Tapahtumatiedot
Lääkevahinkoilmoituksen 24.9.2024 ja siihen liittyvien lisäkirjelmien mukaan A (s. 1971) haki korvausta Remeron-, Imovane-, Seroxat-, Lyrica-, Ketipinor-, Atarax-, Citalopram-, Mirtazapin-, Klotriptyl-, Alprox-, Tenox-, Stella-, Levozin-, Sirdalud-, Zyprexa-, Seroquel-, Sertralin-, Orfiril-, Miaxan-, Tolvon- ja Circadin-lääkkeiden aiheuttamasta lääkevahingosta. A kertoi, että hänellä diagnosoitiin 1990-luvulla servikaalinen dystonia, joka ei ollut vaikeuttanut hänen elämäänsä millään muotoa vuoteen 2002 asti. A sai vuonna 2002 lähetteen mielenterveyspuolelle. A:n mukaan hänellä diagnosoitiin virheellisesti mielenterveyshäiriö. A:lle annettiin erilaisia psyykenlääkkeitä vuosien 2002–2012 ajan. A koki, että hänen identiteettinsä vietiin ja keskushermosto tuhottiin. Lääkkeet aiheuttivat pysyvän pään lepovapinan, minkä takia A oli ajautunut yhteiskunnan normaalien toimintojen ulkopuolelle. Hoitosuhde psykiatrisella poliklinikalla jatkui vuoden 2023 ajan. A kertoi keskushermostonsa tuhoutumisesta, mutta silti hänelle annettiin olantsapiinia, josta aiheutui sydämen muljahtelua ja aivojen viiltävää kipua.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 10.7.2025. A:lle on tehty servikaalinen dystonia -diagnoosi 1990-luvulla. A:lla on ollut vuosia pään vapinaa, unettomuutta, painonnousua, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, estynyt persoonallisuus, ahdistusta ja paniikinomaista oireilua. A:lle on määrätty useita eri psyykenlääkevalmisteita ilman merkittävää vastetta. Lisäksi A on saanut lihasrelaksanttia, antihistamiinia ja unilääkkeitä sekä hermokipulääkettä. A:n laaja-alainen ja pitkäkestoinen oireilu jatkui psyykenlääkityksestä huolimatta. Selvitysten perusteella A ei ollut ollut työkykyinen psyykesairauden ja servikaalisen dystonian aiheuttamien oireiden takia. A on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2009 lähtien. Yhtiö katsoi, ettei psyykenlääkitys ollut heikentänyt A:n yleistilaa merkittävästi tai aiheuttanut työ- tai toimintakyvyttömyyttä. Yhtiö katsoi, ettei A:lla ilmenneiden oireiden ja vahinkoilmoituksessa ilmoitettujen lääkkeiden välinen syy-yhteys ollut lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa tarkoitetulla tavalla todennäköinen. Yhtiö ei maksanut A:lle korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.
Yhtiö totesi lisäksi, ettei se tutki sitä, onko A:n saama tutkimus ja hoito ollut asianmukaista. Potilasvakuutuskeskus, jonka toimivaltaan hoidon ja tutkimuksen asianmukainen arviointi kuuluu, olikin antanut päätöksen, jossa oli arvioitu A:n psykiatrian poliklinikalla vuonna 2023 saamaa hoitoa.
Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään A:n muutoshakemuksen johdosta.
Asiakkaan valitus
A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että vakuutusyhtiön korvauspäätös kumotaan ja että psyykenlääkkeiden aiheuttama hermostovaurio todetaan lääkevahingoksi. A vaatii lisäksi, että hänelle maksetaan lääkevahinkovakuutuksesta täysi korvaus hoitovirheen seurauksista.
Laajassa ratkaisusuosituspyynnössään A toteaa muun muassa, ettei hän tarvinnut psykiatrista hoitoa eikä hänellä ollut psyykkisiä oireita ennen vuotta 2002. Psyykenlääkitys aloitettiin ilman diagnoosia ja perustetta sekä huomioimatta dystonian vasta-aiheita. A:lla ilmeni heti lääkityksen aloittamisen jälkeen vapinaa, kouristuksia, univaikeuksia ja hermoston toiminnan romahtaminen. A:n kaularanka meni kieroon, lihasjäykistykset pahenivat ja vapina muuttui pysyväksi. Lääkityksiä jatkettiin lähes 10 vuotta ilman vasta-aiheiden asiaankuuluvaa arviointia. A:n työkyky romahti täysin. A joutui vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle.
A kertoo olleensa työkykyinen vuonna 2001, jolloin hänelle aloitettiin Rivatril-lääkitys dystoniaan. Merkittävä työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen tapahtui myöhemmin aloitetun psyykenlääkityksen yhteydessä. Psyykenlääkityksen aloittamisen ja jatkumisen jälkeen pään vapina muuttui holtittomaksi ja horkkamaiseksi, dystonia paheni ja kaularanka vääntyi virheasentoon. A:lla ilmeni aivosumua ja kognitiivista hidastumista. Mieliala muuttui apaattiseksi, aloitekyky heikkeni ja uni häiriintyi. Sosiaalinen toimintakyky, arjenhallinta ja taloudellinen huolellisuus heikkenivät. A:n ystävät ja sukulaiset ihmettelivät A:ssa tapahtunutta muutosta: iloisesta ja työkykyisestä ihmisestä tuli psyykenlääkityksen aikana apaattinen ja horkkamaisesti vapiseva.
A katsoo, että syy-yhteys haittojen ja psyykenlääkkeiden välillä on vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla erittäin todennäköinen. A perustaa näkemyksensä lääketieteellisesti tunnettuihin mekanismeihin (dopamiinisalpauksesta seurannut dystonia/tardive dystonia), ajallisen yhteyden olemassaoloon, lääkkeiden haittaprofiileita vastaavaan oirekuvaan, hänellä ennen lääkitysten aloittamista olleeseen terveydentilaan ja siihen, että kuvantamistutkimukset osoittavat muutosten tapahtuneen lääkitysten jälkeen.
A käy ratkaisusuosituspyynnössä laajasti läpi muun muassa taustaansa, itseään koskevaa lääketieteellistä selvitystä ja lääkitysten aloittamisen jälkeen ilmenneitä oireita. Lisäksi A käy laajasti läpi sitä, miksi psykoosilääkkeitä/neuroleptejä ei tulisi määrätä dystoniaa sairastaville potilaille. A katsoo, ettei hänelle olisi tullut määrätä psykoosilääkkeitä ja että kyse on hoitovirheestä.
A joutui vuonna 2020 sijoitushuijauksen kohteeksi. A pitää tätä mahdollisena vain lääkevahingosta johtuvista syistä. A:n kognitiiviset toiminnot olivat heikentyneet hermostovaurion ja kroonisen unettomuuden takia ja päätöksenteko oli hidasta ja impulsiivista. A katsoo huijauksesta aiheutuneen taloudellisen vahingon olevan osa lääkevahinkokokonaisuutta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö viittaa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä esittämänsä perustelut.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajanjaksoilta 7.11.1990—30.1.2012 ja 19.1.2023— 30.5.2024.
8.11.1990 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lla oli ilmennyt parin vuoden ajan pään alueen vapinaa. Ajankohtaisesti vapinaa oli ilmennyt myös käsissä.
29.7.1998 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A sairasti lievää servikaalista dystoniaa.
17.2.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut mielenterveyspuolen kontakti syyskuusta 2002 lähtien. Ongelmina olivat kaulan dystoniaoireisto, pään pakkoliikkeet ja vapina, sosiaalinen ahdistuneisuus ja jännitys. A oli edellä mainittujen oireiden ja tilojen vuoksi työkyvytön. Vastaanoton aikana A hieroi ja tuki kaulaansa. Päässä ilmeni hetkittäin nykäyksittäistä ja voimakasta vapinaa, joka kiinnitti selvästi A:n huomion ja vaikeutti keskittymistä puheena olleisiin asioihin.
17.4.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli ajankohtaisesti työharjoittelussa neljä tuntia päivässä. A kärsi toimistotöitä tehdessään herkästi ympäristön hälinästä. A suhteutti kaiken ympäristössä tapahtuvan niskavaivaansa.
9.6.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli päädiagnoosina F43.22 Sopeutumishäiriö; sekamuotoinen ahdistus- ja masennusreaktio ja sivudiagnoosina F33 Toistuva masennus.
1.9.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan keskeisenä työkunnon rajoitteena oli edelleen psyykkinen problematiikka. A tunsi herkästi, että hän tuli fyysisen oireensa takia leimatuksi.
5.12.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:n paniikki- ja ahdistuneisuusoireet olivat lisääntyneet. A toivoi lääkitystä. A:lle käynnistettiin Zoloft-lääkitys.
15.12.2003 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli käyttänyt Zoloft-lääkitystä viikon ajan. A koki, että nukahtaminen oli vaikeutunut. A oli ottanut käyttöön neurologilta aiemmin saamansa Rivatril-lääkityksen, jonka A koki rauhoittavan oloaan iltaisin. Keskustelun kuluessa A palasi toistamiseen kuvailemaan erilaisia niskatuntemuksia. A:lla oli välillä kiristystä ja voimakasta vetoa, välillä hervottomuutta. A:n kanssa pohdittiin sosiaalisten tilanteiden ja niihin liittyvien tunteiden yhteyttä niskatuntemusten provosoitumiseen.
1.3.2004 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli ajankohtaisesti toimistotyötyyppisissä töissä. A oli saanut viikkoa aiemmin neurologilta kahden viikon sairausloman, koska A oli ollut tuolloin uneton. A koki, että unettomuus johtui töiden aiheuttamasta stressistä. A ei kokenut itseään työkykyiseksi. A oli saanut neurologilta Normisomia, mutta siitä ei ollut ollut apua. A:lle aloitettiin mielialalääkitykseksi ja yöunta parantamaan mirtatsapiini.
5.5.2004 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hän oli joutunut hakeutumaan sairauslomalle pahenevien dystoniaoireiden vuoksi. A:n oli vaikea hyväksyä mielialalääkitystään, jota hän oli ajankohtaisesti puolittanut. Välillä A oli ollut ilman mielialalääkitystä.
5.8.2004 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, ettei hän pystynyt menemään univaikeuksien takia töihin. A tunsi käyneensä tavallista säikymmäksi. Sosiaaliset tilanteet ahdistivat aiempaa enemmän. Lääkäri kirjoitti A:lle kaksi viikkoa sairauslomaa ja unihäiriöihin Imovane-reseptin.
2.3.2005 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A koki, että keskeisimmät ongelmat olivat univaikeudet, vapaa-ajan ongelmat ja toimettomuus. A kertoi käyttäneensä jälleen Remeron-lääkettä kahden kuukauden ajan, mutta ajankohtaisesti A oli lopettanut lääkkeen käytön.
21.12.2005 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hän oli käyttänyt Remeron-lääkettä kolmen kuukauden ajan syksyyn 2005 saakka säännöllisesti. Lääkitys oli lisännyt ruokahalua ja nostanut painoa. Ajankohtaisesti A ei käyttänyt lääkettä.
3.1.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli huolestunut ja ahdistunut. Dystoniaoireita oli entiseen tapaan. A sai näytteen Seroquel-lääkkeestä.
18.1.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A haki pyytämänsä Rivatril-lääkereseptin. Lisäksi A sai mukaansa Seroquel-lääkenäytteitä.
3.3.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai mukaansa lisää Seroquel-lääkenäytteitä. A kertoi, että lääke oli tuntunut sopivalta.
10.5.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli jatkanut lääkehoitona Seroquelia. A kertoi, että lääkkeen käyttämättä jääminen aiheutti paniikkituntemusten lisääntymistä.
30.5.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A pyysi uutta reseptiä melatoniinista. Ajankohtaisesti A oli käyttänyt Seroquel-lääkitystä vain satunnaisesti, koska siitä oli aiheutunut turvotusta ja painon lisääntymistä.
8.6.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:n mieliala oli laskenut ja unet olivat käyneet huonommiksi. A:lle aloitettiin Tolvon-lääkitys.
5.7.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli alkanut puolittamaan Tolvon-lääkitystä sen vatsaa turvottavan vaikutuksen vuoksi.
22.8.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan univaikeudet olivat päällimmäisin ongelma. A oli ollut viikon ajan ilman Tolvon-lääkitystä.
28.8.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli käyttänyt univaikeuksiin mirtatsapiinia ja mianseriinia. A jatkaisi mirtatsapiinilla, johon hän sai reseptin.
18.10.2006 päivättyjen psykiatrian poliklinikan tekstien mukaan A oli aloittanut uudessa työssä. A kertoi paniikkimaisesta olosta, ylikierroksilla käymisestä ja univaikeuksista. A ei halunnut käyttää Imovanea siksi, että hän pelkäsi tottuvansa siihen. A ei ollut myöskään käyttänyt säännöllisesti mirtatsapiinia. A koki, että hän oli saanut töissä huonoa kohtelua vapinaoireen takia. A pelkäsi jäävänsä työyhteisön sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle ja kuluttavansa itsensä loppuun. A sai Klotriptyl-reseptin.
30.10.2006 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A koki, että hän oli nukkunut paremmin aloitettuaan Klotriptyl-lääkityksen.
18.4.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli lopettamassa Klotriptyl-lääkitystä, mutta unettomuus vaivasi häntä. A:lle kirjoitettiin Mirtazapin-resepti.
10.5.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli edelleen univaikeuksia, mutta hän ei halunnut enää käyttää entisiä lääkkeitään niiden sivuvaikutusten takia. A sai melatoniinireseptin.
15.5.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai Levozin-reseptin.
28.5.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli edelleen unettomuutta niin hankalana, ettei hän kokenut jaksavansa töissä. Levozin-lääkityksen annosta nostettiin. Lisäksi rinnalle määrättiin Klotriptyl-lääkitys.
1.6.2007 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A oli käyttänyt univaikeuksiin Levozin- ja Klotriptyl-lääkityksiä. A sai reseptin Sertralin-lääkitykseen. Keskustelussa A toi esiin ajatuksiaan eläkkeelle siirtymisestä. Työssäoloon liittyi voimakas tunne kaiken aikaa näytillä olosta, minkä A koki sietämättömänä.
19.6.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan keskeisenä ongelmana olivat edelleen univaikeudet. Sovitusta lääkehoidosta A oli käyttänyt Klotriptyl-lääkitystä. Sertalin-lääkitystä A oli kokeillut muutaman päivän ajan. A koki, että Sertralin oli provosoinut vapinan lisääntymistä. A ei ollut jatkanut lääkitystä. A ei ollut käyttänyt Levozinia, koska hän koki, että se aiheutti aamuväsymystä ja tokkuraa.
27.7.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai Ketipinor-reseptin.
21.8.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan pahin este työssäkäynnille oli dystonian aiheuttama ahdistuneisuus ja paniikinomainen olo. A:lla oli voimakasta häpeäntunnetta oireiluun liittyen. Univaikeuksia oli edelleen. A:lle jo aiemmin määrättyä sairauslomaa jatkettiin. A sai Seroquel-lääkenäytteen. Ketipinor-lääkitystä jatkettiin.
3.10.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hän oli ollut aina arka ja eristäytyvä. Pään nykimisoireet ja siihen liittyvä lisääntynyt eristäytyneisyys ja ihmisarkuus olivat alkaneet A:n ollessa 20-vuotias.
15.11.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai näytteen Zyprexa-lääkkeestä.
10.12.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lle annettiin resepti Atarax-lääkkeeseen, jota A itse toivoi univaikeuksien takia. Toisena asiana A halusi C-lausunnon vammaistukea varten psyykkisin syin. A kertoi erakoitumisestaan ja avuntarpeestaan kodin ulkopuolisessa toiminnassa.
17.12.2007 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että Atarax-lääke oli auttanut univaikeuksiin jonkin verran. A oli käyttänyt Zyprexa-lääkettä vajaan kuukauden ajan, mutta hän ei kokenut siitä olleen hyötyä. A oli palannut käyttämään Ketipinor-lääkettä. Tämän ohella A oli käyttänyt Atarax-lääkettä. Lisäksi A oli ottanut silloin tällöin puolikkaan Imovanen. A oli saanut kielteisen päätöksen vammaistuesta.
11.1.2008 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan lääkäri laati A:lle C-lausunnon vammaistuen hakemista varten. Diagnooseina olivat G24.3 Dystonia cervicalis, F40.1 Sosiaalisten tilanteiden pelko ja F60.0 Arka, epäluuloinen persoonallisuus.
16.1.2008 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A toi keskustelussa esiin masennuksentunnetta, univaikeutta ja saamattomuutta. A koki, että Atarax-lääkityksen vaste univaikeuksiin oli loppunut. A oli jatkanut Ketipinor-lääkityksen käyttämistä. Lisäksi A oli käyttänyt viikon ajan Mirtazapin-lääkettä.
15.5.2008 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli edelleen univaikeuksia. Pään vapina häiritsi kaikenlaista toimintaa. A sai Sirdalud-reseptin.
17.9.2008 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A toivoi Klotriptyl-lääkityksestä reseptiä. A oli käyttänyt kotona jäljellä olleita lääkeitä. A ei ollut käyttänyt Mirtazapin-lääkettä.
13.11.2008 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli edelleen univaikeuksia. A käytti ajankohtaisesti Klotriptyl- ja Mirtazapin-lääkityksiä. A sai reseptit Ketipinor- ja Stella-lääkityksiin.
14.1.2009 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli lopettanut Ketipinor-lääkityksen silmäkulman elohiiren takia. Lääkkeen lopettamisen jälkeen nukkuminen oli huonontunut ja olo oli ollut rauhattomampi. A koki, että ajatukset olivat kuitenkin selkeämmät ja olo oli vähemmän usvainen.
19.1.2009 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai Circadin-reseptin.
26.5.2009 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että pahin ongelma oli sosiaalisten tilanteiden pelko. A:lla oli edelleen univaikeuksia. A oli hiukan aiempaa ahdistuneempi. A vapisi ja hikoili. A:n ajatukset pyörivät täysin omien vaivojen ja erinäisten valitusasioiden parissa. A sai reseptin Lyrica-lääkkeeseen.
27.11.2009 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A soitti unettomuusasioissa. Ajankohtaisesti A:lla ei ollut käytössä mitään säännöllistä lääkitystä. A:lle aiemmin kokeilluista Ketipinorista ja Mirtazapinista oli aiheutunut vapinan lisääntymistä. A sai Citalopram-reseptin.
9.3.2010 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai Mirtazapin-lääkereseptin.
2.11.2010 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan Mirtazapin-lääke ei oikein auttanut uniongelmiin. Annosnosto aiheutti vapinaa. A sai Atarax- ja Melatonin-reseptit.
20.10.2011 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lle aloitettiin vapinaoireiluun Alprox-lääkitys. Unilääkkeeksi aloitettiin Tenox-lääkitys.
29.12.2011 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A soitti ja kertoi, että Stella-unilääke auttoi hänen unettomuutensa parhaiten. A sai lääkkeeseen reseptin.
30.1.2012 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A sai Propral-reseptin.
Seuraava Vakuutuslautakunnan käytettävissä oleva teksti on 19.1.2023 päivätty psykiatrian poliklinikan teksti. Sen mukaan kyseessä oli ensikäynti. A oli ohjautunut uudestaan psykiatrian poliklinikalle epäillyn psykoottisuuden takia. A:lla oli ollut lääkityksenä pidempään käytössä Stella, Mirtazapin, Rivatril ja tarvittaessa Propral. A oli käyttänyt lääkkeitä pieninä annoksina. Ketipinorista, Pregabalinista, Levozinista ja SSRI-lääkkeistä oli tullut haittoja, muun muassa vapinaa. Lisäksi vuonna 2019 A:lle oli kokeiltu Concerta-lääkitystä epäillyn ADHD:n vuoksi. A kävi runsaasti läpi pankin kanssa vuonna 2020 tapahtunutta kiistaa, joka liittyi sijoitushuijaukseen. A oli kokenut pankin kanssa tapahtuneet asiat niin traumaattisiksi, että hän oli eristäytynyt kotiin, alkanut pelätä muita ihmisiä ja menettänyt luottamuksensa ihmiskuntaan.
30.1.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kuvasi mielialansa masentuneena ja ahdistuneena. A kertoi sairastaneensa vuonna 2020 koronan, jonka jälkeen A kuvaili ajan kulkeneen sumussa. A:han oli ottanut yhteyttä ulkomainen valuuttasijoitusyhtiö, ja A oli sijoittanut yritykseen rahaa kymmenen kertaa. Yritys oli kuitenkin paljastunut huijaukseksi. A ei osannut sanoa, miten hän pääsisi tapahtuneesta yli.
15.2.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli saanut aivostimulaatiohoitoa (Sooma-hoito). A kertoi kokeilleensa olantsapiinia muutamana iltana, mutta hän ei kokenut lääkkeen olevan sopiva. A koki, että lääke aktivoi/rasitti hermostoa. A ei ollut kokeillut uudestaan doksepiinia. A uskoi, että mirtatsapiinin pitkäaikainen käyttö rasitti hermostoa.
17.3.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi olevansa ajankohtaisesti säikky. A kertoi kevään kirkkauden aiheuttavan levottomuutta ja aktivoivan hermostoa. A pelkäsi saavansa kirkkaudesta paniikkikohtauksen. A kertoi aloittaneensa Sertralin-lääkityksen, mutta hänelle oli tullut siitä painon tunnetta rinnalle ja vatsaoireita. A oli lopettanut lääkityksen neljän päivän jälkeen. A oli käyttänyt Imovanea muutaman iltana. A koki lääkkeen rauhoittavan voimakkaasti ja tuovan levollisen olon. A ei ollut uskaltanut kokeilla Diapamia.
24.3.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hän oli hyötynyt Brintellix-lääkityksestä. Lääke oli mennyt vanhaksi lokakuussa 2021. A kertoi saaneensa lääkkeen yksityiseltä lääkäriasemalta Concerta-lääkekokeilun jälkeen. A oli kokeillut Diapam-lääkettä muutaman kerran.
31.3.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A oli käyttänyt Brintellix-lääkettä noin viikon ajan. A koki, että yöunet olivat huonontuneet. A käytti Diapamia toisinaan julkisille paikoille mennessään.
17.5.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A koki ajankohtaisena ongelmana pelko- ja paniikkioireilun, joka oli alkanut noin kaksi vuotta aiemmin A:n saatua pankista uhkaavaksi kokemansa puhelun. A koki, että hän oli ollut hyvävointinen viimeksi vuonna 2020. A ei uskaltanut liikkua kodin ulkopuolella.
22.6.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A koki vointinsa lämpimien ilmojen takia tuskaiseksi ja levottomaksi. A pohti aiemmin käyttämiään lääkityksiä. A toi esiin käyttäneensä hetkellisesti ketiapiinia, josta hän oli myöhemmin lukenut ja saanut tietää, että sitä käytetään skitsofreniapotilailla. A kertoi käyttäneensä mirtatsapiinia yli 20 vuotta. A oli hyvin vakuuttunut siitä, että mirtatsapiini vaikutti hänen päänsä tutinaan. A kertoi, että ennen mirtatsapiinin aloittamista hänellä oli ollut dystonian takia jäykkyyttä ja vääntöä, mutta mirtatsapiinin aloittamisen jälkeen oli alkanut tutina. A kertoi olleensa lyhyitä jaksoja ilman mirtatsapiinia ja kokeneensa taukojen aikana, että tutina oli lievittynyt. Sairaanhoitaja kysyi A:lta, mikä esti häntä lopettamasta lääkkeen käytön. A kertoi olevansa jollakin tapaa riippuvainen mirtatsapiinista, koska lääke toi hänelle tokkuraisen ja hyvän olon, joka rauhoitti nukkumaan. A toi esille, että lääkitys olisi hyvä lopettaa, mutta hän ei kokenut pystyvänsä siihen.
20.7.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A toi vastaanotolle paperin, johon hän oli kirjannut mietteitään mirtatsapiinilääkityksen haitoista uneen ja unen laatuun. A koki, ettei hänellä ollut ollut univaikeuksia ennen lääkityksen aloittamista. Mirtatsapiinin aloittamisen jälkeen hänen unensa oli muuttunut lähes heti huonoksi. A koki, että lääke oli pilannut hänen elämänsä.
19.10.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hänelle oli määrätty Opamox-lääkettä, jota hän oli käyttänyt kahtena iltana. A koki, että lääke oli aiheuttanut hänelle epätodellista oloa ja sekavuutta. A käytti jälleen rippusia mirtatsapiinista, melatoniinista ja Stellasta. A koki, ettei hän päässyt edellä mainituista lääkityksistä eroon ennen kuin saisi jotain niiden tilalle.
3.11.2023 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A koki pahimpana oireena bentzodiatsepiinien ja muiden myrkkyjen aiheuttaman sumuisen ja toimintakyvyttömän elämän. A koki, että häntä oli alettu myrkyttää mielenterveystoimistossa vuonna 2000. A pilkkoi käyttämiään lääkkeitä pikkutarkkuudella ja koki, että mirtatsapiinin ottamatta jättäminen aiheutti vieroitusoireita. A piti mirtatsapiinia pahimpana lääkkeenä ja katsoi, että hänen unettomuutensa oli seurausta lääkkeistä. A kuitenkin vaati, että hänen unettomuuttaan hoidettaisiin erityislupalääke Quviviqilla. A ei ollut käyttänyt hänelle määrättyä olantasapiinia.
Opamox-lääkitys päätettiin lopettaa. A käytti silloin tällöin Rivatrilia. Diapam-lääkitystä jatkettiin ahdistuksen lievittämisessä. Mirtatsapiini päätettiin lopettaa. A:n päässä ja niskan alueella oli nähtävissä hankalaa vapinaa. A sai lähetteen neurologille. Unta tukemaan määrättiin Olanzapin-lääkkeen käyttö.
15.1.2024 päivätyn psykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut enenevästi ahdistuneisuutta ja pelkoja kahden kuukauden ajan. A kertoi, että hän oli saanut marraskuussa 2023 yksityiseltä lääkäriasemalta reseptin Quviviq-lääkkeeseen, josta oli ollut aluksi apua, mutta nyt lääkkeestä ei ollut vastetta.
30.5.2024 päivätyn röntgentutkimuslausunnon mukaan kaularangan lordoosi oli oiennut. Kaularanka oli vinossa vasemmalle. Oikealla juuriaukot olivat hyvin avoimet, mutta vasemmalla oli juuriaukkokaventumaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko A:lla todettu pään vapina seurausta Remeron-, Imovane-, Seroxat-, Lyrica-, Ketipinor-, Atarax-, Citalopram-, Mirtazapin-, Klotriptyl-, Alprox-, Tenox-, Stella-, Levozin-, Sirdalud-, Zyprexa-, Seroquel-, Sertralin-, Orfiril-, Miaxan-, Tolvon- ja Circadin-lääkkeistä. Lisäksi asiassa on kyse siitä, ovatko A:n työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen sekä A:lla ilmenneet aivosumu, kognitiivinen hidastuminen, apaattisuus, unen häiriintyminen ja taloushallinnan heikkeneminen seurausta edellä mainittujen lääkkeiden käyttämisestä.
Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, ettei sen toimivaltaan kuulu potilasvahinkoasioiden käsitteleminen. Näin ollen lautakunta ei ota ratkaisusuosituksessa kantaa A:n hoidon tai lääkemääräysten asianmukaisuuteen.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei lääkevahinkovakuutuksesta korvata vahinkoa, joka on aiheutunut virheestä lääkkeen määräämisessä tai antamisessa. Tämänkaltaiset vahingot kuuluvat käsiteltäviksi lakisääteisestä potilasvakuutuksesta.
Sovellettavat vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2023 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä, ehtojen kohdassa 2 tarkoitettu lääke on todennäköisesti aiheuttanut.
Asian arviointi
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A on hakenut korvausta Remeron-, Imovane-, Seroxat-, Lyrica-, Ketipinor-, Atarax-, Citalopram-, Mirtazapin-, Klotriptyl-, Alprox-, Tenox-, Stella-, Levozin-, Sirdalud-, Zyprexa-, Seroquel-, Sertralin-, Orfiril-, Miaxan-, Tolvon- ja Circadin-lääkkeiden aiheuttamasta lääkevahingosta. A:lla ilmeni 1990-luvulla pään alueen vapinaa, jolloin hänellä todettiin servikaalinen dystonia. A:lla alkoi mielenterveyspuolen kontakti syykuusta 2002. Ongelmana oli kaulan dystoniaoireisto, pään pakkoliikkeet ja vapina sekä sosiaalinen ahdistuneisuus ja jännitys, joiden vuoksi A oli työkyvytön. Lisäksi A:lla oli jatkuvasti unettomuutta. Vuosien 2003–2024 aikana A:lle kokeiltiin useita erilaisia psyyken- ja muita lääkityksiä, joita A käytti epäsäännöllisesti. Lääkityksistä ei ole kuvattu olleen apua A:n oireisiin. Kesäkuusta 2023 alkaen A:n kuvataan olleen vakuuttunut sitä, että hänen 20 vuotta käyttämänsä mirtatsapiinilääkitys oli aiheuttanut tutinaoireita ja uniongelmia. A koki, ettei oireita ollut ollut ennen lääkityksen aloittamista. A kuitenkin koki olevansa koukussa mirtatsapiiniin, minkä vuoksi hän ei voinut lopettaa sen käyttöä. Marraskuussa 2023 A kertoi, että bentzodiatsepiinit ja muut lääkkeet olivat syynä hänen sumuiseen ja toimintakyvyttömään elämäänsä.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on diagnosoitu jo nuoruudessa servikaalinen dystonia. Pään kiertyminen kuuluu servikaalisen dystonian oireisiin, ja dystonia voi aiheuttaa myös vapinaa.
Lääketieteellisestä selvityksestä ilmenee myös, että A on kärsinyt nuoruudestaan lähtien sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sittemmin myös unettomuudesta, ahdistuksesta ja masennuksesta, joiden hoitamiseksi A:lle on kokeiltu 2000-luvun alusta lähtien erityyppisiä, vaikutusmekanismiltaan erilaisia lääkkeitä.
Vakuutuslautakunta toteaa saamansa lääketieteellisen selvityksen perusteella, ettei A:n käyttämillä lääkkeillä ole ollut merkittävää vastetta A:n oireisiin eikä myöskään muuta pitkäaikaista tai pysyvää vaikutusta A:n oirekuvaan. Selvityksestä ei siis ilmene, että A:n vapinaoireilu olisi pitkäaikaisesti ja pysyvästi pahentunut eri lääkkeiden kokeilemisen myötä. Lautakunta katsoo, että A:n vapinaoireen syynä on A:n käyttämiä lääkkeitä todennäköisemmin A:n perussairaus eli servikaalinen dystonia. Muiden A:n korvattavaksi hakemien oireiden ja työkyvyttömyyden osalta lautakunta katsoo, että kun A:n käyttämillä lääkkeillä ei ole ollut pitkäaikaista tai pysyvää vaikutusta A:n oirekuvaan, A:n korvattavaksi hakemat oireet ja työkyvyttömyys eivät ole todennäköisesti seurausta tässä asiassa kyseessä olevista lääkkeistä.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, ettei A:n sijoitushuijauksen uhriksi joutumisesta aiheutunut varallisuuden menetys ole luonteeltaan sellaista vahinkoa, jollaista lääkevahinkovakuutuksesta korvataan.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola
Jäsenet
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila