Tapahtumatiedot

Asiakas vei kleinpitz-rotuisen koiransa 16.12.2025 eläinlääkäriin ontumatutkimuksiin. Käyntikertomuksen esitietojen mukaan koira oli loukannut oikean takajalkansa 16.11.2025 aamulenkillä innostuessaan juoksemaan linnun perään. Tilanteessa koira oli huutanut kovasti, jonka jälkeen se oli ontunut hetken, mutta palautunut normaaliksi matkan edetessä. Koiran todettiin oireilevan edelleen keskimäärin kerran päivässä päivän tai kahden välein ontumalla jalkaa muutaman askeleen verran ja pomputtamalla astumatta jalalle ollenkaan. Oireilun jälkeen koira pysähtyy tai istuu alas ja jatkaa normaalisti matkaa.

Ortopedisessa tutkimuksessa todettiin oikean takaraajan reiden alueen lihasmassan olevan hieman vasenta kevyempi. Oikean polven polvilumpion todettiin menevän herkästi spontaanisti sijoiltaan sisäsyrjälle päin ja palautuvan itsestään, mihin ei näyttänyt liittyvän merkittävää aristusta. Polvessa ei havaittu selvää turvotusta. Röntgenkuvauksessa todettiin oikeassa polvinivelessä nivelnesteen määrän mahdollisesti hyvin lievästi lisääntyneen, mutta muita muutoksia kuten nivelrikkomuutoksia polvissa ei ollut. Lonkkamaljojen todettiin olevan vähän väljät, reisiluunpäät istuvat niissä noin 60-prosenttisesti, mutta tältäkään osin ei havaittu nivelrikkomuutoksia. Todennäköiseksi diagnoosiksi eläinlääkäri määritti mediaalisen patellaluksaation, asteeltaan 2/4, ja koska oireet olivat alkaneet äkillisesti eikä polvessa ollut mitään kroonisia rappeumamuutoksia, katsoi eläinlääkäri, että kyseessä todennäköisesti oli tapaturman aiheuttama oikean polvilumpion sijoiltaanmeno. Hoidoksi eläinlääkäri suositteli kirurgista hoitoa lähikuukausina.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 18.12.2025 kielteisen korvauspäätöksen. Päätöksessä katsottiin eläinlääkärikäynnin syynä olleen synnynnäisen ja perinnöllisen sairauden tutkimus ja hoito, joka ei ole vakuutuksesta korvattavaa.

Asiakas oli tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuun ja kertoi uudelleenkäsittelypyynnössään, että koira oli neljä ja puoli vuotta elänyt ilman polvivaivoja nostamatta jalkaa koukkuun. Tapaturman yhteydessä jalka jäi koukkuun koiran kiljahduksen yhteydessä, joten kyseessä oli tapaturmai­nen polvivamma. Viitteitä synnynnäisestä viasta koiralla ei ollut todettu.

Uudelleenkäsittelypyyntöönsä asiakas liitti koiraa hoitaneen eläinlääkärin lausunnon, jossa kerrotaan koiran oikean takaraajan oireiden alkaneen äkillisesti marraskuussa tapaturman yhteydessä. Kyseessä on aikuisikäinen koira, jolla ei ole ollut mitään aiempaa oireilua raajassa. Lisäksi polvessa ei ole röntgenkuvissa todettu mitään kroonisia rappeu­mamuutoksia. Eläinlääkäri arvioi kyseessä siten olevan tapaturman aiheuttama eli traumaattinen oikean polvilumpion sijoiltaanmeno.

Vakuutusyhtiö teki 13.1.2026 toisen kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiö katsoi, ettei asiakkaan lähettämässä selvityksessä ollut esitetty sellaista uutta tietoa, jonka perusteella asiaa tulisi arvioida uudelleen. Yhtiö totesi, että patellaluksaatio tarkoitti polvilumpion (patella) sijoiltaanmenoa tai sen taipumusta liikkua pois normaalista telaurastaan polvinivelessä. Tämä johtui yleensä rakenteellisista poikkeavuuksista, kuten matalasta telaurasta, lihaksiston epätasapainosta tai takajalan virheasennosta. Oireet voivat vaihdella lievästä ontumisesta vakavaan liikkumisvaikeuteen. Kleinspitz-rodulla polvilumpion sijoiltaanmeno oli todettu sekä synnynnäiseksi että perinnölliseksi ongelmaksi. Vaikka tarkka periytymismekanismi oli monitekijäinen, kyseessä oli geneettisesti altistava rakennevika, joka esiintyi erityisesti pienillä roduilla.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan eläinlääkärikäynnin 16.12.2025 kulut sekä koiralle suunnitellusta leikkauksesta aiheutuvat kulut.

Asiakas toteaa, ettei missään vakuutusyhtiön asiakirjoissa todeta, että Kleinspitz-rodulla on tämänkaltainen rakennevika, jolla korvauksen epääminen on perusteltu.

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset viitaten asiantuntijaeläinlääkärinsä lausuntoon. Lausunnossa todetaan, että koiraa hoitaneen eläinlääkärin käyntitietojen perusteella koiran polvilumpio on mennyt tutkimuksessa helposti pois paikoiltaan ja palautunut itsestään takaisin ilman kipua. Näin ei käy rakenteeltaan terveessä polvessa. Jos polvilumpio olisi mennyt sijoiltaan täysin tapaturmaisesti alun perin, ei sellainen trauma muuta polven rakennetta siten, että polvilumpio jatkossakin menisi sijoiltaan jatkuvasti. Patellajänne, polven sivusiteet, ristisiteet ja/tai nivelkapseli olisivat hetkellisesti pahasti venähtäneet, ehkä jopa katkenneet tai repeytyneet. Merkkejä tällaisesta ei koiralla ole ollut eikä myöskään kipua, kun polvilumpiota on liu'utettu telaurasta pois, eli koiran polvessa ei ole ollut mitään pahasti vaurioituneita, parantumassa olevia rakenteita. Aavistus nesteisyyttä polvessa on tavallista krooniselle polvilumpion sijoiltaanmenolle. Lausunnon mukaan ei ole mahdollista, että pienelle ja kevyelle koiralle kehittyy pysyväksi jäävä spontaani polven sijoiltaanmeno yksittäisen tapaturman seurauksena siten, että koira on heti tapaturman jälkeen normaali eikä muutaman viikon kuluttua tapaturmasta ja oletettavasti revenneistä nivelkapselista ja -siteistä ole enää mitään merkkejä. Terveen polvilumpion sijoiltaanmenon todetaan vaativan todella suurta voimaa.

Vakuutusyhtiön toimittamassa eläinlääkärilausunnossa todetaan lisäksi, että potilaskertomuksen perusteella tutkimuksessa on huomattu oikean takajalan lihaksiston olevan vasenta jalkaa heikompi. Jos oire olisi alkanut vasta tapaturmasta ja koira olisi kuukauden ajan päivän tai kahden välein pomputellut oikeaa takajalkaa joitain kertoja, mutta valtaosin jalan käyttö olisi ollut normaalia, ei lihasatrofiaa olisi pitänyt vielä olla. Lisäksi lonkankoukistajalihaksen aristus voi viitata lihasrevähtymään. Jos olisi sattunut lihasrevähtymä tai lonkankoukistajan kiinnityskohdan venähdys, olisi sekin voinut aiheuttaa tuon ajoittaisen pomputteluoireen tai pahentaa polvilumpion sijoiltaanmeno-oiretta kompensaation kaut­ta. Lausunnossa katsotaan myös mahdolliseksi, että polvessa on voinut olla sijoiltaanmenon oiretta aiemminkin tai että oireet ovat pahentuneet asiakkaan ilmoittaman tapahtuman jälkeen, jos polvessa on tuossa yhteydessä tapahtunut jokin äkillinen niksahdus tai venähdys. Ilmoitetun tapahtuman yhteydessä koiralla ilmennyt kipu ei myöskään ole välttämättä liittynyt polvilumpion sijoiltaanmenoon. Se, että polvessa ei ole todettu nivelrikkomuutoksia, ei lausunnon mukaan riitä perusteeksi traumaattiselle alkuperälle, koska pienen koiran on polven vaivatessa helppo liikkua kolmel­la jalalla. Tämä hidastaa merkittävästi nivelrikkomuutosten kehittymistä ja vaikka koira on aikuinen, se on vielä nuori. 

Lisäksi yhtiö toteaa, että koiran vakuutuksessa joka tapauksessa maksimikorvaus vakuutuskauden aikana syntyneistä eläinlääkärihoidon kuluista on 1 500 euroa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Koiran ja kissan sairasvakuutuksen vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan F55.4.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutus korvaa vakuutuksen voimassaollessa koiran tai kissan
- […]
- eläinlääkärikulut, kun vakuutukseen on valittu hoitokulut.
[…]

Ehtokohdan 55.4.2.2 mukaan vakuutus ei korvaa eläinlääkärikuluja, jos niiden syynä on
- […]
- rakennevian, kasvuhäiriön, synnynnäisen tai perinnöllisen vian tai sairauden tutkimus tai hoito. Esimerkiksi koiran ylimääräisistä silmäripsistä, pehmeästä kitalaesta, henkitorven, sierainten tai nielun ahtautumisesta johtuvat sairaudet tai muut vastaavat rakenneviasta aiheutuneet kulut.
- […]

Ehtokohdan 55.5.2 (Eläinlääkärikulut) mukaan […] vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle kuuluvien sairauksien ja tapaturmien osalta eläinlääkärikulut korvataan sitä edeltävään käyntiin asti, jolloin eläimellä todetaan vakuutuksen ulkopuolelle rajattu diagnoosi tai muutoin on selvää, ettei eläimellä ole vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvaa sairautta tai tapaturmaa.

Vakuutus ei korvaa enää sen käyntikerran kustannuksia, jolloin eläimellä todetaan ei-korvattava sairaus tai tapaturma.

Ratkaisusuositus

Asiassa kyse on siitä, onko koiran polvilumpion sijoiltaanmeno johtunut korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta rakenneviasta.

Voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen on vakuutusyhtiöllä.

Asiakas on katsonut, että kyseessä on tapaturmainen polvivamma. Vakuutusyhtiö on tämän kiistänyt katsoen polvivamman aiheutuneen tapaturman sijaan rakenneviasta ja evännyt korvauksen vedoten rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata rakennevian, kasvuhäiriön, synnynnäisen tai perinnöllisen vian tai sairauden tutkimusta tai hoitoa.

Koiraa hoitaneen eläinlääkärin käyntimerkinnän mukaan kyseessä on todennäköisesti tapaturman aiheuttama polvilumpion sijoiltaanmeno, koska oireet ovat alkaneet äkillisesti eikä polvessa ole ollut kroonisia rappeumamuutoksia. Löydöksinä hoitava eläinlääkäri on todennut oikean takaraajan reiden alueen lihasmassan olevan hieman vasenta kevyempi, oikean polven polvilumpion menevän herkästi spontaanisti sijoiltaan sisäsyrjälle päin palautuen itsestään ilman merkittävää aristusta sekä oikean lonkankoukistajalihaksen kiinnityskohdan tunnusteluun reagoimisen toistuvasti.

Hoitaneen eläinlääkärin antaman todistuksen mukaan koiralla on 16.12.2025 tehdyssä ortopedisessä tutkimuksessa diagnosoitu oikean polven polvilumpion sijoiltaanmeno asteeltaan 2/4. Raajan oireet olivat todistuksen alkaneet äkillisesti marraskuussa tapaturman yhteydessä. Kyseessä on aikuisikäinen koira, jolla ei ole ollut mitään aiempaa oireilua raajassa. Lisäksi polvessa ei ole röntgenkuvissa todettu mitään kroonisia rappeumamuutoksia. Siten ortopedi arvioi kyseessä olevan tapaturman aiheuttama oikean polvilumpion sijoiltaanmeno ja sen ensisijainen hoito on kirurginen.

Vakuutusyhtiön toimittaman asiantuntijaelääkärin lausunnon mukaan rakenteeltaan terveessä polvessa polvilumpio ei mene koiralla todetulla tavalla helposti pois paikoiltaan palautuen itsestään takaisin. Lausunnos­sa ei pidetä mahdollisena, että pienelle, kevyelle koiralle kehittyy pysyväksi jäävä spontaani polvilumpion sijoiltaanmeno yksittäisen tapaturman seurauksena siten, että koira on heti tapaturman jälkeen normaali eikä muutaman viikon kuluttua tapaturmasta ja oletettavasti revenneis­tä nivelkapselista ja siteistä ole enää mitään merkkejä.

FINE toteaa, että koiran polvilumpion sijoiltaanmenon syystä on esitetty erilaisia arvioita. Asiassa annettujen selvitysten perusteella kyseessä on pienempikokoinen ja verrattain nuori koira. Tapauksessa koira on linnun perään lähdettyään huutanut, ja sen jälkeen ontunut hetken jalkaansa. FINEn käytössä ei ole tarkempaa selvitystä sen osalta, kuinka koira jalkaansa loukkasi, eikä vammaenergiasta siten ole tietoa. Asiassa esitetty huomioiden FINE pitää todennäköisenä, että mikäli kyseessä olisi tapaturmaperäinen polvilumpion sijoiltaanmeno, olisi kuukausi ilmoitetun tapahtuman jälkeen tehdyissä tutkimuksissa löytynyt muitakin vaurioita. FINE toteaa myös, ettei rakenteeltaan terveen polvilumpion pitäisi men­nä tutkimustilanteessa helposti pois paikoiltaan ja palautua itsestään paikalleen. Se seikka, ettei koira aiemmin ole oireillut, ei osoita, että kyseessä ei voisi olla rakennevika. Tapaturmaksi ilmoitettu tapahtuma on sattunut kuukausi ennen kuin koira on viety eläinlääkäriin. Koiran oikean takajalan lihaksistossa havaittiin eläinlääkärikäynnillä heikkoutta verrattuna vasempaan takajalkaan. FINE ei pidä todennäköisenä, että lihas­heikkous olisi kehittynyt kuukauden aikana, kun asiassa annettujen selvitysten perusteella koira on oireillut vain ajoittain lyhyitä hetkiä.

FINE toteaa, ettei asiassa esitetystä selvityksestä ilmene muita vaihtoehtoisia syitä koiran polvilumpion sijoiltaanmenolle kuin tapaturma tai rajoitusehdossa määritelty tila eli rakennevika, kasvuhäiriö taikka synnynnäinen tai perinnöllinen vika tai sairaus. Edellä todetuin perustein FINE katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä vahingon aiheutuneen tapaturmasta ja että esitetyn selvityksen perusteella on riittävällä tavalla tullut näytetyksi tapauksessa olevan kyse ehtokohdassa 55.4.2.2 korvauksen ulkopuolelle rajatuista tutkimus- ja hoitokuluista. Näin ollen FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä kieltäytyä korvaamasta eläinlääkärikuluja vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.
 

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen       
Esittelijä Karppinen