Tapahtumatiedot

Ajoneuvon omistajat A ja B hakivat oikeusturvaetua autokauppaa koskevaan riita-asiaan. A ja B olivat ostaneet autoliikkeestä ajoneuvon 8.8.2023 ja huhtikuussa 2024 ajoneuvon mittaristossa ilmeni vikaa. B valtuutti A:n hoitamaan asiaa. A reklamoi autoliikettä ja vaati vian korjaamista. Vikaa selviteltiin ja myöhemmin A esitti autoliikkeelle kaupanpurkuvaatimuksen. Autoliike kiisti vaatimuksen ja tarjoutui maksamaan ajoneuvoon uuden 1 000 euron mittariston. A kääntyi asiamiehen puoleen ja vaati 3.12.2024 asiamiehen välityksellä kaupan purkua ja vahingonkorvausta. Autoliike kiisti A:n vaatimuksen. Vakuutusyhtiö myönsi 18.11.2024 asiaan oikeusturvaedun.

A ja B sopivat riidan autoliikkeen kanssa 3.4.2025 päivätyllä sovintosopimuksella niin, että myyjä korjaa ajoneuvossa havaitut viat ja osapuolet vastaavat itse omista kuluistaan. Asiamies toimitti vakuutusyhtiölle laskunsa asian hoitamisesta. Lasku oli yhteensä 10 414,12 euroa, josta palkkion osuus oli 9 360,74 euroa ja kulujen osuus 1 053,38 euroa. Palkkion tuntiveloitus oli 255 euroa + alv. Lasku sisälsi toimenpiteitä ajalta 18.11.2024–8.4.2025.

Vakuutusyhtiö korvasi 19.9.2025 tekemällään korvauspäätöksellä asiamiehen laskusta palkkion osuutena 5 647,50 euroa ja kuluina 1 053,38 euroa eli yhteensä 6 700,88 euroa, josta se vähensi A:n omavastuuosuuden 1 340,18 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö katsoi, ettei asiamiehen lasku kokonaisuudessaan ollut kohtuullinen, kun huomioidaan asian vaikeus, laajuus, asiamiehen tekemän työn määrä ja laatu, vastaavissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kyseessä oli oikeudellisesti tavanomainen ja yksinkertainen autokauppariita, joka ei vaadi asiamieheltä erityistä juridista osaamista tai erityisiä toimenpiteitä, jotka oikeuttaisivat tavanomaisesta poikkeavaan kustannusten määrään. Riita oli saatu nopeasti sovittua. Lisäksi yhtiö muun muassa totesi, että yleensä vastaavissa asioissa maksettu tai tuomittu määrä on huomattavasti pienempi, kuin asiamiehen lasku tässä asiassa.

FINE käsittelyn aikana asiamies toimitti vakuutusyhtiölle uuden 3 680 euron suuruisen laskun, jonka asiamies kertoi syntyneen riita-asian aktivoiduttua uudelleen sovinnon syntymisen jälkeen. Lasku sisälsi toimenpiteitä ajalta 30.7.–14.11.2025 yhteensä 11,5 tuntia. Saateviestissään asiamies kertoi, että A joutui kesällä 2025 kääntymään uudelleen asiamiehensä puoleen, koska autoliike ei korjannut ajoneuvoa kohtuullisessa ajassa kuntoon, eikä antanut A:lle tietoa korjauksen aikataulusta. Asiamies oli tämän jälkeen yhteydessä autoliikkeeseen sekä kaupan rahoittaneeseen rahoitusyhtiöön, koska rahoitusyhtiöllä oli kuluttajasuojalain 7 luvun 39 §:n nojalla yhteisvastuu autoliikkeen sopimusrikkomuksesta. Liitteenä asiamies toimitti rahoitusyhtiön ja autoliikkeen kanssa käymäänsä sähköpostikirjeenvaihtoa ajalta 30.7.–17.11.2025.

Vakuutusyhtiö teki 20.3.2026 kielteisen korvauspäätöksen uuden laskun osalta. Yhtiö totesi, että A:n ja autoliikkeen välinen auton kauppaa koskeva erimielisyys oli sovittu jo huhtikuussa 2025. Riita tuli päätökseen sovintosopimuksella, minkä jälkeen oikeusturvavakuutuksesta oli 19.9.2025 maksettu korvaus riita-asian hoitamisesta. Lähtökohtaisesti riidan päättymisen jälkeen aiheutuneita asianajokuluja ei korvata. Yhtiö katsoi, että kyse oli sovintosopimuksen toteuttamisen valvomisesta ja toimeenpanosta. Korjauksen viivästymisen myötä A oli asiamiehen välityksellä esittänyt kaupanpurkuvaatimuksen autoliikkeelle syyskuussa 2025. Autoliike ei saatujen selvitysten mukaan kiistänyt tätä vaatimusta, vaan se tiedotti A:ta korjauksen vaiheista. Yhtiö katsoi, että saatujen selvitysten mukaan asiassa ei ollut syntynyt osapuolten välillä uutta riitaa autokauppaan tai sovintosopimukseen liittyen. Lopulta auto oli tullut sovintosopimuksen mukaisesti kuntoon ja se luovutettu A:lle marraskuussa 2025.

Korvauspäätöksessään yhtiö lisäksi totesi, että osa laskun toimenpiteistä koski yhteydenpitoa rahoitusyhtiöön. Heinäkuussa 2025 A oli asiamiehen välityksellä vaatinut rahoitusyhtiöltä yhteisvastuullisesti autoliikkeen kanssa kaupanpurkua ja maksettujen erien palauttamista. Tätä vaatimusta kaupanpurusta ei kuitenkaan saatujen selvitysten mukaan ollut tuossa edes vaiheessa esitetty autoliikkeelle. Rahoitusyhtiö oli todennut vastauksessaan, että se voi ottaa kantaa rahojen palautukseen vasta kun vakuutetun ja auto liikkeen välinen erimielisyys on ratkaistu. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiassa ollut tältäkään osin syntynyt vakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa. Yhtiö totesi, että suurimmalta osin rahoitusyhtiön ja asiamiehen välinen sähköpostiviestinvaihto koski ajoneuvon korjauksen tilannetta. Lisäksi vakuutusyhtiö totesi, että vaikka katsottaisiinkin, että A:n ja rahoitusyhtiön välillä olisi tapahtunut vakuutusehtojen mukainen yksilöidyn vaatimuksen kiistäminen määrältään tai perusteeltaan, niin asiassa saatujen selvitysten mukaan A oli luopunut rahoitusyhtiöön kohdistamistaan vaatimuksista ajoneuvon tultua korjatuksi myyjäliikkeen kanssa tehdyn sovintosopimuksen mukaisesti. Vakuutusehtojen mukaan, jos vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuolta kohtaan ei asian hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia korvata.

Asiakkaan vaatimukset

A on tyytymätön vakuutusyhtiön maksamaan korvauksen määrään ja vaatii asiamiehensä välityksellä, että vakuutusyhtiö korvaa A:lle asiamiehen käyttämisesti aiheutuneet kustannukset täysmääräisesti viivästyskorkoineen omavastuuosuus huomioiden.

A kertoo, että hän osti 8.8.2023 ajoneuvon 21 989 euron kauppahinnalla ja pian kaupanteon jälkeen ajoneuvossa ilmeni sen käytön estävä vika, josta A reklamoi autoliikkeelle. Autoliikkeen kiistäessä vastuunsa A kääntyi asiamiehen puoleen. A kertoo, että asiamies on hoitanut asiaa aktiivisesti puolen vuoden ajan, minkä lopputuloksena on ollut asian sovinnollinen ratkaisu. Tätä ennen A hoiti asiaa itse. Ajoneuvon virheellisyys ilmeni alkuvuonna 2024 ja sovintoon päästiin huhtikuussa 2025, eli sovinto saatiin aikaiseksi vuoden kestäneen riitelyn jälkeen. A katsoo, ettei vuotta voida pitää vakuutusyhtiön esittämällä tavalla nopeana aikana sovinnolle.

A katsoo, ettei vakuutusyhtiön päätöstä siitä, että asiamies voi käyttää puolessa vuodessa autoriidassa vain noin 12 tuntia aikaa päämiehensä asian hoitamiseen, voi pitää kohtuullisena. A toteaa, että jos asia olisi saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi, olisi jo pelkästään oikeudenkäyntiin valmistautuminen ja istunnosta suoriutuminen vaatinut tämän verran tunteja, eli aikaa ei olisi ollut käytettävissä itse haastehakemuksen laatimiseen, yhteydenpidolle päämieheen tai sovintoneuvotteluihin vastapuolen kanssa. Jotta asiassa päästiin sovintoon, on asiamies käynyt neuvotteluja ja ollut yhteydessä A:n, vastapuolen asiamiehen, tavarantarkastajan ja teknisen asiantuntijan kanssa. Lisäksi asiamiehen on tullut selvittää asian käsittelytilannetta A:lle, jotta osapuolet ovat voineet sopia toimenpiteistä ja esitettävistä sovintotarjouksista. Yhteydenpidolla on ollut merkittävä rooli asian hoitamisessa ja ratkaisun edistämisessä, eikä asiamiehen suorittamia toimenpiteitä ole pidettävä tarpeettomina. Lisäksi A toteaa, että asiamiehen lakimääräisiin velvollisuuksiin kuuluu oman päämiehensä edun ja oikeuksien ajaminen. Asiamies ei voi suoriutua tehtävästään, jos vakuutusyhtiöllä on yksipuolinen valta määrätä siitä, kuinka paljon asiamiehellä on aikaa käytettävissään riita-asian hoitamiseen.

A katsoo, ettei riidan taloudellinen intressi voi myöskään toimia suorana indikaattorina sille, mitä toimia korvataan sovinnollisen ratkaisun aikaansaamiseksi, kun oikeusturvaetu on jo myönnetty. A:n mukaan tämä saattaisi vakuutuksenottajat eriarvoiseen asemaan heidän varallisuutensa perusteella, vaikka vakuutusehdot olisivat identtiset. On myös huomioitava, että riidan kohteena on ollut noin 22 000 euroa maksanut auto, jolloin riidan perimmäinen intressi on ollut tämän verran.

Sovintosopimuksen jälkeen aiheutuneiden asiamieskulujen osalta A kertoo, että autoliike ja rahoitusyhtiö ovat molemmat olleet passiivisia vastuukysymysten osalta, eivätkä ole suostuneet purkamaan kauppaa. Rahoitusyhtiön yhteisvastuukysymyksen osalta on selvinnyt, että asia on oikeudellisesti monimutkainen. Kyse on siten ollut juridisesti monimutkaisesta asiasta.  A katsoo, ettei laskun kohtuullistamiselle ole ollut perusteita, sillä kokonaisuutena arvioiden lasku vastaa vastaavanlaisissa riidoissa yleensä muodostuvaa laskua.

Lisäkirjelmässään A toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt mitään perusteita sille, että A:lle ja B:lle myönnetty oikeusturvaetu olisi jollain tapaa tai jollain perusteella taannehtivasti peruttavissa. Autoliike on välittänyt osamaksusopimuksen rahoitusyhtiön ja kuluttajan välille ja rahoitusyhtiö omistaa ajoneuvon, joten asiassa on A:n mukaan kaksi vastapuolta – autoliike ja rahoitusyhtiö. Vakuutusyhtiön tiedossa on vakuutusta myöntäessään ollut, että rahoitusyhtiö omistaa ajoneuvon ja kuluttajat ovat vain sen haltioita. Vakuutusyhtiö ei voi siten tehdä oikeusturvaedun osalta hylkäävää päätöstä sen perusteella, että vaatimuksia on esitetty myöhemmin rahoitusyhtiölle eikä autoliikkeelle. A katsoo, ettei vakuutusyhtiölle voi tulla yllätyksenä rahoitusyhtiön asema osamaksusopimuksessa ja ajoneuvon omistajana sekä todellisena osamaksumyyjänä.

A toteaa olevan totta, että sovintosopimus on laadittu keväällä 2025 ja asian käsittely on tuolloin päättynyt. Kuluttajista riippumattomista syistä asia riitaantui kuitenkin uudelleen, kun ajoneuvoa ei korjattu kohtuullisessa ajassa kuntoon, jolloin kaupan purkua koskevat vaatimukset on uudistettu ja esitetty myös ajoneuvon omistajalle eli rahoitusyhtiölle, kun oikeussuhteita tutkittiin hieman tarkemmin. A katsoo, että kyseessä on sama vakuutustapahtuma, jonka perusteella oikeusturvaetu on aikanaan vuonna 2024 myönnetty. Autoliike vastapuolena on kiistänyt purkuvaatimuksen aiemmin. Vakuutusehdoissa ei ole määritelty tai kuluttajalle selvitetty, että kiisto tulisi saada monta kertaa saman vakuutustapahtuman aikana esimerkiksi tietyn aikamääreen välein. Näin ollen väite siitä, ettei autoliike ole kiistänyt purkuvaatimusta, on virheellinen. Rahoitusyhtiön osalta kiisto on tapahtunut siten, että rahoitusyhtiö on kiistänyt koko asemansa ajoneuvon omistajana. Tämä tulee A:n mukaan katsoa kiistoksi kaupan purusta, eikä A:lta kuluttajana voida vaatia, että hän hankkii rahoitusyhtiöltä kiiston, joka on muotoiltu tietyin sanoin. A katsoo, että tilanne täysin kohtuuttomaksi kuluttajien kannalta, jos vastapuolet heittäytyvät passiivisiksi, kuten nyt on osaltaan käynyt.

Mitä tulee korjaukseen kuluneeseen aikaan, ei sovintosopimuksessa ole määritelty tarkkaa aikataulua sen suorittamiselle. Kun tarkkaa aikaa ei ole määritelty, tulee noudatettavaksi lain säännökset ja yleinen tapa. Korjaus tulee tällöin suorittaa kohtuullisessa ajassa aiheuttamatta kuluttajalle olennaista haittaa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut ajoneuvon kohtuulliseksi korjausajaksi noin kaksi viikkoa. Se, että ajoneuvon korjaus valmistuu reilusti yli puolen vuoden jälkeen, on kohtuutonta. Vakuutusyhtiön väite siitä, että virhe on ollut monimutkainen ja sitä on selvitelty pitkään, on pelkkää huhupuhetta. Se, että autoliike välttelee velvollisuuksiaan, ei myöskään ole vakuutusyhtiön peruste evätä jo myönnettyä oikeusturvaetua, eikä asiassa ole merkitystä vakuutusasian käsittelemisen kannalta muutoinkaan.

A katsoo, että kyse on siis samasta vakuutustapahtumasta, joka on aikanaan sovittu. Sovinto ei kuitenkaan syntynyt odotetusti käytännöntoimien tasolla ja kuluttajalla oli pitkän ajan sekä vastapuolen vastaamattomuuden vuoksi perusteltu syy olettaa, ettei korjausta tullakaan suorittamaan ja olla uudelleen yhteydessä asiamieheen. Vaatimuksista ei ole luovuttua, vaan asia on saatu lopulta sovittua, kun ajoneuvo saatiinkin erittäin pitkän ajan jälkeen korjattua. Vakuutusyhtiö on jo aiemmin hyväksynyt sen, että kuluttaja vaatii kaupan purkua ja osapuolet sopivatkin korjauksesta. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut sitä, miksi nyt A ei voi sopia korjauksesta, vaan tämän tulisi pysyä kaupan purkuvaateessa. Tämä on ristiriidassa aiemman päätöksen ja käytännön kanssa.

Vakuutusyhtiön kanta

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa, kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Vakuutusehdoissa on kerrottu, että asiamiehen palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu.  

Yhtiö katsoo, että asiassa on ollut kysymys hyvin tavanomaisesta autokauppariidasta, jonka hoitaminen ei vaadi lakimieheltä erityistä juridista osaamista. Asian hoitaminen ei ole vaatinut mitään normaalista poikkeavia toimenpiteitä. Riita ei ole ollut myöskään erityisen laaja. Yhtiön mukaan on normaalia, että autokauppariidoissa tukeudutaan tekniseen asiantuntijaan. Vakuutuksesta korvattaviksi kustannuksiksi on myös hyväksytty tavarantarkastus. Lisäksi yhtiö toteaa, että myös FINE on useissa ratkaisuissaan katsonut, että kuluttaja-asiakkaan ja autokauppaliikkeen väliset erimielisyydet ovat juridiselta haastavuudelta yleiselläkin tasolla arvioiden varsin tavanomaisia, esimerkiksi ratkaisusuosituksessa FINE-72819-M4K8T2.

Siltä osin, kun A on vedonnut asian olevan juridisesti monimutkainen autokaupan rahoittaneen rahoitusyhtiön yhteisvastuukysymyksen osalta, vakuutusyhtiö vastaa, että oikeusturvaetu on myönnetty riitaan autoliikettä vastaan, ei rahoitusyhtiötä. Myöskään korvatun laskun toimenpiteet ja sitä koskeva 19.9.2025 maksettu korvaus eivät ole koskeneet rahoitusyhtiön yhteisvastuukysymyksiä. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei kyseisen asian mahdollinen juridinen monimutkaisuus vaikuta nyt kyseessä olevan korvauksen ja sitä koskevan työn vaativuuden arviointiin.

Yhtiö toteaa, että työn määrää ja laatua arvioitaessa on kiinnitetty huomiota tehtyjen toimenpiteiden määrään ja laatuun asiassa saatujen selvitysten perusteella. Asiassa on esitetty lakimiehen avustuksella vaatimus autokaupan purkamiseksi 3.12.2024. Vaatimuksen laatimisesta on laskutettu 6,25 tuntia. Vaatimuskirje koostuu pääasiassa geneerisestä tekstistä, jossa referoidaan kuluttajansuojalakia ja sitä koskevia lainesitöitä. Kyseessä on nimenomaan kuluttajariitoihin erikoistunut lakiasiaintoimisto, joka hoitaa paljon autokauppariitoja, joten se voi hyödyntää tällaista tekstiä muissa hoitamissaan tapauksissa. Ottaen huomioon nämä seikat on vaatimuksen laatimisesta laskutettua aikaa pidettävä huomattavana etenkin, kun erikseen on laskutettu asiakirjoihin tutustumisesta, asian selvittämisestä ja oikeudellisen arvion tekemisestä 4,75 tuntia, jonka lisäksi on laskutettu kirjelmää edeltävästi yhteydenpidosta tekniseen asiantuntijaan ja vakuutuksenottajaan. Lisäksi sovintosopimuksen laatimisesta on laskutettu 2,75 tuntia, vaikka se on osittain miltei identtinen vaatimuskirjeen sisällön kanssa ja erikseen on laskutettu sovintoon liittyvästä yhteydenpidosta vakuutuksenottajan ja vastapuolen kanssa sekä sopimuksen muokkaamisesta ja viimeistelystä.

Yhtiön mukaan asiassa on otettu huomioon vastaavissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut. Yhtiön kokemuksen mukaan oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ylittävät hyvin harvoin käräjäoikeuden pääkäsittelynkään jälkeen oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärän, joka yleensä on 8 500–10 000 euroa. Yhtiö toteaa, että nyt kyseessä oleva asia ei ole ollut edes vireillä käräjäoikeudessa, vaan se on sovittu osapuolten kesken. Näin ollen työnmäärä on pienempi kuin tapauksessa, jossa on ensin mahdollisesti käyty sovintoneuvottelut ja sitten laadittu tarvittavat asiakirjat käräjäoikeudelle sekä valmistauduttu ja osallistuttu tuomioistuimen istuntoihin. Näin ollen yhtiö katsoo, että kulujen täytyy olla luonnollisesti huomattavasti pienemmät kuin asiassa, joka on käsitelty käräjäoikeudessa. Lisäksi yhtiö toteaa, että kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa yhtenä huomioon otettavana seikkana on myös riidanalaisen etuuden arvo. Kuluja arvioidaan kokonaisuutena, eikä pelkästään se seikka, että riidanalaisen intressin määrä on tietyn suuruinen, oikeuta automaattisesti euromääräisesti tietyn suuruiseen laskutukseen. Tässä asiassa kulujen kohtuuttomuuteen ovat johtaneet muut edellä kerrotut arvioinnin kriteerit, kuin intressin määrä.

Yhtiö katsoo, että asian hoitamiseen käytettyä aikaa (29,25 h) tulee edellä kerrotuilla perusteilla pitää kohtuuttoman suurena. Vakuutusyhtiön hyväksymää 5 647,50 euroa, joka vastaa 17,65 tunnin työtä asiamiehen käyttämällä tuntiveloituksella, on pidettävä saatujen selvitysten mukaan riittävänä. On myös huomattava, että Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut hyvin samantyyppisissä autokauppariidoissa noin 15–18 tunnin työmäärän kohtuulliseksi.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö kiistää A:n lisäkirjelmässä esitetyn väitteen siitä, että oikeusturvaetu olisi peruttu taannehtivasti. Oikeusturvaetu myönnettiin 18.11.2024 annetulla päätöksellä autoliikkeen kanssa syntyneeseen riitaan sen jälkeen, kun vakuutusyhtiölle oli toimitettu autoliikkeeseen kohdistettu yksilöity kaupanpurkuvaatimus ja autoliikkeen tähän 27.9.2024 antama vastaus, jossa se kiisti vaatimuksen perusteeltaan. Asiassa oli tällöin tapahtunut vakuutusehtojen mukainen vakuutustapahtuma. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö vahvisti vakuutetun oikeuden saada vakuutusehtojen mukainen korvaus nimenomaan kyseisessä asiassa, eikä päätös koskenut muita mahdollisia asioita tai vastapuolia. Varsinainen korvausratkaisu asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvattavuudesta voidaan kuitenkin antaa aina vasta sen jälkeen, kun kustannusten laatu ja määrä ovat selvillä, eli tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun tai sovinnon syntymisen jälkeen. Tässä asiassa vakuutusyhtiö maksoi vakuutusehtojen mukaisen korvauksen 19.9.2025 saatuaan kopiot osapuolten välisestä 3.4.2025 allekirjoitetusta sovintosopimuksesta sekä eritellystä asiamiehen laskusta. Oikeusturvaetua ei siis peruttu taannehtivasti, vaan vakuutusyhtiö maksoi asiassa myöntöpäätöksen mukaisen korvauksen.

A:n väite siitä, että vakuutusyhtiö olisi tehnyt oikeusturvaedun osalta hylkäävän päätöksen sillä perusteella, että vaatimuksia on myöhemmin esitetty rahoitusyhtiölle eikä autoliikkeelle, on vakuutusyhtiön mukaan virheellinen. Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole tehnyt hylkäävää päätöstä tällä perusteella. Oikeusturvaetu on myönnetty 18.11.2024 siihen riita-asiaan, johon etua on haettu, eli vakuutetun ja autoliikkeen väliseen riitaan, kuten edellä kerrotaan. Sen sijaan vakuutetun ja rahoitusyhtiön välillä ei ole osoitettu tapahtuneen vakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa, eli yksilöidyn vaatimuksen kiistämistä määrältään tai perusteeltaan. Tämän vuoksi korvausta ei ole maksettu siltä osin kuin asiamiehen toimenpiteet ovat koskeneet yhteydenpitoa rahoitusyhtiön kanssa. Yhtiö katsoo, että A:n näkemys siitä, ettei rahoitusyhtiön asema osamaksusopimuksessa ja auton omistajana sekä tosiasiallisena osamaksumyyjänä voisi tulla vakuutusyhtiölle yllätyksenä, ei varsinaisesti ole olennainen seikka asian korvattavuuden kannalta. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt missään vaiheessa olleensa tietämätön rahoitusyhtiön asemasta. Kyse on edelleen siitä, ettei asiassa saatujen selvitysten mukana ole tapahtunut vakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa vakuutetun ja rahoitusyhtiön välillä.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole väittänyt, että autoliike ei olisi lainkaan kiistänyt purkuvaatimusta. Vakuutusyhtiö on nimenomaisesti myöntänyt oikeusturvaedun autoliikkeen ja vakuutetun väliseen riita-asiaa, jossa autoliike on kiistänyt purkuvaatimuksen 27.9.2024. On kuitenkin huomattava, että sen jälkeen, kun autoliike on kiistänyt purkuvaatimuksen, on asiassa päästy osapuolten väliseen sovintoratkaisuun. Riita, johon oikeusturvaetu oli myönnetty, on ratkaistu osapuolten välillä 3.4.2025 allekirjoitetulla sovintosopimuksella, jossa on sovittu auton korjauksesta. Vakuutusyhtiölle toimitetuista selvityksistä ei ilmene, että asia olisi tämän jälkeen riitautunut uudelleen siten, että autoliike olisi kiistänyt sovinnon jälkeen esitetyn vaatimuksen autokaupan purusta perusteeltaan tai määrältään. Jotta sovintosopimuksen jälkeen tehdyt asiamiehen toimenpiteet olisivat korvattavia, olisi asian tullut uudelleen riitautua osapuolten kesken siten, että yksilöidyt vaatimukset olisi kiistetty määrältään tai perusteeltaan. Sovinnon jälkeiset esimerkiksi sopimuksen täytäntöönpanoa ja sen toteutumisen seurantaa koskevat toimenpiteet eivät ole alkuperäisen riita-asian hoitamista, eivätkä näin ollen vakuutuksesta korvattavia.

Yhtiö toteaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asiat vakuutusehtojen ja voimassa olevan oikeuden mukaisesti asiassa saamiensa tietojen perusteella. Tässä asiassa oikeusturvaetua on haettu ja se on myönnetty riita-asiaan autoliikkeen kanssa. Myöhemmin vaatimuksia on kohdistettu myös rahoitusyhtiöön. Tähän asiaan oikeusturvaetua ei 18.11.2024 annetulla päätöksellä ole myönnetty, eikä myöhemmin toimitetuista selvityksistäkään käy ilmi, että tältä osin olisi tapahtunut vakuutusehtojen mukaista asian riitautumista. Näin ollen yhteydenpitoa rahoitusyhtiön kanssa ei voida korvata vakuutuksesta. Passiivisuus ei ole vakuutusehtojen mukainen kiistäminen määrältään tai perusteeltaan. Lisäksi on huomattava, että vaikka asian katsottaisiinkin riitautuneen, on vakuutettu asiassa saatujen selvitysten perusteella kuitenkin luopunut vaatimuksistaan rahoitusyhtiötä kohtaan auton tultua korjatuksi autoliikkeen toimesta. Vakuutusyhtiö toteaa, että se on viitannut vaatimuksista luopumiseen 20.3.2026 antamassaan päätöksessä ainoastaan siltä osin kuin kysymys on ollut rahoitusyhtiöön kohdistetuista vaatimuksista. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että vaatimuksista olisi luovuttu siltä osin kuin vastapuolena on ollut autoliike.

Siltä osin, kun A on todennut, että asia on saatu myöhemmin sovittua uudelleen, vakuutusyhtiö toteaa, että sille ei kuitenkaan ole toimitettu muuta sovintosopimusta kuin A:n ja autoliikkeen välinen 3.4.2025 allekirjoitettu sovintosopimus. Vakuutusyhtiön käytettävissä olevien tietojen perusteella tämän sovinnon jälkeiset toimenpiteet ovat koskeneet kyseisen sovinnon toteutumista ja asia on päättynyt siihen, että auto on tullut sopimuksen mukaisesti korjatuksi autoliikkeen kustannuksella. Asiassa ei ole osoitettu, että vakuutetun ja autoliikkeen välille olisi sovinnon jälkeen syntynyt uutta vakuutusehtojen mukaista riitaa, joka olisi sovittu uudella sovintosopimuksella. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole esittänyt kannanottoa, jonka mukaan A ei voisi sopia korjauksesta, vaan tämän tulisi pysyä kaupanpurkuvaatimuksessa. Vakuutusyhtiö on myöntänyt oikeusturvaedun 18.11.2024 autokauppaa koskevaan riita-asiaan, jossa vakuutettu on esittänyt kaupan purkua koskevan vaatimuksen. Asia on sittemmin ratkaistu osapuolten välisellä sopimuksella siten, että erimielisyys on sovittu korjauksella. Sekä alkuperäinen riita että osapuolten välillä tehty sovintoratkaisu on hyväksytty vakuutusyhtiön toimesta. Vakuutusyhtiö ei ole rajoittanut vakuutetun mahdollisuutta sopia asiasta eikä asettanut vastineessa mainitun kaltaisia vaati muksia sovinnon tai vaatimuksen sisällölle.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Ajoneuvon oikeusturvavakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, ehtokohdan 2 (Vakuutuksen tarkoitus ja tuomioistuimet) mukaan vakuutuksen tarkoitus on korvata lakimiehen käytöstä aiheutuvia kustannuksia vakuutetun yksityiselämään liittyvissä asioissa. […]

Ehtokohdan 5.1.1 (Vakuutustapahtuma) mukaan korvausta voidaan hakea asiasta, jossa on kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimus katsotaan riitautetuksi, kun asiassa esitetty vaatimus on nimenomaisesti kiistetty perusteeltaan tai määrältään. […]

Ehtokohdan 5.1.4.1 (Korvattavat kustannukset) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti.

5.1.4.1 (Riita- ja hakemusasia)

Vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut. […]

Ehtokohdan 5.2 (Korvauksen määrä ja sen laskeminen) vakuutustapahtumasta korvataan enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeuden käymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. 

Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritellään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. 

Asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio. Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu.

Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Jos riidanalaisen etuuden arvon voi arvioida rahassa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalainen etuus kaksinkertaisena. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, otetaan huomioon riidanalainen kertamaksu kymmenkertaisena. Etuuden määrän arvioinnissa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

Ehtokohdan 5.2.1 (Kustannukset, joita vakuutuksesta ei korvata) mukaan vakuutuksesta ei korvata
3) kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet vakuutustapahtumaa edeltävistä toimenpiteistä, asian alustavasta selvittelystä taikka sellaisesta asian selvittelystä tai hoitamisesta, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuolta kohtaan

Ehtokohdan 5.3 mukaan vakuutusyhtiö maksaa korvauksen vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. […]

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen A:n asianajokuluista asiamiehen laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojensa nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimansa kulujen määrään. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan sovintosopimuksen jälkeen A:lle aiheutuneet asiamieskulut.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti vakuutusehdoissa mainitut välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riidasta, jossa A ja B ovat ostaneet ajoneuvon autoliikkeeltä kuluttajina. Asia on sittemmin riitautunut, koska ajoneuvon mittaristossa havaittiin vikaa. A reklamoi myyjää ensin itse ja kääntyi myöhemmin asiamiehen puoleen, kun vikaa ei saatu korjatuksi, eikä myyjä suostunut kaupan purkuun. Asiamies vastaanotti toimeksiannon 18.11.2024. Asiamies laati asiassa autoliikkeelle vaatimuskirjelmän, jossa vaadittiin myyjältä kaupan purkua ja vahingonkorvausta. Asia sovittiin lopulta asiamiehen laatimalla sovintosopimuksella siten, että myyjä korjaa ajoneuvossa havaitut viat ja osapuolet vastaavat itse omista kuluistaan. Toimeksianto päättyi 8.4.2025. Sovintosopimuksen jälkeen ajoneuvon korjaus viivästyi ja A kääntyi uudestaan asiamiehensä puoleen.

Asiamiehen laskun korvattavuus ajalta 18.11.2024–8.4.2025

Asiamiehen lasku ajalta 18.11.2024–8.4.2025 on yhteensä 10 414,12 euroa, josta palkkion osuus on 9 360,74 euroa ja kulujen osuus 1 053,38 euroa. Palkkion tuntiveloitus on 255 euroa + alv, jolloin toimenpiteiden tuntimääräksi muodostuu 27,5 tuntia.

Vakuutusyhtiö on korvannut laskun kulut täysmääräisesti ja hyväksynyt palkkion osuudeksi 5 647,50 euroa, joka asiamiehen käyttämällä tuntiveloituksella vastaa 16,6 tuntia.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. FINE toteaa, että kyseessä on ollut varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei yleensä vaadi erityisasiantuntemusta. Asia ei ole myöskään ollut erityisen laaja. FINEn käytössä olevan selvityksen perusteella asia ei ole vaatinut pitkää kirjelmöintiä tai laajoja sovintoneuvotteluja, vaan asiassa on saavutettu sovinto verrattain nopeasti.

Laskun kohtuullisuutta arvioidessaan FINE kiinnittää huomiota myös siihen, että asiassa laaditusta seitsemän sivuisesta vaatimuskirjelmästä, josta varsinaista tekstiosuutta on vähän yli viisi sivua, on iso osa soveltuvan lainsäädännön selvittämistä. Vaatimuskirjelmän laatimisesta on laskutettu 6,25 tuntia. Tämän lisäksi asiakirjoihin tutustumisesta, asian selvittämisestä sekä oikeudellisen arvion tekemisestä on laskutettu yhteensä 4,25 tuntia ja yhteydenpidosta tekniseen asiantuntijaan 1,5 tuntia. Sovintosopimuksen laatimisesta on laskutettu 2,75 tuntia. Sovintosopimuksessa on toistettu vaatimuskirjeessä mainitut taustatiedot ja laadittu kuusikohtainen sisällöltään varsin yksinkertainen ja tavanomainen sovintosopimus. Lisäksi erikseen on laskutettu sovintoon liittyvästä yhteydenpidosta asiakkaan ja vastapuolen kanssa sekä sovintosopimuksen muokkaamisesta ja viimeistelystä. FINElle toimitetun vaatimuskirjelmän ja sovintosopimuksen sisältö huomioiden, FINE pitää kyseisistä toimenpiteistä laskutettua tuntimäärää varsin suurena.

Asiamiehen laskutus on edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi koostunut suurelta osin asianmiehen yhteydenpidosta asiakkaan ja vastapuolen kanssa. FINEn käytössä olevan selvityksen mukaan yhteydenotot vastapuoleen ovat sovintoneuvotteluiden lisäksi olleet pääasiassa muutaman lauseen mittaisia sähköposteja koskien käytännön asioiden järjestämistä, kuten sijaisauton palautusta, tavarantarkastusajankohdan sopimista.

Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon riita-asian laatu ja laajuus, FINE pitää asianmukaisena vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua 3 713,24 eurolla, joka asiamiehen käyttämällä tuntiveloituksella vastaa noin 11 tunnin työmäärää.

Asiamiehen laskun korvattavuus ajalta 30.7.–14.11.2025

Siltä osin, kun riita koskee sovintosopimukseen jälkeen aiheutuneiden asiamieskulujen korvaamista, koostuu asiamiehen lasku 11,5 tunnista toimenpiteitä ajalta 30.7.–14.11.2025. Kuusi tuntia toimenpiteistä on yhteydenpitoa asiakkaaseen, kolme tuntia yhteydenpitoa autoliikkeeseen ja 2,5 tuntia yhteydenpitoa ajoneuvon rahoittaneeseen rahoitusyhtiöön.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Vakuutusyhtiö maksaa korvauksen vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen.

Ensinnäkin FINE toteaa, että oikeusturvaetu on tässä tapauksessa myönnetty riitaan ajoneuvon myynyttä autoliikettä vastaan. Oikeusturvaetua ei ole haettu tai myönnetty riita-asiaan rahoitusyhtiötä vastaan. FINElle on toimitettu asiamiehen ja rahoitusyhtiön välistä sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa on muun muassa vaadittu rahoitusyhtiöltä kaupanpurkua. Ajoneuvon tultua korjatuksi autoliikkeen toimesta, ei vaatimusten esittämistä rahoitusyhtiötä kohtaan ole jatkettu.

Jotta riita-asia rahoitusyhtiötä voisi tulla oikeusturvavakuutuksesta korvattavaksi, tulisi asiassa olla syntynyt vakuutusehtojen mukainen vakuutustapahtuma eli esitetty vaatimus tulisi olla nimenomaisesti kiistetty perusteeltaan tai määrältään. Koska vakuutuksesta ei kuitenkaan vakuutusehtojen mukaan korvata kustannuksia asian selvittelystä tai hoitamisesta, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan, ei FINE näe tässä tapauksessa tarpeelliseksi arvioida, onko A:n ja rahoitusyhtiön välillä syntynyt vakuutusehtojen mukainen riita-asia, koska asiassa on joka tapauksessa luovuttu vaatimuksista rahoitusyhtiötä kohtaan, eikä asiamieskulut tämän perusteella voisi tulla korvattaviksi oikeusturvavakuutuksesta.

Riita-asiassa autoliikettä vastaan korvaus on maksettu, kun riita autoliikkeen kanssa on tullut ratkaistuksi osapuolten välillä 3.4.2025 päivätyllä sovintosopimuksella. Asiamiehen toimeksianto on päättynyt 8.4.2025. Näin ollen ajoneuvon kauppaa koskeva riita-asia autoliikettä vastaan on katsottava päätyneen siihen, kun sovinto on saavutettu, toimeksianto päättynyt ja korvaus maksettu. Asian päättymisen jälkeen syntyneet toimenpiteet eivät lähtökohtaisesti kuulu kyseistä asiaa koskevan oikeusturvavakuutuksen piiriin.

Tässä tapauksessa A on korjauksen viivästyessä kääntynyt uudelleen asiamiehen puoleen ja asiamiehen käymä kirjeenvaihto autoliikkeen kanssa tämä jälkeen on koskenut pääasiassa korjauksen aikataulua. Lisäksi asiamies on esittänyt uuden kaupanpurkuvaatimuksen autoliikkeelle. Jotta nämä toimenpiteet voisi tulla korvattavaksi oikeusturvavakuutuksesta, edellyttäisi se uuden vakuutustapahtuman syntymistä. Tässä tapauksessa autoliike ei kuitenkaan ole kiistänyt esitettyä vaatimusta, vaan ilmoittanut korvaansa ajoneuvon sovintosopimuksessa sovitun mukaisesti. Asia on päättynyt siihen, että autoliike on korjannut ajoneuvon ja se on luovutettu A:lle.

Koska alkuperäinen vakuutustapahtuma, johon oikeusturvaetua on haettu, on päättynyt osapuolten väliseen sovintosopimukseen ja koska asiassa ei ole syntynyt uutta vakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa sovintosopimuksen noudattamisen osalta, FINE katsoo, että vakuutusyhtiön päätös olla korvaamatta toimenpiteitä ajalta 30.7.–14.11.2025 on vakuutusehtojen mukainen.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen