Tapahtumatiedot

Asiakkaan henkilöauto suistui tieltä ja törmäsi puuhun 3.5.2025. Vahinkoilmoituksen mukaan asiakas ajoi kohti kaarretta ja jarrutti, mutta hän ei kyennyt hallitsemaan ajoneuvoa ohjauspyörällä. Nopeusrajoitus vahinkopaikalla oli 70 km/h. Asiakas arvioi ajonopeudekseen verkossa tehdyssä vahinkoilmoituksessa 71–80 km/h, mutta myöhemmin paperisessa täydennyksessä 80–90 km/h. Asiakas epäili vahingon aiheutuneen ajoneuvon teknisestä viasta. Ajoneuvo hinattiin korjaamolle, jossa se todettiin käyttökelvottomaksi.

Poliisin paikkatutkinnan mukaan ajoneuvo oli ajautunut pientareen puolelle 55 metriä ennen törmäyskohtaa. Törmäyskohta sijaitsi noin 4,8 metrin päässä tien reunasta. Tutkintailmoituksen mukaan asiakkaan puoliso oli ajanut tämän perässä ja nähnyt ulosajon noin 150–200 metrin etäisyydeltä. Puolison kertoman mukaan ajoneuvo ajautui ensin pientareelle, minkä jälkeen kuljettaja teki korjausliikkeen, ja ajoneuvon takarenkaat ajautuivat ojan puolelle. Tämän jälkeen ajoneuvo oikeni, suistui tieltä ja törmäsi keula edellä suureen mäntyyn. Puoliso arvioi ajoneuvon nopeudeksi vähintään 80 km/h. Puolison mukaan asiakas oli ennen vahinkoa valitellut lievää väsymystä. Ajoneuvo oli hankittu edellisenä päivänä, ja siinä oli hyvät kesärenkaat. Verikokeissa ei todettu merkkejä alkoholista tai huumausaineista. Esitutkinnan aikana asiakas ilmoitti ajaneensa arviolta noin 100 km/h ja katsoi ulosajon johtuneen ajovirheestä, ei teknisestä viasta.

S Oy teki rekonstruktion ajoneuvon ajonopeudesta vahinkotilanteessa. Rekonstruktion mukaan ajoneuvo oli törmäyshetkellä vaurioitunut siten, että keularakenne painui syvälle matkustamon etuosaan. Simulointien perusteella ajonopeus on ollut ulosajojälkien alkukohdassa luokkaa 125 km/h. Huomioiden tulokseen tehty varmuusvähennys ja epävarmuus vaihteluvälin arvioitiin olevan 115–135 km/h. Kyseisen kaarteen kriittinen nopeus on ollut noin 119–127 km/h. Rekonstruktiolausunnon mukaan kriittisen nopeuden ylittyminen johtaa ajautumiseen ulkokaarteeseen, mikä voi kuljettajasta tuntua siltä, ettei auton ohjaus tottele. Ajonopeus on tutkijan mukaan aiheuttanut merkittävän riskin auton hallinnan menettämiselle ja ulosajolle.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 29.9.2025 ja ilmoitti korvaavansa puolet vahingosta. Yhtiö katsoi rekonstruktion perusteella, että ajoneuvoa oli kuljetettu noin 125 km/h nopeudella alueella, jossa nopeusrajoitus on 70 km/h. Ulosajo tapahtui kaarteessa kuivalla ja paljaalla tiellä, joten keliolosuhteilla ei katsottu olleen vaikutusta vahinkoon. Yhtiön mukaan vahinko johtui yksinomaan ylinopeudesta. Yhtiö arvioi asiakkaan menetelleen törkeän huolimattomasti ja alensi korvausta puolella.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, ettei vahinkoa ole aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. S Oy:n arvion mukaan ajonopeus on rekonstruktion perusteella ollut vähintään 115 km/h. Asiakas on itse arvioinut ajonopeudekseen vahinkohetkellä noin 100 km/h, eikä näkemyksensä mukaan ole ajanut niin kovaa, kuin rekonstruktio osoittaa. Asiakas huomauttaa lisäksi, ettei rekonstruktiossa ole huomioitu suurta tiputusta tieltä ojaan, jossa törmäys puuhun on tapahtunut. Vakuutusyhtiön tulee osoittaa, että vahinko on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Korvauksen alentaminen tai epääminen edellyttää syy-yhteyttä kuljettajan moitittavan menettelyn ja vakuutustapahtuman välillä. Pelkkä ylinopeus ei osoita törkeää huolimattomuutta.

Asiakas vetoaa lain esitöihin, joiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Törkeää huolimattomuutta on se, että kuljettaja tietoisesti aiheuttaa tilanteen, jossa vahinkoriski on suuri, tai suhtautuu ilmeisen piittaamattomasti vahingonvaaran lisääntymiseen. Asiakas viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan huolimattomuuden arviointi lähtee tavallisesta huolimattomuudesta, ja siitä poikkeaminen edellyttää erityisiä perusteita. Asiakas viittaa ratkaisuihin FINE-009955, VKL 201/08 ja VKL 538/07, joissa pelkkää ylinopeutta ei ole pidetty törkeänä huolimattomuutena.

Lisäksi asiakas on vedonnut ratkaisuun FINE-041739. Asiakas toteaa, että kyseisessä ratkaisussa pelkkä ylinopeus ei ollut ratkaiseva, vaan arvioon vaikutti myös kuljettajan ajotapa, kuten voimakas kiihdyttäminen. Vaikka nopeus ylitti rajoituksen noin 60 prosentilla, korvausta alennettiin vain kolmanneksella. Asiakas korostaa, että tässä tapauksessa ei ole esitetty viitteitä siitä, että ajotapa olisi muuten osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta vahingonvaaran lisääntymisestä. Tie oli kuiva ja päällystetty, sää pilvipoutainen ja ajon ajankohta päivänvalossa, joten olosuhteet eivät ole edellyttäneet erityistä varovaisuutta.

S Oy:n raportin kriittistä nopeutta koskevan osan osalta asiakas toteaa, ettei lausuma osoita, että kriittisen nopeuden ylittäminen olisi ollut ainoa mahdollinen vahingon syy. Ajoneuvo voi ajautua pientareen puolelle muistakin syistä kuin ylinopeudesta. Pientareen erilainen pito voi asiakkaan mukaan ikään kuin “imaista” ajoneuvon, mikä voi tuntua kuljettajasta siltä, ettei ohjaus tottele. Tilanteen korjaamiseksi kuljettaja voi tehdä liian voimakkaan ohjausliikkeen, minkä seurauksena ajoneuvo suistuu hallinnan menetyksen jälkeen ajoradalta.

Asiakas toteaa lisäksi, että kuten ratkaisussa FINE-009955, kuljettaja on ollut tottumaton ajoneuvoon, joka oli hankittu edellisenä päivänä. Tämä seikka tukee asiakkaan käsitystä siitä, että kyseessä on ollut yksittäinen ajovirhe eikä ajonopeus ole ollut vahingon pääasiallinen syy. Asiakas korostaa, ettei arvioinnissa ole ratkaisevaa se, onko menettely ollut huolimatonta, vaan se, onko se ollut niin moitittavaa, että sitä voidaan pitää lähes tahallisena. Tässä tapauksessa ei ole esitetty muuta moitittavaa ajotapaa koskevaa selvitystä, eikä myöskään ole osoitettu, että vahinko olisi johtunut liian suuresta tilannenopeudesta. Näin ollen asiakas katsoo, ettei vahinkoa voida pitää törkeän huolimattomuuden seurauksena.

Vaikka asiakkaan menettely katsottaisiin tilannenopeuden perusteella törkeän huolimattomaksi, asiakas katsoo, että 50 prosentin alennus on Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön perusteella liian suuri. Asiakas viittaa ratkaisuun VKL 58/14, jossa korvausta alennettiin puolella tilanteessa, jossa nopeus ylitti suurimman sallitun yli 100 prosentilla ja olosuhteisiin liittyi muitakin moitittavuutta lisääviä tekijöitä. Tässä tapauksessa nopeus ei ole ylittänyt rajoitusta vastaavassa määrin, eikä muita moitittavia seikkoja ole esitetty.

Asiakas viittaa vielä ratkaisuun FINE-041739 vähennyksen määrän osal­ta. Kyseisessä tapauksessa nopeus ylitti rajoituksen 60 prosentilla, ja korvausta alennettiin kolmanneksella. Tapauksessa moitittavuutta lisäsi kuljettajan ajotapa ja tapahtumapaikka taajama-alueella. Tässä tapauksessa vastaavia seikkoja ei ole. Tämän vuoksi asiakas katsoo, että mahdollisen vähennyksen tulisi olla tätä pienempi. Asiakkaan käsityksen mukaan kohtuullinen vähennys olisi 20 prosenttia, mikäli menettely katsotaan törkeän huolimattomaksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Yhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on toiminut törkeän huolimattomasti ajamalla selvästi liian suurella nopeudella, mikä on johtanut ajoneuvon hallinnan menetykseen ja ulosajoon. Yhtiö on esittänyt ylinopeudesta näyttönä rekonstruktiolaskelman, paikkatutkintatietoja, valokuvia ajoneuvon vaurioista sekä silminnäkijähavaintoja. Näiden perusteella yhtiö pitää näytettynä, että ajoneuvoa on kuljetettu 125 km/h nopeudella alueella, jossa nopeusrajoitus on 70 km/h. Yhtiö katsoo vahingon aiheutuneen yksinomaan ylinopeudesta. Asiakkaan toiminta on yhtiön mukaan ollut törkeän huolimatonta ja moitittavaa. Näin ollen yhtiö katsoo olevansa oikeutettu alentamaan korvausta puolella vakuutussopimuslain 30 §:n mukaisen törkeän huolimattomuuden perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko asiakkaan katsoa menetelleen vahinkotapahtuman sattuessa autoaan kuljettaessaan niin moitittavasti, että korvauksen alentamista törkeän huolimattomuuden perusteella puolella voidaan pitää perusteltuna.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaa, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Ajoneuvovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti, ennalta arvaamattomasti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
- kuorma-auton äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta kaatumisesta kuormaa lastattaessa tai purettaessa.
[…]

Yleisten sopimusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 7 (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen) alakohdan 7.1 (Vahinkovakuutus) mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa korvauksen alentamista tai epäämistä otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä vahinkopaikalta tehtyihin havaintoihin, mittauksiin ja luonnontieteelisiin kokemussääntöihin perustuvia rekonstruktiolausuntoja on yleensä pidetty luotettavana selvityksenä erityisesti ajoneuvon nopeuden suuruusluokan arvioinnissa. Tässä tapauksessa S Oy on laatinut tapahtumapaikalla rekonstruktiolaskelman, jonka perusteella ajoneuvon nopeudeksi ulosajojälkien alkukohdassa on arvioitu noin 125 km/h. Kun tulokseen on sovellettu varmuusvähennystä ja huomioitu epävarmuus, nopeuden vaihteluväliksi on arvioitu 115–135 km/h. Lausunnossa on kuvattu johdonmukaisesti ne vahinkopaikalta tehdyt havainnot, joihin rekonstruktiolaskenta on perustunut.

Vakuutuslautakunta pitää rekonstruktiolaskelmaa riittävän luotettavana selvityksenä ajonopeuden suurusluokasta ja katsoo sen perusteella näytetyksi, että ajoneuvon nopeus ennen ulosajoa on selvästi ylittänyt suurimman sallitun nopeuden yli 60 prosentilla. Rekonstruktiolausunnon mukaan kaarteessa käytetty ajonopeus on ollut lähellä tai ylittänyt kaarteen laskennallisen kriittisen nopeuden, mikä on merkittävästi lisännyt ajoneuvon hallinnan menettämisen vaaraa. Ajoneuvon koko etuosan painumisen kasaan törmäyksessä puuhun osoittaa nopeuden olleen vielä törmäyshetkelläkin huomattavan korkea.

Yleisesti nopeusrajoitusta voidaan pitää tienpitäjän arviona turvallisesta enimmäisnopeudesta kyseisellä tieosuudella hyvissä näkyvyys- ja keliolosuhteissa. Tässä tapauksessa asiakas on kuljettanut ajoneuvoa merkittävästi tätä suuremmalla nopeudella loivassa kaarteessa, mikä on johtanut ajoneuvon suistumiseen tieltä ja törmäykseen puuhun. Se, että keliolosuhteet ovat olleet hyvät, on lautakunnan näkemyksen mukaan voinut jossain määrin vähentää vahinkoriskiä, mutta ei poista ylinopeuden olennaista merkitystä vahingon synnyssä.

Asiakkaan viittaamien ratkaisusuositusten osalta lautakunta toteaa, että törkeän huolimattomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa kunkin tapauksen erityisolosuhteet ovat ratkaisevia, eikä yksittäisistä aikaisemmista ratkaisuista voida tehdä suoria johtopäätöksiä nyt arvioitavaan tapaukseen.

Vakuutuslautakunta katsoo kokonaisuutena, että asiakkaan käyttämä ylinopeus on ollut niin huomattava, että hänen menettelyään on pidettävä vahinkoriskin kannalta ilmeisen piittaamattomana ja siten vakuutussopimuslain 30 §:ssä tarkoitettuna törkeänä huolimattomuutena. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus alentaa kolarointivakuutuksesta maksettavaa korvausta puolella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Kukkonen

Jäsenet:

Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho