Tapahtumatiedot

Asiakas on antanut täytepanttaussitoumuksella 8.7.2013 tilinsä 70.026,95 euron varoineen pantiksi A:n ja B:n asuntolainaan, jonka ensisijaisena vakuutena oli kiinteistö. Kiinteistö myytiin 7.3.2014 ja kauppahinnalla lyhennettiin lainaa. Asiakkaan näkemyksen mukaan hän antoi pankin pyytämänä suostumuksensa kiinteistön myynnille mm. niillä edellytyksin, että B maksaa lainan lyhennyksen jälkeen jäljelle jäävästä lainasta oman puolikkaansa pois ja loppulaina-aika lyhennetään noin kolmeen vuoteen. Ylimääräisiä suorituksia lainaan tai muutoksia maksuehtoihin ei kuitenkaan tehty.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii ensisijaisesti, että hänen antamansa panttaussitoumus, joka koski 68.955,26 euron saatavaa, katsotaan pätemättömäksi. Toissijaisesti asiakas vaatii panttivastuun sovittelemista puoleen (33.964,75 euro vähennettynä 7.3.2014 jälkeisillä lyhennyksillä) ja pantinvastuun päättymistä 6.3.2017.

Helmikuun lopussa 2014 asiakkaalle soitti pankkitoimihenkilö, joka ilmoitti, että asiakkaan tarvitsee allekirjoittaa em. panttaussitoumusta koskeva asiakirja A:n ja B:n asunto myyntiä varten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asiakas sai tiedon, että asunto aiottiin myydä. Pian tämän jälkeen hän otti yhteyttä asiamieheensä saadakseen apua sen selvittämiseen, mistä on kyse ja mitä häneltä edellytetään, sekä tuodakseen esiin omat vaatimuksensa asiaa koskien. Asiakas oli huolestunut, että hänen panttinsa jäisi jäljelle jäävän lainan vakuudeksi pitkäksi aikaa taikka että laina jätettäisiin maksamatta ja hän menettäisi koko omaisuutensa, jonka hän oli antanut asuntolainan pantiksi.

Asiamies keskusteli asiasta puhelimitse pankin edustajan C:n kanssa ja esitti tuolloin, että asiakas ei suostu myyntiin, jos luoton ehtoja ei samanaikaisesti muuteta.  Asiamies on myöhemmin 6.3.2014 sähköpostitse lähettänyt C:lle tiedustelun koskien jäljelle jäävää lainaa siinä tilanteessa, että asunto myydään suunnitelmien mukaisesti, ja ilmoittanut, että velallinen B on sanonut A:lle, että hän maksaa pois oman puolikkaansa jäljelle jäävästä lainasta pois. Asiamies on samanaikaisesti kysynyt, onko pankki tietoinen B:n maksusuunnitelmasta. Lisäksi asiamies on ilmoittanut, että asiakas vaatii, että laina-aikaa loppuvelalle lyhennetään huomattavasti, noin kolmeen vuoteen, ja että pankki järjestää asian niin, että lainanmaksut tapahtuvat kuukausittain automaattisesti velallisten lainanhoitotililtä. Asiakas ilmoitti asiamiehelle, että asunnon myynti oli suunniteltu jo seuraavalle päivälle 7.3.2014.

C on samana päivänä 6.3. vastannut, että on monta asiaa, jotka on käytävä asianosaisten kanssa läpi ja että hän suosittaa, että sovitaan myynnin jälkeen tapaaminen asioiden sopimiseksi. C:n mukaan B ei ollut ollut yhteydessä pankkiin lainan maksamisesta. C on ilmoittanut, että asiakas voi käydä Lohjan konttorissa allekirjoittamassa myyntiä koskevan asiakirjan.

Seuraavana päivänä 7.3.2014 asiakas soitti asiamiehelleen ja kertoi käynnistään konttorissa. Asiamies on lähettänyt sähköpostia C:lle ja kertonut, että asiakas ei ole allekirjoittanut mitään papereita konttorissa 6.3. Syynä tälle oli se, että panttaussitoumuksen uudistaminen olisi voimassa 2036 saakka, vaikka hän oli ilmoittanut, että sopimuksen tulisi olla voimassa lyhyemmän ajan, mieluiten vain kolmen vuoden ajan. Asiamies on kertonut, että asiakas on hämmentynyt tästä kaikesta ja hän suostuu myyntiin, mutta vaatii seuraavaa: laina-aika muutetaan noin kolmeksi vuodeksi (minkä pitäisi olla kohtuullista huomioiden B:n ilmoitus maksaa osuutensa loppuvelasta pois), luotonmaksut tapahtuvat velallisten lainanhoitotililtä ja pantista vapautetaan vuosittain lainanlyhennyksiä vastaava määrä.

Pankki ja ostaja/myyjä olivat suunnitelleet kaupat päivälle 7.3.2014, joten oli kiire saada kaikki järjestettyä. Asiamies on tuolloin vaatinut, että pankki yhdessä velallisten kanssa antaisivat jonkinlaisen vahvistuksen, että em. asiakkaan ehdot voidaan ja tullaan täyttämään. Asiamies on lisäksi vielä kysynyt, onko B ottanut yhteyttä C:hen puolikkaan loppuvelan (n. 35.000) poismaksamisesta. Asiamies on vielä samana päivänä lähettänyt uuden sähköpostin C:lle ja sanonut, että asiakas on tulossa pankkiin päivän aikana, mutta haluaa vielä vahvistuksen pankilta, että lainaehdot järjestetään em. tavoin mahdollisimman pian.

C on pian tämän jälkeen vastannut, että kyllä he pyrkivät hoitamaan asiat mahdollisimman pian, hän on keskustellut B:n kanssa ja asioita yritetään ratkaista niin pian kuin ne ovat mahdollista tilanteen puitteissa. Tämän perusteella asiakas on 7.3.2014 käynyt Lohjan konttorissa ja allekirjoittanut suostumuksensa ensisijaisen pantin myynnille 275.000 euron kauppahintaan.

Asiamies on lähettänyt kyselyn C:lle heinäkuussa 2014 ja sai elokuussa vastauksen, jossa C ilmoitti, että mitään ei tehty lainaehdoille vaan laina on jatkunut alkuperäisillä lainaehdoilla. Hän on jopa ilmoittanut, että B:llä ei ole mahdollisuutta maksaa puolikasta lainaa pois. Asunto myytiin, mutta lainaehtoja ei muutettu ja B ei ole maksanut puolikastaan jäljelle jääneestä lainasta. Asiamies on tämän ottanut uudelleen yhteyttä C:hen ja muistuttanut häntä lupauksista, joita hän antoi ennen myynnille annettua suostumusta ja siitä, että pankki olisi aktiivinen, mutta tämä ei johtanut mihinkään muutokseen.  Joulukuussa asiamies kävi Lohjan konttorissa keskustellakseen asiasta pankkitoimihenkilö D:n kanssa, joka vei asian sen jälkeen pankin lakimiehelle. D ilmoitti tämän jälkeen, että pankin näkemyksen mukaan asiakirjat ovat riidattomia, eli asiakas on pantannut varansa 2036 saakka. Tilanne on siis juuri se, mitä asiakas halusi nimenomaisesti välttää; hänen vakuutensa jäi täysin muuttumattomaksi.

Tiedonantovelvollisuus

Asiakas viittaa oikeustoimilain (228/1929) 33 §:n oikeustoimien pätevyyttä koskevaan yleislausekkeen sekä takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 3 luvun 12 §:ssä säädettyihin luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskeviin säännöksiin.

Asiakas kokee pankin toimineen vilpillisesti ja välinpitämättömästi tiedonantovelvollisuuden osalta. Jotta velalliset saivat myytyä talonsa lähinnä alihintaan, piti asiakkaan suostumus saada. Koska asiakas on usean kerran selkeästi esittänyt huolensa siitä, mihin tämä voi johtaa, ja esittänyt täsmällisiä vaatimuksia suostumuksensa antamiselle, on pankilla ollut velvollisuus selvittää näiden asioiden edellytykset tarkemmin. Pankin olisi vähintäänkin tullut tehdä vastaava selvitys velallisten maksukyvystä ja muista olosuhteista, joka tarvittaisiin luottopäätöksen tekemiseen, ts. selvittää velallisten todellinen mahdollisuus maksaa noin 35.000 euroa ja lyhentää loppuvelan maksuaika kolmeen vuoteen.

Asiamies katsoo, että luotonantajan olisi pitänyt tuntea velallisten todellinen maksukyky koskien jäljelle jäänyttä velkaa ja luotonantajan olisi tullut kertoa asiakkaalle niistä asiakkaan vaatimuksista, joita ei voida toteuttaa. Nyt hän sai täysin väärää tietoa, että hänen vaatimuksensa järjestetään niin nopeasti kuin mahdollista. Pankin antamien tietojen perusteella on asiakas katsonut voivansa antaa suostumuksensa myynnille.

Ennen kuin asiakas on antanut suostumuksensa on asiakas vaatinut pankilta vahvistusta, että hänen vaatimuksensa lainan uudelleenjärjestelystä voidaan toteuttaa hänen asettamiensa vaatimusten mukaisesti. Kun C 7.3.2015 on ilmoittanut, että laina järjestellään niin pian kuin mahdollista ja että hän oli myös puhunut velallisten (B:n omalta osaltaan ja C:n asiamiehenä) kanssa ja että puolen lainan poismaksu tapahtuu niin pian kuin mahdollista, on hän antanut asiakkaalle tämän vaatiman vahvistuksen. Pankki on siten ilmoittanut seisovansa näiden vaatimusten takana. C on pankkitoimihenkilönä vastuullinen niistä tiedoista, joita hän antaa ja myös sellaisista, joita hän jättää antamatta. Pankki ei ole millään tavalla maininnut, että olisi epäselvää, miten asiakkaan vaatimukset käytännössä voidaan toteuttaa. Asiakas katsoo, että pankilla luotonantajana täytyy olla tai ainakin täytyisi olla tietoa siitä, kuinka velallisten maksukyky riittää ajatellen luoton maksuajan lyhentämistä kolmeen vuoteen loppuvelalle. Lisäksi pankilla pitää olla tietoa siitä, kuinka B tosiasiassa tulee tai voi maksaa puolet loppuvelasta. Pankki ei ole millään tavoin tiedottanut asiakkaalle, että asiasta olisi jotain epävarmuutta.

Pankki ei ole myynnin jälkeen tehnyt mitään toimiakseen aiempien viestiensä mukaisesti. Vasta usean kuukauden jälkeen velalliset soittivat tarkistaakseen sopiiko, että laina järjestetään. Senhän pankki oli ilmoittanut asiakkaalle olevan selvä ennen myyntiä ja pantin uusimista. Pankki on toiminnallaan varmistanut vain oman etunsa eikä ole selvittänyt velallisten maksukykyä ja muita olosuhteita, joilla oli merkitystä asiakkaan päätökselle antaa suostumuksensa ja jatkaa panttausta. Jos asiakas olisi ollut tietoinen, että laina jää määrältään ja maksuajaltaan ennalleen myynnin jälkeen, ei hän olisi allekirjoittanut suostumustaan. Suostumus ja panttaus eivät vastaa sitä sisältöä, josta puhuttiin pankin kanssa; ne ovat vain tilapäisiä asiakirjoja, jotka allekirjoitettiin myyntiä varten. Koska pankki niin perustavaa laatua olevalla tavalla laiminlöi tiedonantovelvollisuutensa aivan ratkaisevia tietoja koskien, pankin on kunnian vastaista ja arvotonta vedota panttaussitoumukseen, joka pitäisi tämän johdosta katsoa pätemättömäksi.

Siinä tapauksessa, että panttauksen kuitenkin katsotaan jäävän voimaan, täytyy panttausta ainakin sovitella. Sovittelulla asiakas pitää asettaa siihen asemaan, jossa hän olisi, jos pankki olisi toteuttanut muutokset lainaan sillä tavoin kuin ne asiakkaalle vahvistettiin ennen kuin hän antoi suostumuksen asunnon myynnille.

Pankki on vastauksessaan esittänyt, että se on tehnyt luottopäätöksen tammikuussa 2009 ja että maaliskuussa 2014 oli kyse ainoastaan vakuuden myynnistä. Asiakas kuitenkin katsoo, että asiakas asetti myynnille edellytyksiä, joiden pankki ilmoitti olevan mahdollisia. Asiakkaan vaatimat ehdot huomioiden pankilla oli velvollisuus arvioida velallisten maksukyky. Toki asiakas ymmärtää, ettei pankki tee luottopäätöstä sellaisia sitoumuksia koskien jotka tehtiin jo vuonna 2009, mutta siitä tässä ei olekaan kyse.

Pankki korostaa, että panttaussitoumuksessa on jo vuonna 2009 sovittu, että se jatkuu vuoteen 2036 saakka. Tuolloin lähdettiin kuitenkin siitä, että asunto on edelleen jäljellä. Pankki yrittää vain viitata alkuperäiseen sopimukseen, mutta asiakashan halusi muuttaa näitä ehtoja kun asunnon myynti tuli ajankohtaiseksi.

Koska myynti edellytti asiakkaan suostumusta, oli hänellä tosiasiallisesti mahdollisuus saada lainaan muutoksia. Kyse ei edes ollut mistään muutostoivomuksista kuten pankki nyt väittää. Yksityishenkilönä asiakas on ollut oikeutettu luottamaan tietoihin ja viesteihin, jotka hän on saanut pankilta. Kun pankki ilmoitti, että kyllä laina järjestellään ja että se tehdään vain käytännön syistä myynnin jälkeen, asiakas antoi hyvässä uskossa suostumuksensa myynnille. Hän antoi suostumuksensa, mutta ei ehdoitta, ja näistä ehdoista pankki oli hyvin tietoinen. Pankin menettely oli ratkaiseva hänen suostumuksensa antamiselle.

Pankki väittää vielä, että he ovat tehneet parhaansa ajaakseen muutokset läpi. Tosiasiassa pankki ei ole tehnyt mitään millä olisi merkitystä ja syyttää ainoastaan sitä, ettei velallinen ole tehnyt sopimusta pankin kanssa myynnin jälkeen. Pankki on valvonut asiassa vain omaa etuaan ja asiakas on ainoa, joka jää kärsimään tästä sotkusta.

Pankin vastine

Asiakas vaatii 3/2014 allekirjoittamansa panttaussitoumuksen katsomista pätemättömäksi tai toissijaisesti panttivastuunsa määrän puolittamista sillä perusteella, että pankki ei ole täyttänyt lain takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta 3 luvun 12 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ennen kuin asiakas on 3/2014 allekirjoittanut panttaussitoumuksen.

Taustaa

Asiakas on 1/2009 pantannut pankille asunto-osakkeensa A:n ja B:n lainojen täytevakuudeksi. Asiakkaan antama vakuus vaihdettiin 7/2013 talletusvakuudeksi.

Kun velalliset halusivat myydä luoton ensisijaisena vakuutena olevan kiinteistönsä alkuvuodesta 2014 ja havaittiin, että kauppahinta ei kata kaikkia velkoja, joista lainojen ensisijaisena vakuutena oleva kiinteistö oli pantattu pankille, kauppaan tarvittiin täytepantinantajan eli asiakkaan suostumus.

Suostumus ensisijaisen vakuuden myyntiin

Asiakkaan valitukseen liittämistä sähköposteista ja allekirjoittamista asiakirjoista ilmenee, että asiakas on antanut suostumuksensa ensisijaisen vakuuden myyntiin, vaikka hän on esittänyt, että velan ehtoja tulisi myös muuttaa mm. takaisinmaksun ja laina-ajan suhteen. Koska muutoksista velan ehtoihin voidaan sopia vain pankin ja velallisten kesken, asiaa hoitanut pankin toimihenkilö on luvannut tehdä parhaansa, jotta asiakkaan esittämät muutokset voitaisiin toteuttaa. Koska velalliset eivät ole sopineet muutoksista velan ehtoihin pankin kanssa, asiakkaan toivomat muutokset velan ehtoihin eivät ole toteutuneet.

Asiakkaan ei olisi ollut tarpeen allekirjoittaa uutta panttaussitoumusta 3/2014, koska hän oli pantannut omaisuuttaan lainojen vakuudeksi jo aikaisemmin, ja kauppa edellytti ainoastaan hänen suostumustaan, jonka hän on antanut erillisellä asiakirjalla.

Pankin tiedonantovelvollisuus vierasvelkapantinantajalle

Asiakas katsoo, että pankin olisi tullut antaa hänelle ennen panttaussitoumuksen allekirjoittamista 3/2014 tietoa sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä pantinantajalle.

Pankilla on lain takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta mukainen tiedonantovelvollisuus yksityiselle pantinantajalle ennen panttaussitoumuksen antamista. Ennen kuin asiakas on allekirjoittanut panttaussitoumuksen 1/2009, hänelle on annettu lain takauksesta ja vierasvelkavakuudesta 12 §:n edellyttämät tiedot mm. velallisen taloudellisesta asemasta ja panttauksen merkityksestä eli ne tiedot mitä pankin kuuluu yksityiselle vierasvelkapantinantajalle ennen panttaussitoumuksen antamista antaa.

Asiakkaan pankille panttaama asunto-osake vaihdettiin 7/2013 talletusvakuudeksi. Panttausehtojen mukaan panttaus kattaa myös panttauksen kohteena olevan omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden, joten uutta panttaussitoumusta ei tarvitse vakuuden vaihdon yhteydessä allekirjoittaa. Asiakas on kuitenkin 7/2013 allekirjoittanut uuden panttaussitoumuksen talletusvakuudesta ja saanut tässä yhteydessä uudelleen lain takauksesta ja vierasvelkavakuudesta 12 §:n edellyttämät tiedot velallisen taloudellisesta asemasta eli ne tiedot mitä pankin kuuluu yksityiselle vierasvelkapantinantajalle ennen panttaussitoumuksen antamista antaa.

Asiakkaan ei olisi ollut tarpeen allekirjoittaa uutta panttaussitoumusta myöskään 3/2014, koska tuolloin kysymyksessä oli ensisijaisen vakuuden myynti. Lisäksi asiakkaan antaman panttauksen päättymisajankohta oli hänen jo 7/2013 allekirjoittamassaan panttaussitoumuksessa 30.7.2036, joten kysymyksessä ei ollut 3/2014 uusi ehto.

Vaikka uuden panttaussitoumuksen allekirjoittaminen ei ole aina tarpeen, käytännössä panttaussitoumukset päivitetään usein vastaamaan vallitsevaa tilannetta esim. vierasvelkavakuudessa tai velallisen omistamassa vakuudessa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Tällöin kysymyksessä ei ole uuden panttaussitoumuksen antaminen lain edellyttämine tiedonantovelvollisuuksineen vaan jo aikaisemmin annetun panttauksen päivittäminen vastaamaan vallitsevaa tilannetta.

Asiakas on esittänyt, että pankin olisi tullut myös oman luottopäätöksensä tueksi pyytää velallisilta tietoa heidän maksukyvystään ja taloudellisesta asemastaan 3/2014, jolloin ensisijaisen vakuuden myynti oli ajankohtainen. Koska päätös velallisten luotottamisesta on kuitenkin tehty jo 1/2009 ja 3/2014 kysymyksessä oli vakuuden myynti, pankille ei ollut tarvetta 3/2014 selvittää myöskään oman luottopäätöksensä tueksi niitä tietoja velallisten taloudellisesta tilanteesta ja maksukyvystä, mitä ennen luoton myöntämistä tulee selvittää.

Lain takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta 14 §:n mukaan luotonantajan on panttauksen voimassa ollessa pyynnöstä ilmoitettava pantinantajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista, jolla voidaan olettaa olevan merkitystä pantinantajalle. Tietojenantovelvollisuus koskee kuitenkin vain sellaisia seikkoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa pantinantajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä taikka jotka luotonantaja voi hankkia sen käytettävissä olevasta luottotietorekisteristä. Asiakas ei ole missään vaiheessa pyytänyt tällaista tietoa velallisista.

Lopuksi

Asiakkaalle on ennen panttauksen antamista 1/2009 annettu lain edellyttämällä tavalla tietoa velallisten taloudellisesta tilanteesta ja maksukyvystä. Pankilla ei ole vastaavaa tiedonantovelvollisuutta vierasvelkapantinantajalle luottosuhteen voimassaoloaikana vaikka vierasvelkapantinantajan antama panttaussitoumus sittemmin uudistettaisiin tai luoton ensisijainen vakuus myytäisiin.

Tämän lisäksi asiakas on saanut uudelleen tietoa velallisten maksukyvystä 7/2013 hänen omistamansa vakuuden vaihdon yhteydessä, vaikka pankilla ei vierasvelkavakuuden vaihtotilanteessa ole tiedonantovelvollisuutta velallisen taloudellisesta tilanteesta.

Panttaus on voimassa, kunnes päävelka on maksettu. Alkuvuonna 2014 ei ollut kysymys siitä, millä edellytyksillä asiakas oli valmis pitämään edelleen omaisuuttaan pankissa vierasvelkavakuutena. Alkuvuonna 2014 oli kysymys lainojen ensisijaisena vakuutena olevan kiinteistön myymisestä vapaaehtoisella kaupalla ja siitä, antaako asiakas suostumuksensa kiinteistön myyntiin vai ei. Asiakas antoi myyntiin suostumuksensa, vaikkakin toivein päävelkaan myöhemmin tehtävistä muutoksista. Jos asiakas ei olisi suostunut kiinteistön vapaaehtoiseen myyntiin, pankkikaan ei olisi voinut siihen suostua.

Pankki on tehnyt parhaansa, jotta asiakkaan toivomat muutokset velan ehtoihin olisi ollut mahdollista toteuttaa. Koska velalliset eivät ole kuitenkaan sopineet pankin kanssa muutoksista velan ehtoihin, asiakkaan toivomat muutokset ovat jääneet toteutumatta.

Asiakkaan ja pankin välisiin asioihin ei liity mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiakkaan 3/2014 allekirjoittamaan panttaukseen vetoamista voitaisiin pitää pankin taholta kunnianvastaisena tai arvottamana ja jonka vuoksi panttaus voitaisiin katsoa pätemättömäksi tai panttivastuun määrää tulisi sovitella.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Tilin erityispanttaussitoumus 8.7.2013

- Täytepantinantajan suostumus vakuuden myyntiin 7.3.2014

- Tilin erityispanttaussitoumus 7.4.2014

- Panttausehdot

- Pankin ja asiakkaan asiamiehen välistä sähköpostikirjeenvaihtoa

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asian ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, mitä asiakkaan ja pankin voidaan katsoa sopineen asiakkaan ensisijaisen pantin myynnille antaman suostumuksen mahdollisista edellytyksistä tai voidaanko asiakkaan katsoa jääneen perustellusti virheelliseen käsitykseen näiden edellytysten toteuttamisesta pankin moitittavaksi katsottavasta menettelystä johtuen. Mikäli toteuttamatta jääneistä muutoksista katsotaan sovitun tai asiakkaan katsotaan jääneen virheelliseen käsityksen suostumuksensa ehdoista pankin moitittavasta menettelystä johtuen, arvioitavaksi tulee myös, onko asiakkaan panttaussitoumus tämän johdosta katsottava pätemättömäksi tai tuleeko sitoumusta sovitella.

Asian arviointi

Asian käsittely Pankkilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi kuulla todistajia tuomioistuimen tavoin. Näin ollen lautakunnan ratkaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

Asiakkaan 7.3.2014 allekirjoittaman Täytepantinantajan suostumus vakuuden myyntiin -asiakirjan mukaan ”Täytepantinantajina annamme suostumuksemme siihen, että yllä mainittu ensisijainen vakuus saadaan myydä 275.000,00 euron hintaan panttauksemme pysyessä voimassa entisin ehdoin.”

Pankkilautakunta toteaa asiakkaan antaman suostumuksen olevan sanamuodoltaan yksiselitteinen ja ettei siinä aseteta kaupalle myyntihinnan lisäksi muita edellytyksiä.

Asiassa esitettyjen asiakkaan avustajan ja pankin edustajan välisten sähköpostikeskustelujen osalta Pankkilautakunta katsoo, ettei pankin voida katsoa niissä sitoutuneen siihen, että kaupan yhteydessä myös lainan ehdot muuttuisivat asiakkaan toivomalla tavalla. Lisäksi Pankkilautakunta katsoo asiakkaan avustajan lähettämien viestien osalta, ettei asiakaskaan ole niissä asettanut häneltä pyydetyn suostumuksen edellytykseksi viesteissä esitettyjä asiakkaan toivomia lainaa koskevia muutoksia.

Edelleen Pankkilautakunta katsoo, ettei pankin voida asiassa saadun selvityksen perusteella katsoa johtaneen asiakasta harhaan saadakseen tämän suostumuksen asunnon myyntiin.

Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, että mikäli pankki on tiennyt asiakkaan esittämät lainaa koskevat muutostoiveet epärealistisiksi, olisi pankin tullut hyvän pankkitavan mukaan kiinnittää asiakkaan huomio tähän. Näin siitäkin huolimatta, että tiedon B:n aikeista maksaa oman osuutensa loppuvelasta pois pankki on saanut asiakkaalta.

Edelleen pankin olisi Pankkilautakunnan näkemyksen ollut asianmukaista myös nimenomaisesti korostaa, että lainan ylimääräisistä lyhennyksistä ja lainaehtojen muutoksista pankin on sovittava velallisten kanssa. Koska asiakkaan avustajana ja asiamiehenä on heti kiinteistönmyyntiasian noustua esille ollut lakimies, joka on hoitanut yhteydenpitoa pankin suuntaan, Pankkilautakunta katsoo kuitenkin myös, että asiakkaan on tullut olla tietoinen siitä, että hänen pyytämistään päävelkaa koskevista muutoksista on sovittava velallisten ja pankin kesken, mitä ilman pankinkaan ei ole ollut mahdollista sitoutua muutospyyntöihin. 

Lopputulos

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo asiakkaan vaatimusten olevan perusteettomia.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Hidén

Jäsenet:

Atrila

Kallio

Lehtonen

Pulkkinen