Haku

PKL 14/14

Tulosta

Asianumero: PKL 14/14 (2014)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 03.09.2014

Yleispanttaus. Vakuuden myynti. Varojen käyttö.

Tapahtumatiedot

Asiakkaalla olevalla yhtiöllä ja pankilla on pitkä asiakassuhde, jonka aikana pankki on luotottanut asiakasta ja asiakas on säilyttänyt ja yleispantannut vakuuksiaan pankissa. Aikaisemmin panttauksen piiriin kuulunutta omaisuutta on vapaamuotoisin sopimuksen muutettu, mutta yhteyshenkilön vaihtuessa muutokset vaikeutuivat. Saatuaan tarjouksen erästä vakuutena olleesta asunnosta asiakas tiedusteli niiden osakekirjojen vapauttamista, mutta ei saanut ennen päätöstään hyväksyä kyseinen ostotarjous pankista mitään vastausta.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan näkemyksen mukaan pankki menetteli luotto- ja panttaussopimusten vastaisesti, kun se vuonna 2014 ilman etukäteistä kirjallista vaatimusta pidätti itselleen 100.000 euroa asunto-osakkeiden 200.000 euron kauppahinnasta ja lyhensi sillä asiakkaan luottoa, joka ei ollut vielä erääntynyt ja joka oli tarkoitus maksaa takaisin sovitun mukaisesti kokonaisuudessaan vuonna 2015. Pankin toimien vuoksi asiakkaan piti ottaa luottoa toisesta pankista, minkä kustannukset ja muut vahingot asiakas vaatii pankkia korvaamaan.

Asiakkaan mukaan hän oli tiedustellut pankilta kyseisten osakkeiden vapauttamista yleispanttauksen piiristä, mutta ei ollut saanut tiedusteluunsa vastausta, kun päätti hyväksyä pantattuna olleista osakkeista saamansa tarjouksen, luottaen siihen, että oli loppukesästä 2013 myynyt erään toisen huoneiston vastaavalla tavalla ja tuolloin osakkeet oli vapautettu eikä uutta vakuutta oltu vaadittu vaikka asiakas oli sitä tarjonnut. Luoton osalta oli loppuvuodesta vuonna 2013 sovittu, että sitä jatketaan entisin ehdoin ja vakuuksin kahdella vuodella. Alun perin luottoa oli ollut 600.000 euroa ja sen vakuutena yhteensä 1.650.000 euron yleispanttaus, joka koostui useista eri huoneistoista. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin menettely ei perustu luotto- tai panttaussopimukseen, vaan siihen että uusi yhtiön asioita hoitava henkilö ei ymmärrä yhtiön toimintaa. Yhtiö vetoaa myös Finanssivalvonnan pankeille kirjeessään antamaan ohjeistukseen, jonka mukaan selvässä ylivakuus tilanteessa, jollainen tapauksessa on käsillä, pankin tulee vapauttaa vakuutta asiakkaan sitä pyytäessä. Asiakas on myös valmis antamaan korvaavaan vakuuden pankille, jotta tämä palauttaisi pidättämänsä varat yhtiön tilille tämän toimintaa varten.

Pankin vastaus

Pankki kiistää asiakkaan väitteet ja vaatimukset. Pankin mukaan sen menettely perustuu osapuolten välisiin sopimuksiin ja erityisesti ehtoon, jonka perusteella sillä on oikeus vaatia koko velka maksettavaksi, mikäli velan vakuutena oleva pantti muutetaan rahaksi sekä käyttää pantista kertyvät varat päävelanmaksuun. Pankin tulevista toimista on sen mukaan keskusteltu asiakkaan kanssa keväällä 2014 sekä myöhemmin vielä ilmoitettu sähköpostitse.

Pankin näkemyksen mukaan sillä ei ole ollut ylivakuutta ja että se on toiminut asiaa koskevien sopimusten, ohjeistuksen ja normaalin pankki käytännönmukaisesti tapauksessa. Sen näkemyksen mukaan yhtiön liiketoiminta ei tule tuottamaan kassavirtaa, jonka perusteella se kykenisi suoriutumaan luotosta, minkä vuoksi vakuudet olisivat tulleet joka tapauksessa eräpäivänä realisoitaviksi. Lisäksi pankki huomauttaa, että se on edellyttänyt vain puolet kauppahinnasta luoton maksuun ja että valtaosa yhtiön vakuuksista ei ole sen omaa, vaan omistajansa henkilökohtaista.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan 600.000 euron velkakirja 11.11.2013

- pankin velan yleiset ehdot

- yleispanttaussitoumus 21.11.2007

- pankin panttausehdot

- toistuvan maksun tuloste asiakkaan 600.000 euron ja kolmen vuoden bullet-lainasta

- kuitti asiakkaan tilille maksetusta kauppasumman osasta

- tuloste asiakkaan toiselta palveluntarjoajalta ottamasta lainasta

- osapuolten välistä sähköpostikirjeenvaihtoa

- yhtiön kaupparekisteriote, jonka mukaan yhtiön toimiala on asuntojen vuokraus ja sivutoimiala

rakennushankkeiden projektinjohtopalvelu

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Pankkilautakunta toteaa yleisellä tasolla luoton myöntämisen olevan luotonantajan harkinnassa. Vastaavasti luotonantajalla on itsenäinen vakuusharkintavalta ja oikeus päättää, millaisia vakuuksia se luottoa myöntäessään edellyttää. Vakuudellisen luoton luottosopimuskokonaisuus muodostuu velkakirjasta ja panttaussitoumuksesta yleisine ehtoineen ja liitteineen ja tähän sopimuskokonaisuuteen velkasuhteen aikana tehtävistä muutoksista on neuvoteltava ja sovittava sopimusosapuolten kesken, ellei tehtävien muutoksien edellytyksistä ole muuta sovittu. Toisin sanoen luotonantajalla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta suostua velallisen velkasuhteeseen esittämiin muutospyyntöihin, kuten velan vakuutena olevan pantin tai sen osan myyntiin tai vaihtamiseen, ja luotonantaja voi asettaa suostumukselleen haluamiaan edellytyksiä.

Finanssivalvonnan kirjeen mukaan, jossa ensisijaisesti käsitellään pankin mahdollisuuksia korottaa luotosta perittävää marginaalia asiakkaan esittäessä muutoksia sopimuskokonaisuuteen asiakkaan, todetaan kohdassa vakuus, että vakuuden vaihtaminen ei ole peruste koron tai marginaalin muuttamiselle tilanteessa, jossa luottosuhteeseen ei asiakkaan pyynnöstä tehdä mitään muutoksia, asiakkaan maksukyky ei ole heikentynyt niin, että luottolaitoksen riski olisi alkuperäisestä luotonantohetkestä kasvanut ja tilalle tarjottu vakuus on luottolaitoksen näkökulmasta objektiivisesti arvioiden vähintään yhtä hyvä kuin aikaisempi vakuus. Kohdassa lisäluotto/vakuus todetaan myös, että kun vakuuden arvo objektiivisesti arvioiden ylittää merkittävästi jäljellä olevan saatavan, jolloin siis vakuus kattaa velan jäännöspääoman, korot, viivästyskorot sekä perintäkulut, tulee ns. ylivakuus palauttaa vakuuden antajalle, mikäli hän sitä pyytää ja vakuus on jaettavissa sopiviin osiin.

Ratkaisun perustelut

Velkasuhteen osapuolten keskinäinen lojaliteettivelvollisuus sekä hyvä pankkitapa ja luotonantotapa huomioiden Pankkilautakunta katsoo, että mikäli velallinen haluaa vaihtaa luottonsa vakuutta ja velallisen luotonantajalle jäävä tai velallisen tilalle tarjoama uusi vakuus on objektiivisesti arvioiden luotonantajan kannalta vähintään yhtä hyvä kuin vanha vakuus eikä luotonantajan riskin näin ollen voida katsoa vakuudenvaihdon johdosta kasvavan, ei luotonantajalla lähtökohtaisesti ole perustetta kieltäytyä velallisen pyynnöstä tai perustetta asettaa muutoksen edellytykseksi luoton muiden ehtojen muuttamista. Saadun selvityksen perusteella asiakas on toimittanut pankille yksityiskohtaisen selvityksen vakuutena olleen varallisuuden sen hetkisestä arvosta sekä tarjoutunut antamaan tilalle myös korvaavaa vakuutta. Pankki ei ole ottanut kantaa asiakkaan ehdotukseen, vaan on näkemystään tarkemmin perustelematta katsonut, ettei kyseessä ole ollut ylivakuustilanne. Lautakunnan näkemyksen ja hyvän pankkitavan mukaan pankin olisi tullut käsitellä myös asiakkaan tekemä vakuudenvaihtotarjous sekä perustella kantaansa tarkemmin. Tässä tapauksessa asiakas on kuitenkin omatoimisesti myynyt pankilla panttina ollutta omaisuuttaan saamatta siihen pankin nimenomaista hyväksyntää. Se että pankki on aikaisemmin sallinut, ei oikeuta asiakasta olettamaan että niin olisi myös jatkossa.

Edelleen lautakunta toteaa myös, että luottokokonaisuuden muuttuessa pankki tosiasiassa tekee uuden luottopäätöksen, minkä yhteydessä se arvioi asiakkaan tilanteen uudelleen. Asiaan liittyvässä Finanssivalvonnan kirjeessä yhtenä tekijänä on mainittu asiakkaan maksukyky ja sen ennallaan säilyminen. Tapauksesta saadun selvityksen perusteella asiakkaan luotto on ollut hoidossa ja se oli alun perin määrä maksaa takaisin yhdessä erässä vuonna 2015. Asiakkaan kuitenkin myytyä panttina ollutta omaisuutta, kokonaisuus on muuttunut ja tilannetta on tullut arvioida uudelleen. Pankin käytettävissä olleiden tietojen mukaan asiakkaan liiketoiminta oli siinä määrin muuttunut, ettei se todennäköisesti olisi kyennyt suoriutumaan velasta eräpäivänä, vaan vakuuksia olisi tullut joka tapauksessa realisoitavaksi. Asiakkaan mukaan se olisi kyennyt muilla järjestelyillä huolehtimaan luotosta sen eräpäivänä.

Lautakunta toteaa, että mukaan pankin menettelynsä tueksi esittämä peruste löytyy sekä velan yleisten ehtojen että panttausehtojen asianomaisista kohdista. Lähtökohtaisesti pantin myyntiä tai rahaksi muuttoa koskevaa ehtoa on tulkittu kuluttajasuojalain säännösten valossa koskevan lähinnä tilannetta, jossa vakuuden muuttamisen rahaksi johtuu velallisen luoton hoidon laiminlyönneistä. Tässä tapauksessa yleisten ehtojen mukainen seuraamus on luoton erääntyminen ja panttausehtojen mukaan myös pantin tilalle tuleva omaisuus kuuluu panttauksen piiriin. Tilanteessa asiakkaana on myös yhtiö, joten kuluttajasuojalain eivät tule sovellettavaksi ja ainoastaan osa pantista on myyty. Lisäksi luotto oli hoidossa eikä luottoa sitä ole eräännytetty. Edelleen ainoastaan puolet myydyn vakuuden arvosta on käytetty velan pääoman lyhentämiseen toisen puolen jäädessä asiakkaan vapaaseen käyttöön. Myyty vakuus on myös ollut yhtiön omissa nimissä, kun taas suurin osa kokonaisvakuudesta on ollut yhtiön omistajan henkilökohtaista omaisuutta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta toteaa, että osapuolten välisten sopimusten perusteella pankilla ei ole ollut oikeutta lyhentää asiakkaan lainaa, eikä asiakkaalla ole ollut oikeutta saada myymänsä pantin arvoa itselleen. Halutessaan pankki olisi ehtojen mukaisesti voinut kuitenkin pitää koko huoneiston myynnistä saadut varat panttina itsellään. Tapauksessa asiakkaan on siten katsottava päätyneen parempaan asemaan kuin mihin pankin olisi ehtojen mukaan ollut velvollisuus suostua. Toisaalta pankin voidaan katsoa osittain luopuneen oikeudestaan myydyn pantinosan sijaan tulleeseen omaisuuteen, mutta sen olisi ainoastaan tullut tallettaa sen haltuun pantiksi jättämänsä varat asiakkaan nimiin.

Ratkaisu

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo, ettei pankin sinänsä virheellisenä pidettävästä menettelystä ole tapauksessa aiheutunut vahinkoa asiakkaalle tämän esittämällä tavalla, mistä syystä lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Pankkilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Sillanpää sekä jäsenet Kallio, Railas ja Lehtonen. Sihteerinä toimi Sainio.

PANKKILAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia