Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A teki 28.3.2025 vahinkoilmoituksen henkilöautonsa 17.3.2025 sattuneesta palovahingosta. A kertoi lainanneensa ajoneuvoa B:lle, joka oli pysäköinyt ajoneuvon kadun varteen, jossa se oli syttynyt palamaan. A itse oli tapahtuma-ajankohtana ollut lomamatkalla Tallinnassa. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan ajoneuvo oli palanut lähes kauttaaltaan, todennäköisesti korjauskelvottomaksi. Syttymissyy ei ollut tiedossa, eikä tapauksen ilmoittaneista henkilöistä kukaan ollut nähnyt tapahtumapaikalla rikokseen viittaavaa. Palosta oli poliisille ilmoitettu kello 23.10.

Vastauksena vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin A kertoi 14.4.2025, että hän oli antanut ajoneuvon B:lle osamaksusopimuksella, jossa maksuksi oli sovittu 200 euroa kuukaudessa ja maksuajaksi kaksi vuotta. Ajoneuvo oli B:n A:lle kertoman mukaan pysäköity vahingon tapahtumapaikalle tapahtumapäivänä, mutta B oli havainnut vahingon vasta pari päivää myöhemmin mentyään hakemaan ajoneuvoa. Vahinkoilmoituksessa mainitsemastaan matkasta A kertoi olleensa Tallinnassa 18.3.2025 ja matkan kestäneen kolmen päivää. Ajoneuvossa helmikuun lopussa 2025 todetusta viasta, jonka vuoksi ajoneuvo oli hinattu korjaamolle, A kertoi, että ajoneuvo korjattiin korjaamolla ja että siihen oli tullut jokin sähkövika. Yhtiö myös pyysi 22.4.2025 A:ta toimittamaan kopion osamaksusopimuksesta, ja A toimitti sopimuksen yhtiölle 5.5.2025.

Lisäksi vakuutusyhtiö kysyi A:lta 9.5.2025, miksi ajoneuvon vakuutus edelleen oli hänen nimissään, vaikka hän oli myynyt ajoneuvon eteenpäin, ja mistä syystä B:tä ei ollut ilmoitettu Traficomin rekisteriin ajoneuvon haltijaksi? Vastauksessaan A kertoi siirtävänsä ajoneuvon B:n nimiin vasta sitten, kun koko kauppahinta on maksettu. Vakuutusmaksujen osalta A kertoi B:n maksavan ne hänen kauttaan. Viestissään 7.6.2025 A totesi, että ajoneuvo oli edelleen hänen omaisuuttaan ja että hän oli maksanut ajoneuvon vakuutusmaksut.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 27.5.2025 päätöksen kaskovakuutuksen irtisa­nomisesta. Yhtiö totesi A:n ilmoittaneen vakuutuksen teon yhteydessä ajoneuvon olevan A:n omassa henkilökohtaisessa käytössä. Ajoneuvon todellisen käyttäjän tulee olla ajoneuvon vakuutuksenottajana ja tämä tulee rekisteröidä myös ajoneuvon haltijaksi, mikäli ajoneuvon omistaa joku muu kuin käyttäjä itse. Vahinkotapahtuman yhteydessä oli käynyt ilmi, ettei A ollut ajoneuvon todellinen haltija ja pääasiallinen käyttäjä ja että ajoneuvo oli myyty osamaksusopimuksella 1.3.2025. Vakuutusyhtiö totesi irtisanoneensa ajoneuvon kaskovakuutuksen annettujen virheellisten tietojen perusteella hallintaoikeuden siirtymisestä 1.3.2025 lukien, eikä yhtiöllä näin ollen ollut korvausvastuuta ajoneuvon kaskovahinkojen osalta. Päätöksen todettiin perustuvan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuutta koskevaan kaskovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohtaan 2.2 sekä vakuutussopimuslain 18, 22 ja 23 §:iin.

Yhtiö teki vahinkoasiassa korvauspäätöksen 4.6.2025 todeten kaskovakuutuksen tulleen päätetyksi takautuvasti 1.3.2025. Vahinkoa ei korvattu, koska vakuutussopimuksessa annetut tiedot ajoneuvon käytöstä ja käyttäjästä eivät vastanneet todellista tilannetta. Päätöksessä viitattiin vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:iin.

Asiakkaan valitus

A pyytää ratkaisupyynnössään, että Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan ajoneuvon vahingon kaskovakuutuksen perusteella.

A kertoo lainanneensa ajoneuvoa B:lle 17.3.2025, koska hän itse oli ollut tuolloin matkoilla, eikä hänellä siten ollut tarvetta ajoneuvolle.

B:n kanssa tekemästään osamaksusopimuksesta A kertoo, että ajoneuvo siirtyisi B:n omistukseen sen jälkeen, kun ajoneuvo tulisi kokonaan maksetuksi. Ajoneuvon hallinnan siirtymisestä asiakirjassa ei ollut sovittu. Osapuolten tarkoituksena oli lisäksi, että B maksaisi koko kauppahinnan jo huomattavasti ennen 24 kuukauden määräaikaa. Ajoneuvoa koskeva kauppa oli tehty käyvällä hinnalla, mutta siten, että A oli pidättänyt ajoneuvon omistus- ja hallintaoikeuden siihen saakka, että kauppahinta olisi tullut kokonaisuudessaan maksetuksi. A katsoo kertomustaan tukevan sen, että hän oli pitänyt oman kaskovakuutuksensa voimassa. Jos ajoneuvo olisi jo ollut pääasiallisesti toisen henkilön käytössä, ei A olisi pitänyt omaa vakuutustaan voimassa. A myös toteaa, että jos B olisi maksanut ajoneuvosta 200 euroa kuukaudessa kahden vuoden ajan ja saanut sen jälkeen ajoneuvon omistus- ja hallintaoikeuden, ja samaan aikaan A olisi maksanut vakuutusmaksuja, olisi kauppa ollut A:lle täysin kannattamaton, sillä merkittävä osa kauppahinnasta olisi kulunut vakuutusmaksuihin.

A viittaa myös sopimuksen tulkintaan liittyviin perusperiaatteisiin. Osamaksusopimuksesta ei ilmene, että ajoneuvon hallintaoikeus siirtyisi B:lle ennen sopimuksen täyttämistä, joten sopimuksen sanamuoto tukee A:n kertomusta. Näyttötaakka sopimuksen sanamuodon vastaisesta tulkinnasta on siihen vetoavalla.

Lisäksi A kiistää laiminlyöneensä vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Jokaisella henkilöllä on oikeus lainata ajoneuvoaan satunnaisesti, eikä yksittäisen lainaamisen ilmoittaminen kuu­lu vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden piiriin. Jos vahinko olisi muutoin vakuutuksen perusteella korvattava, tulee se korvattavaksi myös silloin, kun ajoneuvo on ollut väliaikaisesti toisen henkilön käytössä. Edellytyksenä kuitenkin on, että kysymys on ollut satunnaisesta olosuhteesta. Koska nyt esillä olevassa asiassa kysymys on ollut satunnaisesta lainaamisesta, eikä ajoneuvo ole ollut pääasiallisesti toisen henkilön käytössä, vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta irtisanoa A:n kaskovakuutusta takautuvasti 1.3.2025 lukien vakuutussopimuslain 18 §:ään perustuen. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei myöskään ole ollut oikeutta jättää vahinko korvaamatta vakuutussopimuslain 23 §:ään perustuen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset.

Yhtiö toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n ja vakuutussopimukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun on ennen vakuutuksen myöntämistä annettava oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuskauden aikana vakuutuksenottajan ja vakuutetun on lisäksi ilman aiheeton­ta viivytystä oikaistava vakuutusyhtiölle vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti täyttäessään edellä mainittua velvollisuuttaan, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiöllä on oikeus tällöin pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisiä ovat ne tiedot, joilla on vaikutusta vakuutettavan riskin arviointiin.  Vakuutuskäytännössä esiintyy myös tilanteita, joissa vakuutusta on haettu tai vakuutuksenottajana on toiminut henkilö toisen puolesta, esimerkiksi silloin, kun varsinainen käyttäjä ei maksuhäiriömerkintöjen vuoksi voi saada vakuutusta omiin nimiinsä. Tällaisista järjestelyistä käytetään oikeuskäytännössä nimitystä bulvaanijärjestely. Näissä tilanteissa vakuutuksenantajalla ei käytännössä ole mahdollista arvioida vakuutettavaa riskiä alun perinkään tai olosuhteiden muuttuessa. Yhtiö viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:79, jonka mukaan ajoneuvon haltijaa koskevan virheellisen tiedon tahallinen antaminen vakuutusyhtiölle täyttää vakuutussopimuslaissa tarkoitetun vilpillisen menettelyn tunnusmerkit. Saman arvioinnin yhtiö toteaa koskevan myös tilannetta, jossa virheellistä tietoa ei oikaista vakuutuksenantajalle.

Vakuutusyhtiö toteaa pyrkineensä selvittämään vahinkoasian yhteydes­sä, kuka on ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä sekä haltija. A on vastauksessaan yhtiön lisäselvityspyyntöön kertonut antaneensa ajoneuvon B:lle osamaksusopimuksella. Lisäksi A on kertonut B:n hoitavan vakuutusmaksut hänen kauttaan. Selvitystä siitä, milloin hän itse on viimeksi käyttänyt ajoneuvoa tai milloin hänen oli sitä tarkoitus seuraavaksi käyttää, A ei ole toimittanut.

Vakuutusyhtiö toteaa pitävänsä epäuskottavana osamaksuluonteista järjestelyä koskevaa väitettä, että ajoneuvo ei olisi ollut B:n tosiasiallisessa käytössä. Käytännössä ajoneuvon vakuutusmaksuista vastaa tyypillisesti se, joka ajoneuvoa tosiasiallisesti käyttää ja jolla on ajoneuvon käyttöön liittyvä taloudellinen riski. On epäuskottavaa, että B maksaisi ajoneuvoon liittyviä vakuutusmaksuja A:n kautta ilman, että ajoneuvo olisi ollut hänen käytössään. Kerrottu vakuutusmaksujärjestely tukee johtopäätös­tä siitä, että ajoneuvo on ollut B:n tosiasiallisessa käytössä ja hänen hallinnassaan.

A:n toimittamasta osamaksusopimuksesta vakuutusyhtiö toteaa, että sopimuksessa on sovittu omistuksenpidätysehdosta, mutta ei ajoneuvon hallinnan siirtymisestä. Osamaksukauppalaissa todetusti osamaksukaupan luonteeseen kuuluu, että kaupan kohde luovutetaan ostajan hallintaan jo sopimuksen tekemisen yhteydessä, vaikka omistusoikeus pidätettäisiin myyjällä siihen asti, kunnes kauppahinta on maksettu. A:n kuvaama järjestely siitä, että myyjällä säilyisi ajoneuvon hallinta koko maksukauden ajan, olisi hyvin poikkeuksellinen ja edellyttäisi nimenomaista sopimusehtoa, jota asiassa esitetystä osamaksusopimuksesta ei ilmene. Edellä todetusti A on myös itse kertonut ”anteensa” ajoneuvon osamaksusopimuksella B:lle.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa B:n olleen tosiasiallisesti ajoneuvon haltija tai pääasiallinen käyttäjä 1.3.2025 alkaen, eikä vakuutuksenottaja voi saada vilpittömän mielen suojaa tilanteessa, jossa hän ei ole korjannut vakuutusyhtiölle annettua olennaisesti virheellistä tietoa. Lisäksi yhtiö toteaa selvittäneensä, ettei B:lle olisi myönnetty kaskovakuutusta asiakas- ja riskinvalintarajoitteiden vuoksi, ja yhtiön mukaan syynä järjestelyyn on katsottava olevan se, ettei B olisi itse saanut kaskovakuutusta. Näin ollen yhtiö katsoo, että sille on annettu ajoneuvon haltijaa ja pääasiallista käyttäjää koskevaa virheellistä tietoa ja että tieto on jätetty tahallisesti oikaisematta. Tämän vuoksi vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä 1.3.2025 alkaen, eikä palovahinkoa siten korvata kaskovakuutuksesta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:
- poliisin tutkintailmoitus
- ajoneuvon osamaksusopimus
- vakuutuskirja vakuutuskaudelle 8.1.2025–7.1.2026
- Muutosvakuutuskirja, jossa kerrotaan vakuutuksen sisältö siihen 1.3.2025 tehtyjen muutosten jälkeen. Vakuutuskirjan mukaan ajoneuvolle ei ole muita kuin liikennevakuutus.
- Ajoneuvovakuutussopimusta koskeva päättymisilmoitus. Asiakirjan mukaan ajoneuvovakuutus on päättynyt ja viimeinen voimassaolopäivä on 3.6.2025.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut esittämillään perusteilla oikeus irtisanoa sopimus päättymään taannehtivasti ja ennen palovahingon ajankohtaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 15 §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa vahinkovakuutus vakuutuskauden aikana) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden aikana, jos:
2) vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut sellainen olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä;

Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutuksenantajan on irtisanottava vakuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoikeutensa, jollei vakuutuksenottaja ole 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vilpillisesti laiminlyönyt 26 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä.

Vakuutussopimuslain 18 §:n (Vahinkovakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden aikana) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutuskauden aikana muuttaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan uusia olosuhteita vain, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa; tai
2) vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut 26 §:ssä tarkoitettu muutos.

Lainkohdan 2 momentin mukaan saatuaan tiedon 1 momentissa mainitusta seikasta vakuutuksenantajan on lähetettävä ilman aiheetonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmak­su tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Jos vakuutuksenantaja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja, paitsi jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti.

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Vakuutussopimuslain 26 §:n (Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 3.1.2024 alkaen, kohdan 5.1 (Paloturva) mukaan paloturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on irti päässyt tuli tai ajoneuvoon suoraan kohdistunut salamanisku.

Yleisten sopimusehtojen, voimassa 1.5.2019 alkaen, kohdan 2.2 (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan ennen vakuutuksen myöntämistä vakuutuksenottajan ja vakuutetun on annettava oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta.

Vakuutuskauden aikana vakuutuksenottajan ja vakuutetun on lisäksi ilman aiheetonta viivytystä oikaistava vakuutusyhtiölle vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti täyttäessään edellä mainittua velvollisuuttaan, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiöllä on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Asian arviointi

Riidanalainen kysymys asiassa koskee kaskovakuutuksen voimassaoloa vahinkohetkellä vakuutusyhtiön irtisanottua vakuutussopimuksen päättymään takautuvasti 1.3.2025 alkaen eli ennen 17.3.2025 sattunutta palovahinkoa. Syynä irtisanomiseen on ollut se, että vakuutusyhtiö on katsonut vakuutuksenottaja A:n laiminlyöneen vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa jättäessään ilmoittamatta yhtiölle, että hän oli myynyt ajoneuvon B:lle ja että ajoneuvo oli ollut B:n tosiasiallisessa käytössä ja hallinnassa. Yhtiö katsoo laiminlyönnin tapahtuneen vilpillisesti, joten vakuutussopimus ei vakuutussopimuslain 23 §:n perusteella sido vakuutusyhtiötä.

A on katsonut olleensa sekä ajoneuvon omistaja että haltija vahingon sattuessa. B:n kanssa tehdyssä osamaksusopimuksessa ei ole sovittu ajoneuvon hallinnan siirtymisestä, ja omistusoikeus siirtyy sopimuksen mukaan vasta, kun ajoneuvo on kokonaan maksettu. Vakuutussopimuslain 22 §:n tiedonantovelvollisuuden piiriin ei A:n mukaan kuulu ilmoittaa ajoneuvon yksittäisestä lainaamisesta, jollaisesta tässä on kysymys A:n lainattua ajoneuvoaan B:lle matkansa ajaksi.

Ajoneuvon hallintaan liittyvistä seikoista esitetystä selvityksestä lautakunta toteaa, että A on lisäselvityksessään 14.4.2025 kertonut antaneen­sa ajoneuvon B:lle osamaksusopimuksella. Myöhemmin hän on todennut tarkoituksena olleen siirtää ajoneuvo B:n nimiin vasta sitten, kun se on maksettu, ja vakuutusmaksuista A on kertonut B:n hoitavan ne hänen kauttaan. Korvauspäätöksen saatuaan A on ilmoittanut edelleen omistavansa ajoneuvon. Osamaksusopimuksen mukaan ajoneuvon omis­tusoikeus siirtyy B:lle sovitun kauppahinnan tultua kokonaan maksetuksi. Selvitykseen ei sisälly B:n kertomusta tapahtumien kulusta, ei myöskään A:n vastausta kysymyksiin, milloin A oli ennen vahinkoa viimeksi ajanut ajoneuvolla tai oliko hänen tarkoituksenaan ottaa ajoneu­vo takaisin lainasta heti matkan jälkeen.

Lautakunta toteaa ajoneuvon osamaksukaupasta sopimisen siten, että ajoneuvon hallinta ei siirtyisi kaupanteon yhteydessä ostajalle, olevan epätavanomaista. Erityisen poikkeuksellista on, jos osamaksuostaja maksaa ajoneuvon vakuutusmaksut pitemmältä ajanjaksolta siitä huolimatta, ettei saa ajoneuvoa hallintaansa, kuten A on tässä kertonut tapahtuneen. Huomioon on otettava myös, että A on vakuutusyhtiölle nimenomaisesti kertonut antaneensa ajoneuvon B:lle osamaksusopimuksella. Lautakunta katsoo näiden seikkojen viittaavan vahvasti siihen, että ajoneuvo on tosiasiassa ollut vahingon sattuessa B:n hallinnassa pysyvästi eikä kyse ole ollut vain A:n väitteen mukaisesta matkan ajaksi tapahtuneesta ajoneuvon lainaamisesta B:lle.

Ajoneuvon tosiasiallisen hallinnan vaikutusta kaskovakuutuksen voimassaoloon arvioidessaan lautakunta kuitenkin toteaa, että FINEn ohjesääntöä täydentävien riidanratkaisun käytännesääntöjen kohdan 2.2 (Aktiivinen rooli ja väitetaakka) mukaan finanssialan palveluntarjoajat ovat oman alansa asiantuntijaorganisaatioita. Palveluntarjoajan on vastineessaan ja muissa kirjelmissään esitettävä kaikki asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi katsomansa seikat. FINEn toimisto tai lautakunnat eivät käsittelyssään ota huomioon mahdollisia muita palveluntarjoajan kantaa tukevia seikkoja, ellei asiakkaan vaatimus ole ilmeisen perusteeton. Vakuutusyhtiöllä olevan väitetaakan perusteella lautakunta siten käsittelee asian vain yhtiön vetoamien ehtokohtien ja vakuutussopimuslain lainkohtien osalta.

A:n menettelyn perusteella tehtyä vakuutussopimuksen takautuvaa irtisanomista koskevassa päätöksessään vakuutusyhtiö on viitannut vakuutussopimuslain 18, 22 ja 23 §:iin. Vastineessaan vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutus sido yhtiötä päätöksessä mainitusta ajankohdasta 1.3.2025 alkaen vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:ien perusteella.

Vakuutussopimuslain 18 §:ssä säädetystä sopimusehtojen muuttamisesta vakuutuskauden aikana asiassa ei ole kysymys, joten siltä osin lautakunnan ei ole tarpeen lausua.

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja on täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp, s. 39) todetusti vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädetty tietojen oikaisuvelvollisuus koskee tietoja, jotka alun perin on annettu virheellisinä tai puutteellisina. Siitä, miten vakuutuksenottajan on ilmoitettava myöhemmin tapahtuneista vahingonvaaraa lisäävistä olosuhteiden muutoksista, säädetään vahinkovakuutuksen osalta vakuutussopimuslain 26 §:ssä, ja vakuutussopimuslain 15 §:ssä puolestaan säädetään vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vahinkovakuutussopimus vakuutuskauden aikana olennaisesti vahingonvaaraa lisäävän muutoksen perusteella

Lautakunta toteaa, että asiassa on arvioitavana, mitä seuraamuksia vakuutussopimuslain perusteella on ajoneuvon haltijatietoa koskevan muutoksen ilmoittamatta jättämisestä. Myyntitilanteen osalta lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt selvitystä siitä, milloin kaskovakuutussopimus on tehty tai mitä tietoja A:lta on myyntitilanteessa kysytty. Keskeistä asiassa on tältä osin se, että vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään B:n olleen ajoneuvon haltija jo silloin, kun vakuutus on myönnetty, vaan haltijan vaihtumisessa on kyse sopimuksen voimassaollessa vakuutuskauden 8.1.2025–7.1.2026 aikana tapahtuneesta muutoksesta.

Lautakunta toteaa, ettei ajoneuvon hallinnan luovutus vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen liity vakuutussopimuslain 22 §:n mukaiseen tiedonantovelvollisuuteen, ellei vakuutuksenottajan tarkoituksena osoitettaisi jo alun perin olleen siirtää ajoneuvon hallinta toiselle henkilölle vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen. Tällaisesta menettelystä asiassa ei ole esitetty selvitystä tai väitettä. Koska vakuutusyhtiön vetoamat lainkohdat eivät sovellu puheena olevaan tilanteeseen, ei vakuutussopimuksen voi katsoa olleen vakuutussopimuslain 23 §:n perusteella vakuutusyhtiötä sitomaton palovahingon sattuessa.

Lautakunta katsoo ajoneuvon haltijan vaihtumisessa vakuutuskauden aikana olevan lähtökohtaisesti kysymys vakuutussopimuslain 15 §:n 1 momentin kohdassa 2) mainitusta muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta tehtäessä. Koska asiassa ei ole esitetty selvitystä vakuutuksen myyntitilanteesta, lautakunnan ei ole mahdollista arvioida, onko haltijan vaihtumisessa tässä tapauksessa kysymys vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta. Lautakunta kuitenkin toteaa, että jos näin katsottaisiin olevan, on vakuutuksenantajalla tällöin oikeus irtisanoa vakuutus, mutta vakuutussopimuslain 15 §:n 3 momentin perusteella vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Sopimuksen irtisanominen takautuvasti vakuutusyhtiön päätöksessään 27.5.2025 tekemällä tavalla ei siten ole kyseisen lainkohdan perusteella mahdollista. Lautakunta toteaa myös yleisesti, että viimeksi mainitun lainkohdan perusteella vahingon jälkeen lähetetyllä irtisanomisilmoituksella ei voi olla vaikutusta vakuutuksen voimassaoloon ennen kyseisen ilmoituksen lähettämistä sattuneen vahingon aikana.

Edellä todetuilla perusteilla lautakunta katsoo vakuutussopimuksen olleen voimassa vahingon sattuessa. Koska vakuutusyhtiö ei ole käsitellyt vahingon korvattavuutta muutoin kuin vakuutuksen voimassaolon osal­ta, lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen ja tekee asiassa korvauspäätöksen palovahingon korvattavuudesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo kaskovakuutuksen olleen voimassa vahingon sattuessa ja suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee palovahingon korvat­tavuuden kaskovakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen                                        
Korpelainen Korpelainen

Jäsenet

Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho