Tapahtumatiedot
Asiakkaat havaitsivat 2.1.2024 leivinuunia lämmittäessään vuonna 2004 rakennetun omakotitalon saunassa ja pesuhuoneessa savua. Pelastustoimi löysi kytöpalon saunan paneloinnin takana olevasta pystykoolauksesta, joka oli kiinnitetty tulisijan muuriin. Pelastusviranomaiset purkivat saunan panelointia, paloeristeet, palovillat sekä lauteet ja kiukaan turvakaiteet. Vahinkoalue oli saunan seinällä noin neliömetrin alueella. Lisäksi asuintiloihin kulkeutui savu- sekä hajuhaittaa.
Vakuutusyhtiö katsoi kielteisessä korvauspäätöksessään, että tulisijan seinämän suojaetäisyys puurakenteeseen ei ollut rakentamismääräysten ohjeiden mukainen ja palo johtui puutteellisesta suojaetäisyydestä.
Asiakkaiden valitus
Asiakkaat vaativat, että vakuutusyhtiö korvaa heille palovahingosta aiheutuneet kustannukset 22 158,80 euroa.
Rakennuksen vastavirtaleivinuuni palomuurirakenteineen oli toteutettu rakennussuunnitelman ja 2000-luvulla yleisesti noudatetun rakentamistavan mukaisesti. Omakotitalon oli rakentanut ammattimainen rakennusliike suunnitelmien mukaisesti. Taloa koskeviin rakennuspiirustuksiin ei ollut merkitty paloturvallisuutta koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä leivinuunin suojaetäisyyksistä tai siihen liittyvien rakenteiden tai läpivientien erityisistä paloturvallisuusvaatimuksista.
Rakentamisaikana käytettyä rakennetta ei ollut pidetty riskinä saati virheellisenä. Uunin takana oli saunaan rajoittuva palomuuriseinä. Arvio seinämän paksuudesta oli teoreettinen. Kyseiset tulisijan sijoittelua koskevat määräykset suojaetäisyyksistä eivät olleet sanamuotonsa mukaan yksiselitteisiä tai velvoittavia, vaan ne olivat esimerkinomaisia ja siten suosituksia.
Uunissa tai palomuurin rakenteessa ei ollut rakennus- tai asennusvirhettä eikä rakentamismääräysten suosituksenluonteisten suojaetäisyyksien käyttämättä jättäminen ollut vakuutussopimuksen rajoittamisehdoissa tarkoitettua rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaista rakentamista. Väitetyn rakennusvirheen ja palovahingon välillä ei ollut syy-yhteyttä.
Myös palon syy oli jäänyt selvittämättä. Vakuutusyhtiö ei ollut tehnyt tarvittavia lisätutkimuksia.
Tapahtuma oli objektiivisesti arvioiden äkillinen ja ennalta-arvaamaton, mitä vakuutusyhtiö ei ollut alun perin päätöksessään kiistänyt.
Kysymys oli tulkinnanvaraisesta ja rakenteessa piilossa olevasta seikasta. Vakuutusehdon soveltaminen johtaisi joka tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen tilanteessa, jossa asiakkaat eivät olleet menetelleet tuottamuksellisesti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimuksen.
Yhtiö viittaa korvauspäätöksensä perusteluihin. Palo oli syttynyt leivinuunista koolausrimaan johtuvan lämmön vaikutuksesta. Kiinnitysruuvin kuumeneminen palomuurin sisällä oli aiheuttanut koolausriman vähittäisen hiiltymisen ja lopulta syttymisen. Asiakkaat eivät olleet esittäneet mitään vaihtoehtoista syytä tulipalon syttymiselle eikä sellaista voinut olla.
Hormitutkimuksessa seinämän rakenne selvitettiin poraamalla koereikä palomuuriin saunan puolelta. Paksuus oli todettu riittävän luotettavasti 209 millimetriksi, jolloin suojaetäisyyden palaviin rakenteisiin tuli rakentamismääräysten mukaan olla 150 millimetriä. Suojaetäisyys ei täyttynyt. Kysymyksessä oli riskirakenne.
Rakentamismääräyskokoelman suojaetäisyydet olivat yksiselitteisiä, eivät esimerkinomaisia. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja. Vahingon korvattavuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, että rakennukselle oli myönnetty rakennuslupa tai että rakennusvalvonta oli hyväksynyt kohteen käyttöönotettavaksi. Merkitystä ei myöskään ole sillä seikalla, että samanlaisia riskirakenneratkaisuja oli käytetty myös muissa taloissa, asiakas ei ollut tietoinen käytetyn rakenteen riskialttiudesta tai että toinen yhtiö oli korvannut vastaavan vahingon.
Kun palon syttyminen aiheutui palomuurin sisällä olevan ruuvin kuumenemisesta ja lämmön johtumisesta ruuvista puurakenteisiin, kyse ei ollut objektiivisesti arvioiden myöskään ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vaan fysiikan lakien mukaisesta kausaliteetista.
Rakennus- ja asennusvirheitä sekä hyvän rakennustavan vastaista asentamista koskevat rajoitusehdot ovat kotivakuutuksen korvauspiiriä määritteleviä yleisesti käytettyjä vakuutussopimuksen osia. Kohtuuttomuutta ei ole pelkästään se, että vahinkoa ei korvata vakuutuksesta. Korvauspäätös ei johtanut asiakkaiden kannalta kohtuuttomuuteen.
Selvitykset
- Päätös pelastustoiminnasta
- Vahinkotarkastusraportti
- Raportti hormitutkimuksesta 15.1.2024
- Kartoitusraportti 15.8.2024
- Työraportti 22.11.2024
- Korjaussuunnitelma
- Raportti saunan remontista
- FISEn rakennusvirhepankki, tulisijan takana oleva virheellinen seinärakenne (RVP-T-PA-82)
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riitaa siitä, onko palovahinko korvattava asiakkaiden kotivakuutuksesta. Arvioitavana on ennen kaikkea se, onko asiakkaiden saunan kytöpalo aiheutunut rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta sen vuoksi, että leivinuunin ja saunan puukoolauksen välinen suojaetäisyys on ollut puutteellinen.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2023 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.
Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.
Ehtokohdan 5.1.1 mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli, tulisijasta tai lämmityslaitteesta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti noussut noki
[…]
Ehtokohdan 6.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata suunnittelu-, perustus-, asennus-, työ- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja.
E8 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Muuratut tulisijat, Ohjeet 1985
2 Tulisijan suunnittelu
[…]
Tulisija sijoitetaan irti muista rakenteista siten, että estetään lämmön siirtyminen näihin. […]
2.3 Suojaetäisyydet
Suojaetäisyydet palava-aineisiin rakennusosiin riippuvat tulisijojen ja niiden osien luokista. […]
Taulukossa 1 on esitetty tulisijojen luokitus ja suojaetäisyydet ja kuvassa 6 on esitetty esimerkki erilaisten suojaetäisyyksien liittymisestä toisiinsa. Kyseisen kuvan mukaan suojaetäisyys palaviin rakenteisiin tulisi olla 5–15 millimetriä seinämän paksuudessa ollessa 230 millimetriä tai enemmän ja 150 millimetriä seinämän paksuuden ollessa 110 millimetriä tai enemmän.
Asian arviointi
Näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä mukaan lukien se, että vahinko on seurausta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, on vakuutuskorvausta hakevalla. Vakuutusyhtiön vedotessa rajoitusehtoon on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta puolestaan vakuutusyhtiöllä.
Asiassa on selvitetty, että asiakkaiden saunassa on leivinuunin lämmityksen yhteydessä havaittu kytöpalo leivinuunin hormin kohdalla. Palo on ollut saunan paneloinnin takana olevassa pystykoolauksessa, joka on ollut kiinnitettynä suoraan tulisijan muuriin. Vahinkotarkastusraportin mukaan puurimat oli kiinnitetty harkkoseinään 90 millimetrin ruuveilla ja harkkoseinässä oli nokeentumaa palamaan syttyneen pystyriman kohdalla.
Hormitutkimuksessa palon syttymiskohdan korkeudeksi on kirjattu 150 senttimetriä ja sijainniksi lähes uunin pystylinjan keskikohta; leivinuuni on arvioitu hyväkuntoiseksi ja uunin toisiopalotilan sijainniksi noin 140–150 senttimetrin korkeus. Toisiopalotila oli uunin kuumin paikka, jota reunustavat tulitiilimuuraukset ja valuosat lämpenivät kuumapintaisiksi. Edelleen hormitutkimuksessa seinämän paksuutta on selvitetty rakenteita purkamalla ja mittaamalla. Paksuudeksi on näin saatu 209 millimetriä, mitä tukivat myös ympäröivien rakenteiden mittaukset.
Korjaussuunnitelman mukaan puukoolaukset oli saunassa kiinnitetty suoraan palomuuriin 90 millimetriä pitkillä ruuveilla ja propuilla. Koolaukset olivat hiiltyneet lähes poikki, ja tästä syntynyt kytöpalo oli aiheuttanut runsaasti savuvahinkoja. Palomuurin tiilistä ei ollut löytynyt valmistajaa ja sen todentamia suojaetäisyyksiä, joten korjaussuunnitelman mukaan palomuuriin ei saanut kiinnittää mitään palavaa ainetta.
Edellä esitetyn perusteella kytöpalo on syttynyt uunin pystylinjan keskikohdassa noin 150 senttimetrin korkeudessa. Palomuuriin pystykoolauksella ruuveilla kiinnitetyt rimat olivat hiiltyneet ja palotarkastuksessa on kuvattu palamaan syttyneen pystyriman kohta. Esitetyn selvityksen perusteella palon syttymiskohdaksi on selvitetty kyseinen kohta puurimoituksessa. Hormitutkimuksessa on selvitetty seinärakenteen paksuutta rakenteita purkamalla ja tekemällä mittauksia ympäröivistä rakenteista. Seinän paksuudeksi on näin selvitetty 209 millimetriä. Edelleen on selvitetty, että puukoolaukset saunassa oli kiinnitetty suoraan palomuuriin.
Rakentamisaikana voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E8 Muuratut tulisijat (1985) ohjeen mukaan tulisija sijoitetaan irti muista rakenteista siten, että estetään lämmön siirtyminen näihin. Ohjeessa on esitetty esimerkkejä erilaisten suojaetäisyyksien liittymisestä toisiinsa. Edellä todetuin tavoin käsiteltävässä tapauksessa puukoolaukset oli kiinnitetty suoraan palomuuriin. Toteutus on siten ollut rakentamismääräyskokoelman ohjeiden vastainen. Kytöpalo on syttynyt puukoolauksessa leivinuunin kuuman toisiopalotilan kohdalla. Asiassa ei ole ilmennyt palolle muuta syttymissyytä kuin se, että riittämätön suojaetäisyys uunista puurakenteeseen on aiheuttanut palon. Kysymys ei siten ole äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta eikä vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvata rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja. Näin ollen kysymyksessä ei ole korvattava palovahinko.
Asiakkaiden vakuutusehdon sovittelua koskevan vaatimuksen osalta lautakunta toteaa seuraavaa. Oikeuskäytännön mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi (KKO 1993:18 ja KKO 2001:135). Kysymyksessä oleva rajoitusehto on tavanomainen eikä korvauksen epäämistä voida tässä tapauksessa pitää kohtuuttomana seuraamuksena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Heikinsalmi
Jäsenet
Koskinen
Kuosa
Rantala
Ståhlberg