Tapahtumatiedot

A haki korvausta vapaa-ajan asunnollaan tekemistään vahinkoja ennalta ehkäisevistä toimista myrskyn aiheuttaman sähkökatkon ajalta. A oli saanut sähköyhtiöltä ilmoituksen sähkökatkosta ja lähtenyt seuraavana päivänä kotipaikkakunnaltaan omalla autollaan talviasuttavalle mökilleen lämmittämään varaavaa takkaa estääkseen vesiputki- ja vesilaiterikkoja ja niistä seuraavia mahdollisia vuotovahinkoja. Sähkökatko kesti ajanjakson 27.12.2025–2.1.2026. Koska mökissä ei ollut mahdollista yöpyä tai oleskella sähkökatkon vuoksi, yöpyi A läheisen paikkakunnan hotellissa, josta hän kulki päivittäin mökille omalla autollaan lämmittämään mökin varaavaa takkaa. A haki korvausta majoituksesta 629,55 euroa ja oman auton käyttökuluista 809,48 euroa. Oman auton käyttökulujen perustana A käytti Verohallituksen päätöksen mukaisia oman auton käyttökuluja eli 0,59 euroa/km.

Vakuutusyhtiö ilmoitti verkkoviestillä A:lle, että ylimääräisiä asumiskuluja korvataan vain vakituisen asunnon osalta, joten vapaa-ajan asuntojen vahingoissa korvausta majoituskuluista ei tule maksettavaksi. Myöskään matkakuluja kotoa vapaa-ajan asunnolle ei korvata, koska kyseessä eivät ole suoranaiseen esinevahinkoon liittyvät kulut. Kyseessä ei ollut vahinkotapahtuma, vaan A:n katsottiin täyttäneen velvollisuutensa huolehtia omaisuudestaan, jottei sähkökatkon aikana pääse aiheutumaan vahinkoa.

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuun ja ilmoitti, että haki korvauksia ehtokohdan 5.1 perusteella välittömästi uhkaavan vahingon torjumisesta aiheutuneista kuluista.

Vakuutusyhtiö vastasi A:lle, että kohtuullisiksi kustannuksiksi katsotaan yksi edestakainen matka kohteeseen. Yhtiö totesi, ettei Verohallituksen päätöksen mukaista kilometrikorvausta voida pitää korvauksen perusteena, koska se sisältää myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset. Vakuutusyhtiön hyväksymä oman henkilöauton käytöstä tuleva korvaus on 0,33 euroa/km. Näin ollen korvaus olisi 132 euroa edestakaisen matkan kotoa mökille ollessa yhteen­sä 400 kilometriä. Vakuutusyhtiö totesi, etteivät kulut ylitä omavastuuta, joten korvausta ei jäänyt maksettavaksi. Hotellimajoituksen sekä mökin ja hotellin välisten matkakulujen osalta yhtiö totesi, etteivät ne ole vakuutuksesta korvattavia, koska asumisen keskeytyksestä aiheutuvien kulujen korvaaminen edellyttää, että vahingon kohteena olevassa asunnossa asutaan pääsääntöisesti.

A teki oikaisupyynnön yhtiöön ja pyysi kirjallista korvauspäätöstä. A täsmensi, ettei ollut hakenut asumisenkeskeytymisen korvausta vaan esinevahingon torjunta- ja rajoittamiskuluja. A totesi hyväksyvänsä, että kilometrikorvaus määritetään taksan 0,33 euroa/km mukaan. A totesi, että vahingon torjunta edellytti useampia päivittäisiä käyntejä sähkökatkon keston ja epävarmuuden vuoksi sekä mökin pitämisenä koko ajan lämpimänä eikä kyse ollut vain yhdestä edestakaisesta matkasta. Lisäksi A totesi, että hotellimajoitus ei ollut asumisenkeskeytymistä vaan keino mahdollistaa päivittäinen vahingontorjunta ilman kohtuutonta ja turvallisuusriskinkin sisältävää edestakaista ajamista kotipaikkakunnalta. A pyysi arvioimaan hotellimajoituskulut kohtuullisuuden vahingon torjunnan näkökulmasta.

Korvauspäätöksessä 20.1.2026 vakuutusyhtiö totesi, että esinevahingon lisäksi vakuutuksesta korvataan kohtuulliset kustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sattuneen tai välittömästi uhkaavan, kyseisestä vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Niin sanotut huoltokustannukset eivät kuitenkaan ole torjuntakustannuksia. Huoltotöiden ja korjausten suorittaminen kuuluu vakuutetun velvollisuuksiin ja niiden laiminlyönti saattaa vahingon sattuessa johtaa korvauksen alentamiseen tai jopa epäämiseen. Yhtiö katsoi A:n hakemassa korvauksessa olevan kyse huolto- ja kunnossapitokustannuksista, joita vakuutuksesta ei korvata.

A oli tyytymätön korvauspäätökseen ja haki siihen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa vedoten aiemmin esittämiinsä perusteluihin.

Ratkaisussaan 12.2.2026 vakuutusyhtiö totesi, että tilanteessa, jossa sähkökatkos on kestänyt useamman päivän, voidaan korvattavaksi kuluksi katsoa yksi käynti mökillä esimerkiksi putkiston tyhjentämisen kaltaisen toimen suorittamiseksi. Sen sijaan mökin lämmittäminen oli ollut kiinteistön normaalia toimintaa, vaikka ensisijainen lämmitysmuoto ei olisikaan ollut käytettävissä. Yhtiö maksoi korvauksena kohtuullisista vahingontorjuntakustannuksista matkakulut 400 kilometrin matkalta, yhteensä 132 euroa vähentämättä omavastuuosuutta.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A pyytää FINEä arvioimaan, onko vakuutusyhtiön tulkinta torjuntakuluista vakuutusehtojen ja vakiintuneen ratkaisukäytännön mukainen ja tulisiko matkakulut useammalta käynniltä sekä hotellimajoitus korvata kohtuullisina vahingon torjuntakuluina. A katsoo, että ilman toimenpiteitä vuotovahinko olisi ollut erittäin todennäköinen ja vakuutuksesta korvattava. A:n mukaan toimet olivat suojeluohjeiden mukaisia.

Lisäkirjelmissään A toteaa, että rakennuksen lämmittämisessä varaavalla takalla ei ollut kyse tavanomaisesta kiinteistön ylläpidosta vaan poikkeuksellisesta tilanteesta ja että toimenpide kohdistui suoraan vahingon estämiseen. Takan lämmittäminen oli myös käytännössä ainoa keino estää putkiston jäätyminen.  

A vetoaa siihen, että käyttövesijärjestelmän tyhjentäminen jokaisen mahdollisen sähkökatkon varalta ei ole realistinen tai tarkoituksenmukainen ratkaisu tilanteessa, jossa mökkiä käytetään talvikaudella normaalisti ja se on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi vakuutusehdoissa nimenomaisesti edellytetään, että rakennuksessa pidetään kylmänä vuodenaikana riittävä lämpötila jäätymisvahinkojen estämi­seksi. Näin ollen lämmityksen ylläpitäminen myös sähkökatkon aikana oli vakuutusehtojen mukaista vahingon torjuntaa. A toteaa, että kyse on siitä, mikä on ollut olosuhteissa realistinen ja tarkoituksenmukainen vahingontorjuntatoimi. Rakennuksessa on käyttövesiverkosto sekä useita vesilaitteita, kuten lämminvesivaraaja, astianpesukone ja käänteisosmoo­silaitteisto. Näiden asianmukainen tyhjentäminen edellyttää useita toimenpiteitä, eikä kyse ole yksinkertaisesta tai nopeasti toteutettavasta toimenpiteestä. Lisäksi sähkökatko ja pakkasolosuhteet heikentävät olennaisesti mahdollisuuksia suorittaa järjestelmän hallittu tyhjentäminen. Käytännössä on olemassa riski, että järjestelmään jää vettä, joka voi jäätyä ja aiheuttaa vahinkoa. Näin ollen pelkkä teoreettinen mahdollisuus tyhjentämiseen ei tarkoita, että kyseinen toimenpide olisi ollut tässä tilanteessa realistinen tai ensisijainen vahingontorjuntakeino.

A:n mukaan kyseessä olleet kustannukset ovat vakuutusehtojen tarkoittamia kohtuullisia torjuntakuluja, eikä mökillä ole oleskeltu vaan käynnit rajoittuivat varaavan takan lämmittämiseen rakennuksen lämpötilan ylläpitämiseksi. A:n mukaan, mikäli vakuutusyhtiön esittämä tulkinta hyväksyttäisiin, jäätymisvahingon torjumiseksi tehtäviä toimenpiteitä pidettäisiin aina kiinteistön normaalina huoltona. Tällöin torjuntakuluehto ei käytännössä soveltuisi lainkaan tällaisiin tilanteisiin.

Käsillä olevassa tilanteessa rakennuksen normaali lämmitysjärjestelmä ei ole ollut käytettävissä pitkäkestoisen sähkökatkon vuoksi. Rakennuksen lämmittäminen varaavalla takalla ei siten ollut tavanomaista huoltoa, vaan poikkeuksellisessa tilanteessa tehty toimenpide vahingon torjumiseksi. Toimenpiteen tarkoituksena oli estää käyttövesijärjestelmän jäätyminen ja siitä seuraava vesivahinko. Kyse oli siten nimenomaisesti vahingon torjunnasta, ei kiinteistön normaalista ylläpidosta.

A:n mukaan nyt kyseessä oleva tilanne poikkeaa olennaisesti vakuutusyhtiön viittaamasta Vakuutuslautakunnan ratkaisusta VKL 778/14, eikä sitä voida soveltaa tähän tapaukseen. A:n kohdalla rakennuksen pääasiallinen lämmitysjärjestelmä ei ollut käytettävissä ja lämmitys oli toteutettavissa ainoastaan varaavan takan avulla. A oli myös aktiivisesti ryhtynyt toimenpiteisiin vahingon estämiseksi.

A vetoaa siihen, että kyseessä olevat toimenpiteet täyttävät vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen pelastamisvelvollisuuden ja vakuutusehtojen torjuntakuluja koskevan määräyksen edellytykset. A:n mukaan käyttövesijärjestelmän tyhjentäminen tilaamalla paikallinen LVI-liike on jälkikäteinen oletus eikä vastaa tosiasiallista tilannetta. Sähkökatko oli pitkäkestoinen ja sen päättymisajankohta epävarma, minkä vuoksi ei ollut ennakoitavissa, kuinka pitkäksi aikaa järjestelmä tulisi poistaa käytöstä. Käyttövesijärjestelmän tyhjentäminen ulkopuolisen toimijan avulla olisi tarkoittanut käytännössä sitä, että järjestelmä olisi pitänyt myöhemmin myös ottaa uudelleen käyttöön. Tämä olisi edellyttänyt lisäkäyntejä ja kustannuksia sekä lisännyt virheiden ja vahinkojen riskiä. Lisäksi sähkökatkon ja pyhäpäivien aikana ei voida pitää varmana, että päivystävä LVI-palvelu olisi ollut viivytyksettä saatavilla tai että toimenpide olisi voitu toteuttaa hallitusti olosuhteet huomioiden. Kyse ei siten ollut realistisesta tai yksiselitteisestä vaihtoehdosta. Vakuutusyhtiö on arvioinut kyseisen vaihtoehtoisen toimenpiteen kustannukseksi 400 euroa. A toteaa, että tämä on hypoteettinen arvio eikä perustu toteutuneisiin olosuhteisiin. Lisäksi arvio ei huomioi mahdollisia lisäkäyntejä, käyttöönottoa tai epäonnistuneen tyhjennyksen riskejä. Toteutuneet kustannukset (1 082,31 euroa) ovat kokonaisuutena arvioiden kohtuulliset suhteessa torjuttavana olleen vahingon mahdolliseen laajuuteen.

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja viittaa korvauspäätökseensä sekä yhtiön sisäisessä muutoksenhaussa tehtyyn ratkaisuun. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei pakkaskaudella talvikäytössä olevan rakennuksen käyttövesiputkiston jäätyminen ja rikkoutuminen, jos lämmitys on sähkökatkon vuoksi pois päältä pidemmän aikaa, ole ennalta arvaamaton tapahtuma vaan väistämätön seuraus rakennuksen sisälämpötilan laskemisesta. Mikäli käyttöveden halutaan olevan talvellakin jatkuvasti käytössä, tunnollinen rakennuksen omistaja pitää vakuutuksesta riippumatta huolen siitä, että jäätymisestä johtuvaa vahinkoseuraamus­ta ei pääse tapahtumaan, ja pyrkii ylläpitämään rakennuksessa riittävän lämpötilan välttääkseen putkiston jäätymisen ja muut mahdolliset vahingot. Riittävän lämpötilan ylläpitäminen myös poikkeusoloissa on siten normaalia kiinteistön hoitoa ja huoltoa, josta aiheutuvat kustannukset eivät ehtokohdan 6.20 perusteella ole vakuutuksesta korvattavia. Yhtiö toteaa, että jäätymisvahinko on mahdollista ehkäistä ennalta myös kertaluontoisella toimenpiteellä tyhjentämällä käyttövesijärjestelmä. Sen vuoksi yhtiö on katsonut aiheelliseksi korvata A:lle yhden edestakaisen käynnin kohteessa.

Lisävastineissaan vakuutusyhtiö toteaa, että vaikka käsiteltävässä tapauksessa käyttövesijärjestelmän tyhjentäminen olisi ollut hankalaa, se oli kuitenkin mahdollista tehdä. Kun mökki haluttiin pitää sähkökatkon aikana käyttökunnossa lämmittämällä sitä varaavalla takalla, kyse oli huoltotoimenpiteestä, josta aiheutuneet välilliset kulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia.  

Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 778/14 ja toteaa siinä katsotun, että vaikka varsinainen lämmitysjärjestelmä olisi rikkoutunut talvella, torjuntakuluna korvattava hätätoimi olisi ollut vesijohtoverkoston tyhjentäminen. Lämmityksen puuttumisen syyllä ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä olettaen, että se on jokin äkillinen ja ennalta arvaamaton, korvaukseen oikeuttava ilmiö.

Yhtiön mukaan paikkakunnalla, jossa mökki sijaitsee, on myös pyhäpäivinä päivystävä LVI-liike, jolta käyttövesijärjestelmän tyhjennyksen olisi voinut tilata. Päivystystaksa on yleensä 200 euroa/tunti ja tyhjennys ei kestä kauaa. Yhtiö totesi maksavansa A:lle torjuntakuluna 400 euron lisäkorvauksen LVI-liikkeen arvioidun työmäärän mukaisesti.

Muilta osin vakuutusyhtiö katsoo, että käänteisosmoosilaite on irrotettavissa ja vietävissä mukana lämpimiin tiloihin, ellei sitä saada kokonaan tyhjäksi. Yhtiö toteaa myös, että astianpesukoneen suojelemiseksi A:n vaatimat torjuntakulut eivät koneen arvoon nähden ole kohtuullisia, eikä korvauksen maksamiselle tältä osin ole perusteita. Mikäli koneeseen jää pieni määrä vettä, se ei todennäköisesti aiheuta koneen vaurioitumista.    

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vahinkotapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta vahinkotapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa. […]

Ehtokohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) alakohdan 6.20 mukaan vakuutuksesta ei korvata huolto- tai kunnossapitokustannuksia, eikä putkien sulatuksesta tai viemäreiden avauksesta aiheutuvia kustannuksia.

Suojeluohjeiden ehtokohdan 4 (Omaisuuden suojelu vuoto- ja jäätymisvahingoilta) mukaan vesijohtoverkoston ja LVI-laitteiden jäätymisen ja vuotovahinkojen estämiseksi rakennuksen riittävästä lämmityksestä ja valvonnasta on huolehdittava. Kaikissa huonetiloissa on pidettävä vähintään +12 asteen tasainen lämpötila kylmänä vuodenaikana ja huolehdittava ilmankierrosta huonetilojen välillä.

Jos rakennus jätetään ilman valvontaa yli viikoksi, on rakennuksen sisällä olevan käyttövesiverkoston sulkuventtiili suljettava tai käyttövesipumppu kytkettävä pois käytöstä. […]

Korvaussääntöjen ehtokohdan 5.1 (Vahingon rajoittamisen ja viranomaismääräysten kustannukset) mukaan enimmäiskorvauksesta tai vakuutusmäärästä riippumatta vakuutuksesta korvataan suoranaisen esinevahingon lisäksi
- kohtuulliset kustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sattuneen tai välittömästi uhkaavan, tästä vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta
- […].

Ehtokohdan 5.2 (Asumisen lisäkustannukset korvattavassa vahingossa) mukaan enimmäiskorvauksesta riippumatta korvataan suoranaisen esinevahingon lisäksi vakuutusyhtiön etukäteen hyväksymät kohtuulliset lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sen johdosta, että vakituista asuntoa ei voida kokonaan tai osittain käyttää näiden vakuutusehtojen mukaan korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. […]

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, ovatko A:lle aiheutuneet kustannukset hotellimajoituksesta sekä vapaa-ajan asuntona toimivan mökin ja hotellin välisistä matkakuluista vakuutuksesta korvattavia vahingon torjuntakuluina.

Asiassa riidatonta on, että A:n mökillä on ollut sähkökatkos ja olosuhteet mökillä ovat olleet sellaiset, että muun muassa putkiston jäätyminen on ollut mahdollista. A on sähkökatkoksen takia matkustanut mökilleen lämmittämään sitä varaavalla takalla usean päivän ajaksi. A on yöpynyt lähellä sijaitsevalla paikkakunnalla hotellissa, josta on päivittäin kulkenut omalla autollaan mökille. A:n mökki on ympärivuoden asuttava, joten putkistoissa on ollut vettä.

A katsoo, että hänelle aiheutuneet matka- ja majoituskustannukset tulisi korvata vakuutuksesta vahingon torjuntakuluina, eikä vesijohtoverkoston tyhjentäminen ole ollut mahdollinen eikä luotettava toimenpide nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Vakuutusyhtiö katsoo, että torjuntakuluna korvattava hätätoimi olisi ollut vesijohtoverkoston tyhjentäminen, ja yhtiö on korvannut yhden edestakaisen matkan A:n kotoa mökille. Korvaus 400 kilometriltä on ollut 0,33 euroa/km, yhteensä 132 euroa, ja lisäksi vakuutusyhtiö on maksanut 400 euron lisäkorvauksen LVI-liikkeen arvioidun työmäärän mukaisesti.

FINE toteaa, että vakuutuksesta korvataan ehtojen mukaan suoranaisen esinevahingon lisäksi välittömästi uhkaavan vahingon torjuntakulut. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että korvaus vahingon torjuntakuluista käsittää korvauksen niistä toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä vahingon torjumiseksi tai sen rajaamiseksi (esimerkiksi VKL 464/14). Vakuutuslautakunta on myös katsonut, että lain tarkoittamana pelastamistoimena voisi olla esimerkiksi putkiston tyhjentämisen kaltainen niin sanottu hätätoimi. Sen sijaan talon normaali lämpimänä pitäminen kylmän kauden aikana ei lautakunnan tulkinnan mukaan ole pelastamisvelvollisuuden täyttämistä, vaikka lämmitystä hoidettaisiinkin korvaavalla lämmityslaitteistolla (esimerkiksi VKL 778/14).  

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella paikkakunnalla on ollut päivystävä LVI-liike, joten FINE pitää käyttövesijärjestelmän tyhjentämistä mahdollisena toimenpiteenä tapauksessa. FINE katsoo, ettei A:n mökin vesijohtoverkoston tyhjentäminen ole sellainen toimenpide, jota LVI-asentaja ei pystyisi tekemään siten, että putkiston ja käyttölaitteiden jäätymisriskiltä vältytään. Lisäksi FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan rakennuksen lämpimänä pitäminen ei ole pelastamisvelvollisuuden täyttämistä, vaikka lämmitystä hoidettaisiinkin korvaavalla lämmityslaitteistolla, joten A:n mökin lämmittämistä varaavalla takalla ei voida pitää pelastamisvelvollisuuden täyttämisenä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa rakennuksen LVI-laitteistoon kohdistuvan jäätymisvahingon vaara olisi FINEn näkemyksen mukaan tullut torjutuksi tyhjentämällä vesijohtoverkosto. Vakuutusyhtiö on maksanut korvauksen tyhjennyskuluista paikallisen LVI-liikkeen veloitukseen perustuvan arvion mukaan, eikä asiassa ole esitetty selvitystä, jonka mukaan tyhjennystä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa arvioiduilla kustannuksilla. Lisäksi vakuutusyhtiö on korvannut A:lle yhden edestakaisen matkan omalla autolla kotoa mökille. FINE katsoo vakuutusyhtiön korvanneen A:lle välittömästi uhkaavan vaaran torjumisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisesti, joten asiassa ei ole perusteita suosittaa lisäkorvauksen maksamista.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen                                     
Esittelijä Karppinen