Tapahtumatiedot
Asiakkaan tytär kuljetti 10.9.2025 asiakkaan ajoneuvoa metsätiellä. Ajoneuvo suistui jyrkässä kaarteessa oikealle ajoradalta ja törmäsi kylki edellä puuhun. Kuljettajan ilmoituksen mukaan vahinkopaikalla oli 30 km/h nopeusrajoitus, ja hän ajoi ennen vahinkoa noin 40 km/h nopeudella. Ajoneuvo tarkastettiin vahinkotarkastuksessa, jossa sen todettiin vaurioituneen korjauskelvottomaksi. Asiakas haki korvausta ajoneuvon vaurioista kaskovakuutuksesta.
Poliisi kävi vahinkopaikalla ja määräsi kuljettajan ajokieltoon. Tutkintailmoituksen mukaan ajoneuvo suistui ajoradalta liian suuren tilannenopeuden vuoksi. Ajoneuvossa oli kuljettajan lisäksi yksi matkustaja. Vahingossa ei aiheutunut henkilövahinkoja. Poliisi on kirjannut tapahtumaan liittyen vakavan piittaamattomuuden.
S Oy:n vahinkotarkastaja luki ajoneuvon EDR-tiedot ja antoi niiden perusteella lausunnon. Lausunnon mukaan ajoneuvosta löydettiin yksi noin viiden sekunnin pituinen tallenne. Tallenteen alussa ajoneuvon nopeus on ollut 85 km/h, eikä kaasua tai jarrua ole käytetty. Jarrutus on aloitettu 4,5 sekuntia ennen tallenteen alkua, mutta lopetettu 2,5 sekuntia ennen tallennetta, jolloin kaasua on alettu painaa. Jarrutus on aloitettu uudelleen 0,5 sekuntia ennen törmäystä. Törmäysnopeus on ollut 44 km/h. Tallenteen mukaan kaasupoljinta on painettu yli 60 prosenttia ja moottorin kierrosluku on ollut noin 3 200 rpm, samalla kun ajonopeus on pysynyt noin 62 km/h tasolla. Ohjausta on käännetty voimakkaasti vasemmalle. Ajoneuvon luistonesto ja ajovakaudenhallintajärjestelmä ovat olleet pois kytkettyinä. Nopeustieto perustuu renkaiden keskimääräiseen pyörimisnopeuteen ja vastaa mittarinopeutta. Todellinen nopeus voi olla jonkin verran mittarinopeutta alhaisempi, mutta nykyajoneuvoissa ero on vähäinen.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa kielteisen korvauspäätöksen 24.10.2025. Yhtiö vetosi S Oy:n lausuntoon ja katsoi, että ajoneuvoa oli kuljetettu huomattavaa ylinopeutta ennen ulosajoa. Kuljettajan menettely samaistettiin vakuutuksenottajaan. Yhtiön mukaan käytetty ajonopeus osoittaa törkeää huolimattomuutta, minkä vuoksi korvausta ei makseta.
Asiakas teki oikaisupyynnön ja vaati päätöksen kohtuullistamista. Asiakas totesi, ettei vakuutusehdoissa ole määritelty, missä määrin korvausta alennetaan törkeän huolimattomuuden perusteella. Lisäksi asiakas katsoi, ettei liikennelainsäädäntö edellytä ajovakaudenhallintajärjestelmän tai luistoneston käyttämistä. Asiakkaan mukaan 85 km/h nopeus olisi ollut mahdollista alentaa hallitusti jarruttamalla noin kolmessa sekunnissa 30 km/h nopeuteen. Vahinko johtui kuljettajan arviointivirheestä, eikä menettelyä voida pitää törkeänä huolimattomuutena tai turvallisuudesta piittaamattomuutena. Asiakas katsoi, että tilanteessa ilmeni inhimillinen paniikkireaktio ajoneuvon lähtiessä luistoon, jolloin kuljettaja painoi hetkellisesti kaasua jarrun sijasta, mutta korjasi toimintaansa nopeasti. Lisäksi asiakas toi esiin, että päätöksessä mainittu lähes kolminkertainen ylinopeus ei ollut jatkuvaa, vaan kyse oli hetkellisestä nopeuspiikistä ennen hidastamista. Asiakkaan mukaan nopeusarviossa tulisi huomioida myös mahdollinen mittarivirhe. S Oy:n ilmoittama törmäysnopeus on ollut lähellä kuljettajan omaa arviota. Asiakas viittasi lisäksi siihen, ettei kuljettajalla tai vakuutuksenottajalla ole aiempia vahinkoja vakuutushistoriassaan. Yhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa vahingosta osan, esimerkiksi 50 prosenttia täysimääräisestä korvauksesta. Asiakkaan mukaan vahingon olosuhteet huomioon ottaen jonkinasteinen korvauksen alentaminen voi olla perusteltua, mutta korvauksen epääminen kokonaan on kohtuutonta. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö on arvioinut kuljettajan menettelyn törkeän huolimattomaksi ottamatta riittävästi huomioon tilanteeseen vaikuttaneita inhimillisiä tekijöitä. Päätös perustuu S Oy:n EDR-raporttiin, joka kuvaa ajotapahtumia noin viiden sekunnin ajalta ennen törmäystä. Asiakkaan mukaan raportti esittää nopeuksia ja ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä, mutta ei anna kokonaiskuvaa tapahtumaketjun syistä tai menettelyn moitittavuudesta.
Lisäksi asiakas viittaa poliisin tutkintailmoitukseen, jossa on kirjattu kuljettajan syyllistyneen vakavaan piittaamattomuuteen liikenneturvallisuutta kohtaan. Asiakkaan mukaan poliisin arvio on tehty ilman käytettävissä olleita tarkkoja tietoja ajonopeuksista. Asiakas toteaa myös, että kuljettaja hyväksyi tilanteessa tehdyn arvion vahingon jälkeisessä shokkitilassa eikä tuolloin kyennyt ottamaan siihen kantaa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo, että sen antama korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen, eikä asiassa ole esitetty sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta muuttaa päätöstä. Yhtiö viittaa poliisin tutkintailmoitukseen, jonka mukaan vahingon syynä on ollut liian suuri tilannenopeus. Poliisi on lisäksi katsonut kuljettajan menettelyn osoittaneen vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan ja määrännyt kuljettajan välittömään ajokieltoon. Yhtiön mukaan arvio on perustunut vahinkopaikan olosuhteisiin ja ajoneuvon vaurioihin, vaikka tarkkaa ajonopeutta ei ole ollut poliisin tiedossa. Yhtiö tuo esiin myös vahinkotarkastuksessa havaitut laajat vauriot. Ajoneuvon korjauskustannusten arvio ylittää 20000 euroa, ja vauriot ovat ulottuneet ajoneuvon kantaviin rakenteisiin. B-pilari on vääntynyt, ja esimerkiksi takaoven pintapelti ei ole ainoastaan painunut, vaan myös revennyt liitoksistaan. Yhtiön mukaan vauriot osoittavat törmäyksen olleen voimakas.
Yhtiö vetoaa lisäksi ajoneuvon EDR-tietoihin ja S Oy:n niistä antamaan lausuntoon. Lausunnon mukaan ajoneuvoa on kuljetettu välittömästi ennen ulosajoa noin 85 km/h nopeudella. Ajoneuvo on lähtenyt luistoon ja suistunut tieltä, minkä jälkeen mitatut nopeudet kuvaavat hallinnan menettämisen jälkeistä vaihetta. Yhtiön mukaan ajoneuvon luistonesto ja ajovakaudenhallintajärjestelmät ovat olleet tietoisesti kytkettyinä pois päältä. Järjestelmien pois kytkeminen ei voi olla tapahtunut huomaamatta, koska ajoneuvo ilmoittaa siitä kuljettajalle. Yhtiön käsityksen mukaan turvajärjestelmiä poistetaan käytöstä lähinnä ajoneuvon luistattamista varten, eikä niiden poiskytkennälle ole tavanomaisessa ajossa perusteltua syytä.
Yhtiö kuvaa vahinkopaikan olosuhteita poikkeuksellisen vaativiksi. Kyseessä on kapea, käytännössä yhden ajoneuvon levyinen metsässä kulkeva tie, jolla ei ole piennarta. Vahinkopaikalla tie kaartuu jyrkästi vasemmalle lähes 90 asteen kulmassa, ja näkyvyys on heikko. Vahinko on sattunut syyskuussa ilta-aikaan, jolloin on ollut pimeää eikä tiellä ole ollut katuvalaistusta. Tie on ollut kuiva ja päällystetty. Yhtiö katsoo, että vaikka turvajärjestelmien käyttö ei ole lainsäädännön mukaan pakollista, niiden tietoinen poiskytkeminen yhdessä lähes kolminkertaisen ylinopeuden kanssa näissä olosuhteissa osoittaa törkeää huolimattomuutta ja piittaamattomuutta vahinkoriskistä. Yhtiön mukaan vahinko on johtunut kuljettajan huomattavasta ylinopeudesta ja ajotavasta, eikä kyse ole pelkästä arviointivirheestä tai mittarivirheestä. Yhtiö katsoo myös, että kuljettaja on tietoisesti peitellyt todellista käytettyä nopeutta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että kuljettaja kuljetti ajoneuvoa vakuutuksenottajan luvalla, jolloin vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisen samastamisen edellytykset täyttyvät. Asiassa on näin ollen kyse sen arvioimisesta, onko kuljettaja aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella ja onko kuljettajan menettely ollut niin moitittavaa, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:ien perusteella evätä korvaus.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaa, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.
Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:
1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.
Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.3.2025 alkaen, kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti, ennalta arvaamattomasti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
- kuorma-auton äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta kaatumisesta kuormaa lastattaessa tai purettaessa.
[…]
Asian arviointi
Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamis- tai epäämisperusteesta.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ajoneuvon ajovakauden hallinta ja luistonesto ovat olleet ennen vahinkoa kytkettyinä pois päältä. Ajoneuvoa on kuljetettu ennen ulosajoa huomattavalla nopeudella. EDR-tietojen perusteella nopeus on ollut enimmillään noin 85 km/h, minkä jälkeen nopeutta on jarruttamalla jonkin verran alennettu. Ennen törmäystä ajoneuvoa on ohjattu voimakkaasti vasemmalle ja samanaikaisesti kaasua on painettu merkittävästi, minkä seurauksena ajoneuvon on arvioitu mahdollisesti olleen luistossa. Jarrutus on aloitettu uudelleen vasta noin 0,5 sekuntia ennen törmäystä, joka on tapahtunut noin 44 km/h nopeudella.
Vakuutuslautakunta katsoo EDR-tietoihin, niitä koskevaan lausuntoon ja muuhun asiassa esitettyyn selvitykseen perustuen näytetyksi, että ajoneuvon nopeus ennen ulosajoa on ollut noin 85 km/h. Nopeusarviota tukee myös ajoneuvolle aiheutuneiden vaurioiden laatu ja laajuus. Yleisesti nopeusrajoitusta voidaan pitää tienpitäjän arviona turvallisesta enimmäisnopeudesta kyseisellä tieosuudella hyvissä näkyvyys- ja keliolosuhteissa. Tässä tapauksessa kuljettaja on kuljettanut ajoneuvoa selvästi yli kaksinkertaisella nopeudella 30 km/h nopeusrajoitukseen nähden, mikä on johtanut jyrkässä kaarteessa ajoneuvon suistumiseen ulos tieltä. Vahinkopaikka on ollut kapea metsätie, jossa näkyvyys jyrkässä kaarteessa on ollut rajoittunut. Vahinkohetkellä on ollut pimeää, eikä vahinkopaikalla ole ollut valaistusta. Tie on ollut kuiva ja päällystetty.
Lautakunta toteaa, että ajonopeus on ollut olosuhteisiin nähden erittäin korkea. Kun tähän yhdistetään se, että ajoneuvon ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmät ovat olleet tietoisesti kytkettynä pois käytöstä, kuljettajan menettelyn voidaan katsoa merkittävästi lisänneen vahingon syntymisen riskiä. Vakuutuslautakunta katsoo kokonaisuutena arvioiden, että kuljettajan menettely osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta vahinkoriskistä ja vakuutussopimuslain 30 §:ssä tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä kolarointivakuutuksesta maksettava korvaus.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 3–2. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Koskinen, Kuosa ja Yrttiaho. Puheenjohtaja Koposen ja jäsen Ståhlbergin eriävä mielipide on liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Kukkonen
Jäsenet
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho
Eri mieltä olevien jäsenten mielipide
Puheenjohtaja Koponen ja jäsen Ståhlberg:
Erimielisyys tapauksessa koskee vakuutettuun samastettavan ajoneuvon kuljettajan osoittaman törkeän huolimattomuuden kokonaisarviointia ja vakuutuskorvauksen epäämistä kokonaan. Olemme enemmistön kanssa samaa mieltä törkeän huolimattomuuden täyttymisestä ratkaisusuosituksen perusteluissa esitettyjen seikkojen nojalla. Tietoista riskinottoa osoittavat olosuhteisiin nähden huomattavan korkea ajonopeus, ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmien kytkeminen pois päältä sekä ajoneuvon todennäköisesti tarkoituksellinen kuljettaminen luistossa kaarretta ajettaessa.
Emme kuitenkaan katso asiassa näytetyn, että kuljettaja olisi suhteutunut vahinkoon täysin piittaamattomasti. Törkeän huolimattomuuden tulee johtaa korvauksen menettämiseen vain poikkeuksellisesti. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössäkin on katsottu, että korvauksen epääminen kokonaan tulee kysymykseen vain törkeimmissä tapauksissa.
Katsomme, ettei tässä asiassa täyty sellainen lähellä tahallisuutta oleva poikkeuksellisen vakava huolimattomuus, joka oikeuttaisi korvauksen epäämiseen kaskovakuutuksesta kokonaan. Nopeusrajoituksen ylityksen suuruuden huomioon ottamisen lisäksi asiassa on annettava merkittävä painoarvo myös sille, kuinka todennäköistä vahinkoseurauksen aiheutuminen on ollut ja kuinka vakavia ennakoitavissa olevat vahingot ovat olleet. Käytetty ajonopeus on ollut kyseiselle tieosuudelle huomattavan korkea, mutta tapauksessa ei ole esitetty rekonstruktiolaskelmaa taikka muuta selvitystä siitä, että ajoneuvon hallinnan menetys ja ulosajo olisivat tällaisen nopeuden hyvin todennäköinen seuraus. Ajonopeus ei myöskään ole ollut niin korkea, että ennakoitavissa olleet taikka asiassa toteutuneet vahingot olisivat olleet poikkeuksellisen suuret.
Näiden seikkojen nojalla katsomme, että korvauksen epäämistä kokonaan ei voida pitää tapauksessa perusteltuna ja että Vakuutuslautakunnan tulisi suosittaa korvauksen alentamista enintään 2/3 osalla.