Tapahtumatiedot
Asiakas on tehnyt asuntosäästösopimuksen pankki A:n kanssa 31.1.2011, mutta on ottanut ensiasunnon hankkimista varten ASP-lainan pankista B, joka kuuluu pankki A:n kanssa samaan ryhmään. Hän on myös käynyt lainaneuvotteluja pankki C:n kanssa. Pankki A on sittemmin maksanut asiakkaalle sovitun lisäkoron, mutta asiakas vaatii pankkia A vielä korvaamaan hänelle asian pitkittymisestä ja selvittämisestä aiheutuneet kustannukset ja vaivan.
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii pankkia A korvaamaan hänelle yhteensä 684 euron kulut, jotka ovat johtuneet siitä, että se kieltäytyi alun perin maksamasta hänelle sovittua lisäkorkoa, mikäli hän ottaisi ASP-lainan jostain ryhmän ulkopuolisesta pankista. Kulut sisältävät 500 euroa lainan toimitusmaksua, hyvitystä työpoissaoloista 88 euroa, lastenhoitajan matkakuluja 72 euroa sekä asiakkaan matkakuluja yhteensä 24 euroa. Asiakkaan mukaan hän myöhemmin mahdollisesti vaihtaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti pankkiin C, minkä vuoksi hän joutuu vielä maksamaan uuden toimitusmaksun. Asiakkaan näkemyksen mukaan 500 euron toimitusmaksun palauttaminen olisi myös kohtuullinen korvaus asian aiheuttamasta ylimääräisestä ajasta ja vaivasta.
Pankin vastine
Pankki A:n näkemyksen mukaan ASP-sopimuksessa on kyse kokonaisuudesta ja sen arvioinnin yhteydessä tulee ottaa huomioon sekä talletukselle maksettava tavanomaista korkeampi korko että luotosta aikanaan perittävä matalampi korko. Koska asiakas ei ole ottanut lainaa pankista A, on pankin näkemyksen mukaan olennaisia osia kokonaisuudesta jäänyt toteutumatta, minkä vuoksi se ei alun perin katsonut olevansa velvollinen maksamaan lisäkorkoa, mutta on kuitenkin poikkeuksellisesti päätynyt maksamaan sen, jotta asiakas ei ole joutunut käymään enempiä keskusteluja asiasta, kun asia oli noussut esiin uuden, samaan pankkiryhmään kuuluvan pankki B:n kanssa.
Pankki tuo esiin, että asiakas ei ole sidottu alkuperäiseen ASP-sopimuspankkiin, mutta lain ja sittemmin Valtiokonttorin antaman ohjeen mukaan asuntosäästösopimus tulee siirtää lainan myöntävään pankkiin, joka myös vastaa lisäkoron maksamisesta.
Pankki korostaa, että asiassa on menetellyt virheellisesti pankki C, joka ei ole vastaanottanut talletusta ja erinäisten vaiheiden jälkeen asiakas on itse päättänyt ottaa luoton pankista B. Siitä, että pankki A on maksanut lisäkoron asiakkaalle pankki B:n puolesta, ei ole aiheutunut vahinkoa asiakkaalle. Pankki ei myöskään katso voivansa ottaa vastattavakseen kustannuksia, jotka johtuvat pankki C:n menettelystä.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Tili- ja asuntosäästösopimus siihen liittyvine yleisine ehtoineen
- asiakkaan ja pankki A:n välistä sähköpostikirjeenvaihtoa
- Pankki A:n vastaus asiakkaan reklamaatioon
- Valtiokonttorin pankki A:lle lähettämä viesti
- Valtiokonttorin ohje 7.7.2011
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys asuntosäästösopimuksen lisäkoron maksuvelvollisuuden selvittelyyn liittyvien kustannusten korvaamisesta tilanteessa, jossa asiakas ottaa kilpailuttamisen perusteella ASP-lainan toisesta pankista kuin siitä, jonka kanssa hän on alun perin tehnyt asuntosäästösopimuksen.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Asian arvioinnin kannalta keskeiset voimassa olevat säädökset ovat asuntosäästöpalkkiolaki (1634/1992), laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982) ja asuntosäästöpalkkioasetus (1636/1992) sekä vahingonkorvauslaki (412/1974).
Asian arviointi
Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi se voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin. Tässä tapauksessa asiakas on vaatinut lisäkorkoa vain pankilta A.
Lautakunta toteaa, että se on tapauksissa PKL 15-16/15, 43-44/15 ja 45-46/15 arvioinut yksityiskohtaisesti asiakkaan ja asiaan osallisten pankkien asemaa sekä velvoitteita vastaavassa tilanteessa. Tapauksissa on todettu, että asiaan osallisten pankkien tulee hyvän pankkitavan mukaisesti varmistaa asiakkuudensiirron asianmukainen ja asiakkaan edut säilyttävä käytännön toteuttaminen tilanteissa, joissa asiakas on täyttänyt ASP-sopimuksen ehdot. Kyseisissä yksimielisissä tapauksissa on myös suositettu asiaan osallisia pankkeja maksamaan yhteisvastuullisesti asiakkaalle tämän allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.
Käsiteltävänä olevassa tapauksessa asiakas on tehnyt ASP-sopimuksen pankki A:n kanssa ja on ottanut luoton pankista B neuvoteltuaan asiasta myös pankki C:n kanssa. Asiaan osalliset pankit ovat siten tässä tapauksessa pankit A ja B. Hyvä pankkitapa ja asiakkuuden asianmukainen siirtyminen pitävät lautakunnan näkemyksen mukaan sisällään myös sen, että pankit tuntevat velvoitteensa asiassa ja toimivat ilman aiheetonta viivytystä niiden mukaisesti. Tapauksessa näin ei ole käynyt, vaan asian järjestyminen on edellyttänyt asiakkaalta erityistä aktiivisuutta ja useampaa neuvottelua pankkien kanssa.
Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Edellä on todettu laiminlyönti asiassa. Korvauksen määrää arvioitaessa on pyrittävä saattamaan asiakas samaan taloudelliseen tilanteeseen, kuin missä hän olisi, jos menettely olisi ollut asianmukaista.
Asiakas on esittänyt asiassa yhteensä 684 euron korvausvaatimuksen, jonka pankki on kiistänyt. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan esittämä luotonnostokuluun liittyvä vaatimus on vielä tässä vaiheessa ylipäänsä epävarma ja siten ennenaikainen sekä luonteeltaan sellainen, että se tulisi vastaavantasoisena joka tapauksessa hänen maksettavakseen asiakkuuspankista riippumatta. Asiassa ei myöskään ole tullut ilmi seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet erityisesti ylimääräisiä henkilökohtaisia tapaamisia pankin kanssa, joten niihin liittyvät kustannukset eivät ole olleet välttämättömiä asian selvittämiseksi. Lautakunta katsoo kuitenkin asiassa syntyneen asiakkaalle vahinkoa ylimääräisten kustannusten muodossa ja muun selvityksen puuttuessa arvioi niiden määräksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti 50 euroa.
Lopputulos
Edellä todettu huomioon ottaen lautakunta suosittaa, että pankki A korvaa asiakkaalle 50 euroa asiasta aiheutuneita ylimääräisinä kustannuksina.
Pankkilautakunta oli yksimielinen.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Sainio
Jäsenet
Atrila
Lehtonen
Pulkkinen