Tapahtumatiedot
A (s. 1983) haki 19.6.2025 lainaturvavakuutusta yhdessä puolisonsa B:n kanssa. Hakemuksen yhteydessä täyttämässään terveysselvityksessä A vastasi kieltävästi muun muassa kysymykseen, onko tai onko sinulla ollut jatkuvaa tai säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa vaativaa sairautta tai vammaa. Vakuutus myönnettiin ja se tuli voimaan 19.6.2025.
A:n edunsaaja B ilmoitti 15.9.2025 A:n menehtyneen syöpään. B haki henkivakuutuskorvausta A:n lainaturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö pyysi A:n sairaushistoriaan liittyvät sairauskertomustiedot, jotka saapuivat yhtiöön 15.10.2025.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen 27.10.2025. Vakuutusyhtiö totesi, että saatujen sairauskertomustietojen perusteella A:lla oli vakuutusta hakiessaan kesken närästykseen ja alhaiseen hemoglobiiniin liittyvät tutkimukset. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n olisi pitänyt kertoa terveysselvityksessä hänelle juuri närästyksen hoitoon määrätystä lääkityksestä sekä siitä, että hän oli saanut lähetteen jatkotutkimuksiin. Jos vakuutusyhtiö olisi saanut oikeat tiedot A:n terveydentilasta, yhtiön vastuunvalintaperiaatteiden mukaan vakuutusta ei olisi myönnetty, vaan päätöksen tekemistä olisi lykätty vähintään siihen asti, kun yhtiö olisi saanut tulokset A:lle tehdystä mahalaukun tähystyksestä. Vakuutusyhtiö katsoi, että A oli vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, ja yhtiö oli vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla vastuusta vapaa. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta haettua korvausta ja ilmoitti palauttavansa A:n osuuden vakuutusmaksuista.
Asiakkaan valitus
A:n edunsaaja B on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. B vaatii kuolemantapauskorvauksen maksamista.
B toteaa, että terveysselvityksessä kysyttiin sairautta tai vammaa, ei oireita. Närästys on oire, ei sairaus tai vamma. Terveysselvityksellä ei määritelty sairauden käsitettä. B pitää terveysselvityksen kysymystä harhaanjohtavana. Oire on eri asia kuin sairaus, joka on diagnoosi. A oli kielitieteen tohtori, joten kysymysten sananmuodolla oli varmasti suuri merkitys siihen, miten A vastasi kysymyksiin. A vastasi kysymykseen rehellisesti ja sen hetkisen tilanteen mukaisesti.
Lääkäri oli kertonut A:lle, ettei kyse voinut olla mistään vakavasta. Sama lääkäri sanoi, että kyseessä ei ole kasvain. A ja B luulivat koko ajan, että kyse oli paljon pienemmästä ongelmasta. Kyse ei ollut sairaudesta siinä vaiheessa, kun terveysselvitystä täytettiin. Oireita oli, mutta sairautta ei ollut diagnosoitu. Kyse oli närästysoireista, joita hoidettiin närästyksenä hyvin pitkään ennen kuin lääkäri teki lähetteen tähystykseen 4.6.2025. Tutkimus ja diagnoosi saatiin vasta terveysselvityksen täyttämisen jälkeen. B toteaa A:n osallistuneen heinäkuussa myös miekkailun mestaruuskisoihin. Lääkärit eivät olleet huolestuneita A:n tilanteesta, mistä kertoo myös se, miten hitaasti hän pääsi jatkotutkimuksiin. A ja B eivät voineet ymmärtää, että kyse oli jostain vakavammasta. Sairaus eteni todella nopeasti.
B vetoaa myös siihen, että hänelle myönnettiin vakuutus kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen lääkityksestä huolimatta. Närästys on paljon pienempi ongelma. A on omasta puolestaan kokenut olevansa perusterve, eikä hän osannut määrittää närästystä sairaudeksi. Jos A olisi ymmärtänyt ilmoittaa närästyksen ja vatsahappoja neutralisoivan lääkityksen, B katsoo, että A:lle olisi joka tapauksessa myönnetty vakuutus, koska oireet olivat niin lieviä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei päätöksen muuttamiselle ole aihetta.
Vakuutusyhtiö toteaa, että sairaudella tarkoitetaan yleiskielessä tilaa, jossa ihmisen terveys on heikentynyt esimerkiksi elimistön toimintahäiriön, infektion tai muun syyn takia. Sairaudesta aiheutuu henkilölle oireita, kuten kipua, väsymystä tai muita haittoja. Terveysselvityksessä sairauden käsitettä ei ollut sidottu vakuutetun saamaan diagnoosiin, vaan siihen, onko vakuutettu saanut jotain säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa sairauteensa.
Vakuutusyhtiön vastuunvalinnassa lisäselvitysten hankkimisen tarve riippuu siitä, minkä tyyppisestä sairaudesta tai vammasta on kysymys. Tämän vuoksi esimerkiksi B:n terveysselvityksellä kertoma sairaus ei ole johtanut lisäselvitysten hankkimiseen. Kuten terveysselvityksestä ilmenee, vakuutusyhtiö ei ole edellyttänyt ohimenevästä tai satunnaisesta sairaudesta ilmoittamista. Keskeistä on se, onko vakuutettu saanut sairauteensa säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa. Monet vakavat sairaudet, kuten erilaiset syöpäsairaudet voivat aiheuttaa kipua, turvotusta, närästystä ja huonovointisuutta. Näistä ilmoittaminen johtaa lisäselvitysten hankkimiseen vakuutusyhtiön toimesta.
Vakuutusyhtiö viittaa erityisesti sairauskertomuksiin 23.4.2025, 23.5.5025, 4.6.2025 sekä 25.6.2025. A oli 23.4.2025 kertonut kärsineensä ylävatsaoireista neljän viikon ajan. Oireilu oli siten alkanut jo maaliskuun 2025 puolella. Oireet olivat jatkuneet ja pahentuneet kevään aikana, ja 4.6.2025 hän sai lähetteen mahalaukun tähystykseen. A oli käynyt vuonna 2025 tutkimuksissa myös kiveksen kipujen ja turpeuden vuoksi. Käyntien yhteydessä hän oli kertonut myös alaselän kivuista.
Aiemmin perusterve vakuutettu oli siis kärsinyt pahentuvista oireista noin kolmen kuukauden ajan ennen terveysselvityksen antamista. A oli saanut vatsaoireisiinsa ja anemiaan lääkitystä, ja hän oli näiden vuoksi terveydenhoidon seurannassa. Vatsan vaivat, ruokahaluttomuus ja uniongelmat olivat niin vakavia, että A oli määrätty tähystykseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että terveysselvityksen kysymys on yksiselitteinen ja sen perusteella A:n olisi pitänyt ymmärtää kertoa närästyksestä, anemiasta sekä myös kivesvaivasta.
Pitkään jatkuneet oireet, niihin määrätty lääkitys, terveydenhuollossa tapahtuva seuranta ja jatkotutkimuksen tarve viittaavat vahvasti vakuutetulla olevaan sairauteen. Terveysselvityksellä sairauden käsitettä ei ollut sidottu diagnoosiin, joten määritelmälle on annettava yleiskielen mukainen merkitys. Terveysselvityksessä närästyksestä ja anemiasta kertominen olisi johtanut siihen, että vakuutusyhtiö olisi pyytänyt A:n sairauskertomustekstejä. Kun A:lle oli tulossa lisätutkimuksia, vakuutushakemuksen käsittely olisi jäänyt odottamaan tähystyksen tuloksia. Lopulta vakuutusturvaa ei olisi voitu myöntää löydösten vakavuuden takia.
Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että vakuutettu on terveysselvitystä täyttäessään laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen velvollisuutensa antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. A oli aiemmin ollut hyvin perusterve. Sairauden oireet olivat alkaneet kolme kuukautta ennen terveysselvityksen täyttämistä ja pahentuneet voimakkaasti. Tähän perustuen vakuutusyhtiö katsoo, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida pitää vähäisenä. Myöskään sovitteluun ei ole perusteita, koska ratkaisun lopputuloksen ei voida katsoa johtavan kohtuuttomuuteen.
Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei ratkaisun lopputulokseen vaikuttaneeksi seikaksi ole ilmoitettu sitä, että A ei olisi ilmoittanut syöpädiagnoosista. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään väittänyt, että A olisi terveysselvitystä antaessaan epäillyt, että hänellä on vakava sairaus.
Selvitykset
Terveysselvitys
A on täyttänyt ja allekirjoittanut terveysselvityksen 19.6.2025. A on vastannut kieltävästi muun muassa kysymykseen: ”Onko tai onko sinulla ollut jatkuvaa tai säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa vaativaa sairautta tai vammaa?”.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 8.4.2024–3.9.2025.
A hakeutui 23.4.2025 yleislääkärin vastaanotolle närästyksen vuoksi. Esitietojen mukaan A:lla oli välillä ylävatsalla paineen tunnetta ja häntä röyhtäytti hirveästi. Vaiva oli jatkunut neljä viikkoa. Vatsa oli tunnustellen pehmeä, myötäävä ja aristamaton. A:lle määrättiin Somac-lääkitys tarvittaessa 2–4 viikon kuureina otettavaksi. Diagnoosiksi kirjattiin närästys.
A oli 26.4.2025 päivystyksessä vasemman kiveksen kivun ja turpeuden vuoksi. Laboratoriokokeissa todettiin sattumalöydöksenä lievä anemia (hemoglobiini 129 g/l, viitearvo miehillä 134–167 g/l).
Työterveyshuollon 5.5.2025 vastaanottokäynnin mukaan 30.4.2025 mitattu hemoglobiini oli 138 g/l eli normaali. A:lle aloitettiin rautalisä. Kyseisen kirjauksen mukaan varsinaista vatsakipua ei ollut ja vatsa toimi normaalisti.
A oli 23.5.2025 yleislääkärin vastaanotolla vatsavaivojen vuoksi. Närästys jatkui edelleen. Somac auttoi aluksi, mutta ylävatsassa oli edelleen paineen tunnetta etenkin tyhjällä vatsalla. Vasemmassa kyljessä oli pistävää kipua silloin tällöin. Alaselkäkipuja oli ollut pitkään. Rautalisän epäiltiin aiheuttaneen vatsaoireita. Vatsa oli tunnustellen pehmeä, myötäävä ja aristamaton, eikä kiinteitä kohtia (resistenssejä) todettu. Diagnoosina oli muu määrittämätön vatsakipu.
A hakeutui 4.6.2025 uudelleen vastaanotolle vatsakivun vuoksi. Närästys vaivasi edelleen, yleisvointi oli ehkä hieman heikentynyt ja oireet olivat pahentuneet. Ylävatsakipua oli edelleen. A heräsi lähes joka yö kipuun. Somac- tai Rennie-lääkityksistä ei ollut apua. Kuluvalla viikolla A:lla oli ollut pahoinvointia. A:n ei tehnyt mieli syödä, mutta hän oli kuitenkin saanut syötyä. Aamulla hampaita haratessa tuli oksennusrefleksiä ja aamulla olo oli huonoin. Huono olo oli jatkunut kolmen kuukauden ajan. Esitietojen mukaan A:n suvussa oli refluksitautia. Tutkittaessa vatsan tunnustelussa ei todettu edelleenkään poikkeavaa. A:sta tehtiin lähete keskussairaalaan ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen alkuosan tähystykseen. Lisäksi hänelle määrättiin Pariet-lääkitys närästykseen. Diagnoosina oli ylävatsakipu ja närästys.
Käyntikertomuksen 25.6.2025 mukaan sama vaiva jatkui ja A:lla oli kylkikipua. Pahoinvointi oli lisääntynyt paljon ja ruokahalu oli mennyt. A:lle kirjoitettiin lausunto työmatkan peruuntumista varten ja hänelle kirjoitettiin resepti pahoinvointilääkkeeseen.
Keskussairaalan sisätautien poliklinikan 2.7.2025 vastaanotolla kirjattiin, että A:lla oli ollut ylävatsan jomottelevaa epigastrista kipua parin kuukauden ajan, eikä protonipumpun estäjälääkityksistä ollut apua. Hemoglobiini oli ollut alimmillaan 129 g/l, kun se on aiemmin ollut 150 g/l luokkaa. Mahalaukun tähystyksessä 2.7.2025 todettiin ruokatorven alaosassa pitkittäinen, usean senttimetrin pituinen koholla oleva haavautunut limakalvomuutos. Mahalaukun suuosan puolella oli seinämäpaksuuntumaa ja haavaumaa. Muutosta epäiltiin pahanlaatuiseksi. Kudosnäytteissä todettiin adenokarsinooma.
Vartalon tietokonetomografiatutkimuksessa 8.7.2025 todettiin laajasti levinnyt ruokatorven syöpä. Hoitolinja oli palliatiivinen. A menehtyi 2.9.2025.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A terveysselvitystä 19.6.2025 antaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, ja onko ja onko vakuutusyhtiö vastuusta vapaa.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutettu on vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti.
Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.
A on antanut terveysselvityksen 19.6.2025. Hän on vastannut kieltävästi muun muassa kysymykseen, onko tai onko hänellä ollut jatkuvaa tai säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa vaativaa sairautta tai vammaa.
Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella A hakeutui 23.4.2025 ja 23.5.2025 lääkäriin närästyksen ja ylävatsavaivojen vuoksi. Närästykseen määrättiin Somac- ja Rennie-lääkitykset tarvittaessa otettaviksi. A oli 4.6.2025 uudelleen vastaanotolla oireiden pahentumisen vuoksi. Kirjauksen mukaan A:n yleisvointi oli hieman heikentynyt ja hänellä oli närästyksen ja ylävatsakipujen lisäksi pahoinvointia. Huono olo oli jatkunut kolmen kuukauden ajan. A sai lähetteen ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen alkuosan tähystykseen.
Vakuutusyhtiö on 27.10.2025 päätöksessään katsonut, että A:n olisi pitänyt kertoa terveysselvityksessä hänelle närästyksen hoitoon määrätystä lääkityksestä sekä siitä, että hän oli saanut lähetteen jatkotutkimuksiin. Vakuutusyhtiö on pitänyt terveysselvityksen kysymystä yksiselitteisenä ja todennut, ettei sairauden käsitettä ollut sidottu vakuutetun saamaan diagnoosiin, vaan siihen, onko vakuutettu saanut jotain säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa sairauteensa. Pitkään jatkuneet oireet, niihin määrätty lääkitys, terveydenhuollossa tapahtuva seuranta ja jatkotutkimuksen tarve viittasivat vahvasti vakuutetulla olevaan sairauteen.
Närästys on hyvin yleinen oire, useampi kuin joka kymmenes ihminen kokee sitä viikoittain. Usein toistuvan närästyksen syy on refluksitauti (Närästys, Lääkärikirja Duodecim 1.9.2025, yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi). Myös ylävatsalla tuntuvat vaivat ovat tavattoman yleisiä. Vaivat voivat ilmetä aterian jälkeisenä poikkeavana täyteläisyyden tunteena, varhaisena kylläisyyden tunteena, ylävatsan turpoamisena, röyhtäilynä, kipuna tai polttona, pahoinvointina, jopa oksenteluna. Ylävatsavaivojen taustalla voi olla useita elimellisiä ja hoidettavia sairauksia, tai ne voivat olla vaarattomia, toiminnallisia vatsavaivoja (Ylävatsavaivat, dyspepsia, Lääkärikirja Duodecim, 29.4.2024, Yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi).
Vakuutuslautakunta toteaa edellä esitettyyn viitaten, että A:lla oli esiintynyt juuri ennen terveysselvityksen täyttämistä 19.6.2025 huomattavia närästys- ja vatsakipuoireita, jotka olivat pahentuneet ja joiden vuoksi hän oli saanut lähetteen jatkotutkimuksiin. Oireiden taustalla ei kuitenkaan ollut vielä todettu mitään sairautta. Terveysselvitykseen vastaavalta vakuutuksen hakijalta ei voida yleensä edellyttää, että hän osaisi yhdistää mahdollisia oireitaan määrättyihin sairauksiin tai muutoinkaan arvioida tilaansa lääketieteellisin perustein. Vakuutuslautakunta katsoo, että esitetyn kysymyksen sananmuodon voi ymmärtää viittaavan varmistuneisiin sairausdiagnooseihin, sillä kysymyksessä tiedustellaan nimenomaan jatkuvaa tai säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa vaatineita sairauksia. Kysymys on yleisluontoinen, eikä siinä ole ohjeistettu ilmoittamaan myös oireita tai sairausepäilyjä tai oireilun vuoksi toteutuneita vastaanottokäyntejä tai määrättyjä tutkimuksia. A:n tapauksessa närästykseen ei ollut myöskään määrätty varsinaista jatkuvaa tai säännöllistä hoitoa, lääkitystä tai seurantaa, vaan käynnit toteutuivat A:n omasta aloitteesta. Närästyslääkitys oli määrätty kuuriluontoisesti tarvittaessa otettavaksi.
Vakuutusyhtiö vastaa terveysselvityksessä esittämiensä kysymysten muotoilusta ja siitä, että kaikki vastuunvalintaan vaikuttavat seikat tulevat kysytyiksi. Ottaen huomioon kysymyksen yleisluontoinen muotoilu ja se, että siinä ei ole kysytty oireita tai sairausepäilyjä, eikä A:lla ollut todettu närästyksen taustalla sairautta, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A ole terveysselvitystä 19.6.2025 antaessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan. Vakuutusyhtiö ei siten ole vastuusta vapaa.
Lopputulos
Vakuutusyhtiö ei ole vastuusta vapaa. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:n edunsaajalle vakuutussopimuksen mukaisen henkivakuutuskorvauksen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Ylönen
Jäsenet:
Kummoinen
Laitiainen
Rahijärvi
Sibakov