Tapahtumatiedot
Asiakas on 28.1.2025 kaatunut noin klo 11:30 vakuutettuna olevan elinkeinorajoittajan liukutason puolessa välissä poistuessaan kaupasta parkkihalliin. Vahinkotapahtumasta on käytettävissä videotallenne, josta kaatuminen on nähtävissä. Videotallenteen mukaan asiakas kulki liukutasoa pitkin reippaasti kävellen ja kaatui. Korvausta aiheutuneesta vahingosta on haettu vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on antanut asiassa päätöksen, jonka mukaan vahinkoa ei korvata vastuuvakuutuksesta, koska vakuutuksenottaja ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvelvollinen vahingosta. Vakuutusyhtiö on todennut, että selvitysten mukaan liukuportaat ovat toimineet normaalisti ja niissä ei ole havaittu mitään poikkeavaa. Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan liu’un ja sen ympäristön kunto tarkistetaan päivittäin. Videotallenteen perusteella liukuportaat ja niiden lähiympäristö ovat olleet asianmukaisessa kunnossa. Kaatumisen ei näin ollen voida todeta johtuvan mistään kiinteistön tai sen kunnossapidon puutteesta, vaan kyse on valitettavasta tapaturmaisesta vahingosta, josta vakuutuksenottajalle ei ole syntynyt voimassa olevaan oikeuteen perustuvaa korvausvelvollisuutta.
Yhtiön sisäisessä muutoksenhaussa päätös ei muuttunut.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
Asiakkaan valitus
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää FINEn ratkaisusuositusta asiassa. Asiakas kertoo, että vahinkotapahtuma sattui liukuportaissa tilanteessa, jossa hänen kenkänsä olivat kosteuden vuoksi märät. Asiakas toteaa, että liukuportaissa ei ollut nähtävissä varoitus- tai kieltomerkintää siitä, että portaat voivat muuttua poikkeuksellisen liukkaiksi kosteilla kengillä. Asiakas katsoo, että Suomen olosuhteissa märät kengät ovat yleinen ja ennakoitava tilanne, erityisesti yleisölle avoimissa liiketiloissa. Asiakkaan mukaan liukuportaiden olosuhteet ja käyttäytyminen olivat omiaan aiheuttamaan vaaratilanteen, jota ei ollut asiakkaalle ennakolta asianmukaisesti osoitettu varoitusmerkinnöin. Asiakas vaatii, että vahinko korvataan vastuuvakuutuksesta.
Lisäkirjeessään asiakas lisää vielä, että vahinkotapahtuman jälkeen hän havaitsi, että liukutasolla liikkuminen samoilla kengillä johti hallitsemattomaan liukumiseen, kun kengät olivat märät, mikä viittaa liukupinnan muodostavan märissä olosuhteissa käyttäjälle ennalta vaikeasti havaittavan ja poikkeuksellisen liukastumisriskin.
Yhtiön vastineeseen antamassa lisävastauksessa asiakas toteaa, että vakuutusyhtiö katsoo, ettei kiinteistönomistajalle synny asiassa korvausvastuuta, koska liukuportaissa ei ole todettu teknistä vikaa ja liukuportaiden edessä on ollut kuramatto. Asiakas kuitenkin katsoo, että nämä seikat eivät yksinään osoita, että tilan ylläpitäjä olisi täyttänyt vahingonkorvausoikeudellisen huolellisuusvelvollisuutensa. Asiakas kertoo, että kaatuminen tapahtui liukuportaissa alaspäin mentäessä poistuttaessa myymälätilasta parkkihalliin. Kaatuminen tapahtui liukuportaiden puolivälissä, kun jalka liukastui liukuportaiden metallisella askelmalla. Kyse ei ollut horjahtamisesta tasaisella alustalla, vaan liukuportaiden askelpinnalla tapahtuneesta äkillisestä liukastumisesta.
Asiakas kertoo lisäksi, että olosuhteet olivat talviset ja kengät olivat ulkoa tullessa märät. Suomen olosuhteissa märät kengät ovat yleinen ja ennakoitava tilanne yleisölle avoimissa liiketiloissa. Asiakas huomauttaa, että vakuutusyhtiö toteaa itsekin vastineessaan, että liukastuminen johtui märistä kengistä. Tämä osoittaa, että liukuportaissa on ollut liukastumisriski kyseisissä olosuhteissa.
Lisäksi asiakas haluaa korostaa liukuportaiden pintarakenteeseen liittyvää turvallisuusriskiä. Liukuportaiden metallinen askelpinta on luonteeltaan erilainen kuin tavallinen lattia tai kävelypinta ja se voi muuttua märissä olosuhteissa huomattavan liukkaaksi. Märkä jalkine ja metallinen liukupinta voivat yhdessä muodostaa käyttäjälle äkillisen ja vaikeasti ennakoitavan liukastumisriskin, jota asiakas ei välttämättä voi havaita ennen liukuportaille astumista. Liukuportaiden yhteydessä ei ollut minkäänlaista varoitusmerkintää siitä, että liukuportaat voivat olla liukkaat märillä kengillä.
Asiakas haluaa lisäksi tuoda esiin liukuportaiden sijainnin merkityksen. Liukuportaat johtavat myymälätilasta suoraan parkkihalliin. Tällaisessa kulkureitissä asiakkaat ovat usein juuri liikkuneet ulkona, jolloin heidän jalkineensa voivat olla märät tai lumiset. Tästä syystä märät kengät liukuportaissa eivät ole poikkeuksellinen vaan ennakoitava olosuhde.
Asiakas katsoo, että pelkkä kuramaton sijoittaminen liukuportaiden eteen ei välttämättä poista tätä riskiä, koska kaikki asiakkaat eivät pysähdy kuivaamaan jalkineitaan mattoon eikä matto välttämättä poista kosteutta riittävästi. Tästä syystä liukastumisriski voi edelleen olla olemassa liukuportaille astuttaessa.
Seuraavassa lisäkirjeessä asiakas toteaa vielä, että asiassa on riidatonta, että vahinko on aiheutunut liukuportaissa tilanteessa, jossa jalkineet ovat olleet märät. Vahingon syntymekanismi liittyy siten kosteuden ja liukuportaiden askelpinnan väliseen pito-ominaisuuksien heikkenemiseen. Asiakas katsoo, että tällainen tilanne on kauppakeskusympäristössä, erityisesti talviolosuhteissa, ennakoitavissa oleva ja tavanomainen. Kysymys ei siten ole poikkeuksellisesta tai ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, vaan riskistä, joka liittyy suoraan tilan normaaliin käyttöön.
Asiakas viittaa vahingonkorvauslakiin ja toteaa, että oikeuskäytännössä ja FINE:n ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tuottamusta arvioitaessa keskeistä on, onko vahingon aiheuttanut riski ollut ennakoitavissa ja onko sen ehkäisemiseksi ryhdytty kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että tilassa on ollut useita kuramattoja ja että niiden kunnossapidosta on huolehdittu säännöllisesti. Näillä seikoilla ei kuitenkaan asiakkaan näkemyksen mukaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa huolellisuusvelvollisuuden täyttymistä. Arvioinnissa keskeistä on, ovatko toteutetut toimenpiteet olleet riittäviä suhteessa liukuportaiden erityiseen riskiluonteeseen. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole esittänyt konkreettista selvitystä siitä, että: liukuportaiden liukkausriskiä olisi arvioitu erikseen ja riskin hallintaan olisi käytetty liukuportaisiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä tai, että asiakkaiden huomio olisi kiinnitetty liukkausriskiin varoituksin tai muilla keinoilla. Asiakas katsoo edelleen, että pelkkä kuramattojen käyttö ei poista liukuportaiden askelpintaan jäävää kosteutta eikä siten poista olennaista liukastumisriskiä. Lisäksi kuramattojen teho heikkenee käytön myötä, mikä korostuu päiväsaikaan jatkuvan asiakasvirran aikana. Näin ollen toteutetut toimenpiteet ovat kohdistuneet yleisesti tilaan, mutta eivät riittävästi liukuportaiden muodostamaan erityiseen vaaratekijään. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön esittämä perustelu useista kuramatoista osoittaa päinvastoin, että kosteuden kulkeutuminen tilaan on ollut tiedossa oleva ja toistuva ilmiö.
Asiakas katsoo edelleen, että asiassa vahinko on seurausta sellaisesta ennakoitavissa olevasta ja luonteeltaan ilmeisestä liukastumisriskistä, jonka hallinta on jäänyt puutteelliseksi erityisesti liukuportaiden kaltaisessa korostunutta huolellisuutta edellyttävässä ympäristössä, minkä vuoksi kiinteistönomistaja ei ole täyttänyt vahingonkorvauslain mukaista huolellisuusvelvollisuuttaan ja vahingosta tulee suorittaa korvaus vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on toistanut vastineessaan korvauspäätöksessä lausutun ja katsoo, että kiinteistönomistaja on osoittanut huolehtineensa kiinteistön turvallisuudesta asianmukaisesti. Vakuutusyhtiö on todennut, että selvitysten mukaan asiakas kaatui liukuportaiden puolessa välissä poistuessaan kaupasta parkkihalliin. Oman selvityksensä mukaan asiakas on liukastunut, koska hänen kenkänsä ovat märät ja erittäin liukkaat liukuportaissa. Vakuutusyhtiö toteaa, että liukuportaissa ei ole todettu mitään vikaa tai puutteita. Liukuportaat tarkastetaan myymäläkierrosten yhteydessä päivittäin, eikä niissä ole todettu mitään poikkeavaa. Liukuportaiden edessä on asianmukainen kuramatto, jonka tarkoituksena on poistaa kengistä vettä ja lunta. Vakuutusyhtiö katsoo, että märkien kenkien aiheuttamaa liukastumisvaaraa on myymälän tiloissa torjuttu asianmukaisella tavalla, eikä erillisen mahdollisesta liukkaudesta varoittavan kyltin puuttuminen ole tässä tapauksessa osoitus kiinteistönomistajan virheestä tai laiminlyönnistä. Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että kaatuminen ei ole seurausta kiinteistönomistajan virheestä, huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä kiinteistön kunnossapidossa eikä kiinteistönomistajalle näin ollen synny vahingosta korvausvastuuta. Kysymys on ollut tapaturmaisesta kaatumisesta, josta kenellekään ei synny korvausvastuuta.
Asiakkaan lisäkirjeeseen antamassa vastauksessa yhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on huomioinut asiakkaiden turvallisuuden ja lumen kulkeutumisen sisätiloihin riittävällä huolellisuudella, kun sisäänkäyntien ja lisäksi liukuportaiden ylä- ja alatasolla on riittävän suuret kuramatot, joihin jalkineensa voi tarvittaessa kuivata. Ulkoa tultaessa on siis vähintään kaksi kuramattoa ennen liukuportaisiin menoa, mikäli asiakas suoraan ulkoa tultuaan suuntaisi liukuportaisiin ja parkkihalliin. Siivoojat käyvät kuramatot läpi päivittäin ja ne vaihdetaan vähintään kerran kuukaudessa palveluntarjoajan toimesta. Vakuutusyhtiö katsoo, että kuramattoja on ollut riittävästi ja asianmukaisesti asemoituna kaupan tiloissa ja niiden kunnosta on myös säännöllisesti huolehdittu. Muilta osin vakuutusyhtiö viittaa asiassa aiemmin lausuttuun
Vakuutuksenottajan kuuleminen
FINE on varannut vakuutuksenottajalle mahdollisuuden lausua asiassa.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutukseen sovellettavien, vastuuvakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutus korvaa edellä mainituin perustein henkilölle aiheutuneen EU:n yleisen tietosuoja asetuksen 82 artiklassa tarkoitetun vahingon.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutuksenottaja vastuussa asiakkaalle kaatumisesta aiheutuneesta vahingosta.
FINE toteaa, että vahingonkorvausoikeuden vakiintuneiden periaatteiden mukaan yleiseen käyttöön tarkoitettujen tilojen kuten liiketilojen ylläpitäjällä, on tavanomaista tuottamusvastuuta ankarampi vastuu. Vahingonkärsijän suojaa on vahvennettu, mutta vastuu ei kuitenkaan ole tuottamuksesta riippumatonta. Yleisten tilojen ylläpitäjän katsotaan toimivan korostetun huolellisuusvelvoitteen alaisena, mikä merkitsee sitä, että tiloista tulee huolehtia siten, ettei tilojen käyttäjän turvallisuus vaarannu. Näyttövelvollisuus tilojen turvallisesta kunnosta on ylläpidosta vastuussa olevalla.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että tuottamusvaatimus täyttyy, jos tilojen ylläpitäjä laiminlyö tilojen hoitamisen niin, että käyttäjälle aiheutuu vaaraa. Vastuusta vapautuminen on kuitenkin mahdollista, jos vastuuvelvollinen on ryhtynyt olosuhteet huomioon ottaen tarpeellisiin varotoimenpiteisiin, ja vahinko on aiheutunut tästä huolimatta. Vastuuvapaus on mahdollinen myös silloin, kun vahinko on aiheutunut ulkopuolisesta syystä johtuvasta turvallisuuspuutteesta, jota ei ole asianmukaisesta seurannasta huolimatta ehditty korjata ennen vahinkoa.
FINE toteaa, että sellaisessa liiketiloissa, joissa liikkuu runsaasti asiakkaita, on vaarana, että lattiapinnoille tippuu erilaisia roskia tai talviaikana esimerkiksi lunta kengistä, mikä voi aiheuttaa liukastumisvaaran. Tästä syystä liikkeenharjoittajalla on korostunut velvollisuus huolehtia, että lattioiden siisteyden seuranta on järjestetty riittävän tehokkaasti liiketilojen aukioloaikana.
Vaikka velvollisuus huolehtia liikekiinteistön tilojen kunnossapidosta ja turvallisuudesta onkin edellä kerrotulla tavalla korostunut, ei vastuu vahingoista kuitenkaan ole tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa. Liikkeenharjoittaja ei ole korvausvastuussa pelkästään sillä perusteella, että vahinko tapahtuu sen liikekiinteistön alueella. Huolellisellakaan toiminnalla ei aina voida täysin kaikkia alueella sattuvia vahinkoja.
Asiakas on liukastunut kaupasta poistuessaan parkkihalliin johtavan liukutason puolivälissä. FINElle on toimitettu valvontakameratallenne, josta käy ilmi, että asiakkaan jalka lipeää ja hän kaatuu.
Vakuutuksenottajanselvityksen mukaan liukuportaissa ei ole todettu mitään vikaa tai puutteita. Liukuportaat tarkastetaan myymäläkierrosten yhteydessä päivittäin, eikä niissä ole todettu mitään poikkeavaa. Liukuportaiden edessä on asianmukainen kuramatto, jonka tarkoituksena on poistaa kengistä vettä ja lunta. Lisäksi liikkeen sisäänkäynneissä on riittävän suuret kuramatot, joihin jalkineet voi tarvittaessa kuivata. Siivoojat käyvät kuramatot läpi päivittäin ja ne vaihdetaan vähintään kerran kuukaudessa palveluntarjoajan toimesta.
FINE katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että vakuutuksenottajana oleva elinkeinonharjoittaja on osoittanut huolehtineensa tilojen turvallisuudesta asianmukaisesti, eikä talviaikaan lumen ja kosteuden joutumista asiakkaiden kengissä liikkeen sisätiloihin ja muun muassa liukutasolle voida huolellisellakaan toiminnalla täysin estää. Tämä myös tilojen käyttäjien tulee osaltaan ottaa huomioon. Koska vakuutuksenottaja ei näin ollen ole vastuussa asiakkaan kaatumisesta aiheutuneesta vahingosta, vakuutusyhtiöllä ei ole korvausvastuuta vastuuvakuutuksen perusteella.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Hyytiäinen