättiin 4 momentti, jonka mukaan luotonantaja voi em. edellytyksin vaatia kuluttajalta korvausta luoton ennenaikaisesta maksamisesta aiheutuvasta korkotappiosta.
Kulutusluottosopimuksessa on KSL:n 7 luvun 11 §:n (8.1.1993/85) mukaan mainittava kaikki sopimusehdot mukaan lukien kuluttajan KSL:n 12 §:n mukainen oikeus maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin ja, mikäli luotonantaja perii ennenaikaisesta maksusta korvauksen 12 §:n 4 momentin nojalla, korvauksen määräytyminen. KSL 7 luvun 10 §:n 2 momentin (8.1.1993/85) mukaan kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä korvausta, josta ei ole luottosopimuksessa sovittu.
Pankkeja valvova viranomainen Finanssivalvonta (ent. Rahoitustarkastus) on 24.6.2004 pankeille antamassaan kannanotossa esittänyt näkemyksensä siitä, mitä luottolaitoksen tulisi ottaa huomioon laskettaessa KSL:n 7 luvun 12 § 4 momentissa tarkoitettua luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävää korvausta. Finanssivalvonta on kirjeessään esittänyt, että velalliselle on annettava selvitys siitä, miten korvaus ennenaikaisesta takaisinmaksusta on laskettu ja mitä korkoja on käytetty. Annettavan selvityksen sisällöllisenä tavoitteena on, että velallinen voisi tarkistaa, millä perusteella korvaus on laskettu ja onko peritty korvaus laskettu oikein. Finanssivalvonta kiinnitti kannanotossaan luottolaitosten huomiota myös siihen, että kuluttajansuojalain säännös antaa oikeuden korvauksen perimiseen ja määrittää korvauksen enimmäismäärään, ja että korvauksen tarkoitus on kattaa se korkotappio, joka luotonantajalle ennenaikaisesta takaisinmaksusta mahdollisesti aiheutuu.
Pankkilautakunta toteaa, että asiakas on 23.3.2007 yksityishenkilön velkakirjan allekirjoituksin ilmoittanut tutustuneensa ja hyväksyneensä velkakirjakokonaisuuteen kuuluvat velkakirjan, lyhennyssitoumuksen, velan yleiset ehdot ja velasta perittävien maksujen ja palkkioiden perusteet ja määrät. Velan yleisten ehtojen 7. kohdassa on mainittu KSL:n edellyttämällä tavalla velallisen oikeudesta maksaa velka ennenaikaisesti pois, pankin oikeudesta määrätyin edellytyksin periä luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta korvausta sekä tämän korvauksen enimmäismäärän määräytymisperuste.
Tapauksessa asiakas katsoo, että pankin kanssa olisi 7.4.2009 sovittu korvauksen olevan 3.410,70 euroa. Pankin mukaan loppuunmaksukuluja laskettaessa 7.4.2009 on tapahtunut inhimillinen erehdys, minkä johdosta laskelma on ollut virheellinen, mutta asiakkaalle on tuolloin kuitenkin todettu ilmoitetun summan olevan sen hetken tilanteen mukainen. Pankin mukaan asiakkaalta luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta 27.4.2009 peritty korvaus 9.022,30 euroa on laskettu kyseisen päivän mukaan ja oikeilla tiedoilla käyttäen yleisesti hyväksyttyä ja Finanssivalvonnan näkemyksen mukaista menetelmää, ja asiakkaalle on toimitettu selvitys lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta sekä korvauslaskelma.
Pankkilautakunta katsoo, että pankin 7.4.2009 lähettämästä verkkopankkiviestistä käy selvästi ilmi, että ilmoitettu korvaussumma on laskettu kyseisen päivän mukaan ja että lopullinen takaisinmaksusta perittävä korvaus määräytyy luoton todellisen takaisinmaksupäivän mukaan. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, etteivät asiakas ja pankki ole sopineet korvauksen olevan luoton takaisinmaksupäivästä riippumatta 3.410,70 euroa. Riidatonta kuitenkin on, että pankki on laskenut asiakkaalle ilmoittamansa 7.4.2009 mukaisen korvauksen virheellisin tiedoin, minkä johdosta asiakkaalle ilmoitettu kyseisen päivän mukaisen korvauksen määrä (3.410,70 euroa) on poikennut olennaisesti kyseisen päivän mukaisilla tiedoilla oikein lasketun korvauksen määrästä (7.906,07 euroa). Tämän Pankkilautakunta katsoo johtuneen pankin korvauksen laskennassa osoittamasta huolimattomuudesta.
Pankkilautakunta katsoo, että pankin velvollisuuksiin palvelujentarjoajana kuuluu huolehtia siitä, että pankin henkilökunnan koulutus, sisäiset ohjeet ja prosessit on järjestetty siten, että ne ehkäisevät järjestelmällisesti sen kaltaiset virheet, joita tässä tapauksessa pankissa on korvausta laskettaessa 7.4.2009 tehty. Pankkilautakunta toteaa, että pankin asiakkaan on voitava luottaa pankista saatuihin tietoihin erityisesti tämänkaltaisissa tärkeissä ja pankin asiakkuuteen olennaisesti liittyvissä kysymyksissä, joihin vastausta ei ole muualta kuin pankista saatavissa ja joihin saatujen vastausten paikkaansa pitävyyttä asiakkaan ei käytännössä ole mahdollista muualta tarkistaa.
Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakkaalla ole ollut mitään syytä epäillä pankin 7.4.2009 kirjallisesti ilmoittaman korvauksen oikeellisuutta. Pankki ei ole itsekään myöhemmässä vaiheessa asiakkaan reklamaatioista huolimatta kyseenalaistanut ilmoittamansa korvausmäärän suuruutta, jonka laskemisessa pankissa tapahtuneet olennaiset virheet ovat tulleet ilmi vasta Pankkilautakunnan pyydettyä pankilta 7.4.2009 mukaista korvauslaskelmaa.
Vaikka Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaan on pankista lähetetyn viestin perusteella tullut ymmärtää, ettei hänelle ilmoitettu korvauksen määrä vastaa tarkalleen sitä korvauksen määrää, joka häneltä tullaan lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perimään, on asiakas saamansa tiedon perusteella voinut olettaa korvauksen olevan lähellä ilmoitettua ja siten olennaisesti pienempi kuin mitä häneltä sittemmin veloitettiin. Näin etenkin, koska pankin viestissä on nimenomaisesti todettu ”Tälle päivälle summa on 3.410,70 euroa, joka todennäköisesti muuttuu hieman suunniteltuun lainan poismaksupäivään mennessä.” Pankki on asiakkaalle lähettämässään viestissä esittänyt ainoastaan korkotason muutokseen liittyvän varauman.
Edelleen Pankkilautakunta katsoo, ettei tässä tapauksessa se, että asiakas on asuntonsa myytyään asuntolainan takaisinmaksun yhteydessä 27.4.2009 maksanut pankin tuolloin vaatiman 9.022,50 euron korvauksen osoita, että asiakas olisi hyväksynyt pankin perimän korvauksen määrän ja luopunut oikeudestaan vaatia hyvitystä pankin menettelyn johdosta. Pankkilautakunta katsoo asiakkaan myös reklamoineen pankin menettelystä asianmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta suosittaa, että pankki maksaa asiakkaalle hyvitystä 4.500,00 euroa. Hyvitys muodostuu pankin asiakkaalta 27.4.2009 perimän korvauksen ja pankin asiakkaalle 7.4.2009 ilmoittaman korvaussumman välisestä erotuksesta vähennettynä em. ajankohtien välillä tapahtuneen korkotason muutoksen arvioidulla vaikutuksella korvauksen määrään.
Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää, jäsenet Laine, Lampela ja Lehtonen. Sihteerinä toimi Hidén.
PANKKILAUTAKUNTA