Haku

PKL 104/15

Tulosta

Asianumero: PKL 104/15 (2015)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 20.08.2015

ASP. Lisäkorko.

Tapahtumatiedot

Asiakas on tehnyt asuntosäästösopimuksen pankin A kanssa 8.3.2010, mutta on ottanut ensiasunnon hankkimista varten ASP-lainan pankista B joulukuussa 2014. Pankki A on maksanut asiakkaalle sovitun säästöaikaisen 1 %:n koron, mutta kieltäytynyt maksamasta asiakkaalle lisäkorkoa ASP-tilille säästetyille varoille vedoten siihen, että asiakas ei ole ottanut lainaa pankista A.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii pankkia A maksamaan sovitun lisäkoron säästämälleen määrälle.  Näkemyksensä mukaan hän on täyttänyt tilisopimuksessa mainitut lisäkoron maksamisen edellytykset eikä sopimuksessa ole asetettu lisäkoron saamisen ehdoksi lainan ottamista pankista A.

Pankin vastine

Pankki A:n näkemyksen mukaan ASP-sopimuksessa on kyse kokonaisuudesta ja sen arvioinnin yhteydessä tulee ottaa huomioon sekä talletukselle maksettava tavanomaista korkeampi korko että luotosta aikanaan perittävä matalampi korko. Koska asiakas ei ole ottanut lainaa pankista A, on pankin näkemyksen mukaan olennaisia osia kokonaisuudesta jäänyt toteutumatta, minkä vuoksi se ei katso olevansa velvollinen maksamaan lisäkorkoa.

Pankki korostaa, että asiakas ei ole sidottu alkuperäiseen ASP-sopimuspankkiin, mutta lain ja sittemmin Valtiokonttorin antaman ohjeen mukaan asuntosäästösopimus tulee siirtää lainan myöntävään pankkiin, joka myös vastaa lisäkoron maksamisesta. Vapaa kilpailu ja asiakkaiden mahdollisuus valita pankkinsa eivät toteudu, jos pankeilla on erilaisia käytäntöjä lisäkoron maksamisessa. Ei myöskään ole mahdollista, että pankit poimisivat kokonaisuudesta vain itselleen edullisiksi katsomiaan osia.

Pankki korostaa, että se on pyrkinyt kaikin tavoin huolehtimaan asiakkaan oikeuksien toteutumisesta, mutta lainan myöntänyt pankki B ei ole suostunut lisäkorkoa maksamaan. Pankki A ei katso voivansa ottaa vastattavakseen toisen pankin velvollisuuksia.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Tili- ja asuntosäästösopimus ja sen yleiset ehdot

- Valtiokonttorin pankki A:lle lähettämä viesti

- Valtiokonttorin ohje 7.7.2011

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys asuntosäästösopimuksen lisäkoron maksuvelvollisuudesta tilanteessa, jossa asiakas ottaa kilpailuttamisen perusteella ASP-lainan toisesta pankista kuin siitä, jonka kanssa hän on alun perin tehnyt asuntosäästösopimuksen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

ASP-lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1980, joskin sitä on sittemmin useamman kerran päivitetty. Päivitykset ovat kuitenkin olleet lähinnä vain teknisiä ja koskeneet ikärajoja ja luoton määriä. Keskeiset voimassa olevat säädökset ovat asuntosäästöpalkkiolaki (1634/1992), laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982, jäljempänä korkotukilaki) ja asuntosäästöpalkkioasetus (1636/1992).

Alkuperäisenä ajatuksena on ollut, että asiakas kilpailuttaisi pankit jo ennen kuin hän tekee säästösopimuksen ja että samassa yhteydessä sovittaisiin viitekorosta ja tähän liittyvästä marginaalista, jonka avulla sekä talletuksille suoritettava korko että lainasta perittävä korko määrättäisiin ottaen lisäkoron osalta huomioon asetuksessa määritellyt vähimmäis- ja enimmäismäärät.

Tarkoituksena on toisaalta ollut, että asuntosäästötallettaja voisi mah­dollisimman vapaasti siirtää asiakkuutensa missä vaiheessa tahansa toiseen pankkiin menettämättä ASP-järjestelmän mukaisia etuja. ASP-lainsäädännöstä, muun muassa korkotukilain 2 §:n 1 momentista sekä asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 ja 3 §:stä, voidaan lisäksi päätellä tarkoituksena olleen, että jos asuntosäästötallettaja ottaa lainan muusta kuin asuntosäästösopimuksen alkuperäisenä osapuolena olevasta rahalaitoksesta, asuntosäästösopimus siirretään lainan myöntävään rahalaitokseen. Asuntosäästöpalkkioasetuksen 3 §:n mukaan siirrettävän asuntosäästösopimuksen vastaanottava rahalaitos vastaa talletukselle suoritettavasta lisäkorosta.

Asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 §:ssä säädetään asuntosäästösopimuksen ehdoista. Pykälän 3 momentin mukaan rahalaitoksen tulee asuntosäästösopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys.

Asiakkaan ja pankin A edustajan allekirjoittamassa tili- ja asuntosäästösopimuksessa todetaan talletus- ja lisäkoron osalta muun muassa, että korot ovat nostettavissa talletuksen lopetuksen yhteydessä. Lisäksi sopimuksen yleisissä ehdoissa, kohdassa 1 todetaan, että lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun asuntosäästötallettaja on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty tai rakennusvalvontaviranomainen on suorittanut tallettajan rakentaman tai rakennuttaman asunnon käyttöön hyväksymistä koskevan loppukatselmuksen. Edelleen kohdassa 2 kerrottu vastaantulolainan koostuvan korkotukilainasta ja tarvittaessa lisälainasta ja että tallettaja ja pankki sopivat erikseen korkotukilainan ja mahdollisen lisälainan ehdoista. Kohdassa 3 ovat puolestaan ehdot asuntosäästösopimuksen irtisanomisesta ja siirtämisestä toiseen pankkiin, jossa todetaan muun muassa, että mikäli tallettaja sopii toisen pankin kanssa asuntosäästösopimuksen siirtämisestä talletusaikana, vastaanottava pankki ottaa vastatakseen lisäkoron maksamisesta koko talletusajalta.

Valtiokonttori, jonka rooli ASP-järjestelmässä on lähinnä varmistua luoton täyttävän korkotuelle asetetut ehdot ja maksaa korkotuki pankeille, on lisäksi antanut toimijoille ohjeistusta ja koulutusta ASP-järjestelmään liittyen. Valtiokonttorin edustajat ovat myös olleet kuultavina lautakunnassa.

Valtiokonttori on 8.4.2015 antamassaan ohjeessa todennut, että sen näkemyksen mukaan asuntosäästösopimus on kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa asuntosäästöpalkkiolain edellyttämä asuntosäästöpalkkioasetuksessa säännelty asuntosäästösopimus, avattavan tilin sopimus ja vastaantulolainan luottosopimus ja että kilpailutuksen yhteydessä kokonaisuus tulee siirtää uuteen pankkiin. Valtiokonttori on todennut tämän olevan tarpeen, jotta se voisi hoitaa sille laissa asetettua valvontatehtävää. Valtiokonttori on myös korostanut, että rahalaitoksen tulee sopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys. Edelleen Valtiokonttori on todennut, että vuodesta 2012 lukien sen kannan mukaan lisäkoron maksaminen on pankin ja asiakkaan välinen asia, jonka ratkaisuun vaikuttaa näiden allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen sisältö.

Asian arviointi

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi se voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin. Tässä tapauksessa asiakas on vaatinut lisäkorkoa vain pankilta A.

Lautakunta toteaa, että se on tapauksissa PKL 15-16/15, 43-44/15 ja 45-46/15 arvioinut yksityiskohtaisesti asiakkaan ja asiaan osallisten pankkien asemaa sekä velvoitteita vastaavassa tilanteessa. Tapauksissa on todettu, että asiaan osallisten pankkien tulee hyvän pankkitavan mukaisesti varmistaa asiakkuudensiirron asianmukainen ja asiakkaan edut säilyttävä käytännön toteuttaminen tilanteissa, joissa asiakas on täyttänyt ASP-sopimuksen ehdot. Kyseisissä yksimielisissä tapauksissa on myös suositettu asiaan osallisia pankkeja maksamaan yhteisvastuullisesti asiakkaalle tämän allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.

Lopputulos

Edellä todettu huomioon ottaen, lautakunta suosittaa pankkia A maksamaan asiakkaalle tämän allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen mukaisen lisäkoron.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Sainio

 

Jäsenet:

Atrila

Lehtonen

Pulkkinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia