Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan poro juoksi 14.11.2025 A:n Renault Megane -merkkisen henkilöauton kylkeen. Poroa väistettäessä ajoneuvo suistui tieltä lumipenkkaan, ja poro osui lievästi ajoneuvon kylkeen. Ajoneuvo hinattiin takaisin tielle, ja hinausliike tarkisti, että se on kunnossa ja ajokelpoinen. Vahinkotapahtuman jälkeen ajoneuvolla jatkettiin matkaa ja ajettiin noin 90 kilometriä. Seuraavan kerran ajoneuvolla ajettiin seuraavana päivänä, jolloin se käynnistyi normaalisti. Kun ajoneuvolla oli ajettu noin 100 metriä, se sammui kesken ajon, ja moottorin vikavalo sekä akun merkkivalo syttyivät. Tämän jälkeen ajoneuvo ei enää käynnistynyt ja se hinattiin autokorjaamo X Oy:n tutkittavaksi. Lisäksi korjaamo Y Oy teki koeponnistuksen moottorin kaikille sylintereille todeten kannen venttiilien vuotavan.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 3.12.2025. Yhtiö korvasi oikean takalokasuojan vaurion, mutta teki muutoin asiassa kielteisen korvauspäätöksen. Vahinkotarkastustietojen mukaan oikeassa takalokasuojassa oli lommo ja moottori oli vaurioitunut. Moottorivauriota oli tutkittu tarkemmin X Oy:n autokorjaamolla, ja tutkimuksessa oli todet­tu, että moniurahihnassa oli vaurioita ja säikeitä puuttui. Hinausliikkeen selvityksen mukaan lunta oli ollut noin 10–15 senttimetriä vahinkopaikalla. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei ollut teknisesti mahdollista, että moniurahihna pääsisi jakopäähän. Päätöksen mukaan X Oy oli pitänyt mahdollisena, että jakopäähän olisi päässyt lunta, joka olisi muuttunut siellä jääksi, joka puolestaan olisi muuttanut jakohihnan ajoitusta. Jos jakopäähihnan koteloon ja jakopäänhihnaan muodostuu jäätä, aiheuttaa se kuitenkin moottorin rikkoutumisen jo ajoneuvoa käynnistettäessä. Vakuutusyhtiö katsoi, etteivät moniurahihnan vauriot olleet aiheutuneet poroon törmäämisestä, vaan kyseessä oli tekninen vika.

Vakuutusyhtiölle toimittamassaan oikaisuvaatimuksessa A vetosi siihen, että ajoneuvo suistui poroa väistäessä syvään lumipenkkaan noin 40 km/h nopeudella. Hinausliikkeen laskuun kirjattu toimenpide "ylösveto" sekä silminnäkijän lausunto todistivat, että ajoneuvo oli ollut syvällä hangessa. Hinauksen jälkeen ajoneuvolla oli ajettu 90 kilometriä, minkä aikana moottorin lämpö oli sulattanut rakenteisiin pakkautuneen lumen vedeksi ja sohjoksi. Tämän jälkeen ajoneuvo oli ollut yön yli pakkasessa, ja moottoritilaan ja hihnakoteloon tunkeutunut vesi/sohjo oli jäätynyt kiinteäksi jääksi. Kun ajoneuvo oli käynnistetty seuraavan kerran, jäätynyt vierasaine oli rikkonut apulaitehihnan mekaanisesti noin 100 metrin ajon jälkeen. A:n mukaan oli yleisesti tunnettu ja dokumentoitu fakta, että tietyissä Renaultin moottoreissa rispaantuvan apulaitehihnan säikeet voivat tunkeutua kampiakselin hihnapyörän takaa jakohihnakoteloon ja aiheuttaa jaon sekoamisen. A:n mukaan X Oy:n korjaamolla teh­ty havainto ”säikeistä moottoritilassa” todisti, ettei hihna ollut katkennut kerralla sen vanhuudesta johtuen, vaan se oli hajonnut rispaantumalla mekaanista estettä eli jäätä vasten. Rispaantumisprosessi oli vienyt lyhyen aikaa eli 100 metrin ajon, jonka jälkeen vaurioitunut hihna oli lopullisesti pettänyt tai suistunut. A myös totesi, että ajoneuvon jakopää oli huollettu täydellisesti vain noin 24 000 ajokilometriä aiemmin, ja toimitti tositteena autokorjaamo Y:n korjauslaskun. Lisäksi A vetosi Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin FINE-021096 ja VKL 632/13.

Vakuutusyhtiö teki 23.12.2025 toisen kielteisen korvauspäätöksen ajoneuvon moottorivaurioiden osalta katsoen, että kyse oli teknisestä viasta, joka ei ollut seurausta vahinkotapahtumasta. Yhtiö totesi, että tapahtumapaikalta saatujen selvitysten ja moottorin rakenne huomioon ottaen jäi näyttämättä, että ulosajon jälkeen moottoritilaan tai suoraan jakopäähään olisi päässyt lunta ottaen erityisesti huomioon jakopään tiivis kotelointi sekä se, että moottori oli ollut vahingon sattuessa ja sen jälkeen lämmin. Epäselväksi ja näyttämättä oli jäänyt myös autokorjaa­mo X Oy:n esittämä näkemys siitä, että moottoritila oli ollut täynnä lun­ta, sillä tästä ei ollut esitetty dokumentaatiota. Myöskään silminnäkijän lausunto, jonka mukaan tapahtumapaikalla olisi ollut lunta 30–35 senttimetriä, ei osoittanut, että lunta olisi mennyt moottoritilaan tai jakopään koteloon. Tätä ei tukenut myöskään se, että ajoneuvolla oli ajettu noin 90 kilometriä ulosajon jälkeen ja että moottori oli vaurioitunut vasta seuraavana päivänä. Ajoneuvo oli vuosimallia 2010 ja se oli tuotu käytettynä Virosta Suomeen 2023. Yhtiö katsoi, ettei ajoneuvon todellisista ajokilometreistä tai huoltohistoriasta ollut luotettavaa selvitystä, eikä esitetty huoltokuitti sellaista osoittanut. Tiedossa ei myöskään ollut, oliko jakopään kiristinrulla ja apulaitehihna vaihdettu huollossa, tai milloin ne oli vaihdettu. Kyseiset osat olivat olennaisia ajoneuvon toimintakunnon ylläpitämiseksi.

A oli edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuun ja teki uuden oikaisuvaatimuksen vedoten siihen, että ajoneuvo oli ollut teknisesti moitteeton ja sen historia oli luotettava. Vaurio oli suora seuraus ulosajosta, joka aiheutti poikkeuksellisen lumikuorman sekä lumen sulamisen ja jäätymisen. Koska tekninen vika oli poissuljettu, jäi ainoaksi syyksi ulkoinen tekijä. A totesi, että hänen toimittamassaan virolaisen autokorjaamo Z:n laskussa, joka on päivätty 14.9.2023, varaosana on 530063930 H-rihma kpml, joka on lyhenne sanasta ”Komplett” eli sarja. Autotekniikassa tämä tarkoittaa poikkeuksetta pakettia, joka sisältää valmistajan ohjeen mukaisesti hihnan lisäksi kiristinrullan ja ohjainrullat. Lisäksi autokorjaamo Z oli sähköpostitse vahvistanut, että autoon asennettiin nimenomaan ”timing belt kit”. Jakopää kiristimineen oli siis täysin uusittu vain 24 000 kilometriä ennen vahinkoa. Lisäksi Z Oy:n laskusta kävi ilmi, että ajoneuvoon oli vaihdettu generaattorin rihmaratas eli laturin vapaakytkin. A:n mukaan tämä oli teknisesti ratkaisevaa, koska vapaakytkimen vikaantuminen oli yleisin syy hihnan katkeamiseen. Lisäksi A vetosi ajoneuvon CarVertical -raporttiin.

Korvauspäätöksessä 23.1.2026 vakuutusyhtiö toisti asiassa aiemmin esittämänsä perustelut ja lisäksi totesi, ettei sille ollut esitetty ajoneuvon huoltokirjaa tai vastaavaa asiakirjaa, josta kävisi ilmi ajoneuvolle tehdyt toimenpiteet. Koska kyseessä oli ulkomaalainen autokorjaamo, ei työn laatua ja tehtyjä toimenpiteitä ollut mahdollista selvittää jälkikäteen. Apulaitehihnaa ei ollut saatujen selvitysten perusteella vaihdettu jakohihnan vaihdon yhteydessä. Se seikka, että autokorjaamo Z oli todennut apulaitehihnan olleen optimaalisessa kunnossa jakopään hihnan vaihdon yhteydessä, ei poistanut apulaitehihan eikä siihen liittyvien rullien tai apulaitteiden tai näiden hihnapyörien myöhemmän rikkoutumisen mahdollisuutta. CarVertical-raportin osalta yhtiö totesi, ettei se ollut ajoneuvon huoltokirja, josta ajoneuvolle tehdyt korjaus- ja huoltotoimenpiteet voitaisiin todeta. Lisäksi yhtiö totesi, että apulaitehihnan vaurioitumiseen vaikuttavat myös muut hihnan pyörittämisen liittyvät tekijät kuten ohjainrullat, hihnapyörät ja laturin vapaakytkin. Oli mahdollista, että esimerkiksi hihnapyörän hammastus oli kulunut niin teräväksi, että se oli rikkonut hihnan. Tämä tarkoitti sitä, että vaikka apulaitehihnan kunnosta ja vaihtoajankohdasta ei ollut selvyyttä, olisivat hihnan voineet rikkoa myös muut sen pyörittämiseen liittyvät osat. Ajoneuvon moottoria ei ollut yhtiön tietojen mukaan purettu, eikä moottorin rikkoutumisen syy ollut tiedossa. Tiedossa oli apulaitehihnan rikkoutuminen, mutta senkään syytä ei ollut selvitetty tarkemmin. Koska moottorivikaa ei ollut selvitetty ja tutkittu eikä vahingon määrä ollut selvillä, ei yhtiö ottanut kantaa myöskään vahingon määrään tai korvaustapaan vaan totesi ajoneuvon lunastusta koskevan vaatimuksen olevan ennenaikainen ja perusteeton.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A vaatii vahingon korvaamista kaskovakuutuksesta viivästyskorkoineen. Tarkemmin A vaatii ajoneuvon lunastamista sen käyvästä arvosta huomioiden lunastusedun. A:n mukaan lunastus tulee kyseeseen, koska korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon arvon. Ajoneuvon käyvän arvon A katsoi olevan 7 200 euroa perustuen markkinoilla myynnissä olleeseen tasoltaan heikompaan verrokkiajoneuvoon.

A toistaa vakuutusyhtiölle esittämänsä tapahtumainkulun. A:n mukaan vakuutusyhtiö on tehnyt hylkäävän päätöksen ennenaikaisesti ennen teknisen selvityksen valmistumista sivuuttaen vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisen selvitysvelvollisuutensa. Yhtiö on pyrkinyt peittelemään tätä prosessivirhettään, koska se ei ole reagoinut A:n tekemään vaatimukseen puuttuvien tietojen toimittamisesta. A on esittänyt EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisen tarkastuspyynnön, mutta yhtiö ei ole toimittanut kaikkia asiakirjoja.

A toteaa, että asiassa on hävitetty todisteita, kun vakuutusyhtiön määräämä korjaamo X Oy on pessyt ja sulattanut ajoneuvon ennen tutkimuksia hävittäen siten fyysisen näytön eli jään. X Oy:n työnjohtaja on sähköpostitse vahvistanut, että ajoneuvo on vakuutusyhtiön prosessin mukaisesti pesty pienten peltivaurioiden tutkimiseksi ennen moottoritilan tarkastamista. Huomioiden, että ajoneuvon toimitussyy oli nimenomaisesti suistuminen syvään lumeen, olisi korjaamon tullut ymmärtää lumen ja jään olevan mahdollinen syy vaurioon. Vakiintuneen oikeusperiaatteen mukaan vakuutusyhtiö ei voi vedota näytön puuttumiseen vakuutetun vahingoksi, jos se on itse omilla toimillaan aiheuttanut todisteiden tuhoutumisen. Tällaisessa tilanteessa todistustaakka vaurion syystä siirtyy vakuutusyhtiölle.

A katsoo osoittaneensa lumen sulamisella ja jäätymisellä olevan asiassa todennäköisin syy-yhteys vahinkoon, eikä vakuutusyhtiö ole täyttänyt näyttötaakkaansa rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen. Autokorjaamo X Oy on vahvistanut kirjallisesti, että puskurin ilmanottoaukoissa ja jäähdyttimellä oli lunta. Koska tieto on ollut vakuutusyhtiön sopimuskorjaamona toimivalla X Oy:llä, voidaan vakuutusyhtiön katsoa olleen näistä seikoista tietoinen. Yhtiön perusteluiden muuttuminen sitä mukaa, kuin A on kumonnut edelliset, osoittaa kiistatta, ettei yhtiöllä ole vakuutussopimuslain edellyttämää konkreettista näyttöä rajoitusehdon soveltumiselle.

Vakuutusyhtiön yrityksen sivuuttaa validi ja yksilöity huoltonäyttö pelkästään vetoamalla ajoneuvon tuontitaustaan tai korjaamon sijaintiin toisessa EU-maassa A toteaa olevan asiatonta. EU:n palveluiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti asianmukaisesti dokumentoitu huoltotyö on pätevä näyttö ajoneuvon kunnosta riippumatta siitä, onko työ suoritettu Suomessa vai muualla. Yhtiö ei voi sivuuttaa virallisia kuitteja pelkän alkuperämaahan kohdistuvan ennakkoluulon perusteella, kun se ei pysty esittämään mitään teknistä näyttöä väitteensä tueksi. Lisäksi puhelun 27.11.2025 litteroinnissa on havaittavissa, että vahinkotarkastaja on todennut A:lle tietävänsä, että jakohihna on vaihdettu äskettäin. A katsoo vakuutusyhtiön menettelyn aineiston toimittamisessa osoittavan yhtiön pyrkineen peittämään päätöksenteossa tapahtuneet virheet. Yhtiön menettelyn A katsoo olevan hyvän vakuutustavan vastaista.

Lisäkirjelmissään A vaatii, että ratkaisusuosituksessa otetaan nimenomaisesti kantaa siihen, onko yhtiö menetellyt vakiintuneiden näyttötaakkasääntöjen, asianmukaisen korvausmenettelyn ja hyvän vakuutustavan mukaisesti.

A toteaa, että autokorjaamo X Oy:n työnjohtaja on kirjallisesti vahvistanut, että ajoneuvoa oli jo aiemmin käytetty sisällä lämpimässä hallissa vikakoodien luvussa ja että etupuskurissa todella oli lunta. Lisäksi vakuutusyhtiö on myöntänyt, ettei sillä ole vahinkotarkastajan käynneiltä kirjallisia merkintöjä. Yhtiö ei siten kykene luotettavasti todentamaan kuvien ottamishetkeä tai olosuhteista, joihin se lausumassaan viittaa.

A:n mukaan yhtiö on jättänyt lisävastineessaan vastaamatta prosessivirheisiin, joten ne jäävät FINEn käsittelyn pohjaksi riidattomina tosiseikkoina. Lisäksi A toteaa, että vakuutusyhtiö on vaatinut lisävastineessaan A:ta jälkikäteisesti hankkimaan teknisen selvityksen vahingon syystä. A:n mukaan kyseinen vaatimus teknisen selvityksen hankkimisesta tilantees­sa, jossa yhtiö on omilla toimillaan tehnyt olosuhteiden todentamisesta jälkikäteen mahdotonta, on vakuutussopimuslain 69 §:n ja hyvän vakuutustavan vastainen.

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja viittaa asiassa annettuihin päätöksiin ja muuhun asiakirja-aineistoon. Lisäksi yhtiö toteaa vastaavansa vastineella vahingon korvattavuutta koskevaan asiaan. Vahingon määrästä ei ole annettu päätöstä, koska vahinkoa ei ole korvattu. Jos vahinko katsottaisiin korvattavaksi, arvioidaan vahingon määrä sen jälkeen yhtiössä erikseen, ja yhtiö varaa oikeuden tarvittaessa lausua asiasta.

Yhtiö toteaa, että ajoneuvolla ajettaessa moottori lämpenee jopa noin 90 asteeseen. Näin ollen on mahdotonta, että lunta olisi ollut melkein 100 kilometrin ajon jälkeen moottoritilassa, jos sitä on sinne ylipäätään päässyt.

Yhtiö toteaa, että moottoritilan ilmanottoaukoilla ohjataan/päästetään ajoviiman aikaansaamaa viilentävää ilmavirtaa jäähdyttimelle ja moottoritilaan. Ajoneuvon etuosassa (säleikössä) on erilliset ilmanottoaukot palamisprosessiin tarvittavan ilman ohjaamiseksi ilmansuodattimen kautta moottoriin. Lumi ei pääse moottoriin ottaen huomioon imuilman kotelointi ja koteloinnissa oleva imuilman suodatin, joka estää pölyn ja muun epäpuhtauden ja siten myös lumen pääsyn moottoriin. Jos lunta olisi A:n kertomalla tavalla päätynyt moottorin imuilman ottoaukkojen kautta, ei moottori olisi käynyt kunnolla ulosajon jälkeen. Ajoneuvo on toiminut normaalisti tielle vetämisen jälkeen, eikä A ole kertonut mistään ajoneuvon häiriöistä tai vioista ennen kuin ajoneuvo sammui lyhyen ajon jälkeen seuraavana päivänä. Ilmanottoaukon tehtävä on ohjata ilmaa moottorin palamisreaktioon, ja jos tämä aukko tukkeutuu, ei moottori toimi oikein palamisilman puutteen vuoksi. Toimintahäiriö olisi tällöin ilmennyt heti vahingon jälkeen ajoneuvoa käynnistettäessä ja sillä ajettaessa.

Myöskään A:n esittämä tapahtumankulku jälkilämmön säteilystä ja sen vaikutuksesta lumen sulamiseen ei vakuutusyhtiön mukaan ole todennäköinen, sillä moottoritilassa mahdollisesti ollut lumi olisi sulanut moottorin lämmön vaikutuksesta jo aikaisemmin, eikä A:n esittämällä ajoviimalla ole ollut merkitystä asiassa ottaen huomioon moottorin lämpö vahinkohetkellä ja välittömästi sen jälkeen seuraavan tunnin aikana. Yhtiö korostaa, että moottori käynnistyi normaalisti seuraava aamuna. Jos moottoritilassa tai jakopään hihnassa olisi ollut jäätä A:n kertomalla tavalla, olisi moottori mennyt rikki suoraan käynnistyksestä, eikä sillä olisi voitu ajaa edes lyhyttä matkaa, kuten nyt on kerrottu tehdyn.

Vahinkopaikan osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei siellä ole ollut lunta niin merkittävissä määrin, että A:n väite olisi ylipäätään uskottava. Vahingosta saatujen selvitysten mukaan tapahtumapaikalla oli ollut lunta noin 10–15 senttimetriä, mikä on varsin vähäinen määrä eikä yllä jakopään kotelon alueelle. Se, että moottoritilan ilmanottoaukoissa on korjaamon mukaan ollut lunta seuraavana päivänä, on luonnollista huomioiden, että ajoneuvon oli ollut yön yli pysäköitynä ulkoilmassa ja että se oli viety korjaamolle hinaamalla. Lumen olemassaolo moottoritilan ilmanottoaukoissa tai jäähdyttimellä ei osoita, että vahinko olisi aiheutunut A:n kertomalla tavalla tai että moottoriin olisi päässyt lunta tai muu­ta palamisprosessiin kuulumatonta. Korjaamo X Oy:n työnjohtaja on myös kertonut, että etupuskurin ilmanottoaukoissa oli lunta jäähdyttimien etupuolella, mutta ei moottoritilassa asti. Ajoneuvon moottoritilasta ennen ajoneuvon sisälle vientiä otetussa valokuvassa ei näy lunta eikä jäätä.

Vahinkoon syy-yhteydessä olevien vaurioiden toteaminen edellyttää vahinkotarkastusta ja tavallista on suorittaa se talviaikaan lämpimissä sisätiloissa. Jos ajoneuvon pinta on likainen, voi vaurioiden toteaminen vaatia ajoneuvon pinnan pesemistä. A myös itse kertoo X Oy:n edustajan todenneen, että ajoneuvo täytyy ottaa sisälle halliin sulamaan yön yli. Kyse ei siten ole vakuutusyhtiön puolelta olevasta todisteiden peittelys­tä. Riidatonta on, että A:n ajoneuvossa on vika tai vaurio. Sillä seikalla, että ajoneuvo on toiminut ennen vahinkoa, ei ole merkitystä arvioitaessa vahingon syntyä.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa olevan tunnettua, että huolto-ohjelman mukaan huolletutkin ajoneuvot voivat vikaantua ja osat rikkoutua jo ennen niiden odotetun teknisen käyttöiän loppumista. Korjaamo X Oy on kertonut, että apulaitehihnan säikeitä oli havaittu olevan moottoritilas­sa, mutta ei hammashihnakotelon sisällä. X Oy:n mukaan jakopään hih­na on jakopään tarkistusluukusta katsottuna paikoillaan, eikä se ole hypännyt pois, mutta hihnan asento vahingon jälkeen ei ole selvinnyt. Jakopään hammashihnan suurin rasitus kohdistuu kampiakselin hihnapyörän kosketusalueelle edellyttäen, että hihnan kireys on kunnossa. Ajoneuvo on sammunut ajosta, mikä viittaa siihen, että jakopään hihna on voinut hypätä pois paikoiltaan tai hammashihnan hampaat ovat kuluneet sileiksi siten, että kampiakselin päässä oleva hammashihnan käyttöpyörä ei enää hihnan puutteellisen kunnon takia ole pyörittänyt venttiilikoneistoa. Mahdollista on myös, että moottorin mäntien ja venttiilien tahdistus ei ole ollut enää vaaditussa järjestyksessä, jolloin ajoneuvo ei käynnisty. Kumpikaan tapahtu­ma ei ole korvattava kaskovakuutuksesta teknisenä vikana. Vahingon syntymekanismi ja sen kuuluminen vakuutusehtojen kuvaamiin vakuutustapahtumiin on korvauksen hakijan tehtävä. A on kertonut olevan tunnettua, että kyseisen Renault-moottorityypin rispaantuvat hihnan säikeet tunkeutuvat jakopään koteloon, mutta tällöinkin olisi kyse teknisestä viasta tai ajoneuvon oman osan aiheuttamasta vahingosta jakopään hihnan vikaantuessa sisäisesti. Kyseessä ei siten olisi vakuutukses­ta korvattava vahinko.

Viivästyskoron osalta yhtiö toteaa, että viivästyneelle korvaukselle vakuutusyhtiö maksaa korkolaissa säädettyä viivästyskorkoa vakuutusehtojen mukaisesti, mutta vahingon ratkaisun ollessa kielteinen, ei viivästyskoron maksamiselle ole perustetta.

Lisävastineessaan yhtiö toteaa hinausliikkeen laskun osalta, että ojaan suistumisen jälkeinen kirjaus laskulla on tavallisesti ”ylösveto”, mikä ei viittaa syvään lumeen tai vastaavaan. Lisäksi yhtiö toteaa selvyyden vuoksi, ettei se ole turmellut tapauksessa todisteita. Jos A:n mielestä jotain selvitystä on asiassa saatavilla, voi hän hankkia tällaisen selvityksen ja esittää sen yhtiölle.  A:n nyt esittämä tapahtumainkulku ei perustu mihinkään saatuun tekniseen selvitykseen.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.3.2025 alkaen, kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus (Törmäysvakuutus)) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
[…]

Ehtokohdan 3.2 (Hirvivahinkovakuutus) mukaan hirvivahinkovakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut hirvieläimeen (hirvi, poro, peura, kauris) törmäämisestä. Törmäämisellä tarkoitetaan hirvieläimeen osumista.
[…]

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko A:n ajoneuvon moottorivaurion osoitettu aiheutuneen ulosajosta ja sen yhteydessä moottoritilaan päätyneestä lumesta.

Voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon aiheutumisesta on vakuutuskorvausta hakevalla. Näin ollen A:n tulee osoittaa, että hänen ajoneuvonsa moottorivaurio on aiheutunut ulosajosta. Jos tämä katsotaan näytetyksi, ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen on vakuutusyhtiöllä. FINE kuitenkin toteaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole kyse rajoitusehtojen soveltamisesta.

Kaskovakuutuksen vakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle muun muassa tieltä suistumisesta. Hirvivahinkovakuutuksesta puolestaan korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut hirvieläimeen törmäämisestä, jolla tarkoitetaan hirvieläimeen osumista.

A:n mukaan moottorivaurio on aiheutunut ajoneuvon suistumisesta lumipenkkaan. Tässä yhteydessä lunta on päässyt moottoritilaan ja se on aiheuttanut lopulta moottorivaurion. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että moottorivaurio olisi aiheutunut vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta.

FINE toteaa, että lumen määrästä vahinkopaikalla on eriävää tietoa. Silminnäkijän mukaan ajoneuvon pohja oli ollut kiinni lumessa, jota oli ollut tien pientareella arviolta 30–35 senttimetriä, ulosajaneeseen ajoneuvoaan nähden noin puoleen väliin rengasta. Hinausliikkeen vahinkopaikalla olleen edustajan mukaan lunta oli ollut 10–15 senttimetriä.

Asiassa annettujen selvitysten perusteella A on tarkistanut autokorjaa­mo X Oy:stä, mitä havaintoja korjaamolla oli lumen osalta tehty. A oli todennut korjaamolle muistelevansa, että korjaamon työntekijä oli maininnut, että ajoneuvoa tuotaessa ainakin sen etupuskuri ja ilmanottoaukot olivat olleet täynnä lunta tai jäätä. X Oy oli vastannut A:lle, että lunta oli ollut ajoneuvon etupuskurin ilmanottoaukoissa jäähdyttimien etupuolella, mutta ei moottoritilassa asti. Korjaamon mukaan ajoneuvoa oli käytetty sisällä sen verran, että vikakoodit oli saatu luettua. Myöhemmin ajoneuvo oli vakuutusyhtiön pyynnöstä otettu sisälle tarkempiin tutkimuksiin poron aiheuttamien vaurioiden osalta, ja se oli tuolloin pesty päältä, ja oikeassa takalokasuojassa oli todettu pieni painauma.

FINE toteaa asiassa annettujen selvitysten perusteella, että apulaitehihnasta on irronnut puolet pois ja lisäksi moottoritilassa on havaittu hihnan säikeitä. Y Oy:n tekemässä sylintereiden koeponnistuksessa kaikissa sylintereissä on todettu olevan 100 prosentin vuoto, ja kannen venttiilit ovat vuotaneet. Ajoneuvon aiemman huollon tehneen autokorjaamo Z:n mukaan imunokka-akselin hihnapyörä/hammaspyörä oli vaihdettu jakohihnasarjan ja vesipumpun vaihdon yhteydessä. Apulaitehihna ja kiristin olivat Z:n mukaan olleet korjauksen aikana optimaalisessa kunnossa. FINE toteaa, ettei siitä seikasta, että apulaitehihnan ja kiristimen on 24 000 ajokilometriä aiemmin todettu olevan kunnossa, ole tehtävissä johtopäätöksiä nyt käsiteltävänä olevien vaurioiden syystä. Ai­empien korjaustöiden perusteella ei siten voida katsoa osoitetuksi, että lumi olisi aiheuttanut ajoneuvon moottorivauriot.

Moottoritilaan mahdollisesti päätyneen lumen osalta FINE toteaa, että korjaamo X Oy:n havainnot viittaavat siihen, että vaikka ilmanottoaukoissa on todettu olleen lunta ajoneuvo korjaamolle tuotaessa, sitä ei kuitenkaan ole ollut moottoritilassa. Mahdollista myös on, että korjaamolla havaittu lumi on ilmanottoaukkoihin päätynyt ajoneuvo korjaamolle hinattaessa. Huomioiden, että ajoneuvolla on ajettu tieltä suistumisen jälkeen noin tunnin ajan, minä aikana vahinkohetkelläkin lämpimänä ollut moottori on ehtinyt uudelleen lämmetä, FINE pitää epätodennäköisenä, että moottoritilaan olisi päätynyt ulosajon yhteydessä niin paljon lunta, että se ensin sulettuaan ja yön aikana uudelleen jäädyttyään olisi aiheuttanut moottorivaurio. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että ajoneuvo oli seuraavana aamuna käynnistynyt normaalisti ja rikkoutunut vasta lyhyen ajomatkan jälkeen. Yhteenvetona moottorivauriosta FINE toteaa, että asiasta annettujen selvitysten perusteella on jäänyt epäselväksi, mikä vaurion on aiheuttanut. Epäselväksi on jäänyt myös tien pientareella olleen lumen määrä, mutta tällä seikalla ei ole asian lopputuloksen kannalta merkitystä, koska lumen syy-yhteys vahinkotapahtumaan jää näyttämättä.

Edellä esitetyn perusteella FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että moottorivaurio olisi aiheutunut kolarointi- tai hirvivahinkovakuutuksen korvausedellytykset täyttävästä syystä. Näyttötaakan tällaisen tapahtuman sattumisesta ollessa korvausta hakevalla A:lla FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

FINE toteaa lisäksi, että tapaus eroaa Vakuutuslautakunnan tapauksista FINE-80309-J4D2W8 ja FINE-021096. Tapauksessa FINE-021096 oli riidatonta, että henkilöauton moottoritilassa oli havaittu korjaamolla runsaas­ti lunta. Lisäksi moottoririkko oli tapahtunut hyvin pian auraamattomalta ajokaistalta palaamisen jälkeen, mikä oli viitannut siihen, että vauriot aiheuttanut lumi oli kertynyt moottoritilaan tuossa yhteydessä. Tapauksessa FINE-80309-J4D2W8 oli puolestaan kyse tilanteessa, jossa ajoneuvon moottorin apulaitehihnan alustasta oli löytynyt kivi, jonka katsottiin aiheuttaneen apulaitehihnan vaurion.

Koska asia ratkeaa edellä todetulla tavalla ei FINE ota kantaa enemmälti A:n vaatimuksiin. Selvyyden vuoksi FINE kuitenkin toteaa, ettei vakuutusyhtiön voida katsoa menetelleen vahingon syyn selvittämisen osalta tai asiassa muutoinkaan siten, että näyttötaakkaa olisi arvioitava voimassa olevan oikeuden yleisistä periaatteista poiketen. Siltä osin, kuin A on kirjelmissään esittänyt tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön menettelyyn, FINE toteaa ohjesääntönsä 6 §:ään viitaten, ettei FINE ei ota kantaa vakuutusyhtiön menettelytapoihin. Valvovana viranomaisena toimii Finanssivalvon­ta.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Karppinen