Tapahtumatiedot
A oli tehnyt 13.6.2016 B:n kanssa avioeron ositusta koskevan sopimuksen, jonka mukaan B:n saamaan tasinko oli 2 193 500 euroa. Ositussopimuksessa B:lle oli allokoitu 25 prosenttia kiinteistöosakeyhtiö X:n osakkeista, joiden arvo B:n mukaan oli osituksessa 994 500 euroa.
B esitti A:lle 21.1.2025 vahingonkorvausvaatimuksen. Vaatimuskirjeen mukaan B oli 5.7.2019 allekirjoittanut kauppakirjan, jolla hän on myynyt osakkeista jäljellä olevan 23 prosentin osuuden Y Oy:lle 934 000 euron kauppahinnalla. Ennen kauppaa B kertoi allekirjoittaneensa asiakirjan ”Sopimus ositussopimuksen ehtojen muuttamisesta”, jossa A osoitti ostajan B:n omistamille osakkeille. B:n mukaan verohallinto oli 20.5.2024 tehnyt poliisille rikosilmoituksen tehdystä osakekaupasta ja esittänyt B:lle 176 407,84 euron vahingonkorvausvaatimuksen. B:n mukaan mahdollinen verovahingon realisoituminen pienentäisi hänen ositussopimuksen perusteella saamakseen odottamaa tasingon määrää, minkä vuoksi hän vaati A:ta korvaamaan tämän vahingon.
A kiisti B:n vaatimuksen perusteettomana 25.3.2025 antamallaan vastauksella. Vastauksessaan A muun muassa totesi asiassa olevan kyse sopimuskokonaisuudesta ja B:n sopineen asianosaisten avioeron perusteella toimitettavasta omaisuuden osituksesta ja siihen liittyvästä haluamallaan tavalla. A:n mukaan on ollut selvää, että omaisuuden realisoituessa syntyy luovutusvoittoveroseuraamus, joka B:n tulee maksaa.
A haki riitaan oikeusturvaetua kotivakuutukseensa sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö teki 22.5.2025 asiassa kielteisen korvauspäätöksen katsoen, että kyse on avioeroa koskevasta varallisuusriidasta.
A haki muutosta asiaan katsoen, ettei kyseessä oli ositusriita, vaan vahingonkorvausoikeudellinen riita.
Vakuutusyhtiö ei 2.6.2025 antamallaan päätöksellä muuttanut ratkaisuaan. Yhtiö totesi vahingonkorvausvaatimuksen liittyvän vuonna 2016 tehtyyn ositussopimukseen.
A haki edelleen muutosta todeten muun muassa, että ositus oli sovittu jo 9 vuotta sitten ja ajan kuluminen itsessään osoittaa, ettei kyse voi olla avioerosta tai siihen liittyvästä varallisuusriidasta. Lisäksi ositus oli tehty sopimusosituksena, mikä tarkoittaa, että se on tullut lainvoimaiseksi heti.
Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin teki asiassa 7.11.2025 kielteisen päätöksen, jossa se muun muassa katsoi, että riita koskee nimenomaan puolisoiden varallisuussuhteiden järjestelyä avioeron jälkeen, ja sitä onko vastapuoli saanut tasinkoa riittävästi.
Asiakkaan vaatimukset
A on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen ja vaatii oikeusturvaedun myöntämistä.
A toistaa muutoksenhaussaan mainitsemiaan perusteluita ja katsoo, että korvauspäätöksessä mainittu väite siitä, että oikeusturvaetua olisi haettu ositusta koskevaan riita-asiaan on virheellinen. Oikeusturvaetua on haettu vahingonkorvausriitaan, jossa B vaatii A:lta vahingonkorvausta. Asia on vahingonkorvausoikeudellinen, ei ositusriita tai ositukseen liittyvä varallisuusriita. Ositus A:n ja B:n välillä on sovittu 13.6.2016, jolloin sopimus on lainvoimaistunut heti. Näillä perustein vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto ei ole sovellettavissa tapaukseen.
A toteaa, että osituksessa järjestellään puolisoiden varallisuussuhteet avioeron jälkeen. Tyytymättömyys ositukseen ja sitä koskeva riita (moitekanne) kohdistuu avioeron jälkeisiin varallisuussuhteisiin. Tämän vuoksi osituksen moitteessa on yleensä aina kyse avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse rajoitusehdon tarkoittamasta osituksen moitekanteesta, vaan asianosaisten välinen ositussopimus on lainvoimaistunut heti sopimuksen allekirjoittamisella. Myös ajan kuluminen ja passiviteettiperiaate johtaa siihen, ettei nykyinen riita voi olla avioeroa, ositusta taikka avioeroon tai ositukseen perustuva varallisuutta koskeva riita. Tässä tapauksessa ei voida A:n käsityksen mukaan katsoa olevan kyse sellaisesta parisuhteen osapuolten varallisuussuhteiden järjestelystä, joka tavanomaisesti seuraa parisuhteen päättymistä.
Lisäksi A toteaa, että oikeusturvavakuutuksen malliehdoissa, joiden kommentaariteoksessa (Eskuri, Seppo ym.: Oikeusturvavakuutus, 2007) on mainittu esimerkkinä kyseisen rajoitusehdon tarkoittamista varallisuusoikeudellisista tai muista vaatimuksista vaatimus omaisuuden jaosta, toisen puolison asunnosta pois muuttamisesta, puolisoiden irtaimen omaisuuden käytöstä, elatusavusta tai lasten huollosta. Kyseistä ehtoa ei ole kommentaariteoksen mukaan tarkoitettu kattamaan kaikkia sellaisia riitoja, joilla on jonkinlainen löyhä kausaalisuhde avioeroon.
A myös vetoaa kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:ään ja katsoo, että ehtoa on tässä tapauksessa tulkittava A:n eduksi. Lisäksi A toteaa, että kaikkia yleisiä ehtoja ja rajoittavia ehtoja tulee tulkita suppeasta, ja epäselvää ehtoa laatijansa vahingoksi.
Vakuutusyhtiön kanta
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa, kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että asiassa sovellettavien oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia muun muassa asioissa, jotka koskevat avioeroon liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään (VKL 625/13, VKL 159/13) katsonut, että kyseessä tulee olla asia, joka on seurausta avioerosta ja jossa puolisot riitelevät varallisuudesta. Liittymisellä tarkoitetaan, että riidalla on looginen, todettavissa oleva yhteys avioeroon. Osituksessa järjestellään puolisoiden varallisuussuhteet avioeron jälkeen. Lautakunta on katsonut, että tyytymättömyys ositukseen ja sitä koskeva riita kohdistuu näin ollen avioeron jälkeisiin varallisuussuhteisiin.
Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten mukaan vakuutettu hakee korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikustannuksista asiassa, jossa vastapuoli vaatii häneltä korvausta avioeron johdosta laaditun ositussopimuksen perusteella katsoen, että tasinko jää odotettua pienemmäksi verovahingon mahdollisen realisoitumisen vuoksi. Riidalla on siten looginen ja todennettavissa oleva liityntä avioeroon ja sen perusteella toimitettuun omaisuuden ositukseen, eli kyse on vakuutusehtojen mukaisesta avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta.
A:n vetoomukseen siitä, että osituksesta on tässä tapauksessa kulunut jo pitkä aika, vakuutusyhtiö vastaa, että Vakuutuslautakunta on ratkaisuissaan VKL 625/13 ja VKL 159/13 katsonut, että sillä seikalla, että avioliiton päättymisestä on kulunut jo paljon aikaan, ei ole merkitystä ehdon tulkinnassa.
Siltä osin, kun A on vedonnut siihen, että rajoittavia ehtoja tulee tulkita suppeasti ja epäselvää ehtoa tulee tulkita laatijansa vahingoksi, vakuutusyhtiö toteaa, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja siinä laajuudessa kuin vakuutukseen sovellettavassa sopimuksessa on sovittu. Kyseessä on vapaaehtoinen vakuutussopimus, jonka laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Vakuutussopimukseen ja vakuutusehtoihin voidaan ottaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta rajaavia ehtoja. Nyt kyseessä oleva rajoitusehto on oikeusturvavakuutuksissa tyypillinen vakuutusehto, eikä se ole vakiintuneesta vakuutuskäytännöstä poikkeava tai yllätyksellinen. Ehtokohta on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä, eikä sitä voida pitää epäselvänä. Tältä osin yhtiö vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 625/13, VKL 159/13 ja VKL 233/ ja toteaa, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kysymys vahingonkorvausriidasta, jossa vastapuolen esittämät vaatimukset kohdistuvat ositussopimuksen perusteella määräytyneen tasingon lopulliseen määrään sekä väitettyyn vahinkoon, jonka syntymisen vastapuoli kytkee ositussopimuksen toteuttamiseen ja siihen liittyviin järjestelyihin. Kyse on siten rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta.
Sopimusehdot
Oikeusturvavakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, ehtokohdan 2 (Vakuutuksen tarkoitus ja tuomioistuimet) mukaan vakuutuksen tarkoitus on korvata lakimiehen käytöstä aiheutuvia kustannuksia vakuutetun yksityiselämään liittyvissä asioissa. […]
Ehtokohdan 4 (Vakuutusturvan yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa,
[…]
8) joka koskee avioeroa tai rekisteröidyn parisuhteen purkamista taikka avioeroon, avioliiton päättymiseen, yhteiselämän lopettamiseen, avioliitonomaisen yhteiselämän lopettamiseen, rekisteröidyn tai rekisteröimättömän parisuhteen purkamiseen tai päättämiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia
[…]
Kuluttajasuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys siitä, koskeeko A:n riita vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla avioeroon liittyvää varallisuusriitaa tai muuta vaatimusta.
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu muun muassa asiat, jotka koskevat avioeroon liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään todennut, että rajoitusehdon mukaan kyseessä tulee olla asia, joka on seuraamusta avioerosta ja jossa puolisot riitelevät varallisuudesta. Riidalla tulee siten olla looginen, todennettava yhteys avioeroon. Riidan tulee liittyä yhteiselämän päättymiseen eli se on tullut ajankohtaiseksi nimenomaan avioeron vuoksi.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että omaisuuden ositus on avioliiton päättymiseen kiinteästi liittyvä toimenpide, ja että tällöin esimerkiksi osituksen moitteessa on kyse rajoitusehdon tarkoittamasta avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta. FINE toteaa, että osituksen moitteen lisäksi myös muunlaisissa avioeron ositukseen ja puolisoiden varallisuussuhteiden järjestelyyn liittyvissä riidoissa voi olla kyse rajoitusehdon tarkoittamasta tilanteessa.
Tässä tapauksessa on kyse vahingonkorvausta koskevasta riita-asiasta, jossa A:n vastapuoli B vaatii A:lta vahingonkorvausta, mikäli verohallinnon B:lle esittämä vahingonkorvausvaatimus realisoituu. B perustelee vaatimustaan sillä, että vahingon realisoituessa B:n avioeron ositusta koskevan sopimuksen perusteella saama tasinko muodostuisi pienemmäksi kuin mistä ositussopimuksella oli sovittu. B:n verohallinnolta saaman vahingonkorvauksen taustalla on B:n osituksessa saamien osakkeiden myynti ja niihin liittyvät järjestelyt. A:n ja B:n välillä on tehty avioeron ositusta koskeva sopimus 13.6.2016.
Koska riidassa on kyse ositussopimuksella sovitun tasingon lopullisesta määrästä, FINE katsoo asian liittyvän puolisoiden varallisuussuhteiden järjestelyyn avioeron jälkeen vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla. FINEn näkemyksen mukaan kyseistä riitaa ei olisi voinut syntyä ilman avioeroa ja siihen kiinteästi liittyvää ositusta. Myöskään sillä seikalla, että osituksesta on riidan syntyessä kulunut yhdeksän vuotta, tai että kyseessä on ollut sopimusositus, ei ole FINEn näkemyksen mukaan merkitystä tässä tapauksessa.
A on myös vedonnut sovellettavan vakuutusehdon epäselvyyteen. Epäselvissä tapauksissa vakuutussopimuksen vakioehtoja tulkitaan kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan kuluttajan hyväksi. FINE katsoo, että käsillä oleva oikeusturvavakuutuksen rajoitusehto on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä, ja se on myös yleisesti käytössä vastaavan kaltaisissa markkinoilla olevissa oikeusturvavakuutuksissa. Lisäksi FINE katsoo, että asiassa ei ole myöskään tullut ilmi muita sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutusehdon tulkinnassa tulisi tässä tapauksessa poiketa vakuutusyhtiön tulkinnasta.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.
Lopputulos
FINE ei suosita asiassa muutosta.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen