Tapahtumatiedot

Asiakkaan vakuuttamassa, vuokrakäytössä olevassa huvilarakennuksessa syttyi tulipalo 17.7.2023. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteessa todetaan palon syttymisestä, että saunan lämmityksen yhteydessä oli havaittu tulevan savua kattorakenteista ja että palo oli alkanut savupiipun ympäristöstä kattorakenteista. Palon syttymiskohdaksi onnettomuusselosteessa nimetään rakennuksen sisäpuoli.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja kävi vahinkopaikalla 19.7.2023. Tarkastusraportissa todetaan, että kyseessä on vuonna 2008 rakennettu, vuokrakäytössä oleva pyöröhirsihuvila, jonka asuintilat ovat kahdessa kerroksessa. Tuvassa on peltitakka valmispiipussa, ja saunassa on oma valmispiippu kiukaalle. Kiuas oli vaihdettu ennen vuokralaisten tuloa. Palokunta oli avannut kattorakenteita piipun ympäriltä sekä sisäpuolelta, jossa on paneelikatto, että ulkopuolelta, jossa on kattopinnoittee­na palahuopakate. Sammutusvesiä oli yläkerran lattiapinnoilla ja löylyhuoneen katon eristetilassa. Valmispiipun etäisyydeksi kantavaan kattorakenteeseen, kattotuoliin, mitattiin 70 millimetriä. Kattopaneelin koolauspuun etäisyydeksi piipusta mitattiin samassa kohdassa alle 30 millimetriä. Raporttiin on liitettynä kuvia läpivientikohdasta sekä tehdyistä mittauksista. Raporttiin on lisäksi liitetty rakennekuva teräspiipun läpiviennistä, johon on merkitty epäilty syttymiskohta. Piipun todetaan kuumentuneen niin paljon, että se oli sytyttänyt kattohuovan palamaan läpiviennin ympäriltä, josta palo oli levinnyt ympäröiviin rakenteisiin.

Vahinkotarkastaja epäili vahingon syyksi piipulle liian kovatehoista kiuasta sekä pitkään kestänyttä kiukaan lämmittämistä. Tarkastusraportin mukaan, vaikka selvitysten perusteella piipun etäisyys kantavasta kattorakenteesta oli 70 millimetriä, palo ei kuitenkaan ollut lähtenyt kyseisistä rakenteista. Raporttiin on lisäksi kirjattu hormivalmistajalta saadut vastaukset. Valmistajan kertoman mukaan vuona 2008 asennetun hormin asennusohje ei enää ole saatavissa. Valmistajan edustaja on lisäksi todennut, että ennen vuotta 2008 toimitetut hormit eivät olleet vielä CE-merkinnän piirissä ja että ne on valmistettu vanhan E3-määräyksen mukaisesti eli huomioiden hormin suojaetäisyyttä tuolloin koskenut vaatimus 100 millimetrin etäisyydestä palaviin rakenteisiin.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 30.8.2023 perustellen päätöstään sillä, että palovahingon syynä on hormin riittämätön ja rakentamismääräysten vastainen suojaetäisyys. Suojaetäisyydeksi kantaviin rakenteisiin oli todettu 70 millimetriä, kun sen pitäisi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E3 mukaan olla vähintään 100 millimetriä savupiipun ulkopinnasta palaviin rakenteisiin. Yhtiö totesi virheel­lä olevan selkeä syy-yhteys palovahinkoon, joten vahingon korjauskustannuksia ei rajoitusehdon 6.17 perusteella korvattu vakuutuksesta.

Asiakas haki muutosta päätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa kiistäen suojaetäisyyden olleen puutteellinen. Asiakas totesi piipun olleen tarkastushetkellä ainoastaan kiukaassa kiinni. Palokunta oli tehnyt kattoon halkaisijaltaan noin metrin kokoisen aukon, ja piippu pääsi heilumaan noin 5–10 senttimetriä puolellaan. Yläkerran lattian pyöreä peiterengas ei ollut läpivientikohdassa paikallaan, ja peiterenkaan reikä oli noin neljä senttimetriä suurempi kuin itse piippu. Palokun­ta oli lisäksi ottanut piipun viimeisen, noin metrin mittaisen osan kokonaan pois. Piippu oli asiakkaan mukaan ollut mittaushetkellä vinossa. Hormin mukana oli tullut 100 millimetrin pyöreäksi muotoiltu palovilla, joten suojaetäisyyden kantaviin rakenteisiin on täytynyt olla vähintään 100 millimetriä. Palon syyksi oli todettu katolla olevan huovan syttyminen, minkä jälkeen myös huovan alla olevat paneelit olivat syttyneet. Palo ei siten ollut syttynyt kohdasta, joka vahinkotarkastajan mukaan oli liian lähellä kantavaa rakennetta. Vuokralaisten asiakas totesi lämmittäneen kiuasta useita päiviä yötä päivää. Lisäksi asiakas mainitsi kattovasojen välissä olevan runsaasti tilaa, joten mitään syytä asentaa piippu liian lähelle puurakenteita ei ole ollut.

Vakuutusyhtiön ratkaisussa 16.9.2025 todettiin, että suojaetäisyyksiä mitattaessa paikalla oli myös erään vahinkosaneerausliikkeen edustajia toteamassa tilanteen ja että piippu aseteltiin vahinkoa edeltävään asentoonsa mittauksien ajaksi. Asiassa ei ollut perusteita kyseenalaistaa puutteellisen suojaetäisyyden osoittavaa mittausta. Osasyynä vahinkoon todettiin olevan se, että kiuasta oli käytetty liian kauan yhtäjaksoisesti, samoin kuin kiukaan vaihtaminen alkuperäistä tehokkaampaan malliin. Aiemman päätöksen mukaisesti yhtiö katsoi syynä vahinkoon olevan asennusvirhe. Yhtiö kuitenkin ilmoitti tässä yksittäistapauksessa korvaavansa vahingon yläkerran lattiapinnoituksen uusimisen sekä saunatilan korjaustöiden osalta.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon täysimääräisesti hänen oman yrityksensä tekemän alustavan, suuruudeltaan 32 900 euron tarjouksen mukaisesti. Valituksen liitteenä asiakas toimitti havainnepiirroksen piipun asennuksesta. Piirroksen mukaan katon läpivientikohtaan oli asennettu 100 millimetriä palovillaa.

Lisäselvityksessään asiakas kertoo piippua olleen kiukaan yläpuolella jäljellä noin 5,2 metriä, jolloin esimerkiksi 10 millimetrin liikahdus välipohjan kohdalla tarkoittaa 27 millimetrin siirtymää kattoläpiviennin kohdal­la. Piippua pystyi enimmillään liikuttamaan noin 25 millimetriä suuntaansa, joten oli mahdotonta asettaa piippu vahinkoa edeltäneeseen sijaintiinsa. Asiakas ei itse ollut mittauksessa paikalla, mutta jälkeenpäin ennen piipun purkamista se heilui noin 50 millimetriä suuntaansa. Asiakas myös totesi, ettei yläkerran lattian pyöreän peiterengas ollut läpivientikohdassa paikallaan ja peiterenkaan sisähalkaisija oli 25 millimetriä ja lattiassa oleva reikä 80 millimetriä piippua suurempi. Kovan palovillan painumista kasaan siten, että piipun etäisyys rakenteista olisi ollut 70 millimetriä, asiakas ei pitänyt mahdollisena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastauksessaan FINEn uudelleenkäsittelypyyntöön vakuutusyhtiö totesi, ettei asiassa ole mahdollista osoittaa syttymiskohdan suojaetäisyyksiä, koska kyseinen läpivienti on palanut. Olettaen, että piippu oli asennettu suoraan, kattotuolien ja piipun etäisyys oli sama kuin mitatusta kohdasta. Asiakkaan kertoman mukaista 100 millimetrin palovillaeristystä ei ole ollut mahdollista asentaa kyseiseen kohtaan, koska etäisyys hormista kattotuoliin on ollut vain 70 millimetriä. Lisäksi sisäkaton ruodelaudoitus oli todetusti 30 millimetrin päässä piipun ulkopinnasta, joten todennäköisesti myös vesikaton ruodelaudoitus oli asennettu vastaavasti. Näitä johtopäätöksiä tukee onnettomuusselosteen maininta piipun läpiviennistä syttymissyynä.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että palon syttymispaikan on todettu liittyvän hormin läpivientiin. Vahinkotarkastuksessa on todettu kiukaan olleen hormiin soveltuva, mutta hormin suojaetäisyys palaviin rakenteisiin on ollut riittämätön, eikä se ole täyttänyt rakentamismääräysten vaatimuksia. Vaikka nimenomaisen syttymiskohdan etäisyyksiä ei ole ollut mahdollista tarkastushetkellä todentaa läpivientirakenteen tuhouduttua palossa, tehdyt mittaukset osoittavat rakenteiden suojaetäisyyksien olleen muuallakin määräystenvastaisia. Mittauksen toteutuksen osalta yhtiö toteaa, että hormin voidaan lähtökohtaisesti olettaa olleen ennen vahinkoa asianmukaisesti suorassa asennossa, ja mittaukset on tehty tämän lähtökohdan mukaisesti. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä, jonka perusteella mittaustulosten voitaisiin katsoa olennaisesti vääristyneen hormin myöhemmän liikuttelun vuoksi.

Asiakkaan kertomaa 100 millimetrin paksuisen palovillan asentamista piipun ympärille vakuutusyhtiö ei pidä mahdollisena suojaetäisyyksistä tehdyt mittaukset huomioiden.

Vakuutusyhtiö katsoo, että koska hormin läpivientirakenteen suojaetäisyys on ollut puutteellinen, palovahinko on seurausta vakuutuksen rajoitusehtojen mukaisesta rakennus- ja asennusvirheestä ja rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta. Piippu on asennettu vastoin rakentamismääräysten asettamia suojaetäisyysvaatimuksia, eikä tällaisesta virheestä aiheutuvaa vahinkoa voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuna äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Vahingon ennalta arvaamattomuutta arvioidaan vakuutusalalla objektiivisesti, ei ratkaisunpyytäjän henkilökohtaisen tiedon tai käsityksen perusteella. Asiassa ei ole esitetty muuta teknistä selvitystä, joka osoittaisi suojaetäisyyksien täyttäneen rakentamismääräysten vaatimukset tai joka tarjoaisi palolle muun todennäköisemmän syttymissyyn. Sen sijaan palon sijainti, tekniset havainnot sekä pelastusviranomaisen johtopäätökset tukevat sitä, että palo on aiheutunut hormin läpivientiin liittyneestä puutteellisesta suojaetäisyydestä ja täten rakentamismääräysten vastaisesta asennuksesta ja rakentamisesta. Samoin palovahingon syy-yhteys asennus- tai rakennusvirheeseen on näytetty riittävällä todennäköisyydellä.

Vakuutusyhtiö on vastineen yhteydessä toimittanut teräshormiston asennusohjeen vuodelta 2021. Asennusohjeen mukaan hormin suojaetäisyys palaviin materiaaleihin tulee olla 70 millimetriä. Yhtiö kuitenkin korostaa, ettei kyseinen asennusohje ole ollut voimassa hormin asentamisen aikaan vuonna 2008 ja että suojaetäisyyksien tulee joka tapauksessa täyttää rakentamismääräyskokoelman vaatimukset.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:
- pelastuslaitoksen onnettomuusseloste 21.7.2023
- vahinkotarkastusraportti 19.7.2023
- hormiston asennusohje 9.9.2021
- asiakkaan toimittama piirros asennuksesta sekä valokuvia vahinkopaikalta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut vahingon syyksi metallisen savuhormin asennusvirheen.

Sovellettavat vakuutusehdot ja rakentamismääräykset

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.
[…]

Ehtokohdan 5.1.1 (Palo- ja luonnonilmiöturva) mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli,
[…]

Ehtokohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata
6.17 suunnittelu-, perustus-, asennus-, työ- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja.

Ympäristöministeriön asetus pienten savupiippujen rakenteesta ja paloturvallisuudesta

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2007 ja sillä kumotaan ympäristöministeriön 10 päivänä lokakuuta 1986 antama päätös pienistä savuhormeista. Ennen 1 päivänä syyskuuta 2009 vireille tulleeseen rakennuslupahakemukseen voidaan soveltaa aikaisempia ohjeita.

E3 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2007
5.1 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
Savupiippu sekä siihen liitettävän tulisijan liitin- ja yhdyshormit tulee sijoittaa siten, ettei niiden pintalämpötila aiheuta vaaraa henkilö- tai paloturvallisuudelle.

Ohje
Näkyvissä ja helposti kosketeltavissa olevien savupiipun osien pintalämpötila voi olla enintään 80 °C. Muilta osin pintalämpötila voi olla tätä korkeampi edellyttäen, että savupiipun viereisen muusta kuin A1 luokan rakennustarvikkeesta tehdyn rakenteen pintalämpötila ei nouse yli 85 °C:n. Saunan löylyhuoneessa voivat edellä mainitut lämpötilat ylittyä, kun paloturvallisuus ei tästä vaarannu. Hormituotteiden suojaetäisyydet selvitetään eurooppalaisten yhdenmukaistettujen tuotestandardien mukaisin lämpötila- ja nokipalonkestävyyskokein.
Paikalla tehdyn savupiipun ja rakennusosan väliin jätetään vähintään noin 20 mm liikuntaväli, joka täytetään tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella. Rakennesuunnittelussa otetaan huomioon viereisten rakenteiden käyttötilan mukaiset muodonmuutokset suhteessa savupiippuun liikuntavälin leveyttä määritettäessä. Muun kuin A1 luokan rakennustarvikkeista tehdyt rakennusosat sijoitetaan vähintään 100 mm:n etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta. Väli- tai yläpohjan läpimenokohtaan sekä seinän liittymäkohtaan asennetaan vähintään 100 mm paksu lämpöä eristävä kerros soveltuvaa A1 luokan rakennustarviketta. Tiilistä muuratun savupiipun suojaetäisyyttä muihin rakennusosiin voidaan pitää riittävänä, kun piipun seinämän paksuus on vähintään 230 mm. Suojaetäisyyksiä täsmennetään tarvittaessa täydentävillä laskelmilla tai kokeellisesti.
Hormituotteiden valmistaja ilmoittaa tuotteen asennusohjeissa, miten hormin ja viereisten rakenteiden välinen tila on tehtävä. Jollei asennusohjeissa muuta esitetä, täytetään rakennusosan sekä hormituotteen välinen tila tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella. Hormituotteiden suojaetäisyydet täsmennetään täydentävillä laskelmilla tai kokeellisesti, jos savupiippu rakennuskohteessa läpäisee lämpötilan- tai nokipalonkestävyyskokeessa käytettyä paksumman lämmöneristetyn rakenteen. Mikäli hormituotteen suojaetäisyystarve on pienempi kuin 20 mm, savupiipun ja väli- tai yläpohjarakenteen väliin jätetään kuitenkin vähintään noin 20 mm leveä liikuntaväli, jollei valmistaja ole testeillä muuta osoittanut. Rakennesuunnittelussa otetaan huomioon viereisten rakenteiden käyttötilan mukaiset muodonmuutokset suhteessa savupiippuun liikuntavälin leveyttä määritettäessä. Väli täytetään tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella.
[…]

E3 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Pienet savuhormit, Ohjeet 1988
2.5 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
[…]
Palavatarvikkeisen rakennusosan, kuten väli- tai yläpohjan, läpimenokohtaan asennetaan lisäksi 100 mm paksu kerros palamatonta, lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa, kevytsoraa, hiekkaa tms., joka tiiviisti liittyy hormin ulkopintaan ja joka tarvittaessa erotetaan kotelolla palavatarvikkeisesta eristeestä.
[…]
Vesikaton ruodelaudoituksen, lattialaudoituksen, seinäverhouksen, välipohjan alapinnan tms. palavatarvikkeisen verhouksen reuna voidaan ulottaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan, mikäli laudoituksen tai verhouksen paksuus on enintään 30 mm. Samoin voidaan enintään 150 mm korkeat jalka- ja kattolistat asentaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan. […]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on tehnyt huvilarakennuksen palovahingosta kielteisen korvauspäätöksen perustuen vahinkopaikalla tehtyihin havaintoihin teräshormin puutteellisesta suojaetäisyydestä kattorakenteisiin sekä sisäkaton paneelin koolauspuuhun. Asiakas on kiistänyt asennusvirhettä koskevan väitteen vedoten siihen, että tehdasvalmisteisen hormin ympärille on rakennusvaiheessa asennettu hormin mukana toimitettu 100 millimetrin paksuinen palovillaeriste. Asiakas on lisäksi kyseenalaistanut vahinkotarkastajan vahinkopaikalla tekemän mittauksen tulosten oikeellisuuden.

Lautakunta toteaa suojaetäisyyksiä koskevasta selvityksestä, ettei vakuutusyhtiö ole toimittanut tarkempaa selvitystä siitä, miten mittaukses­sa oli varmistettu hormin olleen samassa asennossa kuin ennen vahinkoa. Vahinkotarkastuksessa kerrotusti mukana olleita vahinkosaneerausliikkeen edustajia ei ole nimetty eikä heidän mahdollisista havainnoistaan ole esitetty selvitystä. Asiakkaan kertomusta hormin mukana toimitetun palovillaeristeen asentamisesta läpivientiin lautakunta pitää sinänsä uskottavana, mutta hormitoimituksen sisällöstä, erityisesti villaeristeen paksuudesta, asiassa ei ole esitetty selvitystä. Asiassa ei toisaalta ole esitetty myöskään tarkempaa selvitystä, joka suoraan osoittaisi vahinkotarkastajan mittaustulosten olevan virheellisiä. Lautakunta kuitenkin kiinnittää huomioita hormin korkeuteen, mittaushetkellä yli viisi metriä, sekä siihen, että asiakkaan mukaan kerrosten välisen läpiviennin peiterengas ei ollut paikoillaan mahdollistaen hormin liikkumisen kyseisessä kohdassa. Asiakkaan tekemien havaintojen mukaan hormin oli mahdollista liikkua sivusuunnassa useita senttimetrejä. Nämä seikat huomioiden lautakunta katsoo, että hormin tarkka etäisyys kattotuolista on jäänyt selvittämättä. Lautakunta pitää siten mahdollisena, että hormin etäisyys kantavista rakenteista on ennen vahinkoa ollut suurempi kuin mittauksessa todettu 70 millimetriä.

Lisäksi lautakunta toteaa, että hormivalmistajan vastauksen mukaan 100 millimetrin suojaetäisyys on koskenut ennen vuotta 2008 toimitettuja hormeja, sillä ne eivät vielä olleet CE-merkinnän piirissä. Lautakunta tulkitsee valmistajan vastauksen tarkoittavan, että rakennusvuonna 2008 ja sen jälkeen toimitettuja hormeja koskevat eri suojaetäisyysvaatimukset kuin ennen kyseistä vuotta toimitettuja hormeja. Rakentamisajankohdan asennusohjeita tai selvitystä valmistajan viittaaman CE-merkinnän vaikutuksesta suojaetäisyyksiin lautakunnalle ei ole toimitettu, ei myöskään tietoa siitä, onko kyseessä oleva hormi toimitettu vuonna 2008 vai sitä ennen, onko kyseisellä hormilla ollut CE-merkintä ja mikä on mahdollisen merkinnän mukainen suojaetäisyys.

Palon syttymissyyn osalta lautakunta toteaa, ettei pelastuslaitoksen onnettomuusselosteessa oteta asiaan kantaa muutoin kuin toteamalla palon alkaneen kiukaan hormin läpiviennin kohdalta kattorakenteissa. Lautakunta toteaa, ettei tämän perusteella ole tehtävissä johtopäätöstä hormiasennuksen virheellisyydestä. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastusraportissa puolestaan todetaan, että vaikka selvitysten perusteella hormin etäisyys kantavasta kattorakenteesta oli 70 millimetriä, palo ei ole lähtenyt kyseisistä rakenteista. Tämä ilmenee myös raportin kuvista, joista on nähtävissä, että suojaetäisyyden mittauskohdalta sekä kattotuoli että koolauspuu ovat vain osittain hiiltyneet. Lisäksi raportissa todetaan palon lähteneen ulkokaton läpiviennistä, joka on kuumentanut kattomateriaalin, josta palon on levinnyt yläpohjan laudoitukseen. Raportissa esitetty syy vahinkoon on uusittu tehokas kiuas ja pitkäkestoinen lämmitys.

Yhteenvetona lautakunta toteaa, että riippumatta siitä, katsotaanko hormin suojaetäisyyden olleen yläpohjan mittauskohdassa puutteellinen, tällä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska palon ei ole osoitettu vakuutusyhtiönkään näkemyksen mukaan syttyneen tuosta kohdasta. Syttymiskohtana pidettävästä läpiviennistä vesikaton kohdalla ei ole esitetty selvitystä kyseisten rakenteiden tuhouduttua palovahingossa. Lautakunta toteaa, ettei alempien rakenteiden toteutuksen perusteella ole tässä tehtävissä riittävän varmoja johtopäätöksiä siitä, miten kyseinen läpivientikohta oli toteutettu. Siltä osin, kuin vakuutusyhtiö on vastineessaan katsonut sisäkaton ruodelaudoituksen 30 millimetrin etäisyyden hormin ulkopinnasta viittaavaan siihen, että todennäköisesti myös vesikaton ruodelaudoitus oli asennettu vastaavasti ja vastoin 100 millimetrin suojaetäisyysvaatimusta, lautakunta huomioi asiaa arvioidessaan myös RakMk E3:n (1988), jota on ympäristöministeriön asetuksen perusteella voitu soveltaa rakennuksen rakentamisen aikaan vuonna 2008. Kohdan 2.5 perusteella muun muassa vesikaton ruodelaudoitus on voitu ulottaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan, mikäli laudoituksen paksuus on enintään 30 millimetriä. Näin ollen vesikaton ruodelaudoituksen etäisyys hormista ei osoittaisi asennus- tai rakennusvirhettä, vaikka sen katsottaisiin olleen alle 100 millimetriä.

Näyttötaakan rajoitusehdon soveltumisesta olles­sa vakuutusyhtiöllä ja huomioiden, että niin syttymiskohdan rakenteiden toteutus kuin kyseis­tä hormia koskevat suojaetäisyysvaatimukset ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella jääneet epäselviksi, katsoo lautakunta jäävan osoittamatta, että syynä vahinkoon olisi rajoitusehdossa mainittu asennus- tai rakennusvirhe. Näin ollen lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö selvittää vahingon määrän siltä osin, kuin osapuolet eivät siitä ole aiemmin sopineet, ja maksaa asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa palovahingosta asiakkaalle aiheutuneet korjauskulut ja maksaa korvauksen vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen                                        
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet

Kinnunen
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg