Tapahtumatiedot
Asiakkaan vuonna 1976 rakennettu hirsirunkoinen saunarakennus tuhoutui tulipalossa 4.1.2026. Pelastuslaitos arvioi onnettomuusselosteessa palon syyksi vaurion tulisijassa tai hormissa, ja palon aiheuttaneena laitteena mainittiin kiuas. Rakenteiden mainittiin todennäköisesti pettäneen joltain osin ja päässeen siten syttymään.
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja kävi vahinkopaikalla 9.1.2026, ja tarkastuksesta laaditun raportin mukaan sauna oli syttynyt kiukaan takana olevan seinän kohdalta. Asiakkaan oma epäily oli, että tulisija oli palanut puhki, kun kovilla pakkasta sitä oli lämmitetty tavanomaista enemmän. Saunan kiukaan todettiin olevan merkiltään Harvia ja malliltaan M1. Etäisyys kiukaan sivusta saunan seinään oli noin 130 millimetriä, ja kiukaan takanurkka oli noin 100 millimetrin etäisyydellä seinärungosta. Tuossa kohdin kivilevyä ei ollut jäljellä, mutta kiukaan sivustalla oli jäänteitä kivilevystä, samoin kiukaan takana loppuen kiukaan päällä olleen vesisäiliön alaosaan. Ulkoseinään oli palanut reikä kohdassa, jossa kiukaan ja vesisäiliön välinen hormi oli paljaana. Raportin mukaan tämä oli todennäköisin syttymiskohta. Kiukaan etäisyyttä sen takana olevaan seinään ei päässyt kunnolla mittaamaan, mutta etäisyys kivilevyyn oli 20–30 millimetriä ja seinärunkoon 40–50 millimetriä. Vesisäiliön päällä oleva metallinen hormikotelo oli kiukaan vieressä olevasta seinärungosta 120–150 millimetrin etäisyydellä, ja kiukaan ja vesisäiliön välisen hormin etäisyys kiukaan takana olevasta seinärungosta oli noin 100–110 millimetrin ja kiukaan takana olevasta kivilevystä 80–90 millimetriä.
Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 15.1.2026 todeten, että palojälkien perusteella palo näytti saaneen alkunsa kiukaan ja vesisäiliön välisen eristämättömän hormin osan kohdalta. Seinä oli lämmennyt ja syttynyt palamaan. Tarkastushetkellä ei ollut todettavissa, oliko syttymiskohdassa ollut hirsiseinän suojana kivilevy vai ei. Kiukaassa ei ollut merkkiä tai tyyppikilpeä näkyvissä, mutta ulkomuotonsa perusteella kiuas oli tunnistettavissa Harvian M1-malliseksi kiukaaksi tai kopioksi siitä. Kiukaan ympärillä ei ollut kiuasvalmistajan omaa suojaseinää, vaan seinien suojana oli ollut jonkinlainen kivilevy, jonka valmistajasta tai käyttötarkoituksesta ei ollut varmuutta. Kivilevyn asennuskorkeudesta ei myöskään ollut varmuutta, koska tulipalo ja sammutus olivat rikkoneet levyä ja seinärakenteita.
Yhtiö viittasi päätöksessään Harvian kiukaan asennusohjeisiin, joiden mukaan kiukaan etäisyys muuratusta seinästä pitäisi olla vähintään 50 millimetriä ja palavasta materiaalista sivuilla 250 millimetriä ja kiukaan takana 300 millimetriä. Jos kiukaan ympärillä on kiuasvalmistajan valmistama suojaseinä, pitäisi etäisyyden suojaseinästä palavaan materiaaliin olla vähintään 50 millimetriä. Vahinkotarkastusraportin perusteella kiukaan suojaetäisyys seinästä on ollut riittämätön, ja näin olisi silloinkin, vaikka takana olisi muurattu seinä. Kivilevylle ei suojaetäisyyttä ole erikseen määritetty, mutta kivilevyllä peitetyn hirsirungon lämmönkesto ei vastaa muurattua seinää.
Lisäksi päätöksessä viitattiin Harvian teräspiipun ja vesisäiliön asennusta koskeviin ohjeisiin. Yhtiö totesi, ettei ollut varmuutta, oliko kohteessa ollut vesisäiliö Harvian valmistama. Harvian ohjeen mukaan vedenlämmittimen ja savuhormin välinen putki tulee peittää säteilysuojalla, jos suojaseinä tai muu suojaus ei ulotu suojaamaan ympäristön palavia materiaaleja vedenlämmittimen ja savuhormin väliltä. Asennusohjeessa kerrotaan, että säteilysuoja tarvitaan, jos suojaamattoman savuputken suojaetäisyys palaviin materiaaleihin on alle 500 millimetriä. Säteilysuojaa käytettäessä suojaetäisyys on 250 millimetriä. Selvitysten perusteella kiuas on asennettu liian lähelle seinärakennetta, rakenne on päässyt lämmittäessä kuumenemään ja tämän seurauksena hirsirunko on syttynyt palamaan. Kiukaan ja vedenlämmittimen välinen suojaamaton savuputken osa on noin 100–110 millimetrin etäisyydellä hirsirungosta, kun etäisyyden pitäisi olla vähintään 500 millimetriä.
Vakuutusyhtiö katsoi kyseessä olevan asennus- tai rakennusvirhe, josta aiheutuvat vahingot eivät rajoitusehdon perusteella ole vakuutuksesta korvattavia, eikä yhtiö siten korvannut rakennukselle ja irtaimistolle aiheutunutta vahinkoa.
Asiakas teki vakuutusyhtiölle oikaisupyynnön todeten, että kiukaan nurkkauksessa oli ollut kivilevysuojaus asennettuna kattoon asti. Kiukaan ja vesipadan suunnassa on myös ollut peltisuojaus vähintään vesipadan alaosaan asti. Asiakkaan tiedossa ei ollut, oliko kivilevyjä ollut yksi vai kaksi päällekkäin, mutta suojaus oli ollut paikallaan, eikä sitä ollut muutettu asiakkaan vuonna 2024 alkaneena omistusaikana. Asiakas ei ollut tehnyt edellisen omistajan kiuas- ja hormiasennuksiin muitakaan muutoksia. Lisäksi asiakas totesi, että mahdollinen poikkeama suojaetäisyyksistä ei yksin riitä korvauksen epäämiseen, jos syy-yhteyttä palon syntyyn ei ole osoitettu. On kohtuuton vaatimus, että asiakkaan olisi kiinteistökaupan yhteydessä tullut omatoimisesti varmistaa jokaisen tulisijan, hormiosan ja suojausrakenteen suojaetäisyydet ja vaatimustenmukaisuus, erityisesti kun vakuutuksen myöntämisen tai ylläpidon yhteydessä häneltä ei ole edellytetty tulisijoja koskevia selvityksiä.
Vakuutusyhtiö käsitteli asian uudelleen todeten korvauspäätöksessä 11.2.2026 muun muassa, että vahinkotarkastusraportin perusteella kiukaan suojaetäisyydet eivät olleet määräysten mukaisia, mikä oli todennäköisesti mahdollistanut rakenteen kuumenemisen ja syttymisen. Vahinkokohteessa ei ollut osoitettu mitään muuta palon aiheuttajaa, joten on hyvin todennäköistä, että kiuas oli syttymisen aiheuttanut. Lisäksi yhtiö totesi, ettei se ole velvollinen tarkastamaan rakennusten määräysten mukaista rakentamistapaa vakuutuksen voimassa ollessa, vaan tämä vastuu on kiinteistön omistajalla. Vahingon sattuessa vakuutusyhtiöön tulee toimittaa tarvittavat selvitykset korvauspäätöksen tekemiseksi. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli todennut ja dokumentoinut, että kiukaan suojaetäisyydet eivät olleet riittävät ja tämä oli aiheuttanut palovahingon. Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempaa päätöstään.
Asiakkaan valitus
Asiakas kertoo saunan ja kiukaan toimineen hänen omistusaikanaan moitteitta, eikä hänellä ole ollut epäilyä suojaetäisyyksien puutteista. Tapahtumahetkellä oli ollut poikkeuksellisen kova pakkanen, jolloin kiuasta oli lämmitetty tavanomaista suuremmalla puumäärällä kuitenkaan tiedostamatta paloriskiä. Näissä olosuhteissa asiakas katsoo vahingon olleen ennalta arvaamaton tapahtuma. Korvauksen epäämistä kokonaan asiakas pitää kohtuuttomana. Rakennusvahingon lisäksi asiakas vaatii korvaamaan saunarakennuksessa kausisäilössä olleen irtaimiston.
Vakuutusyhtiön vastine
Viitaten asiassa tehtyihin korvauspäätöksiin vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja toteaa, että koska kiukaan suojaetäisyys on ollut puutteellinen, vahinko on seurausta rakennus- ja asennusvirheestä. Tällaisesta virheestä aiheutuvaa vahinkoa ei voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuna äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Vahingon ennalta arvaamattomuutta arvioidaan vakuutusalalla objektiivisesti, ei vakuutuksenottajan henkilökohtaisen tiedon tai käsityksen perusteella. Vahingosta ei tee ennalta arvaamatonta se, että vakuutuksenottajalla ei ole ollut tietoa rakennusvirheestä, ei tee. Jos rakentamisessa tehdään virheitä, on yleisen kokemuksen mukaan ennakoitavissa, että virhe voi myöhemmin johtaa vahinkoon. Näin ollen tässä tapauksessa vahinkoa on pidettävä rakennusvirheen luonnollisena ja todennäköisenä seurauksena.
Vastauksena FINEn tiedusteluun kiukaan, hormin ja tulisijan valmistajan asennusohjeiden ja valmistajan ilmoittamien suojaetäisyyksien noudattamista koskevan suojeluohjeen merkitykseen vakuutusyhtiö on todennut, että suojeluohjeiden ensisijainen tarkoitus on antaa ohjeita vahinkojen välttämiseksi, ei laajentaa vakuutuksen korvauspiiriä. Yleisten sopimusehtojen mukaan suojeluohjeiden laiminlyönti voi johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen, jos laiminlyönti on olennainen ja vahingon syntyyn vaikuttava. Käytännössä suojeluohjeen laiminlyönti yksinään ei kuitenkaan johda korvauksen epäämiseen. Vahingon korvaamatta jättäminen perustuu yleensä siihen, että vahinko ei täytä vakuutusehtojen keskeisiä kriteerejä, erityisesti äkillisyyttä ja ennalta arvaamattomuutta, tai että vahinko rajautuu rajoitusehdon perusteella kokonaan korvauspiirin ulkopuolelle. Tässä tapauksessa vahingon syynä on rakennus- ja asennusvirhe, eikä vahinkoa näin ollen voida pitää vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla äkillisenä ja ennalta arvaamattomana. Nyt käsiteltävässä tapauksessa suojeluohje ei myöskään ole yksityiskohtainen eikä se anna tarkkoja suojaetäisyysmittoja, vaan ainoastaan ohjaa huomioimaan valmistajan ohjeet. Näin ollen ohje on luonteeltaan yleinen eikä sen perusteella voida tehdä tulkintaa, jonka mukaan kyseiset vahingot olisivat aina oletusarvoisesti korvattavia.
Vakuutusyhtiö on lisäksi toimittanut lautakunnalle päiväämättömän ja allekirjoittamattoman sisäisen muistionsa, jossa asennusta verrataan Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E8, Muuratut tulisijat, suojaetäisyyksille asetettuihin vaatimuksiin. Muistiossa todetaan valmistajan ilmoittaman suojaetäisyys olevan 50 millimetriä käytettäessä valmistajan valmistamaa suojaseinää. Kohteessa käytetty sementtilevy ei muistion mukaan ole valmistajan ohjeen mukainen suojaus. Vaikka RakMk E8 koskee muurattuja tulisijoja, voidaan suojaetäisyyksiä koskevaa taulukkoa soveltaa muuallekin, koska taulukko perustuu tulisijan tai piipun ulkolämpötilaan.
Muistion mukaan RakMk E8:ssa asetetaan polttavapintaiselle tulisijalle, jollainen puukiuas on, vaatimus 500 millimetrin suojaetäisyydelle ulkokuoresta. Kohteessa on valokuvan perusteella ollut yksinkertainen sementtilevy, joka pienentää suojaetäisyysvaatimusta 50 prosentilla 250 millimetriin. Jos asiaa arvioitaisiin kuumapintaisen tulisijan suojaetäisyyden mukaan, suojaetäisyyden tulisi olla 150 millimetriä, mutta sitä yksinkertainen sementtilevy ei pienennä. Kiukaan sivulla suojaetäisyys on ollut noin 100 millimetriä ja kiukaan takana noin 60 millimetriä palavasta seinäpinnasta, joten suojaetäisyys on ollut liian pieni riippumatta siitä, arvioidaanko asiaa kuuma- vai polttavapintaisen tulisijan mukaan. Lisäksi muistiossa todetaan, että seinään on palanut reikä kiukaan taakse ja että tähän olisi hyvä saada jonkun palotutkijan näkemys syttymispaikasta. Kiukaan ja vedenlämmittimen välisen hormin osalta muistiossa lisäksi todetaan, että hormikoko on 115 millimetriä, joten vahinkokohteessa todettu 200 millimetrin halkaisija viittaa siihen, että kyseisessä kohdassa hormiputken päällä on suojakuori.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:
- pelastuslaitoksen onnettomuusseloste
-asiakkaan toimittamia valokuvia
- vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan raportti
- kiuasvalmistajan asennus- ja käyttöohje puulämmitteiselle kiukaalle
- vakuutusyhtiön sisäinen muistio kiukaan ja hormin suojaetäisyyksistä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut palon aiheutuneen rajoitusehdossa mainitusta rakennus- tai asennusvirheestä. Lisäksi kyse on vakuutusehtojen tulkinnasta siltä osin, mikä merkitys palovahingon korvattavuutta arvioitaessa on vakuutusehtoihin sisältyvällä kiukaan ja hormin valmistajan ohjeita koskevalla suojeluohjeella.
Sovellettavat lainkohdat, vakuutusehdot ja rakentamismääräykset
Vakuutussopimuslain 31 §:n (Suojeluohjeiden noudattaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, 2.5 (Suojeluohjeet, Paloturvallisuus) alakohdan 7. mukaan kiukaan, hormin ja tulisijan valmistajan asennusohjeita ja ilmoittamia suojaetäisyyksiä palaviin materiaaleihin on noudatettava. Tulisijan ja savupiipun lämpötilaluokkien yhteensopivuus on aina varmistettava.
Ehtokohdan 5.1 (Vakuutusturvat ja niistä korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutus korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen suoranaisen esinevahingon, joka voidaan yksilöidä yksittäiseksi tapahtumaksi.
Ehtokohdan 5.1.1 (Palo) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut
- irtipäässyt tuli
- […].
Ehtokohdan 5.3.6 (Korvauksen rajoitukset, Virheellisyydet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
a) suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
c) perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
E8 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Muuratut tulisijat, Ohjeet 1985
1 Yleistä
1.1 Soveltamisala
[…]
Nämä ohjeet koskevat ehtokohdassa 1.2 määriteltyjä muurattuja tulisijoja.
[…]
1.2 Määritelmiä
Muurattu tulisija
Pääasiassa muurauskivistä ja -laastista paikalla muurattu tulisija, jossa voi olla myös tulenkestäviä valmisosia. Tällaisia tulisijoja ovat mm. liedet, takat, uunit, leivinuunit. […]
Asian arviointi
Vakuutusyhtiö on katsonut asiakkaan saunarakennuksen palovahingon aiheutuneen kiukaan ja hormin puutteellisesta suojaetäisyydestä ja asiassa siten olevan kyse rajoitusehdossa mainitusta asennus- tai rakennusvirheestä.
Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan tapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla. Vakuutusyhtiön vedotessa korvauksen epäämiseksi rajoitusehtoon, on yhtiöllä näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen.
Lautakunta toteaa irtipäässeestä tulesta aiheutuneessa palovahingossa lähtökohtaisesti olevan kysymys vakuutuksesta korvattavasta vakuutustapahtumasta. Näin ollen asiassa on arvioitava, soveltuuko vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto tapaukseen.
Vahingon syystä esitetyn selvityksen osalta lautakunta toteaa selvityksen pääosin muodostuvan vahinkotarkastajan vahinkopaikalla suojaetäisyyksistä tekemistä havainnoista. Raportin valokuvista ilmenee, että seinään kiukaan taakse oli palanut reikä, ja vahinkotarkastajan mukaan tuossa kohdassa, jossa kiukaan ja vesisäiliön hormi on ollut eristämätön, sijaitsee todennäköisin syttymiskohta. Vakuutusyhtiön sisäisessä muistiossa todetaan syttymiskohtaa koskevan arvion osalta, että asiaan olisi hyvä saada ulkopuolisen palotutkijan näkemys. Vaikka ulkopuolista selvitystä ei ole käytettävissä ja vaikka rakennus on tuhoutunut palossa täysin ja seinärakenteet ovat sisäpuolelta pahoin hiiltyneitä, katsoo lautakunta vahinkotarkastusraportin perusteella olevan todennäköistä, että palo on syttynyt edellä mainitusta kohdasta.
Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksissään perustellut asennus- ja rakennusvirhettä koskevan rajoitusehdon soveltumista puutteellisilla suojaetäisyyksillä. Päätöksissä on viitattu kiuasvalmistajan asennus- ja käyttöohjeessa esitettyihin suojaetäisyyksiin. Yhtiön esittämän selvityksen lautakunta katsoo osoittavan, etteivät kiukaan ja hormin suojaetäisyydet täytä yhtiön viittaamissa valmistajan ohjeissa asetettuja vaatimuksia. Korvauspäätöksessä 11.2.2026 on lisäksi todettu suojaetäisyyksien olevan rakentamismääräysten vastaiset, mutta päätöksessä tai yhtiön myöhemmissä kannanotoissa ei ole yksilöity, mihin rakentamismääräyksiin yhtiö tällä viittaa. Vakuutusyhtiön toimittamassa yhtiön sisäisessä muistiossa sen sijaan suojaetäisyyksiä on arvioitu valmistajan ohjeen lisäksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E8 vaatimusten perusteella. Lautakunta toteaa, etteivät asiassa esitetyn selvityksen perusteella RakMk E8:ssa kuuma- tai polttavapintaiselle tulisijalle tai sen osalle asetetut suojaetäisyysvaatimukset ole kohteessa täyttyneet. Koska kyseinen rakentamismääräyskokoelman osa kuitenkin koskee muurattuja tulisijoja, jollaisesta nyt ei ole kysymys, ei lautakunta katso asennus- ja rakennusvirheen tulevan näytetyksi kyseisen rakentamismääräyksen perusteella.
Vakuutusyhtiön vetoamien kiuasvalmistajan asennusohjeiden osalta lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että korvauspäätösten mukaan vakuutusyhtiöllä ei ole varmuutta kiukaan ja hormin valmistajasta. Asiakkaan toimittamasta valokuvasta kuitenkin ilmenee kiukaan merkki, joten kiukaan osalta lautakunta pitää todennäköisenä, että vakuutusyhtiön vetoama asennusohje koskee kyseistä kiuasta.
Asiassa on lisäksi arvioitava, mikä merkitys rajoitusehdon soveltamisessa on sillä, että palovahinkoja koskevan suojeluohjeen mukaan kiukaan, hormin ja tulisijan valmistajan asennusohjeita ja ilmoittamia suojaetäisyyksiä palaviin materiaaleihin on noudatettava. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei suojeluohjeen perusteella ole tehtävissä johtopäätöstä, jonka mukaan puutteellisesta suojaetäisyydestä aiheutuvia vahinkoja olisi tarkoitus korvata asennus- ja rakennusvirheitä koskevasta rajoitusehdosta huolimatta. Lautakunta on vuotovahinkoja koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut johtoverkon suojelemista jäätymiseltä koskevan suojeluohjeen viittaavan siihen, että kyseisiä vahinkoja on vakuutuksesta tarkoitus korvata jäätymisestä aiheutuvia vahinkoja koskevasta korvausrajoituksesta huolimatta. Lautakunta katsoo, ettei asiaa ole perusteita arvioida toisin tässä tilanteessa, jossa suojeluohjeessa ohjeistetaan toimimaan kiukaan ja hormin valmistajan antamien suojaetäisyyksiä koskevien ohjeiden mukaan ja jossa nimenomaisesti on kysymys väitetyistä kiukaan ja hormin puutteellisista suojaetäisyyksistä. Asiaa arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, että suojeluohjeessa ei ole esitetty tarkkoja suojaetäisyyksiä. Lautakunta huomauttaa, että viitattaessa suojeluohjeessa valmistajan ilmoittamiin suojaetäisyyksiin tämä ei ylipäätään olisi mahdollista.
Edellä lausutun perusteella lautakunta toteaa, että vaikka valmistajan asennusohjeen katsottaisiin soveltuvan nyt käsiteltävään tapaukseen, puutteellista suojaetäisyyttä olisi arvioitava ehtokohdan 2.5 sisältämän suojeluohjeen perusteella suojeluohjeen laiminlyöntinä.
Lautakunta toteaa lisäksi, ettei vakuutusyhtiö ole lausunut suojeluohjeen laiminlyönnistä FINEn pyydettyä arvioimaan vahingon korvattavuutta suojeluohje huomioiden. Koska vakuutusyhtiö ei ole esittänyt suojeluohjeen laiminlyöntiin perustuvaa väitettä korvauksen alentamiseksi tai epäämiseksi, vaikka yhtiölle on katsottava varatun siihen tilaisuus, ei lautakunnan ole tarpeen arvioida asiaa tältä osin. Näillä perusteilla lautakunta katsoo saunarakennuksen palovahingon tulevan korvattavaksi ehtokohdan 5.1.1 mukaisena palovahinkona vakuutuksen omavastuuosuudella vähennettynä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa palovahingon ja maksaa asiakkaalle vakuutussopimuksen ja -ehtojen mukaisen korvauksen rakennuksen ja irtaimiston vahingosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen
Jäsenet
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho