Tapahtumatiedot

Asiakkaan vuonna 2008 rakennettu pihasauna syttyi palamaan 17.6.2025. Saunan katon rakenteet vaurioituivat ja saunan sisusta sotkeentui noesta sekä sammutusvesistä.

Pelastuslaitoksen 18.6.2025 päivätyn onnettomuusselosteen mukaan ulkosaunaa oli lämmitetty normaalisti, kun henkilö oli havainnut palon ja aloittanut sammutustoimet jauhesammuttimella. Saunarakennuksen yläpohjassa oli pelastuslaitoksen paikalle tullessa havaittavissa savua ja liekkejä lähellä savuhormia. Saunan sisällä ei havaittu savua tai liekkejä. Hormin lähettyvillä kiinteät puut olivat hiiltyneet, ja palo oli todennäköisesti vaikuttanut niihin sekä hormin lähettyvillä oleviin villoihin. Saunan sisäkattoa purettaessa oli hormin vieressä rakenteissa havaittu hiiltymää ja palojälkiä. Palo oli selkeästi yläpohjassa, ei saunan sisällä. Tulipalon aiheuttajaa ei onnettomuusselosteen mukaan voitu arvioida, syttymissyyksi arvioitiin vauriota tulisijassa tai hormissa.

X Oy suoritti kohteessa vahinkokartoituksen 19.6.2026. Vahinkokartoitusraportin mukaan palo oli syttynyt kiukaaseen liitetyn teräspiipun läpiviennin kohdalta yläpohjassa. X Oy:n arvion mukaan palo oli aiheutunut kattovasan ylikuumentumisesta teräspiipun paloeristeen sauman kohdalta. Teräspiipun ja kattovasan väli oli 220 millimetriä ja teräshormin ympärillä oli 75 millimetriä paksu foliopintainen mineraalivillaeriste koko yläpohjan korkeudelta. Lisäksi eristeen alaosassa oli ollut alumiininen peltikuori. Teräspiipun eristeessä oli sauma palon syttymiskohdan korkeudella. Sauma oli voinut aueta ajan myötä eristeen valumisen takia. Ylempää ja alempaa eristepalaa ei ollut sidottu toisiinsa kiinni. Mineraalivillaeristeessä ei näkynyt kuumuuden aiheuttamaa materiaalin valkenemista, eikä teräshormissa havaittu reikiä tai muita sellaisia rikkoutumisia, joista palo olisi aiheutunut. Piipun halkaisijan todettiin olevan 140 millimetriä. Kattopaneelien syttymiseen viittaavaa ei havaittu. Kiukaan ja kattopaneloinnin välinen korkeudeksi todettiin 143 senttimetriä, ja lisäksi paneloinnin alapuolella oli ollut teräslevy, joka oli ulottunut noin 0,5 metrin leveydelle hormista. Teräslevyn ja paneelin välissä oli noin 25 millimetrin ilmarako. Vahinkopäivänä saunan lämmitys oli aloitettu kello 19 jälkeen ja puita oli lisätty viimeisen kerran kello 21. Tulipalo oli havaittu noin kello 22. Edellisen kerran saunaa oli lämmitetty edellisenä iltana. Asiakkaan kertoman mukaan kiuas ja hormi oli nuohottu edellisen kerran omatoimisesti kiukaan vaihdon yhteydessä noin kaksi vuotta sitten.

Vakuutusyhtiö teki 27.6.2025 asiassa kielteisen korvauspäätöksen katsoen, että vahinko oli aiheutunut perustamis- tai rakentamisvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Yhtiö vetosi saunarakennuksen rakennustapaselosteessa mainittuun piipun valmistajan ohjeeseen, jonka mukaan suojaetäisyys palaviin materiaaleihin on 100 millimetriä, minkä lisäksi rakennuksen väli- ja/tai yläpohjan läpimenokohtaan asennetaan A1-luokan palonkestävää lisäeristettä 100 millimetriä, jonka nimellistiheys on oltava vähintään 100 kg/m³. Lisäksi yhtiö vetosi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E3 (2007) kohtiin 2.1, 5.1 ja 13 b ja totesi, että vahinkokartoitusraportin mukaan piipun eristeenä oli ollut mineraalivillaeristettä 75 millimetriä. Lisäksi ylempää ja alempaa eristepalaa ei ollut sidottu toisiinsa kiinni.

X Oy:n suoritti 23.7.2025 teräspiipun mineraalivillan tilavuusmittauksen. Mittausmuistion mukaan kahden näytepalojen tilavuuspainot olivat 65,9…71,3 kg/m³.

Asiakas haki muutosta kielteiseen päätökseen. Muutoksenhaun mukaan yläpohjan alueella oli todellisuudessa 100 millimetrin alumiinifoliopintainen eriste. Muutoksenhaun liitteenä asiakas toimitti valokuvia, joista oli asiakkaan mukaan muun muassa havaittavissa, että eristyksen paksuus oli 100 millimetriä, mikä on myös todettu vakuutusyhtiön asiantuntijan toimesta 23.7.2026. Asiakkaan mukaan purkutöissä havaittiin, että eristeet oli sidottu toisiinsa metallilangalla. Tämä metallilanka oli todennäköisesti katkennut palokunnan purkaessa rakenteita, mutta alkuperäinen kiinnitystapa oli selvästi olemassa. Tämä viittasi siihen, että eristeet oli sidottu toisiinsa vahvistamaan rakenteen eheyttä. Asiakkaan mukaan rakennus oli toteutettu rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan mukaisesti, ja urakoitsija oli toteuttanut läpiviennin ja eristyksen ammattitaitoisesti.

Vakuutusyhtiö ei 28.7.2025 tekemällään korvauspäätöksellä muuttanut aiempaa päätöstään. Yhtiön mukaan X Oy:n 27.3.2025 suorittaman tilavuusmittauksen perusteella voitiin todeta, että piipun ympärillä ei ole ollut A1-luokan palovillaa, jonka nimellistiheys olisi ollut vaadittavat 100 kg/m3, ja joka kestää ilman muodonmuutoksia 1 000 celsiusasteen lämpötilan.

Asiakas haki asiaan edelleen muutosta. Asiakas vetosi X Oy:n mittausmuistioon, josta kävi ilmi, että eristeen paksuus oli 100 millimetriä. Asiakas kertoi keskustelleensa asiasta kaupungin rakennustarkastajan kans­sa, ja tarkastaja epäili, onko mahdollista mitata 14 vuotta vanhan materiaalin tiheyttä palon jälkeen ottaen huomioon, että materiaali on vahingoittunut sammutusvedestä ja jauhesammutuksesta. Mittaus myös tehtiin 36 vuorokautta palon jälkeen, ja silloinkin ero vaadittavaan oli vain 30 prosenttia. Asiakas katsoi, ettei nyt tehty mittaus osoita villan alkuperäistä laatua tai kuntoa. Asiakas myös kyseenalaisti, onko koepala otettu syttymiskohdasta, koska koepalat ja mittaukset jostain toisesta kohtaa eivät toimi todisteena rakennusvirheestä. Eristemateriaaleissa ei ollut havaittavissa, että se oli ollut syttynyt palamaan, koska siinä ollut eristeen kuumentumiseen viittavia jälkiä. Lisäksi asiakas kertoi, että sammutustöiden yhteydessä katon yläpohjassa havaittiin huomattava määrä ampiaisenpesiä. Myös pieneläinten, kuten myyrän liikkeitä oli havaittu kattotiloissa, ja orava oli jonain talvena pesinyt siellä. Asiakkaan mukaan ei siis voida sulkea pois vaihtoehtoisia syttymissyitä, kuten ampiaispesät, villieläinten tekemät tuhot tai rakenteiden liikkumiset. Saunarakennus on ollut käytössä vuodesta 2008, ja lopputarkastus on tehty rakennustarkastajan toimesta.

Vakuutusyhtiö totesi 9.9.2025 tekemässään kielteisessä korvauspäätöksessä, että teräspiipun eristeessä oli havaittu sauma palon syttymiskohdan korkeudella. Oikein asennetussa eristeessä ei tuollaista saumaa ole. Määräysten mukaan eristystä ei saa toteuttaa yhdellä eristekerroksella, ja kahden eristekerroksen saumat tulee sijoittaa eri kohtiin, joten kohteessa on havaittavissa asennusvirhe eristeen asennuksessa. Oikein asennettuun eristekerrokseen ei synny avointa saumaa piipun ulkopinnan ja eristeen suojakuoren välille. Lisäksi yhtiö totesi, että alumiinin värjääntyminen tapahtuu korkeammassa lämpötilassa kuin mikä on puun syttymislämpötila, joten on mahdollista, että syttyminen oli tapahtunut ilman, että suojakuoreen oli jäänyt jälkiä. Rakenteiden suojaetäisyydet ovat mitattuina riittävät, mutta virhe eristeessä on saattanut nostaa suojakuoren lämpötilan kautta ympäristön lämpötilan syttymispisteeseen asti. Ei myöskään ole näyttöä, että palon syynä olisi asiakkaan mainitsemat ampiaispesät, pieneläimet tai rakenteiden liikkuminen.

Asiakas haki asiaan edelleen muutosta. Aiemmin esittämänsä seikkojen lisäksi asiakas muun muassa katsoi, ettei vakuutusyhtiön väite palon syttymiskorkeudella olevasta eristeen saumasta voi pitää paikkansa. Asiakkaan mukaan piipussa ei näy vastaavaa syttymiskohtaa. Lisäksi asiakas vetosi siihen, että kaupungin rakennustarkastus oli hyväksynyt rakenteet toteutetuksi määräysten mukaisesti.

Vakuutusyhtiö teki 5.11.2025 kielteisen päätöksen, jossa se katsoi, että käytössä olevien valokuvien perusteella voidaan todeta, että sillä reunalla, josta palo oli alkanut, ei enää ollut eristekerrosten saumoja toisiinsa yhdistävää rautalankaa. Lisäksi voitiin todeta, että piipun ympärillä oli ollut vain yksi eristekerros, ei määräyksen edellyttämää kahta limittäin asennettua kerrosta. Kun eristekerroksia oli ollut vain yksi ja kahden korkeussuunnassa erillisen eristeen välissä oli ollut rako, oli sisäpiipun lämpö päässyt siirtymään piipun alumiiniseen ulkokuoreen. Kos­ka raon kohdalta on ollut piipun hormista suora yhteys alumiiniseen ulkopintaan, ei määräyksissä vaadittu 100 millimetrin suojaetäisyys ole vakuutusyhtiön näkemyksen täyttynyt. Yhtiön mukaan määräyksessä esitetty suojaetäisyys on riittävä, mikäli piipun eristystyö suoritetaan rakentamismääräysten mukaisesti kahdella eristekerroksella ja siten, että eristeen saumat eivät osu samaan kohtaan. Asiakkaan väitteeseen siitä, ettei piipun alumiinisessa peltikuoressa ole todettavissa syttymiskohtaa, yhtiö vastasi, että puinen kattovasa syttyy noin 250–300 asteessa, kun piipun kuoren vaurioituminen edellyttää korkeampaa lämpötilaa, yli 300 astetta. Näin ollen yhtiö katsoi, ettei yksin alumiinisen kuoren kuumenemisjälkien puuttuminen osoita, etteikö lämpö olisi kyseisestä kohdasta siirtynyt piipusta kattorakenteeseen.

Lisäksi yhtiö totesi, ettei rakennustarkastajan rakennuskatselmuksen pöytäkirja tai kaupungin rakennusvalvonnan hyväksyntä ole riittävä selvitys osoittamaan, että kohde on rakennettu rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti. Tältä osin yhtiö viittasi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-023231 ja totesi, että rakennustarkastajalla ei ole tarkastushetkellä mahdollisuutta nähdä piipun rakenteiden sisälle ja itse todeta rakentamisen yksityiskohtien oikeellisuutta. Rakennustarkastajalla on näin ollen oikeus luottaa rakennuskohteen vastaavan työnjohtajan lausumaan siitä, että kohde on toteutettu rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella yhtiö piti tulipalon todennäköisenä syttymissyynä virheellistä paloeristeiden asennustapaa. Koska virheellisen rakentamisen aiheuttamia vahinkoja ei ole Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä pidetty ennalta arvaamattomina (FINE-063528), ja koska rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisen rakentamisen aiheuttamat vahingot jäävät vakuutusehdoissa olevan rajauksen mukaan korvauksen ulkopuolelle, yhtiö katosi, ettei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta korvata aiheutunutta palovahinkoa.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen ja vaatii vakuutusyhtiö korvaamaan saunan korjauskustannukset, yhteensä 9 478 euroa.

Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumatiedot ja mainitsee, että kysees­sä on vain kesäkäytössä ollut sauna ja tässä tapauksessa saunaa oli viikon ajan lämmitetty jokainen päivä normaalisti ennen vahingon sattumista. Lisäksi asiakas toistaa muutoksenhakuvaiheessa esille tuomansa seikat. Piipun eristepaksuuden osalta asiakas vetoaa erilliseen mittausmuistioon, jossa eristeen paksuudeksi on todettu 100 millimetriä. Asiakkaan mukaan piipun ja sen eristeiden rakentamisessa on noudatettu rakennusajankohdan rakentamismääräyksiä ja -ohjeita ja mittausmuistio tukee käsitystä siitä, että eristys vastaa vaadittua tasoa. Lisäksi rakennus on aikanaan hyväksytty rakennusvalvonnan toimesta, eikä hyväksynnän yhteydessä ole esitetty huomautuksia piipun rakenteesta tai eristyksestä. Koska rakennustarkastaja on hyväksynyt rakenteet eikä määräystenvastaisuutta ole tuolloin todettu, ei vakuutusyhtiö voi jälkikäteen yksipuolisesti olettaa rakenteen olleen määräysten vastainen ilman painavaa ja dokumentoitua teknistä näyttöä.

Asiakkaan mukaan alkuperäisen rakenteen selvittäminen ei ole enää mahdollista, koska palokunta on vahinkotilanteessa joutunut purkamaan katon ja rakenteita sammutus- ja turvallisuustoimenpiteiden vuoksi. Tämä tarkoittaa, että alkuperäistä rakennustapaa, eristeiden sijoittelua ja muita yksityiskohtia ei ole enää mahdollista tarkastaa paikan päällä jälkikäteen. Vakuutusyhtiö ei voi nykyisessä tilanteessa esittää varmaa teknistä näyttöä siitä, että rakenne olisi ollut määräysten vastainen. Mikäli eristys olisi ollut väitetyn kaltainen ja virheellinen, hormi ei olisi mitenkään voinut toimia ilman paloa yli vuodesta 2009 saakka. Asiakkaan mukaan rakennustarkastaja oli hyvin tarkka.

Vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa, viitaa 5.11.2025 antamaansa korvauspäätökseen sekä toteaa, että tapauksessa teräspiipun eristeessä on havaittu sauma palon syttymiskohdan korkeudella. Oikein asennetussa eristeessä ei tuota saumaa esiinny. Määräysten mukaan eristystä ei saa toteuttaa yhdellä eristekerroksella, ja kahden eristekerroksen saumat tulee sijoittaa eri kohtiin. Kohteessa on havaittavissa asennusvirhe eristeen asennuksen kohdalla. Oikein asennettuun eristekerrokseen ei synny avointa saumaa piipun ulkopinnan ja eristeen suojakuoren välille.

Sopimusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti vakuutuksen voimassa oloaikana sattuneen suoranaisen esinevahingon, joka voidaan yksilöidä yksittäiseksi tapahtumaksi.

Ehtokohdan 5.1.1 (Palo) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut
- irtipäässyt tuli
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti noussut noki tai savu
- räjähdys

Ehtokohdan 5.3.6 (Virheellisyydet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
a) suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
b) rakenne-, valmistus- tai aineviasta
c) perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
[…]

Rakentamismääräykset

E3 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus
Määräykset ja ohjeet, 2007

2 Yleiset suunnitteluperusteet
2.1 Suunnittelun lähtökohdat
Savupiippu, yhdys- sekä liitinhormit on suunniteltava ja rakennettava siten, että saavutetaan riittävä veto, lujuus, tiiveys ja käyttöikä ja ettei niistä aiheudu palo- tai räjähdysvaaraa ottaen huomioon savupiippuun liitettävät tulisijat ja tulisijoissa käytettävät polttoaineet. Savupiipun tulee kestää säärasitus sekä jäätymisen ja sulamisen sekä lämpötilan muutoksista aiheutuvat muodonmuutokset ja rasitukset. Savupiippuelement­tien välisiä liitoksia ei saa sijoittaa rakenteiden läpivientikohtiin.

Ohje:
[…]
Paikalla, teräksestä rakennettavien savupiippujen sisäkuoren ympärillä käytetään yhtenäistä, vähintään kahtena kerroksena limittäen tehtyä 100 mm:n paksuista A1 luokan mineraalivillaa, joka kestää ilman muodonmuutoksia 1000 °C lämpötilan.

5 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
5.1 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
Savupiippu sekä siihen liitettävän tulisijan liitin- ja yhdyshormit tulee sijoittaa siten, ettei niiden pintalämpötila aiheuta vaaraa henkilö- tai paloturvallisuudelle.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko vuonna 2008 rakennetun pihasaunan palovahingon osoitettu aiheutuneen asennus- tai rakennusvirheestä. Voimassa olevan oikeuden mukaan vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka vetoamansa rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen.

Vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle asennus- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta.

Vakuutusyhtiö katsoo vahingon olevan seurausta teräspiipun paloeristeiden virheellisestä asennustavasta. Yhtiö on vedonnut X Oy:n vahingonkartoitusraporttiin, jonka mukaan teräspiipun eristeessä on havaittu sauma palon syttymiskohdan korkeudella. Yhtiön mukaan oikein asennettuun eristekerrokseen ei synny avointa saumaa piipun ulkopinnan ja eristeen suojakuoren välille.

Asiakas on kiistänyt väitteen ja katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole pystynyt osoittamaan asennus- tai rakennusvirhettä, koska pelastuslaitos on joutunut purkamaan rakenteita. Asiakkaan mukaan eristepalat oli sidottu toisiinsa metallilangalla. Asiakas on vedonnut myös siihen, ettei piipussa näy vastaavaa syttymiskohtaa, eikä eristemateriaalissa ollut havaittavissa kuumentumiseen viittavia jälkiä. Lisäksi asiakas on vedonnut siihen, että rakennustarkastaja on hyväksynyt rakennuksen, ja että saunaa on käytetty vuodesta 2009.

Palon syystä esitetyn selvityksen osalta FINE toteaa, että pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan saunan sisäkattoa purettaessa hormin vieressä rakenteissa havaittiin hiiltymää ja palojälkiä. Palo oli selkeästi yläpohjassa, ei saunan sisällä. Tulipalon aiheuttaja ei voitu arvioida ja syttymissyyksi arvioitiin vauriota tulisijassa tai hormis­sa.

Lisäksi X Oy on vahinkokartoituksessaan selvittänyt palon syytä. X Oy:n raportin mukaan palo oli syttynyt kiukaaseen liitetyn metallisavupiipun läpiviennin kohdalta yläpohjassa, ja palo oli aiheutunut kattovasan ylikuumentumisesta teräspiipun paloeristeen sauman kohdalta. Teräspiipun ja kattovasan väli on 220 millimetriä ja teräshormin ympärillä on foliopintainen mineraalivillaeriste koko yläpohjan korkeudelta. Lisäksi eristeen alaosassa on ollut alumiininen peltikuori. Mineraalivillaeristeessä ei näy kuumuuden aiheuttamaa materiaalin valkenemista. Teräspiipun eristeessä oleva sauma on voinut aueta ajan myötä eristeen valumisen takia. Ylempää ja alempaa eristepalaa ei ole sidottu toisiinsa kiin­ni. Teräshormissa ei havaittu reikiä tai muita sellaisia rikkoja, josta palo olisi aiheutunut. Kattopaneelien syttymiseen viittaavaa ei havaittu. X Oy:n mittausmuistion 23.7.2025 mukaan teräspiipun mineraalivillan paksuus on ollut 100 millimetriä.

Rakennusajankohtana voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeen E 3 kohdan 2.1 mukaan paikalla, teräksestä rakennettavien savupiippujen sisäkuoren ympärillä käytetään yhtenäistä, vähintään kahtena kerroksena limittäen tehtyä 100 millimetrin paksuista A1-luokan mineraalivillaa, joka kestää ilman muodonmuutoksia 1 000 °C lämpötilan.

FINE toteaa, että sen käyttöön toimitettujen selvitysten ja valokuvien perusteella teräspiipun ympärillä on ollut foliopintainen mineraalivillaeriste, joka on koostunut pystysuunnassa kahdesta eri osasta. Eristeen alaosassa on ollut 50 senttimetriä korkea alumiininen kuori. Eristeen ympärillä on ollut metalliverkkoa. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiassa jää epäselväksi onko eristevillan osat olleet kiinnitettyinä toisiinsa.

Korvauskäsittelyn aikana osapuolet ovat olleet erimielisiä mineraalivillaeristeen paksuudesta. Vakuutusyhtiö on vastinevaiheessa vedonnut 5.11.2025 antamaansa korvauspäätökseen, jossa ei ole enää vedottu eristeen paksuuteen. Näin ollen asia ei FINEn käsityksen mukaan ole enää tämän osalta riitainen. Lisäksi FINE toteaa, että X Oy:n mittauksen mukaan eristeen paksuus on ollut 100 millimetriä.

FINE toteaa, että valokuvien perusteella mineraalivillaeristeessä on havaittavissa korkeussuunnassa kahden erillisen eristevillapalan saumakohta. Lisäksi kuvista on havaittavissa, ettei eristekerrosta ole toteutettu kahtena kerroksena limittäin tehtynä. FINE katsoo, että siitä huolimatta, että metalliverkko ja alumiinipohja sekä mahdollinen rautalankakiinnitys ovat pitäneet eristettä paikoillaan, ei rakenne ole ollut rakentamismääräyksen edellyttämällä tavalla yhtenäinen. Koska piipun eristystä ei ole toteutettu rakentamismääräyskokoelman E3 kohdan 2.1 mukaisesti yhtenäisenä, vähintään kahtena kerroksensa tehtynä, FINE katsoo kyseessä olevan asennus- tai rakennusvirhe. Tältä osin FINE toteaa lisäksi, että rakenteessa voi olla asennus- tai rakennusvirhe, vaikka se on rakentamisaikanaan hyväksytty rakennusvalvonnan tai muun valvojan toimesta.

Koska asennus- tai rakennusvirheen olemassaolo on tullut asiassa osoitetuksi, on vielä arvioitava, voidaanko virheen katsoa olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon.

Tältä osin FINE toteaa, että vauriojälkien perusteella on pääteltävissä, että palo on syttynyt piipun läpiviennin kohdalta yläpohjasta, juuri siitä kohdasta, jossa hormin eristyksessä on virheellinen saumakohta. FINE pitää asiassa selvänä, että tulipalon aiheuttama lämmönlähde on ollut hormi. Eristeessä todettu virhe ja eri materiaalien syttymislämpötilat huomioiden FINE katsoo, että pelkästään sitä, ettei alumiinisessa ulkokuoressa tai eristevillassa ole havaittavissa kuumentumiseen liittyviä jälkiä, ei voi pitää osoituksena siitä, ettei lämpö olisi voinut päästä siirtymään hormista puurakenteeseen kuumentumisen seurauksena. FINE myös toteaa, ettei se, että rakenne on kestänyt 14 vuotta saunan valmistumisen jälkeen, osoita rakenteen virheettömyyttä tai sitä, ettei virhe olisi syy-yhteydessä palon syttymiseen. Asiakas on lisäksi korvauskäsittelyn yhteydessä pitänyt mahdollisina syinä palolle ampiaisenpesiä, villieläinten aiheuttamia tuhoja tai rakenteen liikkumista. FINE toteaa, ettei asiassa ole näiltä osin kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Edellä esitetyin perustein FINE katsoo riittävällä tavalla osoitetuksi, että eristeen saumakohdasta siirtynyt lämpö on päässyt kuumentamaan 22 senttimerin päässä olevaa kattovasaa sytyttäen sen palamaan.

Yhteenvetona FINE toteaa asiassa tulleen riittävällä todennäköisyydellä osoitetuksi, että vahinko on seurausta asennus- tai rakennusvirheestä ja näin ollen vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Toukonen