Tapahtumatiedot

Asiakkaan tekemän vahinkoilmoituksen mukaan kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan perän lähtiessä kiihdyttäessä luisuun, minkä seurauksena auto törmäsi puuhun. Tie oli suora ja tien pinta oli vahinkohetkellä kuiva. Vahinkoalueella oli 40 km/h nopeusrajoitus ja asiakas on vahinkoilmoituksessa arvioinut oman ajoneuvonsa nopeudeksi 40 km/h. Ajoneuvo oli vahinkohetkellä rahoitusyhtiön omistama. Asiakas haki korvausta vahingosta kaskovakuutuksesta ja rahoitusvakuutuksesta.

Ajoneuvon vahinkotarkastuksessa todettiin, että ajoneuvossa oli kaksi erillistä törmäyskohtaa. Ajoneuvon etuosassa oli merkittäviä vaurioita ja takakylki oli vaurioitunut. Törmäys oli ollut niin voimakas, että tukivarret, vetoakseli ja apurunko olivat vääntyneet tai menneet poikki. Ajoneuvon molemmat turvatyynyt olivat lauenneet törmäysten seuraukse­na. Ajoneuvon korjaaminen ei tarkastajan mukaan ollut kannattavaa. Va­hinkotarkastaja oli käynyt vahinkopaikalla välittömästi vahingon sattumisen jälkeen. Vahinkopaikalta löytyi asfaltista runsaasti merkkejä sudittelusta sekä tien päästä että suistumispaikalta. Yhdet mustat tien laidal­ta toiselle kulkevat sutimisjäljet johtivat ulosajokohtaan. Tarkastajan arvion mukaan kyseisiä jälkiä ei tule normaalista ajosta.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa, koska yhtiön näkemyksen mukaan on selvää, että vahinko ei ole voinut tapahtua kerrotulla tavalla, eikä uskottavaa syytä vahingon tapahtumiselle ole esitetty. Ajoneuvon vauriot eivät yhtiön mukaan vastaa kerrottua tapahtumainkulkua, koska mittavat vauriot osoittavat, ettei ilmoitettu ajonopeus voi pitää paikkaansa. Lisäksi ajoneuvoon on yhtiön mukaan selkeästi kohdistunut kaksi törmäysvahinkoa. Korvauspäätöksessä 16.1.2023 todetaan, ettei vahinkotilanteesta ja vahinkoon johtaneista olosuhteista ole annettu vakuutussopimuslain 69 §:n edellyttämää luotettavaa selvitystä. Lisäksi yhtiö toteaa korvauspäätöksessä 8.8.2023 katsovansa, että vakuutettu on antanut vilpillisesti väärää tietoa ajoneuvon vaurioitumiseen johtaneista tapahtumista ja tavoitelleen antamillaan väärillä tiedoilla siinä määrin suurta oikeudetonta hyötyä, että korvaus on perusteltua evätä tälläkin perusteella. Näin ollen korvausta ei ole maksettu myöskään rahoitusvakuutuksesta.

Asiakas haki muutosta päätöksiin vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa. Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii ensisijaisesti, että vahinko korvataan kaskovakuutuksen törmäysturvasta. Vaihtoehtoisesti asiakas vaatii, että rahoitusvakuutuksesta korvataan vahinkohetkellä avoinna ollut velka 9399 euroa. Asiakas on maksanut loppuvelan myöhemmin rahoitusyhtiölle ja auto on hävitetty, koska asian käsittely vakuutusyhtiössä on pitkittynyt. Lisäksi asiakas vaatii korvausta hinaus- ja säilytyskuluista, auton omatoimisesta noutamisesta korjaamolta sekä vahinkoon liittyvistä selvittelykuluista viivästyskorkoineen. Asiakas katsoo, että korvauskäsittelyn pitkittymisestä on aiheutunut lisäkustannuksia, jotka vakuutusyhtiön tulisi korvata.

Ratkaisusuosituspyynnön yhteydessä asiakas on esittänyt tarkemman kuvauksen vahingosta. Autolla oli lähdetty kiihdyttämään ja yhtäkkiä takarenkaista lähti pito ja auto suistui tieltä törmäten puuhun. Puu sijaitsi vähän matkan päässä tiestä metsässä. Ajonopeuden osalta asiakas toteaa, ettei nopeus ole ollut kuljettajan tiedossa. Yhtiön korvauspäätöksiin kirjaama 40 km/h on asiakkaan mukaan virheellinen ja esitetty vain siksi, että asian edistämiseksi oli pakko arvioida ajonopeus. Asiakas vetoaa myös kyydissä olleiden todistajien lausuntoihin, joiden mukaan ajonopeus ei vahinkohetkellä ole varmuudella ollut tiedossa. Nämä seikat tukevat asiakkaan näkemystä siitä, että kaikki auton vauriot ovat syntyneet tässä vahinkotapahtumassa.

Lisäkirjelmässään asiakas toteaa vakuutusyhtiön esittämän säilytyskustannusten ehkäisemistä koskevan väitteen osalta, että hän on kysynyt toimintaohjeita 18.4.2023, eikä ole saanut vastausta. Kielteinen korvauspäätös on annettu 8.8.2023, joten asiakas katsoo täyttäneensä velvollisuutensa. Omistajanvaihdoksen osalta asiakas toteaa, että auto on kielteisen korvauspäätöksen jälkeen lunastettu rahoitusyhtiöltä, jotta ajoneuvo on voitu noutaa korjaamolta ja hävittää kulujen minimoimi­seksi. Lisäksi asiakas toteaa vaurioiden osalta, että ajoneuvon rakenne asiakkaan käsityksen mukaan on suunniteltu vahinkotilanteessa vastaanottamaan liike-energia siten, että matkustamoon tulee mahdollisimman vähän vaurioita. Tästä johtuen ulkoiset vauriot voivat pienissäkin nopeuksissa olla hyvinkin suuria. Ajoneuvon matkustamossa ei ole todettu mitään vaurioita lukuun ottamatta sitä, että turvatyynyt ovat lauenneet. Asiakkaan käsityksen mukaan turvatyynyjen laukeaminen ei ole riippuvainen ajonopeudesta, vaan siitä kuinka raju pysähdys on.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo korvauspäätöksen olevan vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukainen. Yhtiö toteaa, että näyttötaakka korvattavan vahingon sattumisesta, vahingon määrästä ja vaurioiden syy-yhteydestä korvattavaan vahinkotapahtumaan on korvauksen hakijalla. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tietojen tulee olla riittäviä ja oikeita. Vakuutusyhtiö vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 73/15 ja FINE-69261, joissa lautakunta on katsonut, ettei vauriot ole aiheutuneet vahinkokuvauksessa kerrotulla tavalla eikä korvausta siten ole suositettu.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei ajoneuvon vaurioituminen vahinkotarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella ole voinut aiheutua vakuutettujen vahinkoilmoituksessa esittämällä tavalla suistumalla ajoneuvolla kuivalla, suoralla tiellä 30–40 kilometrin tuntinopeudessa. Asiakkaan ratkaisusuosituspyynnössä esittämä metsään suistuminen ei yhtiön mukaan myöskään ole uskottavaa kerrotulla ajonopeudella. Vahinko-olosuhteet ja vaurioiden aiheutumismekanismi jäävät epäselväksi. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei yhtiölle ole annettu sellaista luotettavaa selvitystä, että korvausta kaskovakuutuksesta tulisi maksaa. Vahinkotarkastuksessa todetut ajoneuvon vauriot ovat yhtiön näkemyksen mukaan ristiriidassa annetun vahinkokuvauksen kanssa ja yhtiölle ei ole pyynnöistä huolimat­ta annettu todenmukaista selvitystä vahinkotapahtumasta.

Rahoitusvakuutuksen osalta yhtiö toteaa, ettei kyseessä ole mikään rahoitusvakuutuksen ehdoissa kuvattu tapahtuma, eikä korvausta siksi voida maksaa rahoitusvakuutuksesta. Lisäksi ajoneuvon omistusoikeus on siirtynyt 10.8.2023 uudelle omistajalle ja aikaisemmalla ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla ei ole ollut enää saatavia ajoneuvosta. Lisäksi asiakkaan vaatimien rahoituksesta aiheutuneiden kulujen osalta, yhtiö toteaa, ettei kyseessä ole vakuutuksesta korvattava suora esinevahinko.

Ajoneuvon säilytyskulujen osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei kulujen korvaamisesta ole annettu lupausta. Lisäksi yhtiö katsoo, että viimeistään kielteisen korvauspäätöksen saatuaan asiakkaan olisi tullut ryhtyä toimiin säilytyskulujen ehkäisemiseksi. Yhtiön mukaan vakuutettu on kertonut, ettei hänelle ole syntynyt kustannuksia ajoneuvon noutamisesta korjaamolta. Jos kustannuksia olisi syntynyt, vakuutusyhtiö olisi korvannut kohtuulliset ajoneuvon palauttamisesta johtuvat kustannukset.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutettu 18.4.2023 on kertonut hinauttaneensa ajoneuvon säilytysmaksujen vuoksi autokorjaamolta huoltoaseman pihalle. Se, että ajoneuvo siltä on jatkohinattu toiselle varikolle ei ole vakuutusyhtiöstä johtuvaa eivätkä kulut siten missään olosuhteissa kuulu vakuutusyhtiön maksettaviksi. Vakuutusyhtiö on jo joulukuussa 2022 kehottanut asiakasta neuvottelemaan romun realisoinnista, mikä olisi katkaissut säilytyskulut, jos niitä tuolloin olisi syntynytkään.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse auton törmäysvaurioiden korvaamisesta kaskovakuutuksesta. Riitaa on siitä, onko vakuutettu täyttänyt selvityksenantovelvollisuutensa vahinkotapahtumasta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
[…]

Ehtokohdan 4.2 (Rahoitusvakuutus) mukaan vakuutuksesta korvataan ajoneuvon vaurioitumisesta tai menettämisestä aiheutunut vahinko siltä osin kuin vahinkoa ei korvata kohtien 3.1.–3.7 mukaisista esinevakuutuksista täysimääräisenä
1. varkaus-, ilkivalta-, palo- tai kolarointivakuutuksesta sillä perusteella, ettei ajoneuvo ollut lukittu
2. kolarointi-, eläintörmäys-, hirvivahinko- ja luonnonilmiövakuutuksesta korvauspiiriä rajoittavan määräyksen johdosta, joita ovat
- puutteellisen öljyn, jäähdytysnesteen tai jäähdytysaineen kierrosta aiheutunut vahinko (3.1–3.3)
- ajoneuvon kuljettaminen osittain tai kokonaan veden peittämällä tiellä tai muulla alueella (3.1 ja 3.7)
- vedestä aiheutunut vahinko ajoneuvon toimintojen ohjainyksiköille (esim. moottorinohjaus, vaihteisto, luistonesto, ilmastointi) (3.1 ja 3.7)
- ajoneuvon jäihin uppoamisesta aiheutunut vahinko (3.1)
- ajoneuvossa olleen eläimen aiheuttama vahinko (3.1)
3. kolarointivakuutuksesta sillä perusteella, että ajoneuvo on ollut liikennekäytöstä poistettuna tai ajoneuvo on ollut ilmoitettuna seisonta-ajalle vakuutustapahtumanaikana.

Ehtokohdassa 11.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet) on lain 69 §:ä ja 72 §:ä vastaavia määräyksiä. Ehtokohdan mukaan korvauksen hakijan toimitettavia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko sattunut vakuutustapahtuma, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on maksettava.

Vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan saamiseen selville. […]

Asian arviointi

Voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Kolarointivakuutuksesta korvataan ehtojen mukaan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle tieltä suistumisesta, kaatumisesta tai iskusta, törmäyksestä, putoamisesta taikka muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Tässä tapauksessa korvauksen hakijan on siten näytettävä, että ajoneuvon vauriot ovat seurausta ehtojen mukaisesta tieltä suistumisesta tai törmäyksestä.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta. Tämä merkitsee korvausmenettelyssä sitä, että esimerkiksi ajoneuvon vaurioitumiseen johtaneeseen ulosajoon liittyvän tapahtumaketjun aukoton kuvaaminen ei ole vahingon korvaamisen välttämätön edellytys, vaan esitettyä selvitystä harkitaan kokonaisuutena. Näyttövelvollisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon korvauksenhakijan vahinkokäsittelyn eri vaiheissa antamien tietojen johdonmukaisuus ja loogisuus.

Kuljettajan kertoman mukaan ajoneuvon takaosa lähti kiihdyttäessä luisuun, minkä seurauksena ajoneuvo suistui tieltä ja törmäsi metsässä sijaitsevaan puuhun. Ajoneuvon nopeudeksi on alun perin arvioitu noin 40 km/h, mutta myös todettu, ettei ajonopeus ole ollut tarkasti kuljettajan tai matkustajien tiedossa. Vahinkotarkastuksessa ajoneuvosta on todettu kaksi erillistä törmäyskohtaa, etuosassa merkittäviä vaurioita ja lisäksi vaurioita takakyljessä. Törmäys on ollut niin voimakas, että tukivarret, vetoakseli ja apurunko ovat vääntyneet tai menneet poikki ja turvatyynyt ovat lauenneet. Vahinkotarkastaja on havainnut suditusjälkiä tapahtumapaikan läheisyydessä ja ulosajokohdassa.

Vakuutuslautakunta katsoo käytettävissä olevien valokuvien perusteella olevan ilmeistä, että ajoneuvo on ollut törmäysvahingossa. Lautakunta toteaa, että valokuvista ja vahinkotarkastuskertomuksesta ilmenevät ajoneuvon vauriot eivät kuitenkaan ole voineet aiheutua tapahtumainkulussa, jossa ajoneuvon nopeus olisi ajoneuvon hallinnan menettämisen hetkellä ollut vain 40 km/h. Lautakunta ei myöskään pidä uskottavana, että ajoneuvo lähtisi luistoon ja suistuisi kuivalta tieltä suoraan ajettaessa ilmoitetulla nopeudella. Ajonopeus on siten todennäköisesti ollut selvästi suurempi.

Lautakunta pitää myös todennäköisenä, että ajoneuvon kiihdytyksen yhteydessä kuljettaja on tehnyt tavanomaisesta ajotavasta poikkeavia ohjausliikkeitä, koska tilanne on johtanut ajoneuvon hallinnan menettämiseen. Tähän viittaavat myös tapahtumapaikalla todetut suditusjäljet. Ajoneuvon hallinnan menettämisen syystä asiakas on lausumassaan lautakunnalle todennut vain, että autolla lähdettiin kiihdyttämään ja yhtäkkiä takarenkaista lähti pito.

Nämä edellä mainitut seikat puoltavat vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan asiakas ei ole esittänyt vakuutustapahtuman arvioimiseksi riittävää selvitystä tapahtumainkulusta ja vahingon syystä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan Vakuutuslautakunnalle viitannut siihen, että jos vahinkotapahtuma on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella taikka jos siitä on annettu vilpillisesti vääriä tietoja, voidaan korvausta alentaa tai korvaus evätä. Nimenomaisesti yhtiö on kuitenkin vedonnut vain siihen, ettei asiakas ole täyttänyt selontekovelvollisuuttaan vahinkotapahtumasta.

Asiakkaan korvausvaatimusta puolestaan tukee se, että kysymyksessä on selvityksen perusteella tieltä ulosajosta johtunut törmäys, joka on lähtökohtaisesti kolarointivakuutuksesta korvattava vahinko. Ajoneuvossa on sinänsä ollut todettavissa kaksi törmäyskohtaa, mutta kahta erillistä vahinkotapahtumaa osoittavaa selvitystä asiassa ei ole.

Ajonopeutta koskevaan kysymykseen kuljettaja on puhelimitse tehdyssä vahinkoilmoituksessa ensin ilmoittanut, ettei ole siitä yhtään varma ja tämän jälkeen jatkokysymykseen ilmoittanut nopeudeksi 40 km/h. Ajonopeudesta ei ole tehty arvioita jälkikäteen ajoneuvon kärsimien vahinkojen perusteella. Kuljettajan ajotavasta tapahtumahetkellä on käytettävissä vain kuljettajan edellä mainitussa vahinkoilmoituksessa antama yksityiskohdiltaan varsin niukka kertomus, jonka asiakas on sittemmin toistanut. Vakuutusyhtiön taholta ei ole mainitussa puhelinkeskustelussa esitetty kuljettajalle tarkentavia kysymyksiä tapahtumahetken ajotavasta.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä kuvattuja korvausvelvollisuuden täyttymistä puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuutena arvioituaan, että asiakas on antanut vakuutusyhtiölle vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Vahinkotapahtuman aika ja paikka sekä vahingon laajuus ovat selvillä. Tapahtumainkulun osalta ilmoitus arvioidusta ajonopeudesta on todennäköisesti selvästi liian alhainen ja syy ajoneuvon hallinnan menetykseen on suppeasti kuvattu, mutta myöskään vakuutusyhtiöllä ei ole esittää näiltä osin tarkempaa selvitystä. Korvauksen hakijan selvitysvelvollisuus koskee epäedullisiakin seikkoja, mutta toisaalta korvauksen epäävän vakuutuksenantajan on voitava esittää kielteisen päätöksensä tueksi riittävät selvitykset (HE 114/1993 vp s. 67).

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että ajoneuvon vauriot ovat seurausta vakuutusehtojen mukaisesta korvattavasta kolarointivahingosta. Näin ollen lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen vahingosta laillisine viivästyskorkoineen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen 
Sihteeri Kukkonen  

Jäsenet:
Kankkunen
Koskinen
Ståhlberg
Yrttiaho