Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli havainnut 13.6.2025 omakotitalonsa (rakennusvuosi 2007) vaatehuoneessa kotelorakenteen sisällä sijaitsevan jakotukin päätytulpasta tihkuvan vettä. Vahinkoilmoituksen mukaan vesi oli kastellut myös seinän ja valunut todennäköisesti seinän sisälle.

D Oy:n 19.6.2026 tehtyyn tarkastukseen perustuvan kartoitusraportin mukaan lämpimän veden jakotukin päähän asennettu messinkinen sulkuhattu oli alkanut vuotaa kierreliitoksen kohdalta. Jakotukki on puisen suojakotelon sisällä, minkä takia vuotoa ei ollut havaittu heti. Vuotovesi oli kastellut vaatehuoneen ja viereisen saunan rakenteita siten, että vaatehuoneen alapohjarakenne oli kastunut noin 1,0–1,5 m2 alueelta, vaatehuoneen ja saunan välisen seinän alaosa oli kastunut noin 1 metrin matkalta ja vaatehuoneen ulkoseinärakenne noin 1,0–1,4 metrin matkalta. Viereisen saunan (4,4 m2) lattiarakenne oli kastunut 90 x 40 cm laajuiselta alueelta.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään 26.6.2025, että vaatehuoneessa, johon jakotukki on sijoitettu, on lattiakaivo. Rakennusmääräyksiin viitaten yhtiö katsoi, että lattiakaivollisen tilan lattian tulisi olla vedenpitävä ja kaivon liitetty vesitiivisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Lisäksi tila tulisi suunnitella siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisissa määrissä. Korvauspäätöksessä viitattiin vedeneristeen puuttumista ja rakennusvirheen aiheuttamaa vahinkoa koskeviin rajoitusehtoihin. Vakuutusyhtiö katsoi, että vahinko ei ole korvattava.

A vetosi oikaisupyynnössään siihen, että kyseisessä tilassa ei välttämättä olisi tarvinnut olla lattiakaivoa, koska tila ei ole märkätila. Lattiakaivo on pikemminkin pienentänyt vahinkoa ja kaivon puuttuessa vauriot olisivat todennäköisesti olleet laajemmat. A viittasi myös ennen kiinteistön ostamista vuonna 2019 suoritettuun kuntotarkastukseen, jonka yhteydessä tilassa ei havaittu puutteita. Myöskään rakennustarkastaja ei ollut puuttunut kyseiseen rakenneratkaisuun lupaharkinnassaan tai talon valmistuessa tehdyssä katselmuksessa. A kertoi myös, että hän ei ole ollut tietoinen vedeneristyksen puuttumisesta.

Uudessa korvauspäätöksessään 13.9.2025 vakuutusyhtiö katsoi, että mitään uutta asian arviointiin vaikuttavaa selvitystä ei ollut esitetty, ja toisti aiemmin esittämänsä perustelut. Korvauspäätöstä ei muutettu.

Asiakkaan valitus

A:n asiamiehen laatimassa lausuntopyynnössä katsotaan, että jakotukin vuotovahinko täyttää korvattavan vahingon korvausedellytykset. Omakotitalon rakentamisajankohtana (vuosi 2007) voimassa olleet määräykset eivät ole edellyttäneet lattiakaivolliselta vaatehuoneelta vedeneristyksen ylösnostoja.

Vakuutusyhtiö on vedonnut päätöksessään rakennusmääräyskokoelman osan D1 (RakMK D1 1987) kohtaan 3.2, jonka mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. A huomauttaa, että mainittu määräys koskee sanamuotonsa mukaan vain lattian vedenpitävyyttä, joten sen sanamuodon perusteella ei selviä, mitä omakotitalon rakentamisajankohdan rakentamismääräykset ja -ohjeet ovat edellyttäneet tämän kaltaisen tilan lattian ja seinän liityntäkohdan vedenpitävyydeltä. Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut rakennusmääräyskokoelman osan C2 (RakMK C2 1976) kohtaan 2.2.3. Tämän kohdan mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. Tässä tapauksessa kyse ei ole kylpyhuoneesta, pesutuvasta tai niitä vastaavasta tilasta, joten kyseinen kohta ei sovellu tähän tapaukseen.

A on lausuntopyynnössään vedonnut laajasti Vakuutuslautakunnan aikaisempaan käytäntöön. Erityisesti on vedottu ratkaisusuositukseen FINE-64966-G1J7H, jossa oli kyse lämminvesivaraajan vuodosta vuonna 1981 rakennetun omakotitalon lattiakaivollisessa varastotilassa. Tilan lattiassa oli ollut muovimatto, mutta ei ylösnostoja seinille. Vakuutuslautakunta katsoi, että kyseinen varastotila poikkesi vedenkäytön ja rakenteiden kosteusrasituksen osalta niin olennaisesti kylpyhuoneesta ja pesutuvasta, ettei sitä voitu rinnastaa rakennusmääräyskokoelman osassa C2 (1976) tarkoitettuun märkätilaan. Lautakunta katsoi myös, ettei vakuutusyhtiön vetoamassa RVV-käsikirjan (1965) lattiakaivoa koskevassa kohdassa ollut tuotu esille vedeneristyksen ylösnostoon liittyviä vaatimuksia tai ohjeita. Näillä perusteilla lautakunta katsoi, ettei vakuutusyhtiö ollut näyttänyt, että vahinko olisi johtunut varastotilan lattiatilan rakenteiden puutteellisuudesta, ja suositti vahingon korvaamista.

Lausuntopyynnössä on vedottu myös ratkaisusuositukseen VKL 643/13, jossa oli kyse lämminvesivaraajan vuodosta kodinhoitohuoneen lattialle. Myös tuossa tapauksessa Vakuutuslautakunta katsoi, että vaikka kyseisen lattiakaivollisen tilan lattialta edellytetään vedenpitävyyttä, rakentamisajankohdan määräykset eivät kuitenkaan ole edellyttäneet kyseisen kaltaisen tilan osalta vedeneristyksen nostamista seinälle tai kaatoja. Koska tapauksessa runsaasti vuotanut vesi ei ollut päässyt rakenteisiin lattian kautta, vaan seinän ja lattian rajakohdasta, vahingon ei voitu katsoa johtuneen rakennusvirheestä, ja lautakunta suositti sen korvaamista.  

A katsoo edellä mainittuihin ratkaisusuosituksiin viitaten, että rakentamisaikaiset määräykset ja ohjeet eivät ole edellyttäneet vaatehuoneen vedeneristykseltä ylösnostoja. Tämän takia vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta evätä korvausta vetoamallaan perusteella. 

Vaikka lattia olisi ollut vedenpitävä, A katsoo, että vahinko olisi tässä tapauksessa lattian kastumista lukuun ottamatta aiheutunut saman laajuisena, koska jakotukin päästä on vuotanut vettä suoraan seinälle. Vuotovesi on näin päässyt kastelemaan vaatehuoneen seiniä ja ympäröiviä rakenteita suoraan seinän kautta, eikä niin, että vuoto olisi ensin kastellut lattiaa ja levinnyt siitä ajan saatossa rakenteessa laajemmalle alueelle. Seinälle vuotanut vesi on kastellut kipsilevyn, ja sitä kautta kosteus on levinnyt muualle mm. ulkoseinän alaohjauspuuta pitkin. Vuotovesi on mennyt harkkoväliseinän alta myös saunan lattian ja siellä olevan vedeneristeen alle. Tämän seurauksena saunan, pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen yhtenäinen vedeneriste laattoineen joudutaan uusimaan kokonaan. Näistä syistä A katsoo, että vahinko olisi vaatehuoneen lattian kastumista lukuun ottamatta syntynyt nykyisessä laajuudessaan silloinkin, jos vaatehuoneen lattia olisi ollut rakentamisajankohdan määräysten ja ohjeiden mukaisesti vedenpitävä.

Lopuksi lausuntopyynnössä on vedottu siihen, että A on saattanut olla vakuutuksesta sen hankkimisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella siinä käsityksessä, että kyse on korvattavasta vuotovahingosta. A oli keskustellut vuoden 2019 elo-syyskuussa vakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä vakuutusyhtiön edustajan kanssa puhelimessa, ja jäänyt siihen käsitykseen, että vakuutusturva korvaa erittäin laajasti erilaisia vahinkoja. A katsoo, että rajoitusehdot, jotka rajaavat rakentamismääräysten ja -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneet vahingot korvattavuuden ulkopuolelle, ovat vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisia vakuutusturvan olennaisia rajoituksia. Näin ollen vakuutusyhtiön on tullut kiinnittää vakuutuksenottajan huomio tällaiseen olennaiseen rajoitukseen ennen vakuutussopimuksen tekoa. A kuvaa laajasti Vakuutuslautakunnan käytäntöä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuteen liittyen.  Jos vakuutusyhtiö on laiminlyönyt antaa tiedot soveltamastaan rajoitusehdosta, vakuutuksenottajalle on voinut perustellusti syntyä käsitys siitä, että vakuutus kattaisi myös yhtiön vetoaman rajoitusehdon kattaman vuotovahingon.

Vakuutusyhtiön lausuman johdosta A on toistanut aiemmin esittämänsä perusteet. A katsoo, ettei vakuutusyhtiön vetoama tarkastusraportin maininta siitä, että lattiarakenteena on pinnoittamaton betoni, yksinään osoita, ettei mitään vahinkoa olisi tapahtunut, jos lattia olisi ollut vedeneristetty. Sen sijaan saunaa koskevan raportin eräässä kuvatekstissä on nimenomaisesti todettu, että vettä on valunut seinälle ja lattialle. Myös A oli vahingon jälkeen huomannut, että vettä oli päässyt vuotokohdasta putken ympärillä olevan eristemateriaalin väliin, josta sitä oli valunut myös suoraan seinään. Tämä osoittaa, että vuotovettä on valunut myös suoraan seinälle.

A myöntää, että Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön kuuluu myös tapauksia, joissa on katsottu, että erinäisten lattiakaivollisten tilojen vedeneristyksen olisi tullut rakentamisajankohdan määräysten ja ohjeiden mukaan olla tietyllä tavalla kaukalomainen. A:n käsityksen mukaan ratkaisusuositusten julkaistujen perusteluiden pohjalta ei ole todettavissa, mitkä tapauskohtaiset seikat ovat kussakin tapauksessa vaikuttaneet asian arviointiin ja siten erisuuntaisiin lopputulemiin. A pitää tässä tapauksessa oikeana tulkintana sitä, että rakentamisajankohdan määräysten ja ohjeiden perusteella jää hyvin epäselväksi, mitä puheena olevan huonetilan kaltaisen tilan lattian ja seinän rajan vesitiiveydeltä on edellytetty. Selvien ja yksiselitteiden määräysten ja ohjeiden puuttuessa asiassa tulisi katsoa, etteivät rajoitusehdon soveltamisedellytykset täyty.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteettomina. Yhtiö kuitenkin ilmoittaa arvioineensa asiaa seinän kastumisen osalta uudelleen ja katsovansa nyt, että myös suoraan seinälle on roiskunut jonkin verran vettä. Tämän johdosta vakuutusyhtiö korvaa vaatehuoneen kipsilevyseinälle aiheutuneen vahingon korjaamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jolloin korvaukseksi muodostuu kustannuslaskelman mukaiset 1053,17 euroa omavastuulla vähennettynä. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin edelleen, että muutoin kuin kyseisen seinän osalta vahingot ovat aiheutuneet lattialle valuneesta vedestä, eikä niitä korvata.

Vuotovahingon tapahtuminen on asiassa riidatonta. Jakotukki on sijainnut vaatehuoneessa, jossa on lattiakaivo, mutta ei lainkaan vedeneristystä. Vakuutusyhtiö viittaa rakennusmääräyskokoelman osan D1 (1987) kohtaan 3.2. Asiassa on riidatonta, että lattian olisi tullut olla vedenpitävä, samoin kuin se, että näin ei ole ollut, vaan vesieriste on puuttunut kokonaan, mitä on pidettävä rakennusvirheenä ja hyvän rakentamistavan vastaisena rakentamisena.

A on väittänyt, että kyseisessä huoneessa ei ole edellytetty vedeneristyksen ylösnostoa seinille. Tältä osin vakuutusyhtiö huomauttaa, että Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisemien Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden RIL 107 mukaan märkien tilojen vedeneristyksen reuna on suositeltavaa nostaa seinälle. Ohjeen RIL 107-1989 mukaan nosto on tullut yleensä tehdä vähintään 50 mm korkeudelle ja RIL 107-2000 mukaan vähintään 100 mm korkeuteen lattiapinnasta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos lattian tulee olla vedenpitävä, tulee myös seinän ja lattian rajan olla vedenpitävä. Lisäksi useissa tapauksissa (esim. FINE-043351, FINE-013555 ja FINE-042888) lautakunta on katsonut, että vaikka kyseessä ei olisi varsinainen märkätila, tulee vedeneristys hyvän rakentamistavan mukaan nostaa lattiakaivollisessa huoneessa seinälle vähintään 50 mm korkeudelle lattiasta mainittujen RIL-ohjeiden mukaisesti.

Vakuutusyhtiö katsoo, että RIL 107-ohje osoittaa hyvän rakentamistavan mukaisen tavan toteuttaa lattian vedeneristys myös nyt kyseessä olevan kaltaisessa lattiakaivollisessa vaatehuoneessa. Vedeneristys olisi siten tullut nostaa vähintäänkin 50 mm / 100 mm korkeuteen lattiapinnasta. Yhtiön mukaan tällä seikalla ei kuitenkaan ole tapauksen arvioinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä, koska vesi ei ole valunut rakenteisiin seinän alaosan kohdalta, vaan suoraan lattian läpi. Näin ollen korvaus tulee evätä jo sillä perusteella, että huoneen lattian olisi riidattomasti tullut olla vedenpitävä.

Kun kyse on tiivisteen vuodosta liitoskohdassa, vesi ei vakuutusyhtiön mukaan roisku paineella, vaan tippuu lähtökohtaisesti suoraan alaspäin. Myös kartoitusraporttien kuvien perusteella vesi on tippunut lattialle. A on tehnyt väliaikaisen vedenohjauksen, joka on ollut avoin yläosastaan ja osittain myös sivusta jakotukin läpivientikohdasta. Tämäkin viittaa siihen, että vesi on valunut alaspäin. Jakotukin vieressä alempana oleva vihreä sulku on myös pölyinen, joka osaltaan osoittaa, että vesi on valunut käytännössä suoraan alaspäin.

Vuotovesi on levinnyt muihin huoneisiin lattian kautta. Kartoitusraportissa 13.6.2025 todetaan, että "Vuotovesi on päässyt kastelemaan vaatehuoneen ja saunan rakenteita, koska vuotokohdan lattian betonilaatta on jakotukin alapuolella pinnoittamaton betoni. Betoni on kastunut vuotovedestä ja kosteus betonilaatassa on levinnyt myös vaatehuoneesta saunan puolelle. Saunassa on lattian pinnoitteena laatoitus ja vesieristys. Saunan lattiassa oleva vesieristys ei ole estänyt kosteuden leviämistä vaatehuoneesta saunan puolelle, koska kosteus on levinnyt vesieristeen alla alapohjarakenteen betonilaattaa pitkin." Siltä osin kuin vettä on roiskunut seinälle, korvattavan vahingon määrä muodostuu kyseisen seinälevyn korjaustarpeesta. Vakuutusyhtiö katsoo mainitsemiensa seikkojen perusteella olevan selvää, että vähintäänkin suurin osa vaurioista on aiheutunut lattian kautta levinneestä kosteudesta.

A:n vetoaman tiedonantovirheen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että vaikka vakuutusyhtiöllä onkin näyttötaakka tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä, vakuutussopimuslain säännösten tarkoituksena ei ole, että vakuutuksenottaja voisi vain heittää ilmoille epäilyksen tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä ja esittää ympäripyöreän väitteen siitä, että "käsitykseni mukaan vakuutusturva on laaja ja korvaa erittäin laajasti erilaisia vahinkoja". Jotta korvaustilanteessa vakuutusehtoja sovellettaisiin poikkeuksellisesti niiden sanamuodosta poiketen, tulisi asiakkaan pystyä esittämään ja perustelemaan se, minkä sisältöisenä hänen oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää vakuutussopimuksen olevan voimassa.

A on ottanut kotivakuutuksen vakuutusyhtiöstä puhelimitse 15.7.2019. Vakuutusyhtiön mukaan hänelle on vakuutusehtojen lisäksi toimitettu kotivakuutuksen "Vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja", jossa on selkeästi kerrottu muun muassa, että korvausta ei makseta esimerkiksi omaisuudelle tai esineelle rakennus-, suunnittelu-, asennus- tai muusta vastaavasta virheestä aiheutuneesta vahingosta. A on 18.11.2021 puhelimessa vaihtanut em. kotivakuutuksensa uuteen vastaavan laajuiseen kotivakuutukseen 2053249455. Myös tällöin hänelle on lähetetty vakuutusehtojen lisäksi aiempaa vastaava kotivakuutuksen asiakirja, jossa on ollut samansisältöinen rajoitusehtoja koskeva maininta. A ei siten ole voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että vakuutuksesta korvattaisiin vahinkoja, jotka johtuvat esimerkiksi rakennusvirheestä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Kyse on siitä, onko vaatehuoneessa tapahtuneesta jakotukin vuodosta aiheutuneiden kosteusvauroiden katsottava aiheutuneen rakennusvirheestä tai muusta rakennusajankohdan mukaisen säädösten, määräysten tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksen rajoitusehtojen osalta.

Sovellettavat lainkohdat, vakuutusehdot sekä rakennusmääräykset ja -ohjeet

Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 5 a §:n (Tietojen toimittaminen pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla) 1 momentin mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Siitä, mitä tietojen toimittamistapaa on kulloinkin käytettävä, sekä tietojen toimittamisen yleisistä vaatimuksista annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan ennakkotiedot ja sopimusehdot on hyvissä ajoissa ennen sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Lainkohdan 2 momentin mukaan jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietoja ja sopimusehtoja ei voida antaa 1 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot ja sopimusehdot on annettava pysyvällä tavalla viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen.

Omaisuusvakuutusehtojen (voimassa 1.1.2024) kohdan 3.5 (Vuototurva) mukaan 3.5 vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.

Ehtokohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvaa vahinkoa, joka on aiheutunut
1) omaisuudelle tai esineelle
[…]
- muusta rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta
[…]
- rakennusvirheestä
[…]

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 (1987)

Kohdan 3.2 (Viemäröinnin järjestely) mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Asian arviointi

Osapuolen välillä on riidatonta, että jakotukin päätytulpan rikkoutuminen on lähtökohtaisesti ollut ehtokohdan 3.5 mukainen korvaukseen oikeuttava vahinkotapahtuma. Lisäksi riidatonta on, että kyseessä olevan lattiakaivollisen vaatehuoneen lattian ja siten myös puheena olevan kotelorakenteen alla olevan lattiapinnan olisi rakennuksen rakentamisajankohtana voimassa olleiden rakennusmääräysten mukaan tullut olla vedenpitävä. Erimielisyys koskee sitä, onko puheena olevan huonetilan lattian vedeneristys tullut toteuttaa 5–10 cm ylösnostoin, ja onko vaatehuoneen lattiaa ympäröiviä rakenteita kastellut vuotovesi kaikesta huolimatta päässyt ympäröiviin rakenteisiin suoraan seinärakenteiden kautta A:n lausuntopyynnössä esitetyllä tavalla.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on heti vahinkoilmoituksessaan kertonut, että jakotukin päätytulpasta tihkunutta vettä on tihkunut lattian lisäksi myös seinälle. Myös 19.6.2025 tehtyihin tutkimuksiin perustuvan kartoitusraportin vuotokohtaa ja A:n vuodon jälkeen asettamaa ohjausputkea koskevan valokuvan (raportin sivulla 21) mukaan vettä on valunut putkitulpan välistä seinälle ja lattialle. Näillä perusteilla ja vakuutusyhtiön myöntämisen pohjalta lautakunta pitää asiassa näytettynä, että vettä on ainakin jossakin määrin vuotanut myös tilan seinälle.

D Oy:n kartoitusraportissa on kuitenkin edellä sanotusta huolimatta erikseen todettu, että vuotovesi on päässyt kastelemaan vaatehuoneen ja saunan rakenteita, koska vuotokohdan lattian betonilaatta on jakotukin alapuolella pinnoittamaton betoni, joka on kastunut vuotovedestä ja kosteus betonilaatassa levinnyt myös vaatehuoneesta saunan puolelle. Raportin mukaan saunan lattiassa oleva vesieristys ei ole estänyt kosteuden leviämistä vaatehuoneesta saunan puolelle, koska kosteus on levinnyt vesieristeen alla alapohjarakenteen betonilaattaa pitkin.

A on vedonnut seinän merkittävää kastumista koskevan väitteensä tueksi siihen, että kartoitusraportin mukaan vuotovettä on valunut saunan ja vaatehuoneen välisen seinän pinnoittamattomalle lecaharkolle. Samassa raportin kohdassa, jossa vuotoveden kerrotaan valuneen saunan ja vaatehuoneen välisen seinän pinnoittamattomalle lecaharkolle kuitenkin todetaan, että väliseinän alaosa on kastunut, koska vuotovesi on kastellut pinnoittamattoman harkkoseinän alaosaa vuotovesialueelta (kursivoinnit tästä). Kastunutta aluetta esittävä kuva on raportin sivulla 29. Saman sivun lattiakaivoa ja lattialaatoituksen alkamiskohtaa esittävässä kuvassa todetaan, että vaatehuoneen lattiaa ei ole laatoitettu putkikoteloinnin kohdalta, minkä lisäksi kuvassa on osoitettu nuolilla kohta, josta lattiapinnalle kertynyt kosteus on päässyt vaatehuoneen laatoituksen alle (rajan kohdalta).

Vakuutuslautakunta pitää edellä kuvattujen havaintojen ja raportin sivulla 29 olevan kuvatekstin perusteella todennäköisenä, että siltä osin kuin vettä on tihkunut vuotokohdasta suoraan seinälle, kastunut alue on todennäköisesti rajoittunut ulkoseinän kipsilevytykseen ja sen takana olleeseen villaeristeeseen. Raportissa oleva yksityiskohtainen kuvaus vuotoveden pääsystä saunan rakenteisiin lattiapintana olevan betonilaatan kautta ja raportin merkinnät läheisten seinien alaosien kastumisesta, mitkä merkinnät viittaavat lattiarakenteesta tapahtuneeseen kosteuden kapillaariseen nousuun, osoittavat lautakunnan mielestä selvästi, että veden pääsy rakenteisiin on vakuutusyhtiön korvattavaksi hyväksymää seinärakennetta lukuun ottamatta todennäköisesti aiheutunut nimenomaan lattiapinnalle valuneesta vedestä. Koska vuoto on selvitysten perusteella ehtinyt jatkua pidemmän aikaan ennen sen havaitsemista, vuotovesi on todennäköisesti kastellut lattiapinnan, jonka kautta vettä on kapillaarisesti noussut ympäröivien seinien alaosiin, kun taas vuotokohdan viereisen seinän kipsilevylle tihkunutta vettä on todennäköisesti päässyt rakenteisiin vain vähäisessä määrin. Raportin merkinnät eivät lautakunnan mielestä lainkaan tue lausuntopyynnössä esitettyä johtopäätöstä siitä, että vuotokohdan viereiselle seinälle tihkunut vesi olisi päässyt ympäröiviin rakenteisiin pääosin seinän kautta.

Koska riidanalaiset vauriot ovat näin ollen todennäköisesti aiheutuneet siitä, että lattiapinta ei ole ollut rakennusmääräysten (Rakennusmääräyskokoelman osa D1 (1987), kohta 3.2) edellyttämällä tavalla vedenpitävä, vaurioiden on tässä tapauksessa katsottava aiheutuneen vakuutuksen rajoitusehtokohdassa tarkoitetusta rakennusvirheestä. Vahingon korvattavuuden ratketessa jo tällä perusteella, asiassa ei ole tarpeen arvioida, olisiko puheena olevan lattian vedeneristys tullut toteuttaa 5 tai 10 cm:n ylösnostoin.

A:n puolelta on vielä vedottu siihen, että A on saattanut jäädä vakuutuksesta sen hankkimisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella siihen käsitykseen, että kyse on korvattavasta vuotovahingosta. Lausuntopyynnön mukaan A oli vakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä vakuutusyhtiön edustajan kanssa puhelimessa keskusteltuaan jäänyt siihen käsitykseen, että vakuutusturva korvaa erittäin laajasti erilaisia vahinkoja.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esimerkiksi tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö on vakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä laiminlyönyt antaa vakuutuksen hakijalle tietoa jostakin vakuutuksen olennaisesta rajoituksesta, vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan sopimus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tässä tapauksessa A:n lausuntopyynnöstä kuitenkin ilmenee, että A ei ole varma siitä, mikä käsitys hänelle on myyntitilanteessa jäänyt vakuutuksen sisällöstä. Vakuutuslautakunta katsoo, että lausuntopyynnössä esitettyä vaatimusta sovellettavan rajoitusehdon jäämisestä vakuutussopimukseen sovellettavien ehtojen ulkopuolelle ei näissä olosuhteissa voida hyväksyä. Vakuutusyhtiö on kaikesta huolimatta kertonut, että A:lle on luovutettu muun ohessa rakennusvirhettä koskevasta rajoitusehdosta kertovaa materiaalia ennen puheena olevan vakuutussopimuksen syntymistä, ja myös sopimukseen myöhemmin tehdyn muutoksen yhteydessä, mitä kertomusta A ei ole kiistänyt. Näin ollen vakuutus on tullut voimaan sovellettavien vakioehtojen mukaisessa laajuudessa, eikä vahinko ei muodostu korvattavaksi myöskään tällä A:n esittämällä perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Kuosa
Rantala
Ståhlberg
Yrttiaho